Miten mun pitäis edetä, kun musta tuntuu, että meidän lapsella on ehkä jotain häikkää..

[Äiti vain.]

On nyt 3½ vuotias, loppukesästä täyttää 4..

Mulla on vaan sellainen olo. En osaa tarkemmin selittää, pienistä jutuista oon alkanu huolestua..

Joskus tuntuu, että ei hoksaa samalla lailla kun pikkusisko, on jotenkin "hidas". Kuitenkin on kaikki oppinut ihan ajallaan, puhuu hyvin jne.

En tiedä mitä tekisin, hölmöltä tuntuisi soittaa lääkäriinkin, kun en osaa mitään konkreettista kertoa, mutta jotenkin vaan haluaisin tietää onko kaikki ok.. Ja voisiko ne siellä mitään tehdäkkään?

Neuvolasta ei oo oikein ikinä ollu mitään apua..

 

[km]

Jos se vaan luonnostaan on hidas. Ei kaikki oo samanlaisia.

 

[vieras]

Puhu neuvolassa

 

[ä-x]

Meilläki tuo viisvuotias ei tunnu oikein tajuuvan mitää, tai ei ainakaa halua tajuta, mutta menee varmaan iän myötä ohi

 

[yhäippä]

Soita perheneuvolaan, sitä kautta voi päästä psykologin konsultaatioon.

 

[ap]

Sitä mäkin oon yrittäny ajatella, että vain on sellainen. Mutta tää tunne kiusaa mua. Tietenkin toivon, että lapsi olisi ihan "tavallinen", mutta sitten mietin, että olis mukavaa kun tietäis. Neuvolassa on aina menny kaikki jutut ok, eivätkä he jaksa kuunnella mua niin paljon, että ehtisin kysyä..

 

[Rohmu]

Veisin vaikka yksityiselle lääkärille tutkimuksiin, jos esim. neuvolasta ei tunnu saavan apua...

 

[vieras]

Puhu neuvolassa

Sori, luin huonosti. Kyllä silti neuvolassa huomataan, jos jotain on vialla

 

[Non compos mentis]

Turhaan vertaat vain yhteen lapseen. Olisi ajateltava suurempaa ryhmää, johon verrata. Esikoiseni tuntuu joskus ihan käsittämättömän hitaalta, ei tiedä kohta 9-vuotias aina edes, että mitä tarkoittaa olohuone. Sitten sieltä tuleekin jotain ihan käsittämättömän osuvaa analyysia jostain muusta asiasta. Pääsykokeetkin tiedepainotteiselle luokalle läpäisi. Uskoisin, että dg irtoaisi, jos lähtisin asiaa viemään eteenpäin. En tiedä, olisiko diagnoosista hänelle hyötyä tällä hetkellä. Tuen, kannustan ja autan. Ei kaikkien tarvitse olla samanlaisia.

 

[ap]

Soita perheneuvolaan, sitä kautta voi päästä psykologin konsultaatioon.

Mutta voinko soittaa sinne, ihan vaan sen takia, että musta TUNTUU, siltä, että jotain ehkä on.

 

[moi]

nämä on vaikeita asioita ,välistä ei pääse vaikka tarttis ja selkeet ns viat..mutta voit pyytää esim psykologille lähetettä sinne on vaan tooosi pitkät jonot t erityisen äiti ,no sitten on yksityinen puoli sieltä saa neuvoja

 

[ap]

Turhaan vertaat vain yhteen lapseen. Olisi ajateltava suurempaa ryhmää, johon verrata. Esikoiseni tuntuu joskus ihan käsittämättömän hitaalta, ei tiedä kohta 9-vuotias aina edes, että mitä tarkoittaa olohuone. Sitten sieltä tuleekin jotain ihan käsittämättömän osuvaa analyysia jostain muusta asiasta. Pääsykokeetkin tiedepainotteiselle luokalle läpäisi. Uskoisin, että dg irtoaisi, jos lähtisin asiaa viemään eteenpäin. En tiedä, olisiko diagnoosista hänelle hyötyä tällä hetkellä. Tuen, kannustan ja autan. Ei kaikkien tarvitse olla samanlaisia.

En vertaakkaam yhteen lapseen, oon miettiny näitä juttuja jo ennen kun sisko syntyi.

Ei ole missään asiassa oikein erityisen lahjakas.. Enkä tietenkään halua diagnoosia vain diagnoosin takia, vaan olen miettinyt, että pärjääkö esim. tavallisessa koulussa jne..

