Toggle sidebar

Miten kohdata uhmaa?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "mörkö"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
M

"mörkö"

Vieras
Tänään sattui yksi juttu, mistä haluaisin nyt ajatuksia. Poika (pian 3 v.) oli isänsä kanssa olohuoneessa ja siellä lattialla ilmeisesti lueskelivat lehtiä. Olin itse toisessa huoneessa ja kuulin, että tuli jotain sanomista siinä, ilmeisesti poika teki jotain kiellettyä (esim. alkoi rypistellä sitä mun miehen lukemaa lehteä tai hyppiä siinä päällä tms.) No mies siinä kielsi ensin monta kertaa, että Älä tee noin. Mutta poika vaan jatkoi. Vaikka en ollut itse näkemässä, niin voin kyllä kuvitella miten se meni. Poika katsoo vaan suoraan ja jatkaa sitä tekemistään ihan uhallakin. Eikä meinaakkaan totella kieltoa. Sille on nyt tullut sellainen uhmakausi, että ihan varsin koettelee ja on tosi itsepäinen. Mies sanoi sitten viimein, että nyt jos et lopeta niin isä tukistaa. Siinä vaiheessa minä puutuin siihen ja käskin lopettaa ja keksin pojalle muuta mielenkiintoista puuhaa.

Ollaan kyllä puhuttu, että tukistamista ja luunappeja minä en halua ottaa kasvatukseen. Miehellä olis noihin vähän toisenlainen kanta, mutta ollaan sovittu että niitä ei käytetä. Ja sanoin nytkin että myöskään ruumiillisella kurituksella uhkailu ei sovi.

Mutta toisinaan on kyllä itsekin tilanteissa, joissa saa ihan tosissaan miettiä että miten tästä taas selvitään. Miten toimisin oikein. En nyt varmaan osaa tätä asiaa kysyä oikein, niin kuin tarkoitan. Mutta millaisia "neuvoja" voin antaa miehelle, että jos joutuu noihin tilanteisiin, miten toimia. Tai miten voi toimia ettei niihin joutuisi. Millaisia ratkaisumalleja voisi antaa? Kun ne itsellekään ei ole aina kovin selviä. Kaipaisin vain siis ajatuksia ja kokemuksia, joiden avulla voisin avata vähän tuota "kasvatuskeskustelua" miehen kanssa.
 
"Mies sanoi sitten viimein, että nyt jos et lopeta niin isä tukistaa. Siinä vaiheessa minä puutuin siihen ja käskin lopettaa ja keksin pojalle muuta mielenkiintoista puuhaa.

Ollaan kyllä puhuttu, että tukistamista ja luunappeja minä en halua ottaa kasvatukseen. Miehellä olis noihin vähän toisenlainen kanta, mutta ollaan sovittu että niitä ei käytetä. Ja sanoin nytkin että myöskään ruumiillisella kurituksella uhkailu ei sovi."

Millä tavalla toisenlainen kanta? Kerro miehellesi, että lapsen tukistaminen ja luunapit on RIKOS. Raiskauskin on rikos, ja murha, jne, ja kyllä se lapsen kurittaminen fyysisesti on myös rikos ihan SYYSTÄ.
Ruumiillisella kurituksella uhkailu ei tosiaan tehoa. Ei se lapsi opi, kuin pelkäämään, tai sitten vaan jatkaa, koska tietää ettei kuitenkaan tule mitään tukistusta tms.

Kannattaa kysyä vinkkiä vaikka neuvolasta, tai lukea kirjastosta joku kasvatusopas joka keskittyy, uhmaikäisiin?

Miehen pitäisi ymmärtää, ettei aikuinen saa PIENTÄ LASTA lyödä, tukistaa tai mitään muutakaan. Ei herrajumala, pientä hentoa lasta lähdetä läiskimään takamuksille, eihän sen ikäinen mahda aikuiselle mitään. Jos jo vajaa 3-vuotiasta isä uhkailee tukistamisella ja vielä on pohjimmiltaan sitä mieltä että se olisi oikein, niin minä olisin huolissani, entä jos mies tekee jotain kun on vaikka lapsen kanssa kahdestaan?
 
