Miten muihin alle 20 v. äiteihin on suhtauduttu?

Olin 18 v., kun tulin raskaaksi ja 19 v. kun sain tyttäreni. En uskaltanut olla raskausaikana onnellinen masukista, koska jopa kouluterveydenhoitaja piti ainoana vaihtoehtona aborttia. Kuulin usein, että pilaan vain elämäni ja jouduin pitämään asian salassa, koska isäni häpesi sitä. Vanhempani olivat sitä mieltä, että en saisi kertoa mummuillenikaan, koska pelkäsivät heidän kuolevan siihen tietoon.Tuleva anoppini ja hänen sukunsa piti sitä jonkinlaisena salaliittona ja vaati isyystestiä. Onneksi kuitenkin pari ystävääni uskoivat minusta tulevan hyvä äiti ja kannustivat koko ajan.

Yö sairaalassa ennen synnytystä oli pisin ja yksinäisin koskaan, pelkäsin ihan tosissaan miten minulle käy. En pystynyt edes miekkoselleni kertomaan, että vauvan sydänäänet heikkenivät aina supistellessa ja siksi he ottivat minut sairaalaan. Aamullakin, kun lääkäri ilmoitti, että voidaan lähteä synnyttämään ensi reaktioni oli, etten saa enää koskaan olla yksin ja itkin melkein silmät päästäni.

Synnytys meni hyvin ja kätilö oli hyvin kiltti/kannustava. Muilta sainkin sairaalassa kuulla, että olen liian nuori "Yleensä me sanotaan, että tervetuloa uudestaan.Mutta nyt me sanotaan, että odottakaa ainakin viisi vuotta." Eräskin vanhempi hoitaja sanoi, että "Nauttikaa vauvastanne! Ja syökää kunnon ruokaa, perunaa ja kastiketta. Perunaa ja kastiketta!" Olimme perhehuoneessa ja se kai Satakunnan keskussairaalassa tarkoittaa, että "Osaamme tehdä kaiken itse, ei tarvi edes näyttää. Emme tarvitse ollenkaan apua!" Olin tosi pettynyt sairaalan henkilökuntaan, he aina tenttasivat meitä ja olisi kai ollut parempi, että olisimme olleet himopolttajia ja kauheita bilettäjiä.

Kaikki, jopa isäni olivat ihan innoissaan vauvasta ja kun mulla ois ollut vihdoin aikaa olla onnellinen, en enää osannut. Ennen isyystestiäkin aloin miettiä, että voiko se nyt olla miekkoseni vai onko minulla ollut joku muu. Ja mä tiesin itse, että sen on pakko olla juuri sen miekkosen. Aina välillä olen joutunut kauheiden ennakkoluulojen tyrmäämäksi. Joskus on ollut sellainen olo, että ehkä ne on oikeassa. Olen nuori, miten osaisin tehdä jotain. Ympäristökin siis voi vaikuttaa siihen, miten omaan vauvaansa suhtautuu, jopa ammatti-ihmiset syyllistyvät rikkeisiin. :/ Mutta kun katson aurinkoista tytärtäni (10 kk), varsinkin hänen naurunsa saa minut uskomaan, että hän on onnellinen.

 

Ihan hyvin on suhtauduttu, sairaalassakin. Kukaan ei ole vasta väitteitä antanut, eikä kehottanut aborttiin..

 

hyvin,siinä missä muihinki äiteihin ikää katsomatta,kukaan ei aborttia ehottanu eikä muutakan vastaavaa,negaa kommenttia ei kuulunut,tai ehkä joku on saattaanu sanoa mutta siinä sanokoon,mua ei sillon jaksanu muitten kommentit kiinnostaa,lapsi oli toivottu ja enemmän ku haluttu,se keskipiste meille. joten ei siinä väliä miten muut puhuu.

sairaalassa olin äiti siinä missä muutki,ikää sillon 3vkoa vaille 19..

 

Ensimmäistä odottaessa lääkärineuvolan lääkäri kehotti tekemään abortin ja yks sijainen kysy neuvolassa onko minun elämä pilalla(no vauvahan oli suunniteltu ja pitkään yritetty)Muuten ei ole mitään negatiivista sanottu. Aina kaikki vain sanoo että hyvä kun teit nuin nuorena, jaksat paremmin.

