Miten "kehtasit" aikoinaan hakea terapiaa, pääsitkö helposti?

Taustatiedoksi, en jaksaisi enää tapella omien oikeuksien puolesta.

Ikää 30 + ja asiat pahenevat koko ajan, oisi pitänyt mennä jo nuorena terapiaan.

Ei vaan saanut, se oisi ollut perheelle häpeä.

Lapsuus, nuoruus ja aikuisuus täynnä selvittämättömiä asioita.

Noin 10 V sitten yritin lääkkeillä itsaria, onneksi epäonnistuin mutta omaiset jotka minut löysivät eivät vieneet päivystykseen edes.

Psykiatrian puolin kautta oisin kai kotiutunut silloin, mutta se koettiin jotenkin häpeäksi(?) tms.

Koko elämä mennyt kaikenlaisten asioiden parissa, omituisia perhesuhteita, tabuja, itsetunto täysin nollassa jne.

En tiedä, terapiassa näitä pitäisi kai käsitellä.

Pääseekö julkisella miten hyvin sinne edes vai määräävätkö vain pilleripurkin masikseen (tms?) käteen?

Ja yhä se kehtaamiskysymys = tajuan järjellä, että terapiassa ei ole mitään noloa, terapeuttitodennäköisesti kuullut kaikenlaista jne jne.

Mutta sehän siinä onkin, kun pitäisi päästää joku hyvin lähelle = minä olen aina pitänyt ne syvimmät tunteet ja ajatukset omana tietonani, eipähän pääse kukaan satuttamaan niillä silloin.

Huoh, en tiedä edes miksi tarkalleen ottaen kiejoitin tämän.

Jotain vinkkiä/vertaistukea/neuvoja jollain ehkä?

 

nooh siis mulla on hyvä terapeutti voidaan jutella mistä vain ja kerron rehellisesti ongelmista. täältä löyty henkisyys keskustelussa montakin ongelmaa joita jatko työstän terapeutin kanssa sitten ensiviikolla kun tulee käymään. se on tärkeää et löytää tomivan suhteen terapeuttiin jonka kaa homma natsaa alku vuosina vaihtui niin nopiasti et ärsytti aina uudelle kertoo se sama juttu mut nyt pysynyt jo parivuotta sama. kyl se oma pimeyskin on hyvä tuoda häpeilemättä esille ehkä siitä pääsee jos hyvin käy irti kokonaan. terapiaan pitäisi kyllä köyhän saada tukea ja tämä ottaa paremmin työkalupakkiin.eikä terapaissa ole mitään noloa jos päässä on aivomyrsky on se hyväö koittaa saada purettua uloskin niin pääse ehkä eteenpäin ongelmissaan

 

Nykyään on muotia käydä terapiassa. Kaikki käy varsinkin julkut ja ne kyllä sen kertoo, ilman häpeää

On tosi häpeä, joe ei käy terapiassa. Onko vaivoja, se on ihan epäolenaista.

 

Kela korvaa psykoterapiasta ison siivun, mutta ekat 3kk pitää käydä omakustanteisesti. Psykiatrin juttusille josta saat sitten tarvittavat paperit kelaan Se häpeä on ihan luonnollinen juttu ja sitä sitten työstetään siellä terapiassakin. Sinnikkäästi vaan vaadit itsellesi apua ja tukea! Paljon tsemppiä toipumisen tielle <3 näissä hommissa asiat menee ensin huonommaksi ennenkuin ne paranee, joten maltti on valttia ja luota siihen että lopussa kiität itseäsi että otit hyvinvointisi omiin käsiin.

 

sinne on nykyaikana pitkät jonot. koska terapia on nykyaikana niin kysyttyä. lääkäri varmaankin pystyy arvioimaan tarvetta ja nopeuttamaan terapiaan pääsyä

 

Avauduin asiasta ystävälle, joka oli käynyt pitkään terapiassa. Hän kertoi kokemuksistaan ja kannusti. Kehotti ottamaan ensin lääkäriin yhteyttä ja niin tein. Terveyskeskuslääkäri ohjasi psykiatrille, jolla kävin muutaman kerran, aivan ihana naislääkäri. Hän ehdotti sitten terapeuttia, johon otin yhteyttä. Siitä se sitten lähti.

Vaikka myönnän itsekin, että vähän pelotti ja hävetti, niin aivan suotta. Kävin ryhmässä ja siellä oli ihan tavallisia ihmisiä tavallisine ongelmineen.

Tsemppiä!

 

Hyvin kehtasin.
Mä hain apua kun tarvitsin sitä. Sain lähetteen psyk. osastolle sairaalaan. Kävin siellä ja sieltä sain lähetteen psyk. polille.

Terapia oli ilmainen.

 

Eipä sinnekkää niin vain enää mennä kun ne on niin kysyttyjä. En jaksanu lopuksi mennä mihinkää ku kaikki sano eioota.