[QUOTE="Hmmm";26034277]"Mies sanoi sitten viimein, että nyt jos et lopeta niin isä tukistaa. Siinä vaiheessa minä puutuin siihen ja käskin lopettaa ja keksin pojalle muuta mielenkiintoista puuhaa.

Ollaan kyllä puhuttu, että tukistamista ja luunappeja minä en halua ottaa kasvatukseen. Miehellä olis noihin vähän toisenlainen kanta, mutta ollaan sovittu että niitä ei käytetä. Ja sanoin nytkin että myöskään ruumiillisella kurituksella uhkailu ei sovi."

Millä tavalla toisenlainen kanta? Kerro miehellesi, että lapsen tukistaminen ja luunapit on RIKOS. Raiskauskin on rikos, ja murha, jne, ja kyllä se lapsen kurittaminen fyysisesti on myös rikos ihan SYYSTÄ.
Ruumiillisella kurituksella uhkailu ei tosiaan tehoa. Ei se lapsi opi, kuin pelkäämään, tai sitten vaan jatkaa, koska tietää ettei kuitenkaan tule mitään tukistusta tms.

Kannattaa kysyä vinkkiä vaikka neuvolasta, tai lukea kirjastosta joku kasvatusopas joka keskittyy, uhmaikäisiin?

Miehen pitäisi ymmärtää, ettei aikuinen saa PIENTÄ LASTA lyödä, tukistaa tai mitään muutakaan. Ei herrajumala, pientä hentoa lasta lähdetä läiskimään takamuksille, eihän sen ikäinen mahda aikuiselle mitään. Jos jo vajaa 3-vuotiasta isä uhkailee tukistamisella ja vielä on pohjimmiltaan sitä mieltä että se olisi oikein, niin minä olisin huolissani, entä jos mies tekee jotain kun on vaikka lapsen kanssa kahdestaan?[/QUOTE]

No joo mä en osannut tätä asiaa tähän nyt kirjoittaa oikein.

Enempi nyt kaipaisin vaan ajatuksia siihen, että mitä vaihtoehtoja on rangaistukselle. Tai mitä mä käytännössä teen jos joudun tilanteeseen, jossa lapsi vaan ei tottele. Mitä siinä voi tehdä?

Itse ajattelen, että pitäisi osata niin hyvin ennakoida, ettei joutuisi niihin vastakkainasetteluihin niin usein. Ja kun niitä sitten kuitenkin jossain vaiheessa tulee väistämättä, niin niissä vaan sitten yrittää pitää pintanta. Ja sitten sekin, että enempi hyvällä kuin pahalla. Mieluummin kannustuksella, kuin rangaistuksella.
 
Ja sitten mietin sitäkin, että jos jatkuvasti joutuu käyttämään rangaistuksia, moitteita, kieltämään, uhkailemaan rangaistuksilla jne. Niin miten se vaikuttaa lapsen minäkuvaan? Alkaako se pikkuhiljaa itsekin muodostaa itsestään sellaisen käsityksen, että minä olen paha ja ilkeä. Jos sen sais mieluummin tuntemaan ylpeyttä siitä että tekee oikein ja sitä kautta muodostaa itsestään positiivisen kuvan. Kai se sitten ruokkii taas sitä, että käytös on hyvää. Pääsis sellaiseen hyvään kierteeseen. Mutta käytännössä se onkin vähän vaikeampaa, kun niitä tilanteita tulee jos jonkinlaisia ja ne tulee aina niin nopeasti vastaan.
 