 

kun tulin raskaaksi olin vasta 17 ja olisin ollut 18 kun lapsi olisi syntynyt! lapsi oli todella toivottu ja olin valmis äidiksi iästäni huolimatta! meillä suvussa kaikki on ollut nuoria äitejä! raskauteni otettiin hyvin ja vanhempani olivat onnellisia puolestani! kumminkin raskaus meni kesken 3:nella kuulla! ensin tuntu että ei se niin paha juttu se keskenmeno ollut! ajattelin että vauvalla oli varmaan jotain vikana ja sen takia meni kesken! mutta kaupassa huomasin kuinka aina jäin katsomaan kun onnellinen äiti meni ohi vastasyntyneen lapsensa kanssa! sillon tajusin että se oli ottanutkin koville mutta en halunnut päästää niitä tunteita näkymään! joka ainut kerta kun näin ilosen äidin oli äkkiä poistuttava kun kyyneleet vierähtivät poskille! Keskenmenon jälkeen huomasin kuinka kaikki sanoivat että olihan se oikeastaan hyvä että se kesken meni saat elää nuoruutesi kunnolla! Nyt tajuan että se on ihan sama mitä toiset ajattelevat asiasta! haluan kovasti lasta, samoin mieheni. nyt on jo vähän raskauden oireita ja toivoisin että olisin raskaana ja että tällä kertaa kaikki menisi hyvin muitten mielipiteistä huolimatta! Kunhan minä tunnen itseni valmiiksi muulla ei merkitystä!

 

Vanhemmillakin äideillä voi välillä olla tunteita, että miten sitä jaksaa ja osaako oikein... Se on ihan luonnollista. Mutta olipa ikä sitten mikä tahansa niin rakastamalla lasta ja tekemällä parhaansa ei voi kovin metsään mennä. Kyllä sinä itse tiedät olevasi lapsellesi juuri se oikea ja rakas äiti :hug:

 

muhun suhtautu kaikki muut paskasti, paitsi sairaalan henkilökunta. tai no ei kaikki, mut omasta suvusta suurin osa. sit ku se esikko vihdoin synty, oli nää pahimmin vastustelevat eniten polvillaan, vauva hurmasi ne kaikki!

 

kaikki ovat sillon valmiitä kun itsestä tuntuu. ei mikään sillä parane että mollataan meitä nuoria äitejä! itse haluan lapseni nuorena! jotkut ovat valmiita nuorena toiset sitten vähän vanhempana! :hug: :heart:

 

Muhun on suhtauduttu tosi hyvin. Yksikään terveydenhoitaja/lääkäri/kätilö ei ole sanonut minun olevan liian nuori. Moni on minun yllätyksekseni todennut, etä nuorena ne lapset onkin tehtävä.
Sukulaiset on suhtautunut hyvin, vaikka itsellä on sellainen olo, että koko ajan tarkkaillaan.
Olen siis 17,syntynyt v.87. Tyttöni on 2kk.

 

melkeimpä kaikki tutut ja sukulaiset minun ja mieheni puolelta on ollut täysillä mukana odotuksessa. Täytän tänä vuonna 20, mieheni 25 ja la 21.6. Tosin niitä ilkeitäkin kommenttejakin on tullut. esimerkiksi koulussa rehtori sanoi, että eikös abortti olis ollu parempi, niin ei tarvis koulua jättää kesken. teki mieli huutaa rehtorile jotain tosi ilkeetä ja rumaa, mutta sainkin pidettyä mölyt masussa. Ja onhan noita kyselyjä tullut, millon kaupassa, kylpylässä ym. "minkä ikäsiä te oikein ootte"?

Tuntuu, että toisilla on se käsitys, että eka ura, omakotitalo, mies ja sitten ehkä lapsi, jos aikaa jää. ärsyttävää kun ei saa tehdä niinku itt haluaa.. Mitä se muille kuuluu, vaikka olisinki 12v....?

 

Kun sain tietää odottavani esikkoa niin olin 11vk menossa ja ultrassa kysy täti että mitäs meinaat tehdä että olisi viikko aikaa päättää..sanoin suoraan että en kuule mitään päätä vaan odotan loppuun asti,äitini sai tietää heti ja oli iloinen puolestani ja isä myös.Anoppi alkoi heti ehtiä vauva tavaraa että mitä tarvii,ja sekosi täysin.Olin silloin 17v ku rupesin odottamaan ja kerkesin täyttää 18 ennen ku poika syntyi.Aluksi oli vähä vaikeaa,mutta nyt poika on jo 1v6kk ja toista odotan vk:13 ja laskettu joulukuussa.Minusta ainakin on hienoa että äidit jotka on nuoria niin pärjäävät ja ottavat vastuun lapsestaan.En voisi kuvitellakkaan elämääni ilman poikaani ja jos kaikki menee hyvin niin toista lastani.Toivotan kaikille nuorille äideille hyvää ja lämmintä kesää,ja pidetään huolta toisistamme :hug:

 

Hyvä kirjoitus!

