Miten joku pystyy olemaan vain kotona lapsia hoitaen vuosikaupalla?

Nyt ei ole tarkoitus ärsyttää ketään,vaan haluaisin vain taas ymmärtää hieman paremmin kanssaihmistä.

Olen itse 25v, pitkässä parisuhteessa elävä, vielä lapseton nainen.

Katson vierestä kun vanha luokkakaverini sai hetki sitten neljännen lapsensa, tietääkseni päivääkään ei tuon koulumme jälkeen ole käynyt töissä tai kouluttautunut.
Raskautui ensimmäisen kerran 17v koulussa ollessa ja silloin koulu jäikin kesken.

Itse en ymmärrä miten joku voi olla kahdeksankin vuotta kotona vain hoitamassa lapsia?
Eikö iske tylsyys tai herää tarve käyttää aivoja ja tehdä jotain muuta?

Itselläni on tuolta ajalta kokemuksia monesta eri työpaikasta, alasta, lisää koulunpenkin kuluttamista jne. kaikenlaista jonka koen arvokkaana kokemuksena elämässä.
En usko että itse pystyisin olemaan kotona montaa vuotta.

Auttakaa mua hiukan ymmärtämään tätä asiaa?

Pieni osa minusta on väkisinkin kääntymässä tuomitsevan ajatusmaailman puoleen, jossa tarkoituksella tehdään lapsia kolmen vuoden välein ja laiskuuttaan ei haluta enää palata työhön tai opiskeluiden pariin,kun kotona on helppo olla.

 

Minulla kolme lasta. Kaksi pienellä ikäerolla ja sen jälkeen olikin kova kiire työelämään. Menin töihin kun nuorempi oli 1v3kk. Pää meinasi hajota. Olin työelämässä 4v ja syntyi meidän 3 lapsi. Nyt ei ole mitään kiirettä töihin. Olen sairaanhoitaja ja sitä työtä ehtii tehdä loppu elämänsä. Lapset on pieniä vähän aikaa. Nyt alkaa esikoisen koulu ja haluan olla odottamassa lapsia koulusta. Itse olin nuorena ( sain esikoisen 25v ) sitä mieltä, että en varmasti yli vuotta ole kotona, mutta lasten kasvaessa ja kun niitä kolme siunaantui, niin olen aivan eri mieltä. TYöitä ehtii tehdä ja tämä on viimeinen mahdollisuus olla pitkään kotona.

 

Helposti. :saint: Mutta ny on mitta täys ja uudet tuulet puhaltaa.

 

Helposti. Vaikka neiti jo 4v, nyt toinen tulossa niin mieluusti olen kotosalla.. Ei sitä 4seinän sisällä kökitä.. On tässä välissä ollu jotain pientä työ kikkailua, niitäkään ei vuoteen. Lapset kasvaa niin nopiaa ja tekemistä on niin paljon ku jaksaa ja ehtii tehdä, ei tule töihin ikävä.. Töitä ehtii tehdä myöhemminkin

 

Onko ihmiset, kotiäidit ja koti-isät tosiaan sitten vain kotosalla? Eivät käy missään, eivät harrasta mitään, eivät käy vaikka kansanopiston kurssilla, eivät näe ystäviään, eivät käy konserteissa/teattereissa/leffassa jne? Eivät haasta itseään millään tavalla? Eivät suunnittele tulevaa, haaveile uusista tuulista?

Että vain möllötetään kotona lapsia hoitamassa? En itse ole sellainen, enkä tunne ketään sellaista. Että en osaa vastata.

Jos ajatellaan, että joku hoitaa lapsiaan kotona yhteensä kuusi vuotta, niin kuinka pitkä aika se sitten on? Joku palaa päälle kolmekymppisenä työelämään, niin ehtiää aika monta vuotta vielä veroja yhteiskunnalle maksella, ja päätään käyttää ettei vallan surkastu.

 

Huomaa että olet nuori ja lapseton.
Kun ajatuksissasi kotona vaan ollaan ja laiskottellaan eikä edes käytetä aivoja.

Ei ne työt kuule kotona tekemälläkään lopu, mutta älä huoli kyllä sinäkin sen sitten itsekin huomaat.

Meillä on 4 lasta, vanhin kohta 8v ja nuorin 2v, yhden äitiyslomaaijaisuuden olen käynyt töissä tekemässä lasten välillä mutta ei nyt niin hirveetä hoppua ole takaisin työelämään, kyllä sitä sitte vielä kerkiää.

