Miten käsitellä asia, kun itse haluan abortin ja mies lapsen?

[Mrs Shillelagh]

Miltä itsestäsi tuntuisi, jos haluaisit pitää lapsen, ja miehesi haluaisi abortin? Nainenhan siitä kuitenkin päättää, ja miehet on täysin naisten armoilla tässä asiassa.

 

[ap]

Missään tapauksessa sun ei kannata suostua hankkimaan tätä lasta jos et halua! Älä anna muiden päättä sun puolesta tai taivutella sua, kyse on kuitenkin sun elämästä. Miehen on niin helppo suhtautua asiaan kevyesti, se varmaan luottaa siihen että sä jäät pois töistä ja koulusta kun sun pitää imettääkin jne., noin voisi päätellä ainakin siitä että sen mielestä se ois kiva asia, pikkujuttu josta kyllä selvitään kun muutkin selviää... Ei hän voi tietää sun jaksamista! Kuuntele itteäsi, ja aika vahvastihan sanoitkin että katkeroituisit ja tuntisit menettäneesi paljon... Onko se sen arvoista? Ja kyllä sä tuut raskaaksi hyvällä todennäköisyydellä sitten myöhemminkin kun on se aika, jos haluat. Varmaan oot jo mielessäsi tehnytkin päätöksen, muiden asettamat odotukset ja toiveet ja oletukset plus vielä mahdollisesti se paheksunta minkä saatat saada vaan saa sut epäilemään.

Kiitos tästä kirjoituksesta. Luulen myös, että juuri noin mieheni ajattelee ja se on ravostuttavaa. Olemme ihmisinä tuon jaksamisen puolesta hyvin erilaisia ja hän ei ehkä voi käsittää sitä kuitenkaan oikeasti, vaikka niin sanookin. Ja mä luulen, että hän tuskin olisi valmis jäämään kotiin lapsen kanssa, ei varmaan ole edes ajatellut sitäkään tarpeeksi. En varmastikaan jäisi yksin vanhemmuuteen, hän on vastuullinen, mutt aivan varmasti hän olettaa, että kuviot menisivät perinteisemmän mallin mukaan.

Ja mä olen ajatellut tuon raskaaksituloasian myös juuri tuolla tavalla. Olen vasta 25, mulla on hyvät mahdollisuudet tulla vielä myöhemminkin raskaaksi, jos se ajankohtaiseksi tulee. En luota, että varmasti, mutta erittäin hyvät mahdollilsuudet vielä. Näinhän ei tietystikään saisi ajatella, miksi? Ja ei se, että en ehkä myöhemmin saakaan lasta, voi missään nimessä olla syy saada sitä nyt, tässä tilanteessa.

 

[ap]

Miltä itsestäsi tuntuisi, jos haluaisit pitää lapsen, ja miehesi haluaisi abortin? Nainenhan siitä kuitenkin päättää, ja miehet on täysin naisten armoilla tässä asiassa.

Ei varmastikaan hyvältä. Eikä se, että siinä tilanteessa pitäisin lapsen vasten miehen tahtoa, tuntuisi varmaan miehestänikään kovin hyvältä. Näitä asioita voi pyöritellä vaikka miten päin ja vertailla tilanteita, mutta harmillista, että niihin ei taida olla molemmille osapuolille sopivaa ratkaisua.

 

[FionaFauna]

Missä sun mielestä menee raja, millon ihminen on ihminen?

Kromosomit tietysti on ihmisen, vaikka alkio olisi nuppineulan pään kokoinen. Silti tietyssä vaiheessa ihmisen ja muiden eläinten alkiot muistuttavat hyvin paljon toisiaan - jopa niin, että olisi vaikea tietää, tuleeko alkiosta ihminen vai esimerkiksi jokin lintu. Sikiövaiheessa (tarkkoja viikkoja en ala nyt arpomaan) sanoisin itse, että vatsassa on kehittyvä ihminen - ei vielä valmis sellainen, mutta saanut jo ihmisen piirteet ja matkalla sellaiseksi.