Kukaan ei ole minua aborttiin painostanut eikä suoraan mitään muutakaan ilkeää, PAITSI SAIRAALAAN HENKILÖKUNTA! Synnytyksessä olleet kätilöt oli MAHTAVIA, IHANIA IHMISIÄ, mutta osastolla oli samanlaista, kun mitä kerroit Majava85! Lisäksi toivat väkisin jonkun sosiaalityöntekijän juttelemaan kanssani... "Kun olet niin kovin nuori...Että onko kaikki lapsella kotona sitten varmasti hyvin?" Itkuhan siinä tuli kun mieli oli just synnytyksen jälkeen muutenkin herkässä. Olin himpun alle 18v, kun tyttö syntyi.
Tyttö nyt 3,5kk.

 

TUNTUU PAHALTA SUN PUOLESTA :'( :'( !raskaus ajasta olisi pitänyt saada rauhassa nauttia.se on iloista aikaa.hattua nostan kun olet jaksanut ja muista MINÄ USKON SINUUN!!!! :hug:

 

Tuntui ihan kamalalta lukea, että Satakunnan keskussairaalassa, jossa itse olen aikoinani syntynyt, saa tuollaista kohtelua! Onneksi en itse enää asu Porin seudulla ja toivonkin, että Helsingissä saan parempaa kohtelua kun oman synnytyksen aika tulee.

 

Ei minulle ole koskaan kovin pahasti sanottu, äiti vaan oli aluksi järkyttynyt, mutta nyt hössöttää täysillä. =) sairaalassa ei kukaan ole puhunut iästä mitään muuta kun että siellä ollaan tarkenpia. olen nyt 17 ja muksut syntyy marraskuussa, ukko 21. Harmi että niin monet muut nuoret mammat saa kuulla kaikenlaista ilkeää.... ja vielä sairaalassa, jossa kuuluisi kaikkia kannustaa ja opettaa elämään arkea vauvan kanssa. mutta jaksamisia kaikille äideille! :hug:

 

voi sua.. mulle ei oe oltu noin ilkeitä vaikka olen vasta 16w. Totta kai porukat oli ensin aivan järkyttyneitä mut ku vauva synty niin nyt ne on ollu aivan hulvaantuneita.. tässä kuussa poika tuleeki jo 6kk ikäsesk eikä se ikä siihen vaikuta onko hyvä äiti.. tommoset puheet et oot huono äiti niin toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.. jotku ihmiset ovat vaan niin kateellisia että haluavat pilata toisen ilon. tsemppiä sulle :hug: :heart: :heart: :heart:

 

Olin 17 vuotias kun tulin raskaaksi lapsi oli suunniteltu ja haluttu.... Puoli vuotta siitä kun täytin 18 syntyi tämä ihana tytön tyllerö....
18 vuotiaana tulin uudelleen raskaaksi ja poika syntyi viisi kuukautta 19 vuotis syntymäpäivien jälkeen!!!
Näitä raskauksia ennen olin raskaana! Olin silloinn kuusitoista vuotias!!!! Mieheni ja koko sukuni painostivat minut aborttiin!!!! Mieheni sen takia että ei uskonut että jatkaisimme yhdessä!!! Silloin oli vaikeat ajat! Nyt kumminkin saman miehenkanssa kaksi yhteistä lasta!!!!
Muistan kun tyttömme syntyi miten sydäntä vihlaisi se että tämä olisi voinut olla se toinen lapsi!!!!
Kadun usein etä tein abortin!!!! Enää en pystyisi siihen!!! Olen kva päisempi ja se vaikuttaa että kun katson nyt lapsiani en voisi kuvitellakaan että riistäisin jotain noin ihanaa pois!!!! Tämä on ensimmäinen kerta kun puhun tästä kukaan ei tiedä miltä minusta tuntuu usein itken hiljaa sisälläni!!!!!
Kuunnelkaa sydäntä ja itseänne tämä on teidän elämä....
Itse kun kerron ikäni jossain tuntemattomille he vain kehuvat että nuorena on hyvä aloittaa......
Abortti seuraa koko loppu elämän....
Pahinta on se kun näin tämän lapsen ultrassa ja kädet olivat mahan päällä ja jalat tiukasti rintaa vasten!!! Aivan kuin lapsi olisi aavistanut!!!!
Tiedän näitä ei pidä miettiä :ashamed: se on tapahtunut eikä sitä voi muuksi muuttaa....mutta silti on tyhjä paikka sydämessä! :'(

 

sain esikoiseni ollessani vielä 17v.. oma äiti järkyttyi aluksi, mutta hyvin lopulta otti asian.itsekin synnytin satakunnan keskussairaalassa ja kaikki olivat todella mukavia.oltiin perhehuoneessa.välillä käytiin ovelta kysymässä onko jotain kysyttävää,mutta oikeastaan koko ajan oltiin vaan kolmistaan.