Meillä on 3 v kanssa todella tiukka linja - jos käyttäytyy huonosti, pääsee jäähylle. Jos ronklaa ruoan kanssa, lautanen otetaan pois edestä. Jos ei nukahda päikkäreille, nostetaan verhot ja pois sängystä. Kaikki tämä johdonmukaisesti, yhden kerran joustetaan mutta toisella kerralla toteutetaan. Ja sitä toista kertaa ei juurikaan tule. Johdonmukaisuus molemmilla kasvattajilla, yhteiset pelisäännöt ja se, että aikuinen päättää mitä tehdään ovat meillä ne "avainsanat". No, sitten tulee niitä yllätystilanteita joissa vaan pitää käyttää lahjontaa, kiristystä - uhkailu ei ole meillä käytössä - ja yllättävän hyviä lopputuloksia tulee sillä, että "huomenna ei sitten tule purkkaa jos jatkat noin...."
Tulikohan vähän sekava sepustus - ajatus tässä takana oli se, että molemmilla kasvattajilla pitää olla yhtenevät ajatukset kasvatuksesta (jos ei alunperin niin sitten yhdessä sovittuna!)
 
Meillä sanotaan tuollaisessa tilanteessa, että jos homma ei lopu, joutuu jäähylle. Sitten lasketaan kolmeen ja jos lapsi jatkaa, viedään jäähylle. Meillä aluksi jäähypenkki oli keittiön porrasjakkara, koska siitä lapsen poistulo hieman hidastui. Se jäähylle opettaminen kun oli aluksi yhtä tuskaa, lapsen karatessa jäähypaikalta. Ehti ainakin palauttamaan sen satakertaa takaisin ennen juoksukilpailun alkua. Nyt riittää että lapsi istuu vaikka lattialla tietyssä paikassa, kun ovat hokanneet tämän homman. Meillä pääsevät pois kun rauhoittuvat ja käyvät pyytämässä anteeksi siltä jota ovat loukanneet.

Mutta kannattaa kehittää myös viilipytyn hermot, jotta pysyy itse rauhallisena, kiukkusipa se pieni ihminen kuinka paljon tahansa rangaistuksensa vuoksi. Se auttaa lasta rauhoittumaan.

On myös parempi antaa lapsen kohdata myös epämiellyttävät tunteet, kuin ohjata aina johonkin miellyttävään tekemiseen. Jos lapsi tekee jotain kiellettyä, ei lasta tulisi siis palkita sillä mukavalla asialla. Tämä nimittäin kostautuu sillä, että lapsi toimii tulevaisuudessakin samalla tavalla, jotta saisi positiivista huomiota. Kun olette päässeet tästä rangaistusmuodosta sopimukseen vetäkää yhtä köyttä. Jos toinen langettaa tuomion ja toinen kumoaa, menee lapsi sekaisin ja alkaa pitemmän päälle manipuloimaan vanhempiaan. Meillä lapset aina yrittävät että toinen purkaisi tuomion, mutta järjestelmällisesti sanomme, että olemme samaa mieltä. Vaikkakin joskus olemme eri mieltä aikuisten kesken. Jäähy puretaan kesken kaiken vain, jos osoittautuukin että olemme olleet väärässä ja jäähy on oikeusmurha. Näilä eväin on pärjätty näiden neljän lapsen kanssa.

Positiivista huomiota kyllä annamme runsaasti, mutta se tapahtuu silloin kun lapsi ei ole pahoilla teillä. Kannustus ja rakkaus auttaa toki enemmän kuin rangaistukset, mutta erimielisyyksiä ei silti kannata pakoilla. Ne kasvattavat siinä missä onnistumisetkin.
 
[QUOTE="vieras";26034486]Meillä on 3 v kanssa todella tiukka linja - jos käyttäytyy huonosti, pääsee jäähylle. Jos ronklaa ruoan kanssa, lautanen otetaan pois edestä. Jos ei nukahda päikkäreille, nostetaan verhot ja pois sängystä. Kaikki tämä johdonmukaisesti, yhden kerran joustetaan mutta toisella kerralla toteutetaan. Ja sitä toista kertaa ei juurikaan tule. Johdonmukaisuus molemmilla kasvattajilla, yhteiset pelisäännöt ja se, että aikuinen päättää mitä tehdään ovat meillä ne "avainsanat". No, sitten tulee niitä yllätystilanteita joissa vaan pitää käyttää lahjontaa, kiristystä - uhkailu ei ole meillä käytössä - ja yllättävän hyviä lopputuloksia tulee sillä, että "huomenna ei sitten tule purkkaa jos jatkat noin...."
Tulikohan vähän sekava sepustus - ajatus tässä takana oli se, että molemmilla kasvattajilla pitää olla yhtenevät ajatukset kasvatuksesta (jos ei alunperin niin sitten yhdessä sovittuna!)[/QUOTE]