 

Ihan helposti. Mä olen ollut kotona vasta 1,5v, mutta aikomuksena tehdä toinen ja olla kotona ainakin seuraavat 3v. Mun työ on sellaista, että se ei tekemällä lopu ja toisekseen, mä arvostan lasten kanssa kotonaolemista niiden ollessa pieniä huomattavasti enemmän kuin työntekoa. Tosin ymmärrystä riittää niillekin, jotka vie parivuotiaan päiväkotiin, koska ei ole vaihtoehtoa, mutta sitä en ymmärrä, että pitää tehdä lapsia ja sitten singota töihin klo 8-17 joka päivä ja 9kk vauva on sen ajan päiväkodissa, eiei. Pitääkö niitä muksuja tehdä, jos ei jaksa niiden kanssa olla :/

 

kun on lauma elukoita ja kolme lasta niin ei ole kiiretä töihin Eikä muuten tule aika pitkäksi eikä tekeminen lopu. Yhtään tylsää päivää ei ole ollut.

 

Mä olen ollut kotona jo 15 vuotta lapsia hoitamassa, mulle se sopii, enkä haluaisi töihin pois kotoa. Teen siis töitä kotoa käsin, siinä samalla hoidan lapset.

Suurin syy tähän on ehkä se, kun mulle oli hirveän vaikea raskautua, käytiin läpi kaikki mahdolliset hoidot, niin silloin päätin että jos mulla on joskus lapsia, niin hoidan ne kotona enkä vie niitä hoitoon.

 

En mäkään tajua. Eivätkö nämä ihmiset kaipaa älyllisiä haasteita?

 

Kotona oleva vanhempi on lapsen ensimmäinen opettaja. Ei mikään aivottoman homma.

 

Uskoisin, että vastaus otsikon kysymykseen on näin yksinkertainen: "Siksi, että me ihmiset olemme erilaisia - toisille sopii yksi, ja toisille toinen asia. Eikä kumpikaan ole toistaan parempi, niin kauan kuin henkilö jota asia koskee on itse tyytyväinen."

 

joo ei meillä päin kyllä paljoa laiskotella vaikka on vain yksi lapsi.. kohta 5kk ikäinen.
vapaata on vain se aika kun ukko on nukkumassa, että kyllä tämä käy välillä ihan työstäkin, en sanoisi laiskotteluksi äitejä jotka ovat kotona lastensa kanssa.
Kyllä sinä sen sitten ymmärrät jos joskus lapsia haluat, että ei niitä lapsia raaskisi heti laskea sinne päiväkotiin, ihan vieraiden kanssa.

 

Miten joku voi noin yksipuolisesti arvioida toisen ihmisen valintoja ja elämää yleensäkin?
Onko se joltain pois, jos joku toinen on kotona vaikka koko elämänsä. Eipähän ole siellä työmarkkinoilla viemässä niiden työpaikkoja, joita uran tekeminen kiinnostaa enemmän.

 

Juu, kyllä mä olen nuori ja lapseton kuten aloituksessani kerroin, joten mua ei haittaa jos vaikutan siltä.

Mitä te kotiäidit harrastatte?
Se mitä mä näen on vaan kun mennään mammakaverin kanssa shoppailukierrokselle, todella monena aamupäivänä viikossa. Tai kahville. Tai ollaan leikkipuistossa tai muuten ulkona.

En vain koe näitä mitenkään aivojen käyttönä tai haasteellisena, itselläni kun shoppailu, kahvittelu ja ulkoilu on lähinnä aivojen nollaamista ja rentoutumista.
Vapaa-aikaa.

 

[QUOTE="aloittaja";26769275]Juu, kyllä mä olen nuori ja lapseton kuten aloituksessani kerroin, joten mua ei haittaa jos vaikutan siltä.

Mitä te kotiäidit harrastatte?
Se mitä mä näen on vaan kun mennään mammakaverin kanssa shoppailukierrokselle, todella monena aamupäivänä viikossa. Tai kahville. Tai ollaan leikkipuistossa tai muuten ulkona.

En vain koe näitä mitenkään aivojen käyttönä tai haasteellisena, itselläni kun shoppailu, kahvittelu ja ulkoilu on lähinnä aivojen nollaamista ja rentoutumista.
Vapaa-aikaa.[/QUOTE]

Ai kamala mikä oletus, että kotiäidin harrastus on shoppailu

Okei mä tajuun, sä haluat provota :xmas:

 

Kyllä todellakin huomaa että olet nuori ja lapseton...
Itse en ainakaan ole laiskuuttani lapsia "tehnyt".
Kyllä päivään sisältyy todella paljon eri asioita, ennenkuin illalla pääsee nukkumaan!
Itselläni on kolme lasta ja olen äitiyslomalla. Sen jälkeen aion JÄLLEEN jäädä hoitovapaalle, sillä yksinkertaisesti rakastan noiden kanssa olla. Jäisin kotiin pidemmäksikin ajaksi kuin kolme vuotta, jos rahatilanne sallisi.
Niin, ja itselläni on kyllä odottamassa vakituinen työpaikka...

