Miten kertoa lapselle toisen lapsen ongelmasta.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja neuvoton
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
N

neuvoton

Vieras
Lapsen ystävä aloitti koulun pienryhmäopetuksessa ylivilkkauden takia. Koulu sijaitsee taksimatkan päässä joten lapsi pääsee sinne taksilla.
Oma lapseni aloitti tavallisen koulun kävelymatkan päässä.
Nyt on ongelmaksi ilmennyt tämä kouluero. Pienryhmäopetuksessa käyvä lapsi kiusaa lastani joka joutuu käymään tavallista koulua eikä pääse sinne taksilla. Koulu on kuulemma köyhä kun sillä ei ole varaa maksaa taksia.
Vanhempansa ovat kuulemma kertoneet että erityiskoulussa on paljon parempi opetus kuin tavallisessa koulussa sekä siellä tehdään mukavampia asioita ja opettajatkin parempia ja sinne ei tarvita syytä pääsyyn, heidän lapselleen vain kävi näin hyvä tuuri. Nämä lausunnot siis suoraan lapsen vanhemmilta kuultuna.
Ongelma on se että tälle erityislapselle on luvattu mahdollisuus vaihtaa koulua mikäli hommat alkaa edistymään ensi vuonna ja siksi kaveri myös kiusaa lastani koska hän ei saa valita kouluaan.

Miten voisi lapselle kertoa totuuden asiasta koska hän tuntee olevansa todella epäoikeutetussa asemassa koska joutuu käymään omasta mielestään huonoa koulua. En haluaisi mollata lapsen ystävää koska hän on pienryhmäopetuksessa mutta en haluaisi omankaan lapseni tuntevan syyllisyyttä koska hän ei sinne ole päässyt.
Miten kertoa lapselle loukkaamatta ystävää?
 
No ihan suoraan vaan sanot, että se lapsi tarvitsee pärjätäkseen näitä erityisjuttuja. Kerrot sinun lapselle, että se pärjää ilmankin ihan hyvin. Sama juttu, kuin että jalattoman ei tarvitse kävellä, koska se ei pysty.

Mun mielestä asiaa ei tarvitse kaunistella.
 
Onkohan meillä yhteisiä tuttavia :o
Tutun erityislapsen äiti kun on selittänyt lapselleen, että kaikkein mukavimmat ja parhaimmat lapset pääsevät tuohon kouluun, ja muut joutuvat tyytymään tavallisiin kouluihin, yms. Lapsi sitten julistaa tuota "totuutta" kaikkialla, mikä herättää hämmennystä monissa.

Minä selittäisin, että on olemassa erityyppisiä lapsia, ja jotkut lapset tarvitsevat hieman erilaista opetusta jotta he oppisivat mahdollisimman hyvin. Koulut eivät ole toisiaan parempia eikä huonompia, mutta hieman erilaisia. Ja sanoisin, että taksilla mennään kouluun silloin kun matka on pitkä, oli kyse sitten tavallisesta koulusta tai erilaista opetusta tarvitsevien lasten koulusta. Jotain tuontyylistä.
 
Mä selittäisin samallalaillia kuin muutkin jo tässä ehdottaneet, mutta myös saattaisin mainita asiasta että ei ole se kaveri ihan totuutta suustaan päästellyt. En siis tehdä isoa meteliä että se on valehdellut, mutta jotenkin mainita että sellaiset jutut toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos vaikka lapselle se vaikeaa onkin.
 
Voisiko lapselle ihan rehellisesti sanoa, että pienryhmäopetus on tarkoitettu erityislapsille. Lapsille, joitka tarvitsevat jostain erityisestä syystä enemmän aikuisen valvontaa ja ohjausta oppiakseen asioita tai oppimisen tukemiseksi. Jos lapsi kysyy miksi, niin voisi reilusti sanoa, että ystävä on ylivilkas ja tämän vuoksi joutunut pienryhmäopetukseen.
Luultavasti teit niin tai näin, niin jollakin tapaa ystävän mieli voi pahoittua. Omalle lapselle voisi ystävällisen ymmärtäväiseen tapaan painottaa, ettei kyse ole erityislahjakkaisen lapsen opinahjosta, vaan oppimisessa erityistukea tarvitsevien pilttien koulusta.
 
