Miten lopettaa mustasukkaisuus ja vainoilu?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ap
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
A

ap

Vieras
Oon ollu mieheni kanssa 6 vuotta ja 2 vuotta sitten petti mua, pitkä juttu..
En oo päässyt siitä vieläkään yli kokonaan. Välillä meillä on menny tosi hyvin, välillä surkeasti. Mulla on jääny tosi paha mustasukkasuus tosta...
Aina ku mies menee johonki kavereidensa kanssa, mietin että mitä jos se nainenkin on nyt sitten siellä (jotku miehen kaverit on tämän naisen ystäviä) ja sitte tuun ihan hulluks ja soitan tai tekstaan miehelle ja riita tulee.

Mies on luvannut ettei liiku niiden kaverien kanssa, jos tämä nainen on paikalla. Ja (meinasin sanoa luotan) mutta haluan uskoa että tää on myös totta.

Muuten meillä on ihanaa yhdessä ja on hyvä isä. En todellakaan haluaisi erota hänestä, vaan yrittää täysiä vielä, lapsenkin takia, ja sen takia että rakastan tätä miestä.

miten saan itseni kuriin? nämä ajatukset, mustasukkaisuus, joskus vainoharhaisuuskin... vai saanko?
 
meillä vähän sama tilanne, mutta pettämisestä on nyt 5 vuotta. halusin sillon jatkaa yhdessä ja nyt vasta pystyn antaa miehen mennä (sillon harvoin ku menee) ilman kauheita kohtauksia :( aika pitkään olin just tollanen ku kuvailit.. mut ku tarpeeks monta kertaa meni hyvin (eli mies tuli yöks kotiin, tekstas välillä, oli ymmärtäväinen..), aloin taas luottaa. Mieheltäkin vaaditaan kyl tossa paljon, että jaksaa niitä kilareita! (joo, paska oli kun petti, mut itepä päätin antaa anteeks..)
Myönnän kyllä, että vieläkin käy mielessä, jos liian kauan on poissa (baarissa), et mitä jos... mut kohtauksista on päästy nyt.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ssee:
Okei, mimmoinen pettämisjuttu se oli? Kerran hairahdus vai oikeinko sellainen salasuhde,että tapaili tätä sinulta salaa jne..?

viihtyi paljon kavereiden kanssa ulkona ja sit kerran meni ja petti, sanoi olevansa ihastunut tähän tyttöön.
oltiin just muutettu uuteen asuntoon ja se koko juttu oli ihan kamala.
mut kerran se vaan tapahtui.
viikon päästä jo soitti itkien jne jne.. oltiin hetki erossa ja alettiin uudestaan.

kaikista kamalinta oli, et mä luulin sillon et oltais onnellisimpia ku koskaan ennen, mut toisin oli..
lasta ei vielä silloin ollut, että lapsi on nyt päälle vuoden.
 
ikinä en oo miestäni pettänyt (nyt yhdessä 7 vuotta), mut hänen edellinen tyttöystävänsä petti ja minä en siksi mene esim. koskaan baariin ilman miestäni. Onko mies oikeasti katunut pettämistään?
 
Alkuperäinen kirjoittaja LeenuLii:
ikinä en oo miestäni pettänyt (nyt yhdessä 7 vuotta), mut hänen edellinen tyttöystävänsä petti ja minä en siksi mene esim. koskaan baariin ilman miestäni. Onko mies oikeasti katunut pettämistään?

no mun mies ei onneks baareissa käy. mut kyllä iltaa istumassa, kavereiden kanssa. eipä se sen parempi oo, kun aina mietin onko tuo nainen siellä..

on kyllä katunut aidosti. sanoo että mä oon hänen elämänsä rakkaus, niinku hänkin mun. siks niin haluaisin uskoa tuon ja että tää onnistuis.
 
Mulle kävi niin, että seurustelun alkutaipaleella miehen ex pyysi häntä baariin, kylään jne. Sanoin sitte, että en kyllä oikeesti tykkää jos tolleen exän kulkee kun kerta on exä! Sanoi sitten että asia ok ja lopettaa sen.
Kuitenkin oli pyytänyt kuskiksi ja muutenkin soittelivat ja jos satuttiin samaan baariin oli jutellut vaikka toista väitti. Sinänsä mitään ei tapahtunu, mutta mulla jäi siitä paskan maku suuhun pitkäksi aikaa, siis siitä ihmeellisestä valehtelusta. Pitkän aikaa kuvittelin sitten valehtelevan milloin mistäkin.
Nyt kyllä kaikki on ok, mutta jos kuulenkin sen exän nimen nii pieni pisto tuntuu sisuksissa.
 
Ihan kuin mun kirjottama tuo sinun juttu. meillä se tapahtui 8 vuotta sitten ja en ole enää mustis, mutta tietenkin usein ajattelen sitä. Se oli pahinta kun luuli, ettei ikinä ole ollut niin onnellinen.

Käytiin pari kertaa kumpikin yksilöterapiassa, joka olis jatkunut pariterapialla, mutta katottiin, että selvitään ilman sitä. terapia avasi silmät niin, että saatiin luotua pelisäännöt suhteelle. meillä yksi ehdoton (terapeutin suosittelema) oli välien täysi katkaiseminen toiseen naiseen, vaikka olikin kaveripiiristämme.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Ihan kuin mun kirjottama tuo sinun juttu. meillä se tapahtui 8 vuotta sitten ja en ole enää mustis, mutta tietenkin usein ajattelen sitä. Se oli pahinta kun luuli, ettei ikinä ole ollut niin onnellinen.

Käytiin pari kertaa kumpikin yksilöterapiassa, joka olis jatkunut pariterapialla, mutta katottiin, että selvitään ilman sitä. terapia avasi silmät niin, että saatiin luotua pelisäännöt suhteelle. meillä yksi ehdoton (terapeutin suosittelema) oli välien täysi katkaiseminen toiseen naiseen, vaikka olikin kaveripiiristämme.

te ootte siis edelleen yhessä ja sun on hyvä olla? kauanko sulla kesti ? siis eikai sentään tuo 8 vuotta?

meillä hieman hankalaa kokonaan tuo välien katkaiseminen, kun tää nainen on miehen siskon kaveri.. mies ei pidä yhteyttä tai mitään, mutta näkee silti vahingossaki joskus.

:((
 

Yhteistyössä