Y
ystävä
Vieras
Hei!
Kuten otsikossakin käy ilmi, miten voin auttaa ystäväni lapsettomuutta? Eli hänellä on PCO ja keltarauhashormoni-kuurit jo takana. Itselläni on suurin piirtein sen ikäinen lapsi kuin hänelläkin, jos olisi tullut heti aikoinaan raskaaksi. Samoin useimmilla hänen muillakin ystävillä tai lähipiirissä vauva.
Kertokaa, mitä voin sanoa tai tehdä. Aluksi hoin (muutaman kuukauden yrittämisen jälk.), että kyllä se vauva tulee, kun vähiten odottaa ja hormonitasapaino on kohdallaan e-pillereiden käytön jälkeen. Mutta nyt olen itsekin tajunnut, että heillä se ei niin vaan käy. Hänellä todettiin PCO ja hoidot ovat jo osittain alkaneet. Miten voin auttaa tai lohduttaa???
Kertokaa te, joilla on vastaava tilanne. Haluaisin olla positiivinen, ymmärtävä, kannustava, realisti... Ennen kaikkea hyvä ystävä, joka osaa antaa tukea! Mutta millä tavalla voin olla? Samojen asioiden hokeminen ("kyllä se siitä", "kärsivällisyyttä", "odottavan aika on pitkä" ja kaikki vastaavat) varmasti jo raivostuttaa ystävääni. Miten pitkälle pelkkä kuunteleminenkaan auttaa? Miten voin olla ymmärtävä, kun kainalossa on oma ihana vauva, johon väkisinkin puheenaiheet eksyy ja meille tuo vauva suotiin heti ensiyrittämällä! Omasta mielestäni ymmärrän hänen tuntemuksiaan ja olen hengessä mukana, mutta entäpä ystäväni näkökulmasta?
Pystyttekö antamaan vinkkejä?
Voimia kaikille!
Kuten otsikossakin käy ilmi, miten voin auttaa ystäväni lapsettomuutta? Eli hänellä on PCO ja keltarauhashormoni-kuurit jo takana. Itselläni on suurin piirtein sen ikäinen lapsi kuin hänelläkin, jos olisi tullut heti aikoinaan raskaaksi. Samoin useimmilla hänen muillakin ystävillä tai lähipiirissä vauva.
Kertokaa, mitä voin sanoa tai tehdä. Aluksi hoin (muutaman kuukauden yrittämisen jälk.), että kyllä se vauva tulee, kun vähiten odottaa ja hormonitasapaino on kohdallaan e-pillereiden käytön jälkeen. Mutta nyt olen itsekin tajunnut, että heillä se ei niin vaan käy. Hänellä todettiin PCO ja hoidot ovat jo osittain alkaneet. Miten voin auttaa tai lohduttaa???
Kertokaa te, joilla on vastaava tilanne. Haluaisin olla positiivinen, ymmärtävä, kannustava, realisti... Ennen kaikkea hyvä ystävä, joka osaa antaa tukea! Mutta millä tavalla voin olla? Samojen asioiden hokeminen ("kyllä se siitä", "kärsivällisyyttä", "odottavan aika on pitkä" ja kaikki vastaavat) varmasti jo raivostuttaa ystävääni. Miten pitkälle pelkkä kuunteleminenkaan auttaa? Miten voin olla ymmärtävä, kun kainalossa on oma ihana vauva, johon väkisinkin puheenaiheet eksyy ja meille tuo vauva suotiin heti ensiyrittämällä! Omasta mielestäni ymmärrän hänen tuntemuksiaan ja olen hengessä mukana, mutta entäpä ystäväni näkökulmasta?
Pystyttekö antamaan vinkkejä?
Voimia kaikille!