A
alkupp
Vieras
Päivä kerrallaan etenen ja ehkä vähän jo alkaa elämä voittaa. Olen ollut yhteydessä mieheen ja olemme jutelleet. Aiomme pysyä asiallisissa puheväleissä tämänkin jälkeen, emmekä aio puhua toinen toisistamme pahaa kenellekään. Kuten "sähköpostitse" kirjoitti, kyllä minäkin olin pohtinut suhteen toimivuutta, mutta mies sai sanottua ennemmin ääneen, että ehkä kannattaa lopettaa turha yrittäminen. Jossain on meitä varten EHKÄ paremmat puolisot odottamassa. Sekin oli väärä hälytys, väärinkäsitys ja omaa mielikuvitustani, että hänellä olisi jo toinen nainen.
Eipä mieskään ole paljoa kuulutellut erostamme tutuilleen, aikoo myös tehdä sen vähitellen ja ohimennen. Vastahan erosimme vuodenvaihteessa, kovin on tuoretta.
Ero on surullinen asia, mutta ehkä silti parempi näin. Ei vaan millään jaksaisi enää uudelleen ja uudelleen aloittaa alusta kun luulin, että jospa tämä olisi se oikea? Ikääkin on jo sen verran, että sekin vaikuttaa. Pettynyt on olo ja ihmisten tulevat reaktiot ahdistavat. "No mikäs vika siinä nyt sitten oli, oliko sekin juoppo...?" jne...
Eipä mieskään ole paljoa kuulutellut erostamme tutuilleen, aikoo myös tehdä sen vähitellen ja ohimennen. Vastahan erosimme vuodenvaihteessa, kovin on tuoretta.
Ero on surullinen asia, mutta ehkä silti parempi näin. Ei vaan millään jaksaisi enää uudelleen ja uudelleen aloittaa alusta kun luulin, että jospa tämä olisi se oikea? Ikääkin on jo sen verran, että sekin vaikuttaa. Pettynyt on olo ja ihmisten tulevat reaktiot ahdistavat. "No mikäs vika siinä nyt sitten oli, oliko sekin juoppo...?" jne...