 

[Rohmu]

Soita perheneuvolaan, sitä kautta voi päästä psykologin konsultaatioon.

Mutta voinko soittaa sinne, ihan vaan sen takia, että musta TUNTUU, siltä, että jotain ehkä on.

No eikös se juuri siitä lähde, että jostakusta tuntuu, ettei kaikki oo kunnossa..?!

 

[Non compos mentis]

Turhaan vertaat vain yhteen lapseen. Olisi ajateltava suurempaa ryhmää, johon verrata. Esikoiseni tuntuu joskus ihan käsittämättömän hitaalta, ei tiedä kohta 9-vuotias aina edes, että mitä tarkoittaa olohuone. Sitten sieltä tuleekin jotain ihan käsittämättömän osuvaa analyysia jostain muusta asiasta. Pääsykokeetkin tiedepainotteiselle luokalle läpäisi. Uskoisin, että dg irtoaisi, jos lähtisin asiaa viemään eteenpäin. En tiedä, olisiko diagnoosista hänelle hyötyä tällä hetkellä. Tuen, kannustan ja autan. Ei kaikkien tarvitse olla samanlaisia.

En vertaakkaam yhteen lapseen, oon miettiny näitä juttuja jo ennen kun sisko syntyi.

Ei ole missään asiassa oikein erityisen lahjakas.. Enkä tietenkään halua diagnoosia vain diagnoosin takia, vaan olen miettinyt, että pärjääkö esim. tavallisessa koulussa jne..

Miksei pärjäisi, jos kerran ajallaan on oppinut? Minun esikoiseni ei ole ollut ajallaan juuri missään edes vauvana (puhe, kävely jne.) ja silti pärjää koulussa ihan hyvin. Viisivuotiaana on neuvolassa edessä se käynti, jolla hieman mitataan erilaisia taitoja.

Mitä päiväkoti sanoo?

 

[yhäippä]

Soita perheneuvolaan, sitä kautta voi päästä psykologin konsultaatioon.

Mutta voinko soittaa sinne, ihan vaan sen takia, että musta TUNTUU, siltä, että jotain ehkä on.

Mä pääsin ihan vaan sillä että mulla oli huoli lapsesta. Kävin eka puhumassa itse ja sit lapsi kävi psykologilla.

 

[ap]

Turhaan vertaat vain yhteen lapseen. Olisi ajateltava suurempaa ryhmää, johon verrata. Esikoiseni tuntuu joskus ihan käsittämättömän hitaalta, ei tiedä kohta 9-vuotias aina edes, että mitä tarkoittaa olohuone. Sitten sieltä tuleekin jotain ihan käsittämättömän osuvaa analyysia jostain muusta asiasta. Pääsykokeetkin tiedepainotteiselle luokalle läpäisi. Uskoisin, että dg irtoaisi, jos lähtisin asiaa viemään eteenpäin. En tiedä, olisiko diagnoosista hänelle hyötyä tällä hetkellä. Tuen, kannustan ja autan. Ei kaikkien tarvitse olla samanlaisia.

En vertaakkaam yhteen lapseen, oon miettiny näitä juttuja jo ennen kun sisko syntyi.

Ei ole missään asiassa oikein erityisen lahjakas.. Enkä tietenkään halua diagnoosia vain diagnoosin takia, vaan olen miettinyt, että pärjääkö esim. tavallisessa koulussa jne..

Miksei pärjäisi, jos kerran ajallaan on oppinut? Minun esikoiseni ei ole ollut ajallaan juuri missään edes vauvana (puhe, kävely jne.) ja silti pärjää koulussa ihan hyvin. Viisivuotiaana on neuvolassa edessä se käynti, jolla hieman mitataan erilaisia taitoja.

Mitä päiväkoti sanoo?

Ei ole hoidossa, siksi onkin niin kamalaa, kun olen ihan omien ajatusteni varassa ja vuosittaisten neuvolakäyntien, jotka tuntuu ihan liian vähäisiltä.

Mukava kuulla, että teidän poika pärjää koulussa vaikka onkin "hidas".

Sehän tässä onkin, kun on kehittyny ja kasvanu ihan kaikkien normien mukaan. Miksi mulla silti on tällainen olo ja miksi oon huolestunu?

 

[ap]

Soita perheneuvolaan, sitä kautta voi päästä psykologin konsultaatioon.

