miten kostaa entiselle koulukiusaajalle

Joskus on sanottu että paras kosto on menestyä elämässä itse. Ihan ok, mutta mä en sen takia tavoittelisi menestystä, olisi aika huono motiivi.

Anna anteeksi, ja jätä se tyyppi elämästäsi. Jos punot juonia niin osoitat sillä vaan sen että se kiusaaja edelleen pääsee suhun vaikuttamaan, vuosienkin jälkeen.

 

Oon sama mieltä kuin monet muut että ei oo mitään järkeä suunnitella mitään hämärää kostoa, vaan parempi on että puhut sen kanssa. Parempi puhua vaikka kiukkuisesti ja ilkeästikin ja haukkuenkin suoraan päin naamaa, kuin suunnitella jotain kostoja selän takana.

 

Kannattaa suhtautua varauksella myös siihen että kohtaa kiusaajansa ja odottaa tältä anteeksipyyntöä. Sitä ei välttämättä tule, kaikki eivät koskaan kasva aikuisiksi. Menin luokkakokoukseen kun mua oli kiusattu yläasteella. Sama meno jatkui luokkakokouksessa, porukka nimitteli niitä jotka eivät päässeet paikalle tyyliin "XXX:llä oli aina naama norsunv...lla" yms. Ymmärsin että jotkut eivät muutu, mutta olen itse muuttunut ja saanut sellaisen elämän kuin halusin.

Mitä se minua hyödyttäisi että yrittäisin muuttaa noita ihmisiä kun he eivät enää elämääni kuulu. Onneksi eivät.

Eli tärkeämpää olisi katsoa eteenpäin.

Toki voi onnistua sekin että tuon miehen kanssa asiasta juttelet jos hän vaikuttaa nyt tasapainoiselta ja aikuiselta. Mutta kun kaikki eivät tosiaan koskaan kasva aikuisiksi.

 

Älä kosta. Luultavasti kiusaaja katuu ja häpeää sitä että on kiusannut, ja jos olet ilkeä, hänen on helpompi antaa itselleen anteeksi ("kyllä noin vittumainen ihminen sen ansaitsikin"). Käyttäydy kohteliaasti ja asiallisesti. Korkeintaan sanoisin, että en halua viettää aikaa entisen kiusaajani kanssa.

 

No miksei... Hankkiudut lähietäisyyksille... Ja sitten potkit ulos.

 

Pane sen muijaa/miestä ja ota kameral kuva ja lähetä sille.. Toimii varmasti..

 

Ei mitään kostoja. Se syö vaan sua itseä eikä siitä tule sulle hyvä mieli.
Muistutat rohkeasti miten asia meni koulussa ja että sen takia et halua olla hänen kanssaan mieluiten missään tekemisissä. Piste.
Älä odota anteeksipyyntöä.

 

Varmaan riittää kun kerrot sille miten se kiusasi sua silloin ja sanot, että et sen takia ole hänestä kiinnostunut nyt tai ikinä.

 

miten sua on aikuisiällä kiusattu työpaikassa? Itse vastaavaa ehkä koen.

Iso työpaikka, kaikki meni hyvin n.puoli vuotta. Sitten yhtäkkiä kukaan ei puhunut mulle mitään enää :O Eivät vastanneet,vaikka kysyin jotain töihin liittyvää.
Olin 18 v
Puhuin pomolle,mutta pomo oli kiusaajien puolella. Pyysin lopulta siirtoa.

Nykyään olen työnantaja itsekin,ja leikittelen ajatuksella että joku kiusaajistani hakisi multa työpaikkaa mitään sen kummepaa en kosta tms,kunhan haaveilen

 

Oikeasti; ei ala-asteikäinen ole kovin kypsä ajattelemaan kiusauksen seuraamuksia! :O
Minua on kiusattu työpaikalla aikuisiällä ja sitä ihmettelen syvästi; aikuisilla pitäisi olla jo älyä sen verran päässä että moiseen ei ruveta.
lapset on asia erikseen.