 

no osa tukee osa haukku täydelliseksi paskaksi... Minä olen yrittänyt iloita sen minkä pystyn.. Tiedän että ei tarvitse välittää toisten mielipiteistä jos itsestä asia tuntuu oikealta, mutta se ei vaan ole niin helppoa :'(

 

Nauttikaa äitiydestä ja omasta valinnastanne. Ei se kenellekkään kuulu, miten kukakin elää elämäänsä. Yleensä ihmiset vaan ovat kateellisia. Vahvuutta tarvitsee kohdata ennakkoluuloja, mutta mikä ei tapa niin vahvistaa.Voimia kaikille nuorille äideille, miksei vanhemmillekin :hug: Ollan me äidit kuitenkin lojaaleja toisillemme =)

 

mulla on menkat nyt 9 viikkoa myöhäs,mut testiä en oo viel ehtiny tekeen.koko ajan mieles pyörii et oon raskaana ja luulstavasto oonki.mies tahtos pitää sen,mut sanoo myös et mulla on koulu kesken et kävisin sen eka ja ite oon samaa mieltä,mut jotenki tuntuu nii hankalalta ajatella abortin tekoa.täytän kuukauden päästä 18 eli oon aikas nuori.tällä viikol ois tarkotus mennä terkkarille ja varmistaa asia ja suunnitella abortti.sain viime vuonna keskenmenon ja se oli elämäni hankalin kokemus.ja jos päättäisin pitää lapsen, äitini todennäköisesti hylkäisi minut koska on jo aiemmin sanonut asiasta.hän sanoi, että jos teen niin hänelle, ei hänellä ole enää tyrtärtä.miten osaan tehdä oikean päätöksen? :headwall:

 

\

mulla on menkat nyt 9 viikkoa myöhäs,mut testiä en oo viel ehtiny tekeen.koko ajan mieles pyörii et oon raskaana ja luulstavasto oonki.mies tahtos pitää sen,mut sanoo myös et mulla on koulu kesken et kävisin sen eka ja ite oon samaa mieltä,mut jotenki tuntuu nii hankalalta ajatella abortin tekoa.täytän kuukauden päästä 18 eli oon aikas nuori.tällä viikol ois tarkotus mennä terkkarille ja varmistaa asia ja suunnitella abortti.sain viime vuonna keskenmenon ja se oli elämäni hankalin kokemus.ja jos päättäisin pitää lapsen, äitini todennäköisesti hylkäisi minut koska on jo aiemmin sanonut asiasta.hän sanoi, että jos teen niin hänelle, ei hänellä ole enää tyrtärtä.miten osaan tehdä oikean päätöksen? :headwall:

siis äitisi sanoi sulle noin?? ensinnäkään, sä et tee ÄIDILLESI yhtään mitään, ei oo kyse äitis elämästä, vaan SUN OMASTA! itse äitinä voin sanoa että kukaan äiti, joka lastaan rakastaa (ja kaikki äidit jollain lailla niin tekevät) ei pysty hylkäämään lasta sen takia, mitä ne päättää tehdä OMASSA elämässään. tää päätös ei siis kuulu pätkääkään äidilles.
omasta kokemuksesta voin myös sanoa, että noin ei tuu tapahtumaan. mun äiti ei tosin missään vaiheessa sanonu että sillä ei oo enää tytärtä jos teen niinku tein, mut sain kyllä kuulla kaiken muun paskan, se yritti isän kanssa yhdessä pakottaa mua aborttiin yms. tulos oli kumminkin se, että varsinskin isäni (joka ei edes puhunu mulle kuukausiin tän takia) on nyt aivan haltioitunu tosta esikosta, ja poika on papan lellikki.
koulu ei oo mikään rajoitus raskaudelle. laskeskelin, että jos oot alottanu koulun normaalisti heti peruskoulun jälkeen, ni valmistut siis ensi keväänä? vaikka olisit nyt raskaana, ehtisit silti käydä koulun loppuun, ja jos siitä nyt kuukaus tai pari jää käymättä, voit varmaan joko tenttiä ne kurssit, tai sit ottaa vuoden vapaata niinku monet on tehny.
asioilla on tapana järjestyä. mun mielestä sun kannattaa miettiä mitä ITSE haluat, muiden mielipiteitä kuuntelematta. sit ku oot päättäny mitä haluat, voit ruveta kuuntelemaan isäehdokkaan mielipiteitä, muita ei kannata tähän sotkea, eikä kuunnella.
tosin, jos meinaat abortin tehdä, sulle tulee todella kiire. mä en saanu tarkkaa käsitystä, että onko sulla menkat 9vko myöhässä, vai onko viimisistä meinkoista 9vko. tai siis ihmettelen että miten et vieläkään oo testannu jos ne on jo 9vko myöhässä??
siis jos ne on 9vko myöhässä, ni sulla on raskausviikkoja käsittääkseni jo 13, ja abortin saa kaavintana viikolle 12 asti. eli se vaihtoehto on pois laskuista.
abortin saa sen jälkeenki, mut sit sä joudut käytännössä katsoen synnyttämään sen lapsen kuolleena, ihan normaalisti alateitse niinku nyt yleensä synnytetään, ja sitä vaihtoehtoa suosittelen harkitsemaan muutaman kerran ennen ku siihen suostut, se ei ole helppoa. ja sitä päätöstä sä joudut hakemaan lääkintälautakunnalta, että sen abortin saat, jos viikkoja on enemmän ku se 12.
mä en tahdo pelotella mut abortti ei muutenkaan ole helppo vaihtoehto. en tiedä yhtäkään abortin tehnyttä naista, joka ei oo seuraavien raskauksien aikana (ja muutenkin) miettiny että mitähän siitä nimenomaisesta vauvasta ois kasvanu, ja minkä ikänen se olis nyt. jotkut miettii jopa silloinkin, ku ne näkee muita naisia raskaana.
tosin, ei se lapsen kasvattaminen ole varmaan sen helpompaa. veikkaan että syyllisyydentunteita ja huonoa omaatuntoa joutuu tuntemaan jopa enemmän syntyneen lapsen kanssa, kun sen syntymättömän. mut on se paljon palkitsevampaakin.
suosittelen siis harkitsemaan tarkkaan vain sitä, että haluatko sen vauvan, vai et, ja ootko siihen valmis. jätä kaikki koulujen ja rahatilanteiden ja muiden mielipiteiden miettiminen paljon myöhemmäksi. ne järjestyy. =)

 

Tulin raskaaksi kun olin 18v., täytän 19 ennen kuin poikani syntyy vuoden lopulla. Kun menin lääkärille ensimmäistä kertaa raskaaksi tultuani hän sanoi "ai sinä haluat pitää tämän lapsen? Vain aikuiset voi saada lapsia, sinä olet lapsi vielä, harkitsethan aborttia." Olin järkyttynyt. Tunsin itseni huonoksi ja ajattelin että en ole tarpeeksi hyvä äidiksi. Onneksi kaikki sukulaiset ja suurin osa ystävistä on tukenut minua. Miten joku voi sanoa ettei toinen ole valmis äidiksi? Onhan niitä nelikymppisiäkin jotka eivät ole hyviä äitejä ja 15-vuotiaita jotka hoitaa homman loistavasti.

 

Hei vaan kaikki nuoret äidit! Hyvä että olette uskaltaneet, ettekä odottaneet "täydellistä" elämää, sellaista kun ei ole. Koskaa ei ole sitä täydellistä aikaa saada lapsi, jos pitää olla naimisissa, omakotitalo, riittäväti rahaa, vakityöt, ja työssä vielä sopiva hetki...

Kyllä varmasti saatte opiskelunne ym. tehtyä, vaatii vaan järjestelyä ja itsekuria, mutta joutuuhan vauvan kanssa jo sinänsä sovittelemaan.

Ja mikään ei ole ihanampaa kuin myöhemmin omata eri ikäisiä lapsia.

Turhan moni odottaa 35v- asti ja silloin raskaus ei ole enää itsestään selvyys ja aikaa on vain vähän jäljellä.

t. "Hieman" vanhempi äiti

 

hmm, kun olin raskaan akaikki muut olivat minulle kohteliaita ja ymmärtäväisiä paitsi lapsen isä. se haukkui ja luokkasi minua minkä kerkesi olin viikolla 11 kun tein abortin, abortti oli pahin virhe sen tajuan näin jälkeen päin) mutta luulen että olen uudestaan raskaana käyppä lukemassa minun tarinani otsikon alta "mitä teen"
Voimia sinulle. MInä tiedän että jokainen joka päättä lapsen pitää, niin ovat varmasti täysillä mukana vauvan elämässä ja tekevät parhaansa *halaus*