miten jaksatte asua kerrostalossa?

Meillä on ihanan idylinen piha, on vieressä todella suuri puisto ja jokirannan antimet :heart:

Mä aloin heti miettimään, että missä päin lähellä Aurajokea on suuri puisto? (Etkös asunut Turussa?)

Kyllä. Tässä on kolme isoa puistoa vierekkäin. Jokin niistä on meidän vieressä

Mitä, missä Tiedän vain sen puiston, mikä on siinä Vaakahuoneen jälkeen. Onko siinä siis jotain muitakin? Kiinnostaa vain ihan sen takia, että uusia puistoja etsitään En halua udella asuinpaikkaasi

Luostarivuorenpuisto, Samppalinnanpuisto ja Paavo Nurmi stadion (Turun urheilupuisto).

Voi, kyl mää nii Turuust tykkään!
ikävä ihan.

 

Ap, ei millään pahalla mutta oletko noin vajaa ettet tajua että ihmisiä on monenlaisia tarpeineen ja että parveke ei ole ulkoilualue.

 

emmätiiä.on tää hirveen rankkaa kyl.ahistaa ja hengästyttää kokoajan.puhti pois.ei jaksa mitää.

 

Pakko on asua täällä..

 

Mä en tykkää pihatöistä, en kesällä enkä talvella. En tykkää itikoista enkä ulkona hengailusta kauheesti muutenkaan. Ja jos haluan raitista ilmaa, lähden reippaalle kävelylenkille.
Kerrostaloasuminen sopii mulle oikein hyvin.

 

En mä jaksaiskaan... Muutan täältä heti ok-taloon tai vaikka rivariin kun antaa talous myöten.

 

Kai ap tiedät että kerrostalojakin on metsän vieressä luonnon helmassa kuin myös betonilähiöissä aivan kuten omakotitaloja.

Itse en ymmärrä millään pääkaupunkiseudun omakotitaloasujia, ei niissä pihoissa ole omaa rauhaa lainkaan kun seinät melkein kiinni toisissaan.

 

Ennen lapsia se oli ihanteellista. Nyt lasten kanssa en vaihtais omakotitaloa mihinkään. On se niin kätevää ja ihanaa

Lasten kanssa se onkin paras. Kokemusta on molemmista.
Okt:ssa voi lapset olla rauhassa ja turvassa omalla pihalla
ja olen voinut rauhassa köksätä keittiössä ja katsoa ikkunasta
leikkivää lastani.. ja lisäksi kivat huolehtivat naapurit.

 

Minä kadedin kerrostaloasujia. Itse asun ok-talossa, ja kaikki lapsiperheet tuntuvat ulkoilevan juurikin siellä omalla tontillaan, eikä lapsille meinaa löytyä leikkiseuraa. Ensin pitää vanhempien tutustua ja sitten jos vanhemmilla synkkaa, voidaan sopia leikkitreffejä. Kerrostalossa asia on paljon yksinkertaisempi: senkun menee yhteiselle pihalle leikkimään toisten kanssa.

Me asumme kerrostalossa, yhteensä tässä olisi reippaasti yli 100 perhettä. Ei siellä aneemisella pihalla mitään yhteisiä ulkoilutukioita ole, lapsia leikkimässä, että kaikki sopisi sekaan.

Omissa ryhmissään, omina aikoinaan ovat. Samalla lailla vanhemmista kiinni.

Ja minulla on pienempi lapsi niin pieni, etten voi laittaa häntä yksin pihalle. Ok-talosssa on helppoa, voin käydä välillä hämmentämässä kattilaa tai laittaa pyykkiä tms., tai jäädä itse sisälle ja lapsi on pihalla, joka on aidattu. Kerrostalossa ei näin voi. Olemmekin vähemmän ulkona nyt, kun kerrostalossa asutaan

 

Kyllä mä voin nukkua okt:ssa maalla ikkuna auki ja sitä paitsi ei edes tarvitse, koska puutalo on viileä, ei pakahdu kuumuuteen koskaan.
Kukaan ei tule sisään, ei hakkaa ulko-ovea tuossa vieressä.
Oma rauha. Ja minä pidän pihalla puuhailusta. Parista etanoista kukaan tuskin elämäänsä pilaa.

löytyhän täältä yks maalainen!
eikö maalla ole ihanaa??

Ai se menee niin että omakotitaloja on vain maalla [/quote]

Kuka niin on väittänyt? Vieras vaan kirjoitti asuvansa MAALLA!