Pitäisi olla. Vanhempien pitää puhua lapsilleen ja kertoa niistä. Viimeistään silloin kun lapset ovat ala-aste ikäisiä.

 

Pitäisi olla. Vanhempien pitää puhua lapsilleen ja kertoa niistä. Viimeistään silloin kun lapset ovat ala-aste ikäisiä.

No kannattaa varmaan sitten kostaa tän ko tyypin vanhemmille kun ilmeisesti jotain jäänyt puhumatta. Jos siis kosto on se kypsä tapa omasta mielestä ratkoa asioita ja siten kokee olevansa parempi ihminen kun kiusaa aikuisiällä kostomielessä ja verrattavissa on ala-asteikäinen pikkupoika.

 

Niin, siis mä en ole missään vaiheessa sanonut että kannattaa kostaa...

(En nyt saa jostain syystä lainattua Pin:in viestiä)

 

Minä olen entinen koulukiusaaja. Tottakai häpeän ja kadun,mutta ihmettelin silti syvästi kun silloinen kiusattu alkoi nyt 15 v myöhemmin muistella menneitä ja vinoilla.

Oltiin hei pentuja silloin, nyt aikuisia....

Koulukiusaajat ovat aikuisenakin mulkkuja psykopaatteja. Toivottavasti saatte ansionne mukaan.

 

Oikeasti; ei ala-asteikäinen ole kovin kypsä ajattelemaan kiusauksen seuraamuksia! :O
Minua on kiusattu työpaikalla aikuisiällä ja sitä ihmettelen syvästi; aikuisilla pitäisi olla jo älyä sen verran päässä että moiseen ei ruveta.
lapset on asia erikseen.

Ihan samoja lapsia ovat aikuisinakin. Ei ihminen enää lapsuusajan jälkeen muutu mihinkään. Olen kuvitellut joskus v-mäiset ihmiset lapsiksi ja kyllä ihan samanlainen käytös on vaikka on tullut puku päälle ja vähän aikuismaisia piirteitä. Kyse on kuitenkin niistä samoista vaistomaisista reviiritoiminnoista läpi iän. Naisten pitää saada naishierarkiassa mahdollisimman korkea taso ja miesten pitää tehdä rohkeudellaan vaikutus naisiin. Miehet yleensä satuttavat eniten ivaamalla muka leikkimielisesti muiden edessä, naiset sulkevat piireistään ja levittelevät juoruja.

Ihmisiä myös kiehtovat syrjäänvetäytyjät. Heillä pitää olla jotain salattavaa. He eivät voi oikeasti olla väsyneitä kaikkeen kiusaamiseen ja ilkeilyyn, vaan rauhankaipuu on aina merkki jonkin asian piilottelusta. Ei ole ihan yksi tai kaksi kertaa kun olen bussissa kuullut poika- tai tyttöporukan puhuvan kuinka se etunimeltä mainittu tyyppi on outo ja se sitä ja tätä. Luulisi että kaveriporukassa olisi parempaakin tekemistä kuin jutella tyhmiksi kokemistaan ihmisistä. Itse ainakin opin nuorena että kun puhuu jostakusta jatkuvasti niin se on kiinnostuksen merkki häntä kohtaan. Ehkä kiusaajat tuntevatkin seksuaalista vetoa henkilöön, jolle eivät voi vertaispaineen takia osoittaa normaalisti tunteitaan?

 

Varmaan riittää kun kerrot sille miten se kiusasi sua silloin ja sanot, että et sen takia ole hänestä kiinnostunut nyt tai ikinä.

Juurikin näin. Itse ehkä ilmaisisin asian niin että kun käytös oli aiemmin sellaista niin en usko että nytkään vilpittömästi tätä tarkoitat. Miesten itsetunto on kuitenkin tosi hauras. Jos nainen antaa pakit jämäkästi niin se ottaa aina koville.

 

En koe olevani hirveän kiusattu, enemmänkin syrjitty, mikä sekin tottakai on jättänyt arpensa. Olin aika ujo lapsi. En pysty heitä kohtaamaan ahdistumatta. Ei silti tulisi mieleenkään kostaa. Enemmänkin haluaisin näyttää että siitä hiljaisesta arasta tytöstä on tullut vahva ihminen, jolla menee hyvin.

