Miten kerron äidille että odotan toista lasta?

Siis olen 22vuotias ja odotan nyt toista lasta, olen vasta ihan alussa eli kiire tässä ei ole. Ja joo tiedän olen täysi-ikäinen yms. Mutta oikeasti mun äiti on ihan kamala näissä asioissa!! Silloin kun aloin odottaa esikoistani (olin silloin 19v.) Niin hän soitti minulle joka päivä että enkö voisi tehdä aborttia ja sitten minulla on rankkaa ja olen todella väsynyt. Sanoin hänelle silloin että lopettaisi ja jos ei ole mitään hyvää sanottavaa niin olisi hiljaa! Mutta se ei auttanut yhtään, sitten jos en vastannut niin alkoi tulla tekstiviestiä. Sanoin että olen todella väsynyt hänen juttuihinsa niin hän sanoi että no vauvan kanssa sitä väsynyt sitten oletkin!

Minulla on kunnon mies kenen kanssa olemme olleen yhdessä 6vuotta. Mutta äitini on ollut tälläinen muillekkin siskoilleni.

Miten uskallan kertoa hänelle? Tämä asia vaivaa ihan kamalasti, koska tahtoisin että äiti olisi iloinen puolestani ja antaisi minun aikuisen tehdä itse omat valintani.

 

Tuollaisessa tilanteessa jättäisin asian kertomatta. Toki se tulee ennemmän tai myöhemmin esiin vatsan kasvaessa, mutta siitä huolimatta haluaisin nauttia alkuraskaudesta ilman äidin ihania neuvoja.

 

Älä kerro, anna huomata itse. Jos ihmettelee, ettet ole puhunut asiasta, voit sanoa, että halusit olla mahdollisimman pitkään rauhassa hänen horinoiltaan. Luulisi tajuavan että olet tosissasi.

 

tiedän tunteen.. toisen lapsen odotuksesta mies soitti äidilleni ja annettiin pari päivää viestin upota, ja sit soitin ja kuuntelin "haukut"

Äitini on kyllä sit myöhemmin iloinnut lapsistamme, mutta alkujärkytys on ollut minun mielestäni loukkaavaa.. Enkä aio jatkossakaan odottaa mitään riemunkiljahduksia, kun kerron lapsen odotuksesta. Se häiritsee eniten, että muiden sisarusteni odotukset ovat olleet aivan fantastisia uutisia.

 

Itselläni on menossa rv25, eikä äitini tiedä asiasta vielä mitään. Viimeksi nähtiin kun olin rv:20:lla, eikä hän huomannut asiaa silloin. Meidän välimme on huonot, enkä näe mitään tarvetta kertoa hänelle raskaudestani. Saa tietää sitten kun itse näkee.

 

En kertoisi, enkä olisi varmaan muutenkaan tekemisissä.

 

tiedän tunteen.. toisen lapsen odotuksesta mies soitti äidilleni ja annettiin pari päivää viestin upota, ja sit soitin ja kuuntelin "haukut"

Äitini on kyllä sit myöhemmin iloinnut lapsistamme, mutta alkujärkytys on ollut minun mielestäni loukkaavaa.. Enkä aio jatkossakaan odottaa mitään riemunkiljahduksia, kun kerron lapsen odotuksesta. Se häiritsee eniten, että muiden sisarusteni odotukset ovat olleet aivan fantastisia uutisia.

Joo, mä en voi ymmärtää miksi se on niin kamalaa saada lisää lapsenlapsia. En ole koskaan edes pyytänyt häntä hoitamaan esikoistamme, omasta halustaan on tullut meille kaksi kertaa yöksi ja esikoinen siis reilun vuoden.

Kai se on sitten vaan "helpointa" jättää kertomatta ja antaa itse huomata.

 

oliko eka raskaus vahinko,vai miten äitisi katsoi oikeudekseen ehdottaa moista? sanot että tätä on yritetty pitkään.. tai sitte kysyt onko äitis sitte ite toivonu että sua tai sun siskojas ei ois?

 

oliko eka raskaus vahinko,vai miten äitisi katsoi oikeudekseen ehdottaa moista? sanot että tätä on yritetty pitkään.. tai sitte kysyt onko äitis sitte ite toivonu että sua tai sun siskojas ei ois?

Ei ollut eka raskauskaan vahinko. Ja tätä on tosiaan yritetty jo puolisen vuotta. Niin mä meinasinkin että sanon että miltähän lapsista tuntuis kun kuulisi että mummi ei heitä maailmaan halunnut. En nyt tietenkään heille niin sanoisi, mutta silti.

 

En kertois äidille mitään!! Mullakin porukat suhtautu tosi nihkeesti raskausuutiseen, isä totes vaan et aijaa, vai niin. Mutsi ei sanonut mitään. Päätin sit et jos ovat noin omaan napaa tuijottavia etteivät viitti edes onnitella niin olkoot sitten ilman yhteydenpitoa. Tuskin niitä edes kiinnostaa tietää koska muksu syntyy kun asenne on nyt jo noi vinoutunut.