Niin, MAALLA voi rauhassa nukkua ikkunat auki, ovetkin lukitsematta, autossa joskus avaimet paikalla, kun unohtuu, eikä ovet lukossa...kukaan ei tule kolistelemaan, soittelemaan ovikelloa, naapurin vessassa käynti ei kuulu, vain oman pesukoneen linkoamisäänet. Etanoita täällä ei ole näkuynyt 16 vuoteen, tonttia riittää enemmänkin, omaa metsääkin, vaikka tuo nyt ei merkkaa mitään, eipä se tunnut eriltä, ollaanko omassa vai naapurin metsässä. Lapsilla on pihassa keinut, trampoliinit, hiekkalaatikko, liukumäki, kohta jonkin sortin kiipeilytelinekin, ei tule kukaan rikkomaan paikkoja tai varastamaan leluja.Ei kuulu naapurin askeleet, kun on tuota matkaa lähimpään kait nyt reilu sata metriä linnuntietä, ei lasten kiukuttelut, kavereita onneksi nyt on, vaikka oikeasti asutaan maaseudulla, molemmilla puolilla. Nurtsia on sen verran vähän jotta tuon kehtaa leikata, kukkapenkkien määrä on ihan itsestä kiinni ja istutusten yleensäkin. Lumityöt tekee naapurin isäntä, traktorilla sipaisee lumet, aiakisin aamulla, vaikka enhän mä täältä mihinkään ennen puolta kymmentä lähde, sittenkin vain perhekerhoon. Isäntä kun on matkahommissa....turvallista täällä on olla, ja syksyllä, kun illat pimenevät, on tähtitaivas aivan toista kuin kaupungissa, nii no, nyt menee jo maaseudun hyviin puoliin, mun mielestä siis. Kun ei ole katuvaloja, niin taivashan on TÄYNNÄ tähtiä.

Olen asunut kerrostalossa ja rivitalossakin, ne eivät vain ole MINULLE sopivia asumismuotoja, mä en jaksa kuunenlla naapurin ovikellon ääntä en kä muitakaan ääniä ja onneksi m,un ei tarvitse. Täälltä vaan traktorit pörrää keväällä ja syksyllä, mutta eipähän noitakaan niin hirmuisesti.

KYLLÄ MAALLA ON IHANAA!

Eli en sitten vastannut ap:n kysymymkseen, mutta nyt, juu, en tosiaan pystyisi enää kerrostalossa asumaan, silloinkin kun asuin, olin usein kovin "ahdistunut" kaikista äänistä.

 

AP.n kysymys ja aloitus olisi voinut olla minun,

Asun kahden pienen lapsen kanssa kerrostalossa, ja inhoan sitä. En ymmärrä, miten kukaan siellä voi viihtyä. Ehkä sellainen, jolla on isot lapset, ei ole lapsia, tai sellainen joka vaan ei ulkoile lastensa kanssa, esim. lapset on ulkona päivähoidossa ja ilta ollaan sisällä. Samahan se sitten missä sisällä sitä ollaan.


Meidän elementtikerrostalossa kaikki kuuluu, ja meiltä kuuluu, Meillä hiljenee ihan hiljaisuusajan puitteissa, kun lapset menee nukkumaan. Meillä ei pumputa musiikki eíkä hakata pattereita tms. mutta kun meiltä kuuluu muuten: lapset riitelee, kiukuttelee, kirkuu, parkuu ja auta armias jos minä hermostun ja korotan ääneni, se on ehdottomasti kielletty. Ei kukaan kuule, kun sanomalla sanon, karjasut ja huutamiset tottakai kuuluu.

Olen pitänyt puhutteluja lapsille, että pitää uskoa ja totella kun kauniilla puheella asiat sanon, koska he tietää että hermostun jossain vaiheessa ja korotan ääneni, ja se kuuluu hja naapurit valittaa.
ja ettei saa huutaa, ei saa kiukutella, ei saa parkua, koska se kuuluu naapuriin, eikä saa riidellä, koska se kuuluu naapuriin ja koko rappuun, ja muut asukkaat valittavat. Ja he ovat valittaneet.
Minussta on kurjaa, kun joudun laittamaan uhmaikäisen, kirkuvan lapsen suun eteen käden ja komentamaan ja kieltämään: ei saa huutaa, ole hiljaa, naapurit valittaa. Lapsi on 2,5 v.

Ilmeisesti me olemme maailman ainoa perhe, jossa äiti hermostuu huutamaan ja lapsista lähtee ääntä ja meteliä. Ainakin tässä rapussa.

Niinpä meidän lukituissa varastoissa olevia tavaroita on rikottu. Rattaat häiritsevät, niihin kajotaan, mutta toisen asukkaan roippeet ja rattaat eivät haittaa ketään.

Olemme aikaisemmin asujneet ok-talossa ja tämä kerrostaloasuminen on sellaista, mitä en ymmärrä.
Joskus tuntuu että olen vankilassa. Lapsi nukkuu päiväunia. Isompi ei halua mennä ulos, koska olisi yksin siellä aneemisessa pihassa. Hissi on niin rämä, etten anna käyttää. Hän sitten on sisällä ja pelaa.
Ja minulla ei ole mitään tekemistä eikä mikään kiinnosta, katson ikkunasta ulos ja tunnen olevani kahlittu, vankilassa, aivan yksin.