Munasolun ja siittiön yhdistyminen ihmisenaluksi on ihmeellinen ja hieno prosessi. Ainutkertainen tavallansa. Jokainen kuukautisina ulosvalunut munasolu on myös ainutkertainen tavallansa, ja hukkaan mennyt. Siittiötkin ovat ainutlaatuisia ja niitä vasta kauheasti onkin.

Lapsen saaminen on aina mahdollisuus. Mahdollisuus on myös olla saamatta lasta. Lapsenteon taianomaisuudesta huolimatta en lähtisi sotkemaan tällaiseen ap:n päätökseen uskonnollista vakaumusta, jos sellaista ei alunperin jo ole valmiina.

 

[+++++]

Missään tapauksessa sun ei kannata suostua hankkimaan tätä lasta jos et halua! Älä anna muiden päättä sun puolesta tai taivutella sua, kyse on kuitenkin sun elämästä. Miehen on niin helppo suhtautua asiaan kevyesti, se varmaan luottaa siihen että sä jäät pois töistä ja koulusta kun sun pitää imettääkin jne., noin voisi päätellä ainakin siitä että sen mielestä se ois kiva asia, pikkujuttu josta kyllä selvitään kun muutkin selviää... Ei hän voi tietää sun jaksamista! Kuuntele itteäsi, ja aika vahvastihan sanoitkin että katkeroituisit ja tuntisit menettäneesi paljon... Onko se sen arvoista? Ja kyllä sä tuut raskaaksi hyvällä todennäköisyydellä sitten myöhemminkin kun on se aika, jos haluat. Varmaan oot jo mielessäsi tehnytkin päätöksen, muiden asettamat odotukset ja toiveet ja oletukset plus vielä mahdollisesti se paheksunta minkä saatat saada vaan saa sut epäilemään.

Kiitos tästä kirjoituksesta. Luulen myös, että juuri noin mieheni ajattelee ja se on ravostuttavaa. Olemme ihmisinä tuon jaksamisen puolesta hyvin erilaisia ja hän ei ehkä voi käsittää sitä kuitenkaan oikeasti, vaikka niin sanookin. Ja mä luulen, että hän tuskin olisi valmis jäämään kotiin lapsen kanssa, ei varmaan ole edes ajatellut sitäkään tarpeeksi. En varmastikaan jäisi yksin vanhemmuuteen, hän on vastuullinen, mutt aivan varmasti hän olettaa, että kuviot menisivät perinteisemmän mallin mukaan.

Ja mä olen ajatellut tuon raskaaksituloasian myös juuri tuolla tavalla. Olen vasta 25, mulla on hyvät mahdollisuudet tulla vielä myöhemminkin raskaaksi, jos se ajankohtaiseksi tulee. En luota, että varmasti, mutta erittäin hyvät mahdollilsuudet vielä. Näinhän ei tietystikään saisi ajatella, miksi? Ja ei se, että en ehkä myöhemmin saakaan lasta, voi missään nimessä olla syy saada sitä nyt, tässä tilanteessa.

Tulitkohan hakemaan nyt vaan hyväksyntää täältä sille mitä oot jo kuitenkin päättäny?
Ei 25-vuotias enää mikään niin nuori ole, vaan mitä parhaimmassa lapsensaanti-iässä. Ja kyse on ensisijalla nyt sen lapsen elämästä joka kohdussasi kasvaa hurjaa vauhtia!

 

[ap]

Missään tapauksessa sun ei kannata suostua hankkimaan tätä lasta jos et halua! Älä anna muiden päättä sun puolesta tai taivutella sua, kyse on kuitenkin sun elämästä. Miehen on niin helppo suhtautua asiaan kevyesti, se varmaan luottaa siihen että sä jäät pois töistä ja koulusta kun sun pitää imettääkin jne., noin voisi päätellä ainakin siitä että sen mielestä se ois kiva asia, pikkujuttu josta kyllä selvitään kun muutkin selviää... Ei hän voi tietää sun jaksamista! Kuuntele itteäsi, ja aika vahvastihan sanoitkin että katkeroituisit ja tuntisit menettäneesi paljon... Onko se sen arvoista? Ja kyllä sä tuut raskaaksi hyvällä todennäköisyydellä sitten myöhemminkin kun on se aika, jos haluat. Varmaan oot jo mielessäsi tehnytkin päätöksen, muiden asettamat odotukset ja toiveet ja oletukset plus vielä mahdollisesti se paheksunta minkä saatat saada vaan saa sut epäilemään.

Kiitos tästä kirjoituksesta. Luulen myös, että juuri noin mieheni ajattelee ja se on ravostuttavaa. Olemme ihmisinä tuon jaksamisen puolesta hyvin erilaisia ja hän ei ehkä voi käsittää sitä kuitenkaan oikeasti, vaikka niin sanookin. Ja mä luulen, että hän tuskin olisi valmis jäämään kotiin lapsen kanssa, ei varmaan ole edes ajatellut sitäkään tarpeeksi. En varmastikaan jäisi yksin vanhemmuuteen, hän on vastuullinen, mutt aivan varmasti hän olettaa, että kuviot menisivät perinteisemmän mallin mukaan.

Ja mä olen ajatellut tuon raskaaksituloasian myös juuri tuolla tavalla. Olen vasta 25, mulla on hyvät mahdollisuudet tulla vielä myöhemminkin raskaaksi, jos se ajankohtaiseksi tulee. En luota, että varmasti, mutta erittäin hyvät mahdollilsuudet vielä. Näinhän ei tietystikään saisi ajatella, miksi? Ja ei se, että en ehkä myöhemmin saakaan lasta, voi missään nimessä olla syy saada sitä nyt, tässä tilanteessa.

Tulitkohan hakemaan nyt vaan hyväksyntää täältä sille mitä oot jo kuitenkin päättäny?
Ei 25-vuotias enää mikään niin nuori ole, vaan mitä parhaimmassa lapsensaanti-iässä. Ja kyse on ensisijalla nyt sen lapsen elämästä joka kohdussasi kasvaa hurjaa vauhtia!

Kysehän ei nyt ollutkaan siitä, että olisin liian nuori äidiksi, jos edes luit aloituksen. Ikä liittyi nyt tähän vain sillä tavalla, että minulla mitä todennäköisimmin on aikaa saada lapsi myöhemminkin, jos se tulee joskus ajankohtaiseksi.

 

[shsh]

Tulitkohan hakemaan nyt vaan hyväksyntää täältä sille mitä oot jo kuitenkin päättäny?
Ei 25-vuotias enää mikään niin nuori ole, vaan mitä parhaimmassa lapsensaanti-iässä. Ja kyse on ensisijalla nyt sen lapsen elämästä joka kohdussasi kasvaa hurjaa vauhtia!

Miten ihmeessä sä jaksat aina vaan roikkua näissä aborttijutuissa paasaamassa?? Hörhö!

 

[vieras]

Lukiossa rinnakkaisluokalla yksi tyttö tuli raskaaksi, ei halunnut lasta mutta poika halusi, joten synnytyksen jälkeen poika jäi kotiin ja hoiti vauvaa, tyttö jatkoi lukion loppuun ja lähti muualle jatkamaan opiskeluja. Eli sekin on TÄYSIN mahdollista. Tosin siinä tapauksessa kävi kyllä huonosti, kahden vuoden kuluttua tytön mieli muuttui ja tuli vaatimaan lasta itselleen, ja totta kai niin pienen huoltajuus Suomessa aina määrätään äidille, niin tässäkin. Koska niin pieni "tarvitsee äitiä". Ja pah, erittäin hyvin pärjäs ilman siihenkin asti!

Minä taas tiedän tapauksen, jossa lukiolaistyttö tuli raskaaksi. Tyttö ja poika menivät naimisiin ja saivat lapsen. Äiti lähti muualle opiskelemaan, vanhemmat erosivat ja lapsi jäi isovanhempien kasvatettavaksi. Eli kumpikin vanhempi tavallaan hylkäsi lapsensa.

 

[3 lapsen äiti]

Lapsi ei ole kehoasi, vaan oma yksilö.

Näin minustakin. Itseltäni on kuollut lapsi ja kauhistelen ihmistä, joka voisi tehdä abortin. Anna lapsi adoptoitavaksi rakastavaan ja lasta suurella sydämellä odottavaan perheeseen. Anna lapsellesi mahdollisuudet elämässään erilaisiin asioihin, niitähän sinä itsekin haluat tehdä.
Olen Jumalaan uskova ihminen ja sanon kuitenkin näin minkä taakseen jättää sen edestään löytää.
Kaikkia syntejä ei voi saada anteeksi. Murha on niistä yksi.

 

[+++++]

Kysehän ei nyt ollutkaan siitä, että olisin liian nuori äidiksi, jos edes luit aloituksen. Ikä liittyi nyt tähän vain sillä tavalla, että minulla mitä todennäköisimmin on aikaa saada lapsi myöhemminkin, jos se tulee joskus ajankohtaiseksi.

Et sinä voi mitenkään tietää onko sitä aikaa (mahdollisuuksia) vaiko ei. Ja tämä lapsi voi elää vain nyt.

 

[+++++]

Tulitkohan hakemaan nyt vaan hyväksyntää täältä sille mitä oot jo kuitenkin päättäny?
Ei 25-vuotias enää mikään niin nuori ole, vaan mitä parhaimmassa lapsensaanti-iässä. Ja kyse on ensisijalla nyt sen lapsen elämästä joka kohdussasi kasvaa hurjaa vauhtia!

Miten ihmeessä sä jaksat aina vaan roikkua näissä aborttijutuissa paasaamassa?? Hörhö!

Sulla ei sitten ollu mitään asiaa?? Et taida osatakaan muuta kun roikkua haukkumassa muita ympäriinsä.

 

[+++++]

Minä taas tiedän tapauksen, jossa lukiolaistyttö tuli raskaaksi. Tyttö ja poika menivät naimisiin ja saivat lapsen. Äiti lähti muualle opiskelemaan, vanhemmat erosivat ja lapsi jäi isovanhempien kasvatettavaksi. Eli kumpikin vanhempi tavallaan hylkäsi lapsensa.

Halauaiskohan se lapsi olla sit mieluummin kuollu vai?

 

[ÖÖ]

Kyllä ihmiset on tyhmiä kun eivät huolehdi niin varmaa tuplatriplaehkäisyä etteivät tule raskaaksi. Sitten ruikutetaan mitä teen tuolle pikkuiselle mikä mun mahassa on, heitänkö kaatopaikalle, kierrätykseen, roskiin vai poltanko roviolla?

PEESI, AJATELLAAN VAIN MINÄ, MINÄ, MINÄ...

 

[vieras]

Minä taas tiedän tapauksen, jossa lukiolaistyttö tuli raskaaksi. Tyttö ja poika menivät naimisiin ja saivat lapsen. Äiti lähti muualle opiskelemaan, vanhemmat erosivat ja lapsi jäi isovanhempien kasvatettavaksi. Eli kumpikin vanhempi tavallaan hylkäsi lapsensa.

Halauaiskohan se lapsi olla sit mieluummin kuollu vai?

On monia, jotka toivoisivat että eivät olisi ikinä syntyneet.

 

[Täti]

Minä taas tiedän tapauksen, jossa lukiolaistyttö tuli raskaaksi. Tyttö ja poika menivät naimisiin ja saivat lapsen. Äiti lähti muualle opiskelemaan, vanhemmat erosivat ja lapsi jäi isovanhempien kasvatettavaksi. Eli kumpikin vanhempi tavallaan hylkäsi lapsensa.

Halauaiskohan se lapsi olla sit mieluummin kuollu vai?

Omasta puolestani voin ainakin sanoa, että jos minut olisi abortoitu, minulla ei olisi asiaan minkäänlaista mielipidettä. Enkä usko, että myöskään ne miljoonat sisaruspuolet, joilta vein elinmahdollisuudet hedelmöittymiseni hetkellä, olisivat kovin kohtuuttoman katkeria elämättömästä elämästään.

 

[ei voi]

Minä taas tiedän tapauksen, jossa lukiolaistyttö tuli raskaaksi. Tyttö ja poika menivät naimisiin ja saivat lapsen. Äiti lähti muualle opiskelemaan, vanhemmat erosivat ja lapsi jäi isovanhempien kasvatettavaksi. Eli kumpikin vanhempi tavallaan hylkäsi lapsensa.

Halauaiskohan se lapsi olla sit mieluummin kuollu vai?

Omasta puolestani voin ainakin sanoa, että jos minut olisi abortoitu, minulla ei olisi asiaan minkäänlaista mielipidettä. Enkä usko, että myöskään ne miljoonat sisaruspuolet, joilta vein elinmahdollisuudet hedelmöittymiseni hetkellä, olisivat kovin kohtuuttoman katkeria elämättömästä elämästään.

oletpa NAIVI!

 

[Täti]

Minä taas tiedän tapauksen, jossa lukiolaistyttö tuli raskaaksi. Tyttö ja poika menivät naimisiin ja saivat lapsen. Äiti lähti muualle opiskelemaan, vanhemmat erosivat ja lapsi jäi isovanhempien kasvatettavaksi. Eli kumpikin vanhempi tavallaan hylkäsi lapsensa.

Halauaiskohan se lapsi olla sit mieluummin kuollu vai?

Omasta puolestani voin ainakin sanoa, että jos minut olisi abortoitu, minulla ei olisi asiaan minkäänlaista mielipidettä. Enkä usko, että myöskään ne miljoonat sisaruspuolet, joilta vein elinmahdollisuudet hedelmöittymiseni hetkellä, olisivat kovin kohtuuttoman katkeria elämättömästä elämästään.

oletpa NAIVI!

Se sana on "naiivi". Haluaisitko perustella jotenkin?

 

[Liinu]

Kyllä tulee surullinen mieli tätä lukiessa, kun ite niin hartaasti toivoisi lasta, ja sitten toiset haluaa tuhota sen ainutkertasen lapsensa, joka heille lahjana annettais

 

[ei voi]

Minä taas tiedän tapauksen, jossa lukiolaistyttö tuli raskaaksi. Tyttö ja poika menivät naimisiin ja saivat lapsen. Äiti lähti muualle opiskelemaan, vanhemmat erosivat ja lapsi jäi isovanhempien kasvatettavaksi. Eli kumpikin vanhempi tavallaan hylkäsi lapsensa.

Halauaiskohan se lapsi olla sit mieluummin kuollu vai?

Omasta puolestani voin ainakin sanoa, että jos minut olisi abortoitu, minulla ei olisi asiaan minkäänlaista mielipidettä. Enkä usko, että myöskään ne miljoonat sisaruspuolet, joilta vein elinmahdollisuudet hedelmöittymiseni hetkellä, olisivat kovin kohtuuttoman katkeria elämättömästä elämästään.

oletpa NAIVI!

Se sana on "naiivi". Haluaisitko perustella jotenkin?

toi kertoo jo enemmän ku tuhat sanaa....

 

[vieras]

Kysyin sitten häneltä, että olisiko hän valmis jäämään vauvan kanssa kotiin jos minä jatkaisin muita juttuja pian syntymän jälkeen. Olisiko hän valmis olemaan yksin kotona lapsen kanssa siihen asti, kun sen voi laittaa hoitoon. Olenhan myös viikot muualla. Olisiko hän valmis vaihtamaan opiskelupaikkakunnalleni, ottamaan päävastuun lapsesta. Mietteliäs ja yllättynyt hiljaisuus kertoikin sitten ihan tarpeeksi.

Vaikka hänestä tulisikin hyvä ja vastuullinen isä, ei hän kuitenkaan tajua sitä, miten lapsi vaikuttaisi minun elämääni aika paljon enemmän, ja minä kun satun vielä olemaan meistä se "heikompi" näissä jaksamisasioissa. Huomasin, että hän kuitenkin tietyllä tavalla olettaa perinteisesti, että minä olen se, joka pitää lapsen kanssa paketin kasassa. Ei hyvä.

Minusta sinun pitäisi jotenkin saada nämä asiat menemään miehellesi perille. Että hän ymmärtää, että abortti ei ole yksin sinun päätöksesi. Jos hän ei ole valmis sitoutumaan ottamaan ensisijaisesti vastuuta lapsesta, teki se hänen elämälleen sitten mitä tahansa, myös hän on käytännössä päätöksensä tehnyt abortin puolesta, puhui mitä puhui.

 

[Täti]

toi kertoo jo enemmän ku tuhat sanaa....

Kyllä sinäkin olet itsestäsi aika paljon paljastanut. Voisit vielä täydentää argumentointiasi heittäytymällä lattialle pitkäksesi ja huutamalla caps lock päällä SÄ OOT IHAN TYMÄ EN ALA.

 

[jaa]

Minä taas tiedän tapauksen, jossa lukiolaistyttö tuli raskaaksi. Tyttö ja poika menivät naimisiin ja saivat lapsen. Äiti lähti muualle opiskelemaan, vanhemmat erosivat ja lapsi jäi isovanhempien kasvatettavaksi. Eli kumpikin vanhempi tavallaan hylkäsi lapsensa.

Halauaiskohan se lapsi olla sit mieluummin kuollu vai?

On monia, jotka toivoisivat että eivät olisi ikinä syntyneet.

No, nyt kun olen olemassa ja peräti 29-vuotias, en tietenkään enää toivo, ettenkö olisi olemassa. Mutta jos pääsisin neuvomaan äitiäni 30 vuotta taaksepäin, niin käskisin huolehtimaan ehkäisystä tai vaihtoehtoisesti tekemään abortin. Hän ei lasta halunnut, mutta sai minut. Minä olen sen kaiken katkeruuden saanut nahoissani tuntea. Sellaista lapsuutta en toivo kenellekään. Näitä solmuja selvittelen sitten edelleenkin psykologien avustuksella...

 

[ei voi]

toi kertoo jo enemmän ku tuhat sanaa....

Kyllä sinäkin olet itsestäsi aika paljon paljastanut. Voisit vielä täydentää argumentointiasi heittäytymällä lattialle pitkäksesi ja huutamalla caps lock päällä SÄ OOT IHAN TYMÄ EN ALA.

Oi, sähän luet mua kuin avointa kirjaa...tein sen juuri...

 

[jaa]

Kyllä tulee surullinen mieli tätä lukiessa, kun ite niin hartaasti toivoisi lasta, ja sitten toiset haluaa tuhota sen ainutkertasen lapsensa, joka heille lahjana annettais

Mutta mites kun tilanne on vaan aivan eri? Jos ei koe olevansa sellaisessa elämäntilanteessa, johon lapsi olisi tervetullut? Eikä kenenkään abortti ole teidän yrityksestä pois...

 

[Täti]

No, nyt kun olen olemassa ja peräti 29-vuotias, en tietenkään enää toivo, ettenkö olisi olemassa. Mutta jos pääsisin neuvomaan äitiäni 30 vuotta taaksepäin, niin käskisin huolehtimaan ehkäisystä tai vaihtoehtoisesti tekemään abortin. Hän ei lasta halunnut, mutta sai minut. Minä olen sen kaiken katkeruuden saanut nahoissani tuntea. Sellaista lapsuutta en toivo kenellekään. Näitä solmuja selvittelen sitten edelleenkin psykologien avustuksella...

Erittäin viisaita sanoja. Nämä, jotka vaativat jyrkin sanoin vastoin tahtoaan raskaiksi tulleita naisia "kantamaan vastuunsa", unohtavat aika usein, että lapsihan siinä sen vastuun viime kädessä kantaa. Ei kenenkään ihmisen pitäisi joutua tulemaan maailmaan rangaistuksena toisen ihmisen erehdyksestä.