Miten jatkaa avioliittoa, jos aina vain rakastaa toista?

["vieras"]

Tämä toinen rakastaa myös, mutta kamppailee tunteiden ja järjen kanssa. Eli jäädäkkö suht hyvään suhteeseen (josta ei ehkä pettämisen jälkeen kyllä tule mitään) ja tyytyä siihen vai saada se oikeaksi kokemansa tosi rakkaus.

Itse tiedän, että tahdon tuon toisen, mutta voimat ei tahdo riittää lähtemään tästä avioliitosat lasten takia, kun en tiedä jäänkö kuitenkin yksin. Tämä liitto muuten ok, mutta rakkautta ei ole ja seksiin en pysty. Lasten takia voisin jatkaa, jos en tuota toista saa, mutta palveleeko sekään loppujen lopuksi ketään? Voiko elää avioliitossa, jos sydän on aivan muualla.

Ja tässä ei ole kyse hetken huumasta. Se on nyt jo tullut todistetuksi.

Ja loppujen lopuksi siis voi olla että kummastakaan avioliitosta ei tulisi lopulta mitään, koska pettämistä tapahtunut rankalla kädellä tämän rakastumisen myötä. Meidän liitossa myös mies pettänyt minua aiemmin.

Enkä kaipaa haukkuja. Olen vain tosi romuna enkä ymmärrä mitä pitäisi tehdä tai ajatella. Sanansa voi valita, tekonsa harkita, mutta tunteet kulkevat omia teitään.

 

[Non compos mentis]

Olen vissiin vanhemmalla iällä tullut kyyniseksi, sillä en usko sen olevan muuta kuin aivokemikaalien aiheuttamaa hullaantumista. Hyväksyn, että ns. rakkautta voi olla olemassa, mutta eikö se kasva ja voimistu arjessa, toisen luottamuksen ja kiintymyksen sekä yhdessätekemisen kautta, eikä ole niinkään riippuvainen intohimon tuntemuksia aiheuttavista hormoneista?

 

["joo"]

säälittävää et joku ei uskalla lähtee ku pelkää et jää yksin. Yksinhä sä oot nyttenki jos et ees rakasta sitä miestäs.

 

["vieras"]

säälittävää et joku ei uskalla lähtee ku pelkää et jää yksin. Yksinhä sä oot nyttenki jos et ees rakasta sitä miestäs.

Peesi.

 

[toinen vieras]

Itse olen kanssa jo vuosia sitten lakannut rakastamasta omaa miestäni. Ja samoin jo vuosia sitten rakastuin toiseen ja tunteeni ovat edelleen voimakkaita vaikka en ole pitkään aikaan tätä toista miestä nähnyt.

Mietin kans että jätänkö mieheni ja lähden mutta toisaalta ajattelen että annan lasten kasvaa isoiksi ja lähden sitten jos vielä siltä tuntuu. Meillä on mieheni kanssa yhteinen yritys joten se tuottaa päänvaiaa liikaa..

Joka hetki ajattelen tätä toista miestä ja en voi unohtaa vaikka yritän! En tiedä mitä tekisin!!??

 

[hmjoo]

[QUOTE="vieras";22154029]Tämä toinen rakastaa myös, mutta kamppailee tunteiden ja järjen kanssa. Eli jäädäkkö suht hyvään suhteeseen (josta ei ehkä pettämisen jälkeen kyllä tule mitään) ja tyytyä siihen vai saada se oikeaksi kokemansa tosi rakkaus.

Itse tiedän, että tahdon tuon toisen, mutta voimat ei tahdo riittää lähtemään tästä avioliitosat lasten takia, kun en tiedä jäänkö kuitenkin yksin. Tämä liitto muuten ok, mutta rakkautta ei ole ja seksiin en pysty. Lasten takia voisin jatkaa, jos en tuota toista saa, mutta palveleeko sekään loppujen lopuksi ketään? Voiko elää avioliitossa, jos sydän on aivan muualla.

Ja tässä ei ole kyse hetken huumasta. Se on nyt jo tullut todistetuksi.

Sanansa voi valita, tekonsa harkita, mutta tunteet kulkevat omia teitään.[/QUOTE]

Onko liitto OK, jos rakkautta tai seksiä ei ole ? Miten sun puoliso kokee tilanteen, haluaako se jatkaa suhdetta, jossa on vain yhdessäasumista, ilman niitä asioita, jotka tekevät suhteesta parisuhteen, eivät kämppissuhdetta?

Tiedän tuon, että tunne voi viedä mennessään. Sellaista se on, kun rakastuu.

