Miten olette toipuneet erosta bipon kanssa?

["mansikka"]

Miehelläni on kaksisuuntainen mielialahäiriö, mikä selvisi minulle vasta lopullista eroa tehdessämme.

Suhde kesti reilun kaksi vuotta, ja on vihdoin päättynyt, oikeasti. Suhteen aikanahan mies jätti tai uhkasi jättää ainakin 100 kertaa. Olen jotenkin ihan sekaisin vielä, toisaalta tietoa kaksiuuntaisesta diagnoosista on helpottava, toisaalta toivoisin että olisin tiennyt siitä aiemmin, en olisi hajottanut itseäni niin pahasti menemällä aina vastaan, yrittämällä järkeillä, vetoamalla tunteisiin, hakenut vikaa itsestäni. Koska minussahan se vika aina oli.

Mies ei muka tehnyt mitään ikinä väärin, oli mustasukkainen ja kyttäsi, arvaamaton, överiksi vedettiin viinan, rahan, ruuan, ja muiden naisten kanssa. Minä olin kuulemma itsekäs paskiainen ja kuvittelin puolet hänen tekemistään asioista.

Totta kai tajusin että tämä ei ole normaalia, mutta kaikkeen jotenkin ...tottuu.

Tiedän kyllä etteivät kaikki bipot ole samanlaisia, omaankin lähipiiriini kuuluu sellaisia joiden käytöstä en osaisi yhdistää mieheni käytökseen. Mutta se kamala tunteettomuus, kylmyys, itsekkyys, ennalta-arvaamattomuus, välinpitämättömyys ja ilkeys... Eihän sellaista normaali ihminen edes jotenkin ....tajua. Sitä on vaan ihan ymmällään että mitä tapahtuu.

Onneksi meillä ei sentään ole lapsia...

Kamala ja ihana asia on, että tapasin sattumalta toisen miehen. En todellakaan etsinyt mitään sellaista enkä tiedä haluanko, uskallanko hypätä uuteen suhteeseen. Olen niin riekaleina vielä tästä erosta. Olen ollut kylmä ja etäinen tätä uutta miestä kohtaan, vaikka olen oikeasti ihan järjettömän ihastunut. Tuntuu vaan niin utopistselta että se kuitenkaan olisi normaali, tai että minä voisin olla suhteessa jossa mua kohdeltaisiin hyvin. Tiedän että tämä mies on astunut kuvioihin (vaikka yritänkin häntä pitää etäällä) ihan liian aikaisin, mutta minkäs teet? Ajatus siitä että lähenisimme on NIIN pelottava. Ikäänkuin normaalit ja ihanat miehet olisivat jotain satuhahmoja, ja minä joku naivi tytönheitukka kun salaa toivon sellaista. Myös edellisen suhteiden arpien avaaminen hänelle tuntuu vaikealta.

Pitäisikin kai yrittää ''parantaa'' itsensä ensin... mutta miten ihmeessä.


En koskaan uskonut että minun kaltaiseni vahvana pidetty nainen pyörittelisi tälläisiä ajatuksia... : (

 

[dfgjgk]

Olen seurannut hyvin läheltä. Vieläkään ei pääse irti.

Tee mitä vain että pääsisit eroon ja mahdollisimman kauas. Älä pelkää uutta suhdetta, mutta tottuttele siihen että asiat ovatkin hyvin. Älä hae itse ongelmia uuteen suhteeseen vain koska olet tottunut niihin edellisessä suhteessa. Nauti normaaliudesta niin sanotusti.

Tai käy niin ettet enää osaa olla normaalissa suhteessa ja päädyt vain noihin huonoihin suhteisiin.

Koska sinulla on ilmeisesti jo nyt ongelma sen kanssa että miten sinua saa kohdella eli hyväksyt liikaa huonoa käytöstä, niin tee lista (vaikka päähäsi vain) että mitä et hyväksy uusissa suhteissa tai tulee ero. Piste.

kiellettyjä on esim.
-minkäänlainen valehtelu, koska pienikin vale kielii siitä että isoistakin asioista valehdellaan. Yksityisyyttä saa olla eikä kaikkea tarvitse kertoa mutta valehdella ei saa.
-toimintasi rajoittaminen
-pettäminen lupausten tai naisten kanssa
-liika juominen
-väkivalta, myös sanallinen
-vallankäyttö tavalla tai toisella

Monesti läheiset tietävät kun olet huonossa suhteessa, mutta heitä ei kuunnella tai he eivät viitsi puuttua. Kuuntele heitäkin. Jos kaikki läheisesi pitävät uutta miestä sinulle haitallisena niin jotain vikaa on.

Onnea uuteen vaiheeseen elämässäsi.

 

["mansikka"]

Olen seurannut hyvin läheltä. Vieläkään ei pääse irti.

Tee mitä vain että pääsisit eroon ja mahdollisimman kauas. Älä pelkää uutta suhdetta, mutta tottuttele siihen että asiat ovatkin hyvin. Älä hae itse ongelmia uuteen suhteeseen vain koska olet tottunut niihin edellisessä suhteessa. Nauti normaaliudesta niin sanotusti.

Tai käy niin ettet enää osaa olla normaalissa suhteessa ja päädyt vain noihin huonoihin suhteisiin.