Mutta vaikka sillon oltiin lapsia, ajattelee ne kiusaajat usein samoin myös näistä kiusatuista vanhempina. Eivät arvosta ja pitävät usein yhtä tylsänä ja kiusaamisen arvoisena ihmisenä kiin lapsena.

Juttelin erään miehen kanssa, joka myös lapsuuden ystävä. Eräs toinen tuli seuraamme ja ilmoitti että mitä hittoa teen tuon seurassa kun eihän se edes koskaan puhu mitään. Oltiin 18-20 vuotiaita, mutta haloo aikuisia. Sanoin toki että voit painua vittuun siitä sitten.

Eikä olla edes koskaan juteltu tämän miehen kanssa. Saanut siis ulkopuolelta minusta käsityksen. Ei siis edes samalta vuosiluokalta. Että ei ne ihmiset välttämättä kasva.

 

[QUOTE="Milli";29043599]Koston tielle ei kannata ryhtyä. En voi uskoa, että sillä mitään voittaisi. Olen itse aikanani joutunut seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi perheen ulkopuolisen henkilön taholta. Joskus mietin, voisinko jotenkin kostaa. Löysin tän henkilön Facebookista. Silloin kävi mielessä, että voisin ottaa yhteyttä vaimoon. Hirveä soppahan tuosta olisi syntynyt, joten tein viisaan päätöksen olla tekemättä mitään. Terapiassa olen käynyt ja pystyn asian kanssa elämään, vaikka en sitä hyväksykään.[/QUOTE]

Jos sinä haluat hyväksikäyttäjän jatkavat muiden hyväksikäyttöä, niin se on tietysti sinun oikeutesi, mutta älä ainakaan odota, että kukaan kunnioittaisi sinua sen johdosta.

hyväksikäyttäjä, koulukiusaaja....yläasteikäinen on jo sellainen, että ymmärtää tekonsa, jos on koskaan ymmärtääkseen. Ei sellainen enää aikuiseksi kasva. On lähinnä ikuisten kiusattavien ja hyväksikäytettävien asenne, jos ajattelee, ettei vastatoimet auta.

Mikä pahan tappaisi, ellei paha? Niin se vain on. Kosto ja etenkin sellainen, joka estää tulevat viattomat uhrit, on aina oikeutettu ja ainoa oikea väylä.

 

No kannattaa varmaan sitten kostaa tän ko tyypin vanhemmille kun ilmeisesti jotain jäänyt puhumatta. Jos siis kosto on se kypsä tapa omasta mielestä ratkoa asioita ja siten kokee olevansa parempi ihminen kun kiusaa aikuisiällä kostomielessä ja verrattavissa on ala-asteikäinen pikkupoika.

Vittu, että on tätä säälittävää ideologista paskaperseporukkaa täällä. Aika monen osalta jotkut ovat ajaneet siihen pisteeseen, että vuosikaudet vain harkitsee itsemurhaa. Mikään ei tunnu miltään. On niin arka, ettei uskalla edes yrittää vastakkaisen sukupuolen edustajien kanssa tutustumista. Ja sitä rataa. Itseltä lähti yksi tällainen kaveri oman käden kautta suunnilleen kirjoituksesi aikaan.

Silläkö se vittu selviää, että hymistellään ongelmaa? Taidat olla juuri niitä samoja peruskoulun opettajia, jotka sanoo kiusaajille, että hyi hyi ja lähdet pois?!!!!!!

Vittu toivottavasti tässä maassa tulee enemmän kiusattuja, joilla on munaa ja käy ampumassa koulussa kaikki kiusaajansa. Vasta, kun riittävän suuri osa kiusaajista tapetaan, alkaa ehkä teidän kukkahattutätienkin mielissä käydä ajatus, että ehkä se kiusaaja aiheuttaa vähän muutakin kuin pientä mielipahaa, joka pitäisi heti unohtaa, hep hep.

