Sydän rikki

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja MammaMia
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

MammaMia

Vieras
Kyllä elämä voi olla solmussa. Lyhykäisyydessään, rakastuin miehen kaveriin. Meillä oli n. puoli vuotta kestänyt suhde, vistiteltiin päivittäin...monta kertaa yritin katkaista tämän suhteen tämän puolen vuoden aikana.
Nyt on pakko tehdä ratkaisu, sillä tämä tilanne on jatkunut liian kauan, kun meskin on jo kahden kk ajan tiennyt tästä ja erosta puhuttu ja asunnonkin jo hommasin....

Mutta nyt tänään taas kerran tein sen päätöksen, että jatkamme aviomieheni kanssa yhdessä tätä liittoa, sekä neljän lapsemme. Rikkomatta tätä perhettä. Minun sydän itkee, menetin rakkauden, enkä tiedä, koska oikein pystyn unohtamaan tämän toisen. Rakastan häntä, vaikka tunteita on aviomieheenikin. Sydän huutaa ikävää ja itken :( Rikoin monta sydäntä, mieheni, toisen miehen ja itseni. Enkä oikeasti tiedä, mikä ratkaisu on oikea. Eilen ja tänään päivällä oman liiton jatkaminen tuntui niin oikealta ratkaisulta. Nyt on heikko hetkeni, sillä ikävöin ja kaipaan tätä toista ;(
 
Ois mun mielestä parempi että oot yksin /lastes kans = ilman mitään miehiä jonkun aikaa ja siinä se päätös tulee itsestään...ketä sulla on ikävä, vai onko ketän......?
 
Inhottaa lukea tuollaista. Sitoudu omaan mieheesi ja lapsiisi, äläkä haikaile muualle!!! Ajattele, että tuollaista vaihtoehtoa ei sinulla olekaan. Sulla on jo mies ja lapset. Älä tuhoa heidän elämäänsä!! Järki käteen ja haihattelut unohduksiin!!!!!!
 
No tuohan nyt on päivän selvää et avioliittoa jatkat ja lasten sydämmiä et riko.
Kaipaat vissiin vaihtelua arkeen.
viekää lapset hoitoon tai ottakaa mukaan menkää sinne missä rakastuitte AVIOMIEHESI KANSSA SIIS :)
muistelkaa niitä aikoja niitä sanoja ja niitä hellyyksiä mitä niin ihanalta tuntui.
halailkaa pussailkaa antakaa toisillenne lämpöä ja hellyyttä. (myös jatkossa) ne asiat useasti arjessa unohtuu :( ja ne kuitenkin niin tärkeitä ovat!!!
jos ei tunnu mikään auttavan menkää avioliitto neuvojan juttusille sieltä apua saa!!!
RAKASTAKAA TOISIANNE JA LAPSIANNE!!!!!!!!!!!!!!!!!
 
Miksi se muuten menee aina niin, että miehet mielellään lankeaa johonkin täysin daijuun eukkoon, joka on valmis vaarantamaan lastensa lapsuuden seuraamalla alapään kutsua? Mulla on useampi kaunis, sivistynyt ja hauska ystävä, joka etsii sopivaa kumppania itselleen. Hyvin turhaan. Miehet kun tuntuvat vaivaantuvan liian ajattelevaisista, hyvännäköisistä ja tasapainoisista naisista. Bimbous kai herättää jonkun miehisen suojeluvietin?
 
Kyllä hyviä neuvoja, näin mä järjellä yritän ajatella! Ja yritän uskoa, että saadaan vielä liitto korjattua ja toimimaan. MUTTA kerkesin rakastua toiseen :( En mahda tunteilleni mitään ja menee varmasti vielä kauan, ennenkuin unohdan tämän toisen :( jos koskaan, sillä tunne oli molemminpuolinen. Nyt saan maksaa kalliisti seikkailuistani, sillä menetin sydämeni. :( ja ketään muuta en syytä, kuin itseäni.
 
Alkuperäinen kirjoittaja MammaMia:
Kyllä hyviä neuvoja, näin mä järjellä yritän ajatella! Ja yritän uskoa, että saadaan vielä liitto korjattua ja toimimaan. MUTTA kerkesin rakastua toiseen :( En mahda tunteilleni mitään ja menee varmasti vielä kauan, ennenkuin unohdan tämän toisen :( jos koskaan, sillä tunne oli molemminpuolinen. Nyt saan maksaa kalliisti seikkailuistani, sillä menetin sydämeni. :( ja ketään muuta en syytä, kuin itseäni.

minäminäminäminä. MINUN!
Ajatteletko ollenkaan lapsiasi? Miksi niitä piti tehdä niin monta, jos ei kiinnosta antaa niille kaikkea? Kortsut on keksitty.
 