Mutta voinko soittaa sinne, ihan vaan sen takia, että musta TUNTUU, siltä, että jotain ehkä on.

Mä pääsin ihan vaan sillä että mulla oli huoli lapsesta. Kävin eka puhumassa itse ja sit lapsi kävi psykologilla.

Mitä teillä selvis? Vähän hirvittäis kyllä laittaa lasta psykologille..

 

[ap]

Soita perheneuvolaan, sitä kautta voi päästä psykologin konsultaatioon.

Mutta voinko soittaa sinne, ihan vaan sen takia, että musta TUNTUU, siltä, että jotain ehkä on.

No eikös se juuri siitä lähde, että jostakusta tuntuu, ettei kaikki oo kunnossa..?!

Sitä vain mietin, että jos oon ihan turhaan huolissani, niin kuormitanko vaan liikaa koko systeemiä sit omilla kuvitelmillani.

 

[meillä]

Täällä oli vähän sama tilanne. Meistä vanhemmista tuntui heti syntymästä asti että jotain on. Neuvolassa puhuin aina aika ajoin, mutta kun tehtävät suju eikä mitään siinä tunnin aikana ollu häikkää, ni ei ne ota vakavasti!!
Muutettiin, ja sit 5vuotisneuvolassa laittoivat psykologille. Tuli kieltämättä vähän tunne, että mitäs mää sanoin.. Vieläkään ei diagnoosia ole, katsotaan miten kehittyy vai tarviiko tutkia enempää. Jotain siis on, mutta psykologi oli sitä mieltä että diagnoosi ei tässä vaiheessa auta asiaa yhtään. Meillä siis lievää tämä erityilapsipiirteet.
Koulussa on puhuttu, että opet tietää, mutta lasta ei leimata mitenkään. Vanhemmat katotaan välillä vähän läpi sormien mutta silti kasvatetaan kunnolliseks kansalaiseks.. Saa nähä. VÄlilä on ihan puhki itsekin tuon kanssa!!!

Mutta yhteenvetona. Äiti yleensä on oikeassa. Äidinvaisto mullekin sanoi että jotain on. Vaadi päästä neuvolan psykologin juttusille. Vaikka sitten jonottaen ellei muuta. Jos sinun mielestäsi lapsella jotain on, ni sinulla on oikeus saada ajatukselle apua ja tukea. Neuvola ei aina tiedä kaikkea. Ja tosiaan teiläkin vielä tuon ikäinen, että neuvolan tunnin käynnin aikana ei selviä läheskään kaikkea. Kuten ei meilläkään ollu mitään ongelmaa.

 

[äö]

Soita perheneuvolaan, sitä kautta voi päästä psykologin konsultaatioon.

Mutta voinko soittaa sinne, ihan vaan sen takia, että musta TUNTUU, siltä, että jotain ehkä on.

No mutta hei, jos olet huolissasi lapsestasi, niin kyllä siitä kannattaa käydä juttelemassa asiantuntijan kanssa. Voihan olla, että mitään ei ole ja huoli väistyy. TAi sitten on ja voitte saada apua. Suosittelen tuota yhteydenottoa joko perheneuvolaan tai paikkakunnan terveyskeskuspsykologiin. Käytte ainakin juttelemassa asiasta. Ja ei siellä neuvolassa kyllä kaikkea huomata... valitettavasti.

 

[jaa'a]

On nyt 3½ vuotias, loppukesästä täyttää 4..

Mulla on vaan sellainen olo. En osaa tarkemmin selittää, pienistä jutuista oon alkanu huolestua..

Joskus tuntuu, että ei hoksaa samalla lailla kun pikkusisko, on jotenkin "hidas". Kuitenkin on kaikki oppinut ihan ajallaan, puhuu hyvin jne.

En tiedä mitä tekisin, hölmöltä tuntuisi soittaa lääkäriinkin, kun en osaa mitään konkreettista kertoa, mutta jotenkin vaan haluaisin tietää onko kaikki ok.. Ja voisiko ne siellä mitään tehdäkkään?

Neuvolasta ei oo oikein ikinä ollu mitään apua..

Noudattaako käskyjä (ymmärtää) esim. hae sininen pallo ja laita se pöydälle? Miten motoriikka toimii? ja sosiaalisuus?

 

[Non compos mentis]

Neurologi on toisinaan oikeampi osoite kuin psykologi.