 

mun mummo kerto että äiti oli kertonu ekasta raskaudestaan lähettämällä synnytyslaitokselta faksin 'poika tuli'. itse kerroin äidille ekasta raskaudesta niin että svin etukee että vien kakki porukalla syömään. tiesi jo siitä sitten että jotain n tekeilllä =arvas oikein. toisesta raskaudesta kerroin tuolle mummolle ja se oli sitte onneks mölynny äitille ni mun ei tarvinnu kertoa. (äiti soitti sitte kyllä päissään ja haukku kun eka lapsi jää sitte suunnilleen vaille äitiä tai jotain mutta mitäpä siitä, on tuo tullu tolkkuhinsa sittemmin).
kyllä se vaan kuuluu nuoren aikuisen itsenäistymiseen että tekee omat päätökset ja kantaa vastuun niistä, luulatavasti siksi se on äidillesi niin kova paikka, ei ole vielä päästänyt sinusta irti. mutta sinä voit päästää irti äidistäsi ja kohdata hnet kuin aikuinen eli kertoa suoraan miten asiat ovat.

 

No jos minulla olisi tuollainen äiti niin en kyllä kertoisi. Sitten vasta kun huomaa ja riehaantuu kyselemään että miksei hänelle ole kerrottu, voit heittää piikin että viimeksi oli yhtä helvettiä vauvan odottaminen sinun painostuksen takia. Anna mahan kasvaa rauhassa ja nauti alkuraskaudestasi, turha sitä on murehtia miten kertoa äidille, kyllä hän sen ennen pitkää huomaa, tsemppiä !

 

mun mummo kerto että äiti oli kertonu ekasta raskaudestaan lähettämällä synnytyslaitokselta faksin 'poika tuli'. itse kerroin äidille ekasta raskaudesta niin että svin etukee että vien kakki porukalla syömään. tiesi jo siitä sitten että jotain n tekeilllä =arvas oikein. toisesta raskaudesta kerroin tuolle mummolle ja se oli sitte onneks mölynny äitille ni mun ei tarvinnu kertoa. (äiti soitti sitte kyllä päissään ja haukku kun eka lapsi jää sitte suunnilleen vaille äitiä tai jotain mutta mitäpä siitä, on tuo tullu tolkkuhinsa sittemmin).
kyllä se vaan kuuluu nuoren aikuisen itsenäistymiseen että tekee omat päätökset ja kantaa vastuun niistä, luulatavasti siksi se on äidillesi niin kova paikka, ei ole vielä päästänyt sinusta irti. mutta sinä voit päästää irti äidistäsi ja kohdata hnet kuin aikuinen eli kertoa suoraan miten asiat ovat.

Luulis että jos ei ole musta vielä päästäny irti niin mun elämän sitten muuten kiinnostavan. Kyllä mä kertoisinkin ja oikeesti haluaisinkin kertoa. En vaan haluis pahottaa omaa mieltä kuuntelemalla sitä kuinka mä pilaan elämäni ja viimeks sanoi näin "eihän tässä nyt oo kuin yksi vaihtoehto ja me ollaa varmaan molemmat samaa mieltä, eli abortti". Sanoin vaan että ei olla samaa mieltä. Harmittaa ihan älyttömästi kun oma äiti ei voi tukea ja kannustaa, vaan pitää pelotalla ja luoda kauhukuvia kuinka hirveitä lapset on. Yksikään kauhujuttu ei ole pitänyt paikkaansa ainakaan esikoisen kohdalla. Kai me ollaan sitten kolmen siskon kanssa oltu niin kamalia pienenä.

 

Minä en ole koskaan ymmärtänyt sitä, miksi täysi-ikäisenä lapsen saaminen olisi väärä. Enemmän minä kyseenalaistaisin oman ikäni, eli yli 30 kun sain ensimmäisen lapseni.
Jättäisin kertomatta, ei tuollaiselle ihmiselle tarvitse kertoa.
Näytä sille tämä ketju, ehkä pistää ajattelemaan.
Uskomaton moukka.

 

mitä sitä tuollaselle mitään kertomaan, jospa sitten kun itse tajuaa niin havahtuis, että omassa asenteessa on vikaa kun tytär ei tommosia halua kertoa.

 

Kai se on sitten vaan "helpointa" jättää kertomatta ja antaa itse huomata.

ja viisainta myös.

 

mun vanhemmat oli onneks oikeesti ilosia kun kerrottiin et vauva on tulossa. Tai äiti oli kyllä jo arvannu. Nyt esikoinen on 1½v ja odotan toista 15.viikolla eikä olla vielä isovanhemmille kerrottu... Uskon että tälläkin kertaa ottavat sen hyvin. Ikää mulla on 23v ja miehellä 27v.

Ainot mikä epäilyttää on se että mies kerto että kun hänen veljensä oli kertonut että heille on tulossa toinen niin anoppi oli sanonut et sen jälkeen sitten steriilisaatioon ja hopusti
Auta armias jos meille tommosta möläyttää!

 

miten jotkut vanhemmat on noin ajattelemattomia!? ymmärtäisin jos olisit 15v. mutta kun olet aikuinen, niin äidilläsi ei ole mitään sananvaltaa! inhottavaa että pitää pahottaa toisen mieli. jätät kertomatta hänelle niinkuin moni onkin jo sanonut. sinun kuuluu saada nauttia raskaudestasi, eikä kuunnella mitään aborttijuttuja!!