Majava85
Olin 18 v., kun tulin raskaaksi ja 19 v. kun sain tyttäreni. En uskaltanut olla raskausaikana onnellinen masukista, koska jopa kouluterveydenhoitaja piti ainoana vaihtoehtona aborttia. Kuulin usein, että pilaan vain elämäni ja jouduin pitämään asian salassa, koska isäni häpesi sitä. Vanhempani olivat sitä mieltä, että en saisi kertoa mummuillenikaan, koska pelkäsivät heidän kuolevan siihen tietoon.Tuleva anoppini ja hänen sukunsa piti sitä jonkinlaisena salaliittona ja vaati isyystestiä. Onneksi kuitenkin pari ystävääni uskoivat minusta tulevan hyvä äiti ja kannustivat koko ajan.
Yö sairaalassa ennen synnytystä oli pisin ja yksinäisin koskaan, pelkäsin ihan tosissaan miten minulle käy. En pystynyt edes miekkoselleni kertomaan, että vauvan sydänäänet heikkenivät aina supistellessa ja siksi he ottivat minut sairaalaan. Aamullakin, kun lääkäri ilmoitti, että voidaan lähteä synnyttämään ensi reaktioni oli, etten saa enää koskaan olla yksin ja itkin melkein silmät päästäni.
Synnytys meni hyvin ja kätilö oli hyvin kiltti/kannustava. Muilta sainkin sairaalassa kuulla, että olen liian nuori "Yleensä me sanotaan, että tervetuloa uudestaan.Mutta nyt me sanotaan, että odottakaa ainakin viisi vuotta." Eräskin vanhempi hoitaja sanoi, että "Nauttikaa vauvastanne! Ja syökää kunnon ruokaa, perunaa ja kastiketta. Perunaa ja kastiketta!" Olimme perhehuoneessa ja se kai Satakunnan keskussairaalassa tarkoittaa, että "Osaamme tehdä kaiken itse, ei tarvi edes näyttää. Emme tarvitse ollenkaan apua!" Olin tosi pettynyt sairaalan henkilökuntaan, he aina tenttasivat meitä ja olisi kai ollut parempi, että olisimme olleet himopolttajia ja kauheita bilettäjiä.
Kaikki, jopa isäni olivat ihan innoissaan vauvasta ja kun mulla ois ollut vihdoin aikaa olla onnellinen, en enää osannut. Ennen isyystestiäkin aloin miettiä, että voiko se nyt olla miekkoseni vai onko minulla ollut joku muu. Ja mä tiesin itse, että sen on pakko olla juuri sen miekkosen. Aina välillä olen joutunut kauheiden ennakkoluulojen tyrmäämäksi. Joskus on ollut sellainen olo, että ehkä ne on oikeassa. Olen nuori, miten osaisin tehdä jotain. Ympäristökin siis voi vaikuttaa siihen, miten omaan vauvaansa suhtautuu, jopa ammatti-ihmiset syyllistyvät rikkeisiin. :/ Mutta kun katson aurinkoista tytärtäni (10 kk), varsinkin hänen naurunsa saa minut uskomaan, että hän on onnellinen.
Yö sairaalassa ennen synnytystä oli pisin ja yksinäisin koskaan, pelkäsin ihan tosissaan miten minulle käy. En pystynyt edes miekkoselleni kertomaan, että vauvan sydänäänet heikkenivät aina supistellessa ja siksi he ottivat minut sairaalaan. Aamullakin, kun lääkäri ilmoitti, että voidaan lähteä synnyttämään ensi reaktioni oli, etten saa enää koskaan olla yksin ja itkin melkein silmät päästäni.
Synnytys meni hyvin ja kätilö oli hyvin kiltti/kannustava. Muilta sainkin sairaalassa kuulla, että olen liian nuori "Yleensä me sanotaan, että tervetuloa uudestaan.Mutta nyt me sanotaan, että odottakaa ainakin viisi vuotta." Eräskin vanhempi hoitaja sanoi, että "Nauttikaa vauvastanne! Ja syökää kunnon ruokaa, perunaa ja kastiketta. Perunaa ja kastiketta!" Olimme perhehuoneessa ja se kai Satakunnan keskussairaalassa tarkoittaa, että "Osaamme tehdä kaiken itse, ei tarvi edes näyttää. Emme tarvitse ollenkaan apua!" Olin tosi pettynyt sairaalan henkilökuntaan, he aina tenttasivat meitä ja olisi kai ollut parempi, että olisimme olleet himopolttajia ja kauheita bilettäjiä.
Kaikki, jopa isäni olivat ihan innoissaan vauvasta ja kun mulla ois ollut vihdoin aikaa olla onnellinen, en enää osannut. Ennen isyystestiäkin aloin miettiä, että voiko se nyt olla miekkoseni vai onko minulla ollut joku muu. Ja mä tiesin itse, että sen on pakko olla juuri sen miekkosen. Aina välillä olen joutunut kauheiden ennakkoluulojen tyrmäämäksi. Joskus on ollut sellainen olo, että ehkä ne on oikeassa. Olen nuori, miten osaisin tehdä jotain. Ympäristökin siis voi vaikuttaa siihen, miten omaan vauvaansa suhtautuu, jopa ammatti-ihmiset syyllistyvät rikkeisiin. :/ Mutta kun katson aurinkoista tytärtäni (10 kk), varsinkin hänen naurunsa saa minut uskomaan, että hän on onnellinen.