Kuulostaa kovin autoritääriseltä kasvatukselta. Olethan huomannut, että lapsen pitäisi saada rangaistus heti eikä seuraavana päivänä! Menneet pitäisi unohtaa ja antaa lapselle mahdollisuus korjata käytöstään ja se ei onnistu, jos lapsi on ollut kiltisti ja sitten ei saakaan purkkaa sen edellisen päivän toilailun vuoksi. Eihän silloin edes kannata yrittää olla kiltti, jos etu on jo menetetty. Toivottavasti ymmärsit mitä tarkoitin tällä. Itse olen enemmän pehmeämmän kasvatuksen kannalla ja se ei tarkoita kurittomuutta.
 
Tuota jäähypenkkiä olen kyllä harkinnut, että otettais käyttöön. Mutta just osaan kyllä arvata että hermoja se aloitus vaatisi. Siis meillä ei ole mitenkää erityisiä ongelmia perheessä ja lapsikin on luonteeltaan iloinen ja "hyväluonteinen" vaikka aika voimakastahoinen. Yleensä tilanteista on selvitty maalaisjärjen ja vaistonkin avulla. Usein auttaa, jos vaan saan tarpeeksi hyvän kontaktin lapseen sieltä hänen suuttumuksensa läpi ja päästään jotenkin samalle aaltopituudelle. Hän kokee tulleensa ymmärretyksi ja pystyy sitten kohtaamaan pettymyksen paremmin.

Mutta just tuossa jämäkkyydessä ja yhteisissä pelisäännöissä meillä varmaan olis parantamista. Itse mietin aika paljonkin tilanteiden myötä, että miten tuossa toimin ja mihin se johti. Pitäis vaan saada se mieskin kiinnostumaan niistä ajatuksista, niin voitais sitten yhdessä järkeillä ne yhteiset pelisäännöt ja toimintatavat.
 
[QUOTE="mörkö";26034586]Tuota jäähypenkkiä olen kyllä harkinnut, että otettais käyttöön. Mutta just osaan kyllä arvata että hermoja se aloitus vaatisi. Siis meillä ei ole mitenkää erityisiä ongelmia perheessä ja lapsikin on luonteeltaan iloinen ja "hyväluonteinen" vaikka aika voimakastahoinen. Yleensä tilanteista on selvitty maalaisjärjen ja vaistonkin avulla. Usein auttaa, jos vaan saan tarpeeksi hyvän kontaktin lapseen sieltä hänen suuttumuksensa läpi ja päästään jotenkin samalle aaltopituudelle. Hän kokee tulleensa ymmärretyksi ja pystyy sitten kohtaamaan pettymyksen paremmin.

Mutta just tuossa jämäkkyydessä ja yhteisissä pelisäännöissä meillä varmaan olis parantamista. Itse mietin aika paljonkin tilanteiden myötä, että miten tuossa toimin ja mihin se johti. Pitäis vaan saada se mieskin kiinnostumaan niistä ajatuksista, niin voitais sitten yhdessä järkeillä ne yhteiset pelisäännöt ja toimintatavat.[/QUOTE]


Joo jo nyt heti huomasin että kuulostan varmaan kauhean ylimieliseltä. Ihan niinkuin minä olisin se kaikkitietävä ja hyvä vanhempi. Siis en ajattele niin. Miehellä on oma tapansa monissa asioissa ja monesti se toimii paljon paremmin kuin mun tavat. Mutta kun vaan sais enempi sitä yhteistä jakamista tähän meidän vanhemmuuteen.
 