Jos koskaan satun saamaan tietooni, missä omat kiusaajani piileksivät, tässä maassa tapahtuu pari uutta "outoa katoamsitapausta". Kiusaajat ovat kiusaajia, eivätkä antaiste mitään muuta kuin tuskallisen kuoleman. Ei mitään muuta. Ei mitään. Muuta.

 

Tiedän erään tapauksen jossa kiusattu kosti kiusaajalleen aikuisiällä... Kiusaaja vaan kosti takaisin ja todellakin isommalla volyymilla. Ei varmaan kiusattu odottanut sitä mutta kiusaaja sai sitten kiusatun loppuelämän pilalle tällä koston kostolla...

Kannattaa miettiä mitä tekee, kosto ei ole koskaan ratkaisu vaan pelkkää kypsymättömyyttä, niin kuin kiusaaminenkin

 

Minä lähetin viestin kiusaajalle, miksi kiusasit odotan vastausta, mutta en tiedä autaako se meitä.

 

mitään. Monia on kiusattu ja sanottu pahasti.Kunhan ei tarvii olla missään tekemisessä enää se on jo voittoa.

 

Maksoin entiselle koulukiusaajalle potut pottuina vuosien jälkeen oikein kunnolla. Alussa kosto tuntui hyvältä, mutta huomasin etten saanut siitä tarpeekseni ja mietin vain jatkuavsti uusia tapoja kostaa uudelleen ja uudelleen. Sitten lopetin, koska huomasin ettei kostamisesta tullut itselleni parempaa mieltä ja suunnittelin yhä pahempia tapoja. Rupesin lopulta jopa säälimään entistä kiusaajaa vaikka ei kiusaajan väkivaltateot tuntien ollut mitään syytä.

Neuvoni on muille, että jos haluaa kostaa, niin tekee sen sitten kerralla ja nopeasti, millä tavalla sen sitten tekeekään laillisesti tai laittomasti. Mutta jos aikoo kostaa, voi helposti käydä niin että "tappolistalle" alkaa kertyä yhä enemmän kiusaajia joita ei ole ennen aktiivisesti miettinyt. Koko maailmalle ei voi kostaa vaikka mieli tekisi, muuten koko elämä pyörii jatkossa vain koston ympärillä.

Anteeksi ei tarvitse antaa kiusaajille, mutta heidät voi jättää pois mielestään ja keskittyä tärkeisiin asioihin omassa elämässään. Jos antaa kiusaajan tekojen pyöriä päässä vielä vuosien jälkeenkin, tarkoittaa se vain kiusaajan voittoa. Ja juuri siihen kiusaajat pyrkivätkin. Kiusaajat haluavat valtaa ja yrittävät kontrolloida muita, mutta sitä iloa ei heille tarvitse suoda. On parempi pitää oma mieli iloisena kuin luovuttaa sitä kiusaajalle.

 

Tiedän erään tapauksen jossa kiusattu kosti kiusaajalleen aikuisiällä... Kiusaaja vaan kosti takaisin ja todellakin isommalla volyymilla. Ei varmaan kiusattu odottanut sitä mutta kiusaaja sai sitten kiusatun loppuelämän pilalle tällä koston kostolla...

Kannattaa miettiä mitä tekee, kosto ei ole koskaan ratkaisu vaan pelkkää kypsymättömyyttä, niin kuin kiusaaminenkin

 

höpöhöpö tolle älä kosta mussutukselle.
kosto on parasta kylmänä.
ohje on vaan vuosia myöhässä.

 

Poikien pitkään jatkunut koulukiusaaminen aiheutti sen että pelkäsin miehiä aikuisiälläkin enkä uskaltanut parisuhteeseen. Masennus ja itsetuhoajatukset oli arkipäivää kolmenkymmenen ikään asti.

En halua kostaa sillä uskon karmaan. Kaikki mua kiusanneet, niille sattui myöhemmin ikäviä asioita. Yhden kiusaajan teini-ikäinen tyttö teki itsarin koulukiusaamisen takia, näin kuulin.

Parempi ettet puutu asiaan sillä niin makaa kuin petaa.