 

["alkup"]

[QUOTE="vieras";22154206]Peesi.[/QUOTE]

Niin olenkin sydämessäni yksin mutta mies on kuitenkin kaverina ja lapsille isänä. Eli kuten sanoin niin olisi ainakin lapsilla isä läsnä joka hetki.

 

["alkup"]

Onko liitto OK, jos rakkautta tai seksiä ei ole ? Miten sun puoliso kokee tilanteen, haluaako se jatkaa suhdetta, jossa on vain yhdessäasumista, ilman niitä asioita, jotka tekevät suhteesta parisuhteen, eivät kämppissuhdetta?

Tiedän tuon, että tunne voi viedä mennessään. Sellaista se on, kun rakastuu.

No hän taitaa uskoa vielä, että niistä asioista pääsee yli...

 

[en ymmärrä]

Pahinta mitä voi lapsilleen tehdä, on odottaa että he kasvavat isoiksi ja sitten erota. Hyi kauheaa. Mielestäni paras on erota ennen lasten kouluunmenoa.

 

["alkup"]

Pahinta mitä voi lapsilleen tehdä, on odottaa että he kasvavat isoiksi ja sitten erota. Hyi kauheaa. Mielestäni paras on erota ennen lasten kouluunmenoa.

No näin minäkin ajattelen. Mutta ehkä saan sitä rohkeutta jahka pääsen töihin. Näin kotihoidontuella on rohkeus lähtemiseen aika minimissä kuitenkin.

 

["sepi"]

Itse olen kanssa jo vuosia sitten lakannut rakastamasta omaa miestäni. Ja samoin jo vuosia sitten rakastuin toiseen ja tunteeni ovat edelleen voimakkaita vaikka en ole pitkään aikaan tätä toista miestä nähnyt.

Mietin kans että jätänkö mieheni ja lähden mutta toisaalta ajattelen että annan lasten kasvaa isoiksi ja lähden sitten jos vielä siltä tuntuu. Meillä on mieheni kanssa yhteinen yritys joten se tuottaa päänvaiaa liikaa..

Joka hetki ajattelen tätä toista miestä ja en voi unohtaa vaikka yritän! En tiedä mitä tekisin!!??

Ex-vaimoni hullaantui juuri noin. 25-vuoden hyvä avioliitto särkyi kun hän lähti tuon "sielunkumppanin" matkaan. Heidän rakkautensa kesti pari vuotta ja sen jälkeen miehiä on riittänyt - rakkautta ei.

 

["alkup"]

[QUOTE="sepi";22154626]Ex-vaimoni hullaantui juuri noin. 25-vuoden hyvä avioliitto särkyi kun hän lähti tuon "sielunkumppanin" matkaan. Heidän rakkautensa kesti pari vuotta ja sen jälkeen miehiä on riittänyt - rakkautta ei.[/QUOTE]

Meidän tapauksessa mies kävi ensin muualla panemassa....

 

["temppu"]

Itse kamppailen saman asian kanssa.. Mutta mikä olisi lasten kannalta oikea aika erota? Monessa paikassa sanotaan, että ei alle 3v. Pitäisi odottaa, että lapset menee kouluun. Ja nyt täällä sitten, että ei missään nimessä odottaa kouluikää? Lasten takia pelkään erota, haluaisin heille mahdollisimman vähän pahaa. Kuitenkin ero tuntuu sydämessä ainoalta oikealta, oon ahdistunut koko ajan ton miehen kanssa. Mulla ei tosin ole ketään odottamassa.

 

["vieras"]

Minä lähdin. Olen vuosikausia rakastanut toista miestä, eikä tunne ole laantunut vaikkei olla nähtykään. Tätä toista miestä olen tapaillut nyt muutaman kerran vaikka hän onkin parisuhteessa (huonossa sanojensa mukaan). Mitään fyysistä ei ole tapahtunut eikä tapahdu niin kauan kuin hän on suhteessa. En tiedä kuinka tässä lopulta käy. Yksin olen toistaiseksi.

 

[t.v.]

ensin kannattaa selvittää välit aviosiipan kanssa ,ennenkuin lähtee uuteen suhteen.se on tosi loukkaavaa toista ihmistä kohtaan pitää esim.salasuhdetta.ihmisillä on taipumus etsiä aina jotain jännitystä elämään.minä ainankin pystyn rakastamaan vain yhtä kerralla.ei se vaihtamalla parane.se on harmi että moni hyvä liitto hajoaa kun ei haluta tehdä mitään sen eteen.