[QUOTE="Hmmm";26034277]"

Miehen pitäisi ymmärtää, ettei aikuinen saa PIENTÄ LASTA lyödä, tukistaa tai mitään muutakaan. Ei herrajumala, pientä hentoa lasta lähdetä läiskimään takamuksille, eihän sen ikäinen mahda aikuiselle mitään. Jos jo vajaa 3-vuotiasta isä uhkailee tukistamisella ja vielä on pohjimmiltaan sitä mieltä että se olisi oikein, niin minä olisin huolissani, entä jos mies tekee jotain kun on vaikka lapsen kanssa kahdestaan?[/QUOTE]

No eiköhän tässä nyt vähän vastaaja liioittele, ei tässä mistään lapsen pieksennästä ole kyse. Jos ei nyt vallan tukasta retuuteta niin kyllä tukistaminen on lähinnä henkinen ojennus lapselle, ei siinä mitään fyysistä mittaa lapsesta oteta. Eri asia mitä lapsen itsetunnolle tekee se että saa kuvan että minua saa tukistaa, sitä pohdin itsekin...

Myönnän nimittäin antaneeni luunapin muutaman kerran kun lapsi (taapero) on satuttamistarkoituksessa lyönyt minua päin pläsiä toistuvasti ihan vain testatakseen. Tämä lähinnä pysäytti ja yllätti lapsen ja sai hahmottamaan että toisesta tuntuu kurjalta jos menen tölvimään. En näppässyt niin lujaa että olisi edes varsin sattunut, mutta lapsi sai pienen herätyksen. Sitten sanoin että huomaatko, ei tunnu kivalta. Halataanko mieluummin? Ja sitten halattiin.

Olen monasti miettinyt tätä ruumiillisen kurituksen ehdotonta kriminalisointia. Joskus tuntuu että vasta puhumaan opetteleva uhmis tajuaisi fyysistä kieltä paremmin. En kyllä satuttaisi lasta minäkään, mutta asia ei minusta ole niin mustavalkoinen...

Saapi heittää kivellä mutta näin minä mietin.
 
[QUOTE="Hmmm";26034277]"Mies sanoi sitten viimein, että nyt jos et lopeta niin isä tukistaa. Siinä vaiheessa minä puutuin siihen ja käskin lopettaa ja keksin pojalle muuta mielenkiintoista puuhaa.

Ollaan kyllä puhuttu, että tukistamista ja luunappeja minä en halua ottaa kasvatukseen. Miehellä olis noihin vähän toisenlainen kanta, mutta ollaan sovittu että niitä ei käytetä. Ja sanoin nytkin että myöskään ruumiillisella kurituksella uhkailu ei sovi."

Millä tavalla toisenlainen kanta? Kerro miehellesi, että lapsen tukistaminen ja luunapit on RIKOS. Raiskauskin on rikos, ja murha, jne, ja kyllä se lapsen kurittaminen fyysisesti on myös rikos ihan SYYSTÄ.
Ruumiillisella kurituksella uhkailu ei tosiaan tehoa. Ei se lapsi opi, kuin pelkäämään, tai sitten vaan jatkaa, koska tietää ettei kuitenkaan tule mitään tukistusta tms.

Kannattaa kysyä vinkkiä vaikka neuvolasta, tai lukea kirjastosta joku kasvatusopas joka keskittyy, uhmaikäisiin?

Miehen pitäisi ymmärtää, ettei aikuinen saa PIENTÄ LASTA lyödä, tukistaa tai mitään muutakaan. Ei herrajumala, pientä hentoa lasta lähdetä läiskimään takamuksille, eihän sen ikäinen mahda aikuiselle mitään. Jos jo vajaa 3-vuotiasta isä uhkailee tukistamisella ja vielä on pohjimmiltaan sitä mieltä että se olisi oikein, niin minä olisin huolissani, entä jos mies tekee jotain kun on vaikka lapsen kanssa kahdestaan?[/QUOTE]

En osaa ongelmaa ratkaista enkä sori vaan jaksa nyt lukea kaikkia vastauksia. Mutta katoin just yhden kiinnostavan ohjelman kasvatukseen liittyen ja sieltä sain ajatuksen tästä: On todella tärkeää, että olette vanhempina samoilla linjoilla. Että toimitte johdonmukaisesti samalla tavalla.