Ihmetyttää, että joku vanhempi syöttää tommosta valetta erityislapselleen... Ei se lapsi hyödy mitään siitä, et siltä salataan sitä itseä koskevia asioita. Eniten lapselle ois hyötyä siitä, että kerrottas sille rehellisesti sen vahvuuksista ja heikkouksista ja sit yritettäs auttaa. Eihän tosta oo ku haittaa, et annetaan lapselle semmosta kuvaa, että se on melkeen joku lapsinero, vaikka kyse on ongelmasta. :|
 
Kun en missään nimessä halua lietsoa lapselleni että toinen lapsi on tyhmä tai hidas kun on sellaisessa koulussa. Kuitenkin välillä tekisi mieleni kiljua ääneen kun lapsi tulee kotiin pahan mielen kanssa kun hänen koulunsa ei ole hyvä. Ja hän tottakai uskoo aikuisia joiden on myös kuullut näin sanovan.
Miksei ne sitten opi tavallisessa koulussa on kysymys jonka hän esittää. Toisella ystävällä on kuulovamma ja tämän hän ymmärtää että kuulovamman takia ei voi olla isossa luokassa.
Mutta miten kertoa lapselle oppimisvaikeus ilman että leimaa toisen tyhmäksi.

Taidan itse kuulostaa tyhmältä mutta meillä vaan nyt on hankala tilanne.
 
Lapselle tulee kertoa suoraan asioiden oikeilla nimillä. Äitini kertoi että lapsi on mielisairas. Kun oli kyseessä väkivaltaan taipuva lapsi ( päivittäistä ).
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Kun en missään nimessä halua lietsoa lapselleni että toinen lapsi on tyhmä tai hidas kun on sellaisessa koulussa. Kuitenkin välillä tekisi mieleni kiljua ääneen kun lapsi tulee kotiin pahan mielen kanssa kun hänen koulunsa ei ole hyvä. Ja hän tottakai uskoo aikuisia joiden on myös kuullut näin sanovan.
Miksei ne sitten opi tavallisessa koulussa on kysymys jonka hän esittää. Toisella ystävällä on kuulovamma ja tämän hän ymmärtää että kuulovamman takia ei voi olla isossa luokassa.
Mutta miten kertoa lapselle oppimisvaikeus ilman että leimaa toisen tyhmäksi.

Taidan itse kuulostaa tyhmältä mutta meillä vaan nyt on hankala tilanne.

Sanot, että sen kaverin aivot on piuhotettu eri tavalla, kuin muiden ja että se oppii eri menetelmillä. ;) Mut ihan reilusti voit kertoa, ettei se ole sen parempi koulu, eikä se kaverikaan mikään nero ehkä ole.
 
Eihän syyllinen asiaan tämä kaveri ole vaan nämä vanhemmat jotka eivät halua asiaa hyväksyä ilmeisesti. Eihän sitä minulle tarvitse kertoa miten asiat oikeasti on mutta en silti ymmärrä että minun lapseni väitetään olevan se onneton joka joutuu tyytymään johonkin huonoon.
Eihän näillä asioilla tarvitsisi päätään vaivata vaan sanoa lapselle että älä välitä mutta minusta on epäoikeuden mukaista että lapseni pitää pyytää anteeksi ettei hän ole adhd.
 
Eihän ystävän kohdalla ole kyse tyhmyydestä vaan ylivilkkaudesta, joka vaikeuttaa monella tapaa oppimista. Voit kertoa, että jos ei jaksa istua paikoillaan, niin ei kuule mitä opettaja sanoo, jos ei malta lukea oppikirjoja, niin ei pärjää kokeissa jne. Ja että kyseisessä koulussa ystävää autetaan näissä asioissa jne.
 