Tottakai ajattelen lapsiani! Ja yhtäkään heistä en ole katunut, kaikki ovat olleet yhtä toivottuja ja ovat rakkaita. Nyt ei ollu kyse menneistä vuosista vaan tämänhetkisestä tilanteesta.....
 
Alkuperäinen kirjoittaja MammaMia:
Tottakai ajattelen lapsiani! Ja yhtäkään heistä en ole katunut, kaikki ovat olleet yhtä toivottuja ja ovat rakkaita. Nyt ei ollu kyse menneistä vuosista vaan tämänhetkisestä tilanteesta.....

Apua. Ajattelet lapsiasi? Hih, niin varmaan joo! Alapäätäsi sinä ajattelet. Ja se muuttaa tilannetta, että on kyse nykyhetkestä? Ovatko lapsesi siis jo aikuisia??
 
Niinpä, en ajatellut silloin lapsiani, kun seikkailuun ryhdyin..Eikä suhde ole suinkaan seksisuhde. Tunne vaan vei mennessään ja nyt yritän järjellä ajatella, vaikka rakastuminen vei järjen....
 
Alkuperäinen kirjoittaja MammaMia:
Niinpä, en ajatellut silloin lapsiani, kun seikkailuun ryhdyin..Eikä suhde ole suinkaan seksisuhde. Tunne vaan vei mennessään ja nyt yritän järjellä ajatella, vaikka rakastuminen vei järjen....

Valehtele kuule vaan itselles. Voin sen kertoa, että lennät siinä vaiheessa rakastajasi elämästä, kun pääsette viettämään "ihanaa" uusioperheen arkea, ja uutuudenviehätys+salaa paneskelemisen mukanaan tuoma kutina mahapohjassa katoaa. Toivottavasti ukkosi löytää paremman maisen kuin sinä.
 
joo joo, kerroinhan jo, että valintani tein. Mieheni ja perheeni valitsin. Mutta ikävä on toista ja pysyy...luoja tietää, kuinka kauan. Ikävääni yritän näin purkaa. Ja paskaa sataa niskaan, mutta ei hetkauta, sillä tiedän tehneeni väärin. Tottakai itseäni syytän, kivittäkää vain lisää :( Mieheni ansaitsisi paremman vaimon, tiedän sen, mutta hän rakastaa minua kaikesta huolimatta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja MammaMia:
joo joo, kerroinhan jo, että valintani tein. Mieheni ja perheeni valitsin. Mutta ikävä on toista ja pysyy...luoja tietää, kuinka kauan. Ikävääni yritän näin purkaa. Ja paskaa sataa niskaan, mutta ei hetkauta, sillä tiedän tehneeni väärin. Tottakai itseäni syytän, kivittäkää vain lisää :( Mieheni ansaitsisi paremman vaimon, tiedän sen, mutta hän rakastaa minua kaikesta huolimatta.

*heittää lisää täysin ansaitsemaasi paskaa*
 
Näin voi käydä kenelle vaan: ihmisiähän me vain ollaan. Tuskin kukaan "tahallaan" rakastuu. :) Joo, eli nyt kun oot aatellu jäädä perheesi luo, voisit mielestäni ihan rauhas edetä päivän kerrallan, viikon kerrallaan jne. Aika on yleensä se ainut lääke, joka auttaa näis asiois. Jos ikävöit "rakastajaasi", niin anna itsellesi lupa siihen: itke ja sure. Kunhan tarpeeksi aikaa on kulunut, tiedät lopullisen päätöksesi. :) Voimia ja halaus. :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja leenitallura:
Näin voi käydä kenelle vaan: ihmisiähän me vain ollaan. Tuskin kukaan "tahallaan" rakastuu. :) Joo, eli nyt kun oot aatellu jäädä perheesi luo, voisit mielestäni ihan rauhas edetä päivän kerrallan, viikon kerrallaan jne. Aika on yleensä se ainut lääke, joka auttaa näis asiois. Jos ikävöit "rakastajaasi", niin anna itsellesi lupa siihen: itke ja sure. Kunhan tarpeeksi aikaa on kulunut, tiedät lopullisen päätöksesi. :) Voimia ja halaus. :)

Ihanaa. Täällä on kansakuntamme toivojen kasvattajat koolla. Missä vaiheessa salasuhautujset on muuttuneet rakastumisiksi? Ukokaa jo, ei äijä tuollaisessa tilanteessa muuta kuin lepertelemällä hae seksiä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ratkaisu on tässä::
Ois mun mielestä parempi että oot yksin /lastes kans = ilman mitään miehiä jonkun aikaa ja siinä se päätös tulee itsestään...ketä sulla on ikävä, vai onko ketän......?

tää on hyvä idea :)
 

Yhteistyössä