Eli vaikka oli aivan oikein estää luunapit, niin silti tuo on huono tilanne lapsen ongelmakäyttäytymisen äärellä: mies on ensin toiminut tietyllä tavalla ja sitten sinä tulet ja sanot että se on väärin. Teidän täytyy keskustella ja löytää YHTEISET linjat. Siis muuhunkin kuin noihin luunappeihin, siihen, miten uhmatilannetta käsitellään. Muut toivottavasti osaavat antaa siihen parempia neuvoja sitten...
 
[QUOTE="mie";26034630]En osaa ongelmaa ratkaista enkä sori vaan jaksa nyt lukea kaikkia vastauksia. Mutta katoin just yhden kiinnostavan ohjelman kasvatukseen liittyen ja sieltä sain ajatuksen tästä: On todella tärkeää, että olette vanhempina samoilla linjoilla. Että toimitte johdonmukaisesti samalla tavalla.

Eli vaikka oli aivan oikein estää luunapit, niin silti tuo on huono tilanne lapsen ongelmakäyttäytymisen äärellä: mies on ensin toiminut tietyllä tavalla ja sitten sinä tulet ja sanot että se on väärin. Teidän täytyy keskustella ja löytää YHTEISET linjat. Siis muuhunkin kuin noihin luunappeihin, siihen, miten uhmatilannetta käsitellään. Muut toivottavasti osaavat antaa siihen parempia neuvoja sitten...[/QUOTE]

No en mä sanonut siinä tilanteessa, että se on väärin. Se asia puhuttiin sitten kun lapsi oli jo päikkäreillä. Olinhan samoilla linjoilla miehen kanssa kun sanoin, että noin ei saa tehdä. Mutta sitten ehkä se, että kiinnitin hänen huomionsa johonkin muuhun, oliko se sitten "palkinto". Hän varmaan kyllä haki siinä huomiota, halusi että hänet huomataan ja hänen kanssaan touhutaan jotain.
 
Varoitetaan kahdesti, kolmannella toteutetaan.
Rangaistus on jäähy, joka meillä on nurkassa istuminen kasvot nurkkaan päin.
Siellä istutaan rangaistuksena pari minuuttia.

Ja avainsana on yhteen hiileen puhaltaminen! Aikuisten täytyy pitää samat pelisäännöt lapsille, muuten hommasta ei tule mitään.
Ja tosiaan loputon uhkailu ilman toteutusta johtaa vaan pahemmin vänkäävään lapseen. Hän tietää, että sanotaan vaan ilman tekoja.

Jos ruoka ei uppoa, niin lautanen pois naaman edestä ja odotetaan seuraavaan ruokailuun. Välissä on myös ihan turha pyydellä mitään mehuja tai muitakaan, puoli lasia vettä saa jos janottaa. Ettei sillä nesteellä vatsaansa täyttäisi.

Päiväunille ei väkisin pakoteta. 30 min rauhotutaan sängyssä ja jos uni ei ole tullut, niin sitten voi nousta pedistä. Kun kyseessä tuo 3v, 1v nyt nukkuu vielä päikkärinsä. 3v silloin tällöin.
 
Luultavasti poika kerjäsi isänsä huomiota tai muutoin koetteli rajojaan. Siinä tilanteessa olisi voinut toimia ihan positiivisella tavalla, ottaa pojan syliin ja sanoa vaan jämäkästi että ei saa pomppia lehden päällä kun isi lukee nyt. Onko se sen kummempaa?
Olen huomannut lasten isästä, että hän tekee asioista paljon monimutkaisempia kuin ne ovat, varsinkin kiukuttelutilanteista. Turhaa uhkailua, rähinää ja lopulta täysi sota päällä. Tilannetta ei tarvitse paeta mutta sen voi hoitaa ihan nätistikin, johdonmukaisesti ja turhia tappeluita aiheuttamatta.
 

Osallistu arvontaan ja voita trendikäs lampaantalja!

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa