H
N
nooh
Vieras
Oli ihan kiva tietää käynnistyspäivä. Tosin kavereiden ja sukulaisten pommitus oli jo hivenen rasittavaa, kun tiesivät, että olen käynnistyksessä ja varsinkin kun meni monta päivää.....
T
tulossa
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja nooh:
mä tiedän sektiopäivän mutten ole sanonut sitä kenellekään, no yhdelle hyvälle ystävälle, mutten muille.
N
nooh
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja tulossa:
Sama se olisko sen käynnistyspäivän kertonut vai ei. Jos olet 4 päivää vastaamatta puhelimeen, niin kyllä sitä vaan aika lailla pommitetaan.
Mulla oli suunniteltu sektio ja kerroin apaut kaikille sen päivän. Eipä ainakaan kukaan kysellyt, että koskakoskakoskakoska...
T
tulossa
Vieras
Musta se oli (suunniteltu sektio) kamalaa odottaa sitä ja jännittää sitä päivää. Ihan absurdia kun illalla meni nukkumaan ja tiesi, että kahdeksan tunnin kuluttua makaa leikkauspöydällä avuttomana, liikuntakyvyttömänä maha auki. 
Siinä mielessä se oli helpompaa kuin synnytyksen odotteleminen, että hyvää tarkoittavat hölmöt eivät jatkuvasti soitelleet niitä "joko nyt/eikö vielä"-puheluita.
Siinä mielessä se oli helpompaa kuin synnytyksen odotteleminen, että hyvää tarkoittavat hölmöt eivät jatkuvasti soitelleet niitä "joko nyt/eikö vielä"-puheluita.
T
tulossa
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja sinihammas:
voi niitä kyselyjä silti tulla, kun ei se vauva tiedä sovitusta sektiopäivästä mitään... : )
Se, että tiesin ennelta sektiopäivän, oli mulle suuren suuri helpotus monilta osin. Mulle siis tehtiin sektio synnytyspelon takia. Ja pelkäsin mm monien asioiden ohella sitä, että synnytys käynnistyy "väärään aikaan" (toisinsanoen mies on satojen kilometrien päässä töissä) tai sitten sitä etten ehdi ajoissa sairaalaan jne... Mies ei erityisemmin tykänny kun päivä oli valmiiksi tiedossa, mutta empä sitä häneltä erityisemmin kysynytkään...
Musta on ollu kiva tietää =) Ja kaikille tutuille kerroin että koska vauva tulee maailmaan :heart:
Esikosta sovittiin ya-kontrollissa seuraavalle päivälle käynnistys kalvojen puhkaisulla.
Ensimmäinen ajatus oli riemu, vihdoinkin se päivä on tulossa, toisaalta taas pettymys, että luonnollisen käynnistymisen yllätys meni sivu suun ja jouduin olemaan koko tuon ajan sairaalassa, kun olin ajatellut viihtyväni kotona rauhassa kunnes kivut koettelesivat jo mielenterveyttä =)
Eli plussana:
Tieto, että lapsi syntyy seuraavana päivänä
Miinuksena:
Yllätyksen menettäminen
Ensimmäinen ajatus oli riemu, vihdoinkin se päivä on tulossa, toisaalta taas pettymys, että luonnollisen käynnistymisen yllätys meni sivu suun ja jouduin olemaan koko tuon ajan sairaalassa, kun olin ajatellut viihtyväni kotona rauhassa kunnes kivut koettelesivat jo mielenterveyttä =)
Eli plussana:
Tieto, että lapsi syntyy seuraavana päivänä
Miinuksena:
Yllätyksen menettäminen
Jännitti tietenkin kovasti ja toisaalta harmitti ihan vietävästi kun raskaudestahan meni tavallaan se loppusuoran jännitys kokonaan kun syntymäpäivä oli jo tiedossa. Se oikeasti harmitti tosi tosi paljon.
Itselläni on kaksi synnytystä käynnistetty ja kuopus on sektioitu , oikeastaan sektion odottaminen oli pahin, tai aika kului äärettömän hitaasti sitä odottaessa.
Itselläni on kaksi synnytystä käynnistetty ja kuopus on sektioitu , oikeastaan sektion odottaminen oli pahin, tai aika kului äärettömän hitaasti sitä odottaessa.
H
HelloShitty
Vieras
Tjaa... Kuopuksesta tiedettiin ensin käynnistyspäivä, joka oli lauantai. Siellä sairaalalla se sitten muuttuikin sektiopäiväksi sunnuntaille. Ja sunnuntai-iltapäivällä muuttui taas maanantaille, jolloin tyttö lopulta saatiin leikattua pihalle.
