Miten käy erosta selviäminen...?

[Salaa yksinäinen nainen]

Avioeron kohdanneet... Miten olette päässeet puolisoista yli..? Meillä liittoa ei kestäny edes kahta vuotta ja ero on yhteinen päätös... Mutta tekee niin kipeetä Vaikka itse hain eroa ja tiedän sen olevan paras ratkaisu niin en silti jotenkin voi uskoa, että meille tapahtui näin... Vähän väliä tuntuu siltä, että tämä on kuin pahaa unta... Aika kultaa jo muistoja ja tuntuu, että kaikki olis hyvin, kun saisi perheen takaisin kokoon... Kaipaan häntä niin valtavasti.... Meillä on alle vuoden vanha vauva ja on välillä raskasta hoitaa häntä yksin.... Puoli vuotta sitten kaikki oli viel niin hyvin... Koska tämä alkaa helpottaa??

 

[Respect]

Miten puolessa vuodessa voi kaikki muuttua? Miksi te eroatte?

Joka tapauksessa, kyllä se helpottaa, ajan kanssa

 

[Ap.]

En tiedä miten se tapahtui. Kaikki oli hyvin ja yhtäkkiä vaan riideltiin, riideltiin ja riideltiin. Ei vaan enää tulla toimeen yhtään. Sitten, kun mies muutti pois, että lapsi ei joutuisi näkemään enää yhtään riitaa niin kertoi myös että ei tiedä haluaako enää perhe elämää. Kai meillä tuli se kuuluisa arki vastaan?

 

[Ap.]

Eikö kukaan muu ole eronnut...? Oikeesti kaipaisin käytännön vinkkejä miten tässä jaksais paremmin ja hyväksyis ylipäätänsä tän asian...

 

[no tuota]

Ei taida olla mitään oikotietä. Aika ja puhuminen auttaa. Ja sitten ihan käytännön järjestelyiden hoitaminen: eropaperit, asumiskuviot, tavaroiden jakaminen, lapsen tapaamisista ja elatusmaksuista sopiminen.

 

["Vieras"]

just. yhtään ei viititä yrittää!! naimisissa ollaan ja lapsikin on ja eikun vaan heti ero, pam!

 

[yksinjäänyt]

en vielä mitään vinkkiä osaa sanoo, jäin just ite kans lasten (1,5 ja 0,5v.) kanssa. taitaa nuorelle isälle olla tää kaikki liikaa vielä ja kun on sitä nuoruutta vielä elämättä jne jne. oon selvinnyt näiden kans ihan hyvin, kun ei vaan oo aikaa murehtia. ite olisin halunnut kyllä et ois ollut perhe kasassa, mutta en jaksanut koko ajan murehtia miehen baarissakäymistä, nettiseksijuttuja ja tuttuja... vaikka eihän se mitään myönnä mut en sokeakaan ole. =( mut kaippa tää tästä? kannattaa tukeutua apuun jos joku sukulainen/ystävä tarjoaa, ite käyn lenkillä aina kun mahd niin pysyy pää kasassa. =) TSemppiä!!!

(tai niinkun mun veli sanoi: "Tsemppiä vaan ihan V------tusti)