 

[ap]

Täällä oli vähän sama tilanne. Meistä vanhemmista tuntui heti syntymästä asti että jotain on. Neuvolassa puhuin aina aika ajoin, mutta kun tehtävät suju eikä mitään siinä tunnin aikana ollu häikkää, ni ei ne ota vakavasti!!
Muutettiin, ja sit 5vuotisneuvolassa laittoivat psykologille. Tuli kieltämättä vähän tunne, että mitäs mää sanoin.. Vieläkään ei diagnoosia ole, katsotaan miten kehittyy vai tarviiko tutkia enempää. Jotain siis on, mutta psykologi oli sitä mieltä että diagnoosi ei tässä vaiheessa auta asiaa yhtään. Meillä siis lievää tämä erityilapsipiirteet.
Koulussa on puhuttu, että opet tietää, mutta lasta ei leimata mitenkään. Vanhemmat katotaan välillä vähän läpi sormien mutta silti kasvatetaan kunnolliseks kansalaiseks.. Saa nähä. VÄlilä on ihan puhki itsekin tuon kanssa!!!

Mutta yhteenvetona. Äiti yleensä on oikeassa. Äidinvaisto mullekin sanoi että jotain on. Vaadi päästä neuvolan psykologin juttusille. Vaikka sitten jonottaen ellei muuta. Jos sinun mielestäsi lapsella jotain on, ni sinulla on oikeus saada ajatukselle apua ja tukea. Neuvola ei aina tiedä kaikkea. Ja tosiaan teiläkin vielä tuon ikäinen, että neuvolan tunnin käynnin aikana ei selviä läheskään kaikkea. Kuten ei meilläkään ollu mitään ongelmaa.

Mä en haluais olla oikeassa Mutta pakko kai tätä on lähteä selvittämään.

Menittekö te perheneuvolan psykologille? Mä katoin netistä, niin meillä ei sellaista edes ole tässä kunnassa.. En tiedä sit miten tällaiset hoidetaan täällä..

 

[ap]

Soita perheneuvolaan, sitä kautta voi päästä psykologin konsultaatioon.

Mutta voinko soittaa sinne, ihan vaan sen takia, että musta TUNTUU, siltä, että jotain ehkä on.

No mutta hei, jos olet huolissasi lapsestasi, niin kyllä siitä kannattaa käydä juttelemassa asiantuntijan kanssa. Voihan olla, että mitään ei ole ja huoli väistyy. TAi sitten on ja voitte saada apua. Suosittelen tuota yhteydenottoa joko perheneuvolaan tai paikkakunnan terveyskeskuspsykologiin. Käytte ainakin juttelemassa asiasta. Ja ei siellä neuvolassa kyllä kaikkea huomata... valitettavasti.

Niin, terveyskeskuspsykologihan meillä on =) Siis tässä kunnassa..

Mua vaan nyt alkoi pelottaa, että mitä jos oikeasti jotain loytyykin.

 

[ap]

On nyt 3½ vuotias, loppukesästä täyttää 4..

Mulla on vaan sellainen olo. En osaa tarkemmin selittää, pienistä jutuista oon alkanu huolestua..

Joskus tuntuu, että ei hoksaa samalla lailla kun pikkusisko, on jotenkin "hidas". Kuitenkin on kaikki oppinut ihan ajallaan, puhuu hyvin jne.

En tiedä mitä tekisin, hölmöltä tuntuisi soittaa lääkäriinkin, kun en osaa mitään konkreettista kertoa, mutta jotenkin vaan haluaisin tietää onko kaikki ok.. Ja voisiko ne siellä mitään tehdäkkään?

Neuvolasta ei oo oikein ikinä ollu mitään apua..

Noudattaako käskyjä (ymmärtää) esim. hae sininen pallo ja laita se pöydälle? Miten motoriikka toimii? ja sosiaalisuus?

Joo, ymmärtää, mutta on tosiaan hidas, monta kertaa joutuu sanomaan saman asian, vaikka lapsi olisikin ihan yhteistyökykyisellä päällä..

Motoriikka on ihan hyvä, varmaan aika keskitasoinen.. Sosiaalinenkin on, aluksi pikkuisen ujostelee, mutta hetken päästä puhuu jo ihan vieraillekkin. Kavereista tykkää ja on oppinu leikkimään mielikuvitusleikkejä kavereiden kanssa, esim. kotista..