 

[QUOTE="aloittaja";26769275]Juu, kyllä mä olen nuori ja lapseton kuten aloituksessani kerroin, joten mua ei haittaa jos vaikutan siltä.

Mitä te kotiäidit harrastatte?
Se mitä mä näen on vaan kun mennään mammakaverin kanssa shoppailukierrokselle, todella monena aamupäivänä viikossa. Tai kahville. Tai ollaan leikkipuistossa tai muuten ulkona.

En vain koe näitä mitenkään aivojen käyttönä tai haasteellisena, itselläni kun shoppailu, kahvittelu ja ulkoilu on lähinnä aivojen nollaamista ja rentoutumista.
Vapaa-aikaa.[/QUOTE]

kaksi koiraa riittää minulle harrastukseksi. Tykkään myös kirppiksillä kiertelystä Jokainen nollaa päänsä omalla tavallaan. Shoppailukin voi olla rentouttavaa.

Olen ollut kotona nyt hiukan yli vuoden, eikä ole kiirettä töihin. Viihdyn yllättävän hyvin kotona nyt.

 

Ai kamala mikä oletus, että kotiäidin harrastus on shoppailu

Okei mä tajuun, sä haluat provota :xmas:

En ole ap, mutta mua kyllä myöskin ihan oikeasti kiinnostaisi nämä asiat.
Jotkut toki pitävät itsensä vireinä opiskelemalla äitiysloman/hoitovapaan aikana. Mutta entäs muut? Vai eivätkö kaikki sitten vaan kaipaa älyllisiä haasteita elämäänsä?

 

Ja mä itsehän siis olen työelämässä. En siis ole kotiäiti. Mutta en mä heitä tuomitsekaan.

 

[QUOTE="eee";26769296]En ole ap, mutta mua kyllä myöskin ihan oikeasti kiinnostaisi nämä asiat.
Jotkut toki pitävät itsensä vireinä opiskelemalla äitiysloman/hoitovapaan aikana. Mutta entäs muut? Vai eivätkö kaikki sitten vaan kaipaa älyllisiä haasteita elämäänsä?[/QUOTE]

Määrittele ensin, mikä sinun mielestäsi on (tarpeeksi?) älyllinen haaste.

 

Hmm... Olin kotona semmoiset 12 vuotta. Tai koti oli mun "päätyö" noina vuosina. En kyllä koskaan kokenut, että olisin päässyt erityisen helpolla, mutta ei se kotona olo ollut kamalan raskastakaan. Mukavaa.

Vaikka joku olisi koko aikuisen elämänsä kotona "vain" lasten kanssa niin ei se tarkoita, että on jotenkin syrjäytynyt, laiska, työtä karsastava, kouluttamaton, tyhmä, tossunalla, elätti, , , , Joillekin se on vain valinta siinä missä toiselle on vaikkapa nousujohteinen ura työelämässä tai vähemmän nousujohteinen työ kaupankassalla... Meitä on niin moneen junaan. Yksi ei kestä kotona oloa kahta vuotta pidempään, toinen jaksaa vuosia, joku ei töihin edes kaipaakaan... Tärkeintä kai on, että on vapaus valita mitä tahtoo tehdä. Kaikilla ei ikävä kyllä ole tällaista mahdollisuutta.

 

Jotkut viihtyy kotona lasten kanssa jopa vuosia, jotkut ei.

Mäkään en ymmärrä miten joku raaskii laittaa 9-10kuisen hoitoon ja mennä töihin mutta ei mun sitä tarvikaan ymmärtää eikä se tee siten toimivaa huonommaksi äidiksi kuin minä vaikken ymmärtäisikään miten hän pystyy siihen. Mun mielestä tärkeintä on se, että tekee kuten omalle perheelle on hyväksi ja hyväksyy sen toisenkin äidin vaikka se toimisikin jossain asiassa niin ettei itse oikein ymmärrä miten se pystyy siihen.

 

Ja mä itsehän siis olen työelämässä. En siis ole kotiäiti. Mutta en mä heitä tuomitsekaan.

En minäkään tuomitse! päinvastoin, yritän ymmärtää paremmin, jotta en sortuisi tuomitsemaan.

 

[QUOTE="aloittaja";26769317]En minäkään tuomitse! päinvastoin, yritän ymmärtää paremmin, jotta en sortuisi tuomitsemaan.[/QUOTE]

On myös paljon sellaisia töitä, joissa on samat asiat ja samat rutiinit vuodesta toiseen, missä ei juurikaan kehitytä eikä tarvita korkeaa koulutusta. Ihmetteletkö ihmisiä, jotka jaksavat tehdä esim. tehdastyötä koko tyouransa ajan?