Eli nuo kerkesivät sen verran kuitenkin muuttua matkalla, ettei se etukäteen päätetty päivä välttämättä merkitse vielä lapsen syntymää.
Eli nuo kerkesivät sen verran kuitenkin muuttua matkalla, ettei se etukäteen päätetty päivä välttämättä merkitse vielä lapsen syntymää.
A
Aksu81
Vieras
Exällä käynnisteltiin pari päivää ja nukuin yöt autossa naistenklinikan ulkopuolella, jos vaikka alkaisi synnyttämään, kun en malttanut kotiin asti lähteä :ashamed:
Mä olin helpottunu, kun sain sen käynnistyspäivän tietooni. Olin niin turhautunu jo kun jokainen kyseli vuoron perään jokojokojoko ja joka päivä.. Edes vessassa saanu rauhas käydä, kun oli jo soittoa tullu.
Lakkasin tavallaan odottamasta, että koska tuo syntyy ja sitten synnytys käynnistyikin spontaanisti eikä ilmoitettu kenellekään :kieh: Porukka luuli et on saatu vasta ekoja tabuja, kun ilmoitin neidin syntyneen.
Lakkasin tavallaan odottamasta, että koska tuo syntyy ja sitten synnytys käynnistyikin spontaanisti eikä ilmoitettu kenellekään :kieh: Porukka luuli et on saatu vasta ekoja tabuja, kun ilmoitin neidin syntyneen.
Mä sain maanantaina tietää, että keskiviikkona käynnistetään. Kyl jännitti ihan kamalasti! Synnytyshän lähti käynnistyspäivän iltana käyntiin, mutta koska tuli komplikaatioita ni tehtiin sektio... Ilmoittelin vauvan syntymästä sukulaisille, joille en ollu kertonu käynnistyksestä. En ois jaksanu niitä "joko on syntyny"-puheluita :ashamed:
Muksu synty rv 37 joten monikaan ei osannu oottaa syntymää vielä siinä vaiheessa.
Muksu synty rv 37 joten monikaan ei osannu oottaa syntymää vielä siinä vaiheessa.
Plussaa käynnistyspäivän tiedossa:
-sai sovittua muiden lasten hoidot
-mies sait työkuviot hoidettua
-pystyi muutenkin suunnittelemaan elämää eteenpäin
Miinusta:
-ei mitään ylläriä
-ei luomusynnytystä
-sai sovittua muiden lasten hoidot
-mies sait työkuviot hoidettua
-pystyi muutenkin suunnittelemaan elämää eteenpäin
Miinusta:
-ei mitään ylläriä
-ei luomusynnytystä
A
ap
Vieras
S
saman kokenut
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Gekkolisko:
Saako Gekko kysyä että kuinka monta lasta olet saanut sektiolla? Ja pelonko takia? Siis en pahalla kysy, tosiaankaan, kiinnostaa vaan kun oma syntyi sektiolla juurikin pelon takia.
V
Vakkari harmaana..
Vieras
Helpottunut, että se mukelo tulee sieltä sitten jotenkin ulos.
Pettynyt siihen, että synnytys ei lähtenyt itsestään käyntiin niinkuin noilta aikaisemmilta vaan meni niiiiin yli.
Pettynyt siihen, että synnytys ei lähtenyt itsestään käyntiin niinkuin noilta aikaisemmilta vaan meni niiiiin yli.
Alkuperäinen kirjoittaja saman kokenut:
Onkohan kysyjä linjoilla nyt... No, vastaampa silti...
Eli meillä on 4 lasta, ja 3 heistä syntyi normaalisti alateitse.
Tämän viimeisen kohdalla vasta sain sitten sektion, en sitä tosin aikaisemmissa raskauksissa niin painokkaasti edes vaatinut, ekasta ja tokasta lapsesta en edes ajatellut sektiota synnytystavaksi. Raskaus oli henkisesti vaikea, ensinnäkin se oli täysi yllätys, joka selvisi vasta puolessa välissä (onneksi, olisin saattanut alkuraskaudessa jopa päätyä aborttiin erittäin voimakkaan synnytyspelon vuoksi) ja edellisen lapsen syntymästä oli niin vähän aikaa, että pelko oli läsnä erittäin voimakkaana, kun muistin tuon edellisen synnytyksen niin kovin selvästi vielä. Lapsilla siis ikäeroa vain 1v1pv...