Onko väärin käskeä lasta olemaan hiljaa meidän keskustelusta ja olla kertomatta kaverilleen että hän tietää oikean syyn.
Kun epäilen että ystävä ei itsekään tiedä totuutta enkä halua että lapseni sen hänelle paukauttaa?
Ja toinen kysymys, osaako ekaluokkalainen jo olla hiljaa tälläisistä keskusteluista?
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Eihän syyllinen asiaan tämä kaveri ole vaan nämä vanhemmat jotka eivät halua asiaa hyväksyä ilmeisesti. Eihän sitä minulle tarvitse kertoa miten asiat oikeasti on mutta en silti ymmärrä että minun lapseni väitetään olevan se onneton joka joutuu tyytymään johonkin huonoon.
Eihän näillä asioilla tarvitsisi päätään vaivata vaan sanoa lapselle että älä välitä mutta minusta on epäoikeuden mukaista että lapseni pitää pyytää anteeksi ettei hän ole adhd.

On kyllä todella inhottavaa. :( Tosi hölmöä sen kaverin vanhemmilta, että ne on sanonut lapselleen tolla tavalla. Mun mielestä sä voit ihan rehellisesti sanoa asiasta lapsellesi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Onko väärin käskeä lasta olemaan hiljaa meidän keskustelusta ja olla kertomatta kaverilleen että hän tietää oikean syyn.
Kun epäilen että ystävä ei itsekään tiedä totuutta enkä halua että lapseni sen hänelle paukauttaa?
Ja toinen kysymys, osaako ekaluokkalainen jo olla hiljaa tälläisistä keskusteluista?

No mitä muutakaan sä voit tavalaan tehdä? Sun tehtävä on tukea sun lasta. Jos joku toinen tukee omaa lastaan sun lapsen kustannuksella, niin sun on pakko korjata asia, vaikka sitten noin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Rukoilijasirkka:
Ihmetyttää, että joku vanhempi syöttää tommosta valetta erityislapselleen... Ei se lapsi hyödy mitään siitä, et siltä salataan sitä itseä koskevia asioita. Eniten lapselle ois hyötyä siitä, että kerrottas sille rehellisesti sen vahvuuksista ja heikkouksista ja sit yritettäs auttaa. Eihän tosta oo ku haittaa, et annetaan lapselle semmosta kuvaa, että se on melkeen joku lapsinero, vaikka kyse on ongelmasta. :|

Samaa mieltä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Rukoilijasirkka:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Onko väärin käskeä lasta olemaan hiljaa meidän keskustelusta ja olla kertomatta kaverilleen että hän tietää oikean syyn.
Kun epäilen että ystävä ei itsekään tiedä totuutta enkä halua että lapseni sen hänelle paukauttaa?
Ja toinen kysymys, osaako ekaluokkalainen jo olla hiljaa tälläisistä keskusteluista?

No mitä muutakaan sä voit tavalaan tehdä? Sun tehtävä on tukea sun lasta. Jos joku toinen tukee omaa lastaan sun lapsen kustannuksella, niin sun on pakko korjata asia, vaikka sitten noin.


Ei meidän ekaluokkalainen ainakaan muistaisi olla hiljaa.
 
Kiitos teille. Ihan mukava kuulla ettei ajatukseni ole ihan hakoteillä.
Varsinkin tuo"aivot piuhoitettu eri tavalla" voisi olla helppo lapsenkin ymmärtää.
Toivottavasti saan lapseni ymmärtämään asian ilman parhain päin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Rukoilijasirkka:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Onko väärin käskeä lasta olemaan hiljaa meidän keskustelusta ja olla kertomatta kaverilleen että hän tietää oikean syyn.
Kun epäilen että ystävä ei itsekään tiedä totuutta enkä halua että lapseni sen hänelle paukauttaa?
Ja toinen kysymys, osaako ekaluokkalainen jo olla hiljaa tälläisistä keskusteluista?

No mitä muutakaan sä voit tavalaan tehdä? Sun tehtävä on tukea sun lasta. Jos joku toinen tukee omaa lastaan sun lapsen kustannuksella, niin sun on pakko korjata asia, vaikka sitten noin.

Samaa mieltä kun rukoilijasirkka.
 

Yhteistyössä