Koska sinulla on ilmeisesti jo nyt ongelma sen kanssa että miten sinua saa kohdella eli hyväksyt liikaa huonoa käytöstä, niin tee lista (vaikka päähäsi vain) että mitä et hyväksy uusissa suhteissa tai tulee ero. Piste.

kiellettyjä on esim.
-minkäänlainen valehtelu, koska pienikin vale kielii siitä että isoistakin asioista valehdellaan. Yksityisyyttä saa olla eikä kaikkea tarvitse kertoa mutta valehdella ei saa.
-toimintasi rajoittaminen
-pettäminen lupausten tai naisten kanssa
-liika juominen
-väkivalta, myös sanallinen
-vallankäyttö tavalla tai toisella

Monesti läheiset tietävät kun olet huonossa suhteessa, mutta heitä ei kuunnella tai he eivät viitsi puuttua. Kuuntele heitäkin. Jos kaikki läheisesi pitävät uutta miestä sinulle haitallisena niin jotain vikaa on.

Onnea uuteen vaiheeseen elämässäsi.

Kiitos tästä, tässä oli hyviä pointteja. Tietysti sitä itsekin ajattelee näitä asioita, mutta joissain tilanteista kaipaa kuulla niitä ulkopuolisen suusta. Pää on jotenkin ihan vuoristorataa vielä. Olen kyllä tullut siihen tulokseen, että olen onnekas että mies edes kertoi diagnoosistaan, se auttaa kuitenkin ymmärtämään paljon ja luopumaan vihasta ja itsesyyttelystä...

Tuo lista ranskalaisin viivoin kuvaa juuri kaikkea sitä mitä olen kokenut, en ole jotenkin kehdannut sanoittaa sitä suoraan (kun syy on aina ollut mussa, ja toisaalta, jollei ole, niin millainen idiootti minä olen kun siedän moista?).

Läheiset on todella vastustaneet tätä suhdetta, paitsi muutamat ystävistäni, joita kohtaan mies on ollut todella mielistelevä. Miehen sukulaiset taas eivät kai tiedä diagnoosista, ja ovat vastustaneet minua, sillä mies on kertoillut ''kriiseistämme'' sellaisia versioita joissa minä olen se sietämätön osapuoli....

Välillä tuntuu lähes tunnekylmän narsistin touhuilta, välillä säälittää toisen sairaus...

Tätä eroakin se ensin kannatti, sitten tajusi että mä olen tosissani, ja yritti vetää sitä hyvän tyypin rooliaan. Ihan viikon sisään kävi läpi kaikki skaalat, älä mene, mene sitten, heitän sut ulos, ymmärrän sua, olen pahoillani, inhoan sua, en olisi sairas ilman sua, tapan itseni, tapa sinä itsesi jne. jne. Huh huh. Koko ajan kuitenkin samaan aikaan hillitön säätö päällä teksterilla ja facebookissa muiden naisten kanssa, rauhottui sitten kai kun sai jotain uutta sutinaa aikaiseksi jonkun kanssa....

Ei tunnu edes missään, oon vaan onnellinen että saan olla nyt rauhassa kun se pyörii niiden muiden kanssa...

 

[gffdgdf]

Älä sääli, ei hänkään sääli sinua vaikka joutuisit kuinka ahdingolle hänen takiaan. Hän ei välitä sinusta. Älä koskaan tarvitse häneltä enää yhtään mitään, älä usko mitään mitä hän sanoo.

Voit ajatella niin että mikäli sinulla ei muuta todistetta ole kuin hänen sanansa, voi tuokin diagnoosi olla valetta ja vain yksi keino johonkin hänen suunnitelmistaan. Kuten kaikki muukin mitä hän sanoo.

Tuossa erossa juuri huomaa sen että hän vain koittaa hallita sinua.

Voi vielä käydä niin että hän koittaa palata jos niiden muiden kanssa ei suju. Sitä varten voit kirjoittaa itsellesi kirjeen jotta muistat miten pahalta sinusta on tuntunut ja miksi haluat erota. Tai lue tämä keskustelu. Se voi alkaa mistä vaan ja vaikka hän vaikuttaisi kuinka vilpittömältä, älä ole missään tekemisissä.

Keskity vaikka tähän uuteen mieheen.

 

["mansikka"]

Älä sääli, ei hänkään sääli sinua vaikka joutuisit kuinka ahdingolle hänen takiaan. Hän ei välitä sinusta. Älä koskaan tarvitse häneltä enää yhtään mitään, älä usko mitään mitä hän sanoo.

Voit ajatella niin että mikäli sinulla ei muuta todistetta ole kuin hänen sanansa, voi tuokin diagnoosi olla valetta ja vain yksi keino johonkin hänen suunnitelmistaan. Kuten kaikki muukin mitä hän sanoo.

Tuossa erossa juuri huomaa sen että hän vain koittaa hallita sinua.

Voi vielä käydä niin että hän koittaa palata jos niiden muiden kanssa ei suju. Sitä varten voit kirjoittaa itsellesi kirjeen jotta muistat miten pahalta sinusta on tuntunut ja miksi haluat erota. Tai lue tämä keskustelu. Se voi alkaa mistä vaan ja vaikka hän vaikuttaisi kuinka vilpittömältä, älä ole missään tekemisissä.

Keskity vaikka tähän uuteen mieheen.

En ole palaamassa miehen luo. En halua vain kantaa vihaakaan. Se vie voimavaroja itseni korjaamiselta. ....Lyhyinä ''omina'' hetkinän mies kyllä ymmärsi tekeväsnsä väärin... Mutta mistään ei voinut koskaan todella keskustella. Tai sitten sillä tavalla, että hän nyt saa tässä huomiota nyyhkytarinalleen. Se miten hän on MINUA kohdellut, on jäänyt kokonaan tunnustamatta ja käsittelemättä. Se tuntuu raskaalta, mutta en odota enää muun laista ''loppuratkaisua''. Diagnoosi on todellinen. En ensin jaksanut uskoa siihen kaikkien valheiden ja ''säätämisten'' jälkeen, mutta lopulta mulle näytettiin mustaa valkoisella.