Miten kohdata ystävä...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Nimetön
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
N

Nimetön

Vieras
Ystäväni sai keskenmenon vähän aikaa sitten. Itselläni on pieni lapsi, ja toinen tulossa. Näistä tulokkaistahan olisi tullut "luokkatovereita". Raskaus oli hyvällä mallilla ja viikkoja reilu 13. Ja mikä eniten tässä sattuu, niin he eivät todennäköisesti saa koskaan enää mahdollisuutta omaan lapseen, niin pitkät ja raskaat hoidot ovat takana.
Jotenkin on nyt todella vaikea tilanne, kuinka kohtaan ystäväni seuraavan kerran? Toivoin jo, että olisi miellummin vaikka minulle tullut mielummin km, kuin heille (en sitä tietenkään tahdo!). Ystäväni muistaa varmasti aina oman onnen hetkensä kun näkee minun lapseni. Suunniteltiin ja haaveiltiin jo yhdessä vaikka mistä, kun riskiviikot olivat takana...
Epäreilua todella!
 
Todella harmillinen tilanne ystävälläsi ja sinullakin :( Voin kertoa, että se vie valitettavasti aikaa jonkin verran, ennenkuin lapsensa menettänyt voi ja haluaa kohdata niitä joilla on lapsia tai ovat raskaana. Joten yksinkertainen neuvoni on, että anna ystävän surulle aikaa, mutta otappa häneen yhteyttä vaikka puhelimella ja voit kysyä, tarviiko hän apua jossain. Silloin hän ainakin tietää, ettet yritä vältellä häntä. Mutta niin raakaa, kuin se onkin niin valitettavasti ystäväsi on kaikesta huolimatta pakko joku päivä kohdata muita ihmisiä, jotka ovat ehkä raskaana tai joilla on lapsia :( Vaikeinta varmasti kuitenkin on se, että olet hänen ystävänsä ja häntä muistuttaa menetyksestään ehkä se sinun lapsesi. Mutta älä missään nimessä ota siitä itsellesi syyllisyyden taakkaa. Koska sinä et ole syyllinen tapahtumiin. Voithan ihan ystävällisesti kysyä puhelimessa häneltä, että haluaako hän sinua kylään ja että ilmoittaa sinulle sitten kun tuntee olevansa siihen valmis. Minulla oli muutama ystävä joilla on pieniä lapsia ja kun menetin vauvani, niin he olivat kylään tullessaan jättäneet lapsensa kotiin. Se oli minusta ajattelevaista :) Löydät varmasti kirjoistakin apua, että miten kohdata tällainen ystävä, jolla suuri suru. Mutta oletkos käynyt tuolla www.enkelisivut.net
Sielläkin on jotain mainittu tästä ystävän kohtaamisesta...käyppäs lukemassa ja oikein paljon voimia sinulle ja tietenkin ystävällesi :hug:
 
hei...

sen verran voin antaa neuvoa keskenmenon ja tuulimunan kokeneena.. että yritä olla kuunteleva osapuoli ja osoita sympatiaa, halaa ja kuuntele, kuuntele ja kuuntele... =) yritä välttää kaikkia mahdollisia "yrityksiä" kääntää asia positiiviseksi tai etsiä asiasta jotain positiivista. Keskenmenon kokenut ei tule löytämään niitä, vaikka muuten olisi tyyppinä eteenpäin menevä ja positiivinen.

Menetyksen kokeminen on niin yksilöllistä. Ja anna ystävällesi aikaa, niin paljon kuin hän sitä tarvitsee, vaikka siihen menisi aikaa... olen itse törmännyt siihen että helposti sanotaan että "kyllä nyt jo pitäisi päästä yli". Asiasta ei koskaan pääse yli, vaan se helpottaa joskus...
Tietysti normaalielämän jatkaminen ja arkirutiinit tekevät hyvää, ettei vajoa liian alas... kuten minulle kävi ensimmäisellä kerralla.

Voimia teille molemmille... :hug:

 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 11.04.2005 klo 11:57 Angel82 kirjoitti:
Joten yksinkertainen neuvoni on, että anna ystävän surulle aikaa, mutta otappa häneen yhteyttä vaikka puhelimella ja voit kysyä, tarviiko hän apua jossain. Silloin hän ainakin tietää, ettet yritä vältellä häntä. Mutta älä missään nimessä ota siitä itsellesi syyllisyyden taakkaa. Koska sinä et ole syyllinen tapahtumiin. www.enkelisivut.net
Sielläkin on jotain mainittu tästä ystävän kohtaamisesta...käyppäs lukemassa ja oikein paljon voimia sinulle ja tietenkin ystävällesi :hug:

Tärkeintä on osoittaa ystävällesi, ettet ole hylännyt häntä. Että olet paikalla kun hän sinua tarvitsee.
Minua monet ystävistäni ovat vältelleet keskenmenoni jälkeen. Ikäänkuin "tauti" tarttuisi. Tuntuu kuin he pelkäisivät minun imevän elämän heidänkin lapsiltaan. :(
Koska olen itse joutunut synnyttämään kuolleen lapsen, en varmasti toivo samaa kohtaloa edes pahimmalle vihamiehelleni. Mutta olkapäätä jota vasten itkeä, vaikka sitten sanomatta sanaakaan tarvitsen todella paljon.

"Älä kulje edelläni
en ehkä seuraa.
Älä kulje takanani
en ehdä johda.
Kulje vierelläni
ja ole ystäväni."


Voimia teille molemmille :hug:
 

Yhteistyössä