 

Mulla toi parveke ainoona "pihana" ei oo se ongelma...ennemminkin tilanpuute ja naapureiden jatkuva kyttääminen ja huono äänieristys yms. Toki oma piha olisi ihana, ottaisin mielelläni oman pikku puutarhan omenapuineen ja marjapensaineen mut eniten kaipaan omaa rauhaa ja enemmän huoneita.

 

jossa omaa ulkoilualuetta on muutaman neliön kokoinen parveke??

Hyvin . Luonto on lähellä, eihän sitä koko aikaa tarvitse kotona olla.

Sitä paitsi mulla on niin paha allergia, etten voisi tehdä puutarhatöitä juurikaan, ja jos asuisin okt:ssa, kiduttaisin itseäni tekemällä niitä kuitenkin, koska okt:ssa kuuluu minusta olla kunnon puutarha .

 

Mä HALUAISIN asua kerrostalossa, Helsingin keskustassa, mutta kompromissiin miehen kanssa päädyttiin ja rivariin muutettiin. Mies haluaisi syrjemmälle ja omakotitalon, mutta tämä saa nyt riittää. Ei mua kiinnosta pihatyöt eikä naapurit On miehenkin innostus tosiaan onneksi vähän hiipunut siitä omakotitalosta, koska sen vastuulla on kaikki pihan hommat...

NAAPURIT?? Ja kerrostalossa ei ole naapureita......lol

 

AP.n kysymys ja aloitus olisi voinut olla minun,

Asun kahden pienen lapsen kanssa kerrostalossa, ja inhoan sitä. En ymmärrä, miten kukaan siellä voi viihtyä. Ehkä sellainen, jolla on isot lapset, ei ole lapsia, tai sellainen joka vaan ei ulkoile lastensa kanssa, esim. lapset on ulkona päivähoidossa ja ilta ollaan sisällä. Samahan se sitten missä sisällä sitä ollaan.


Meidän elementtikerrostalossa kaikki kuuluu, ja meiltä kuuluu, Meillä hiljenee ihan hiljaisuusajan puitteissa, kun lapset menee nukkumaan. Meillä ei pumputa musiikki eíkä hakata pattereita tms. mutta kun meiltä kuuluu muuten: lapset riitelee, kiukuttelee, kirkuu, parkuu ja auta armias jos minä hermostun ja korotan ääneni, se on ehdottomasti kielletty. Ei kukaan kuule, kun sanomalla sanon, karjasut ja huutamiset tottakai kuuluu.
Olen pitänyt puhutteluja lapsille, että pitää uskoa ja totella kun kauniilla puheella asiat sanon, koska he tietää että hermostun jossain vaiheessa ja korotan ääneni, ja se kuuluu hja naapurit valittaa.
ja ettei saa huutaa, ei saa kiukutella, ei saa parkua, koska se kuuluu naapuriin, eikä saa riidellä, koska se kuuluu naapuriin ja koko rappuun, ja muut asukkaat valittavat. Ja he ovat valittaneet.
Minussta on kurjaa, kun joudun laittamaan uhmaikäisen, kirkuvan lapsen suun eteen käden ja komentamaan ja kieltämään: ei saa huutaa, ole hiljaa, naapurit valittaa. Lapsi on 2,5 v.

Ilmeisesti me olemme maailman ainoa perhe, jossa äiti hermostuu huutamaan ja lapsista lähtee ääntä ja meteliä. Ainakin tässä rapussa.

Niinpä meidän lukituissa varastoissa olevia tavaroita on rikottu. Rattaat häiritsevät, niihin kajotaan, mutta toisen asukkaan roippeet ja rattaat eivät haittaa ketään.

Olemme aikaisemmin asujneet ok-talossa ja tämä kerrostaloasuminen on sellaista, mitä en ymmärrä.
Joskus tuntuu että olen vankilassa. Lapsi nukkuu päiväunia. Isompi ei halua mennä ulos, koska olisi yksin siellä aneemisessa pihassa. Hissi on niin rämä, etten anna käyttää. Hän sitten on sisällä ja pelaa.
Ja minulla ei ole mitään tekemistä eikä mikään kiinnosta, katson ikkunasta ulos ja tunnen olevani kahlittu, vankilassa, aivan yksin.

Ajattelen just noin ja tunne noin. Olen kans "vankilassa" täällä.
Ihmettelen miten olen tänne joutunut.
Olen ollut maallakin, okt:ssa ja pystyn siis tekeen vertailuja.
Isossa talossa maalla lastenhoito on vähemmän stressaavaa,
voi vaikka huutaa. Lapset voivat olla eri päässä taloa, ei ahdista ahtaus.
Ja lapset voivat olla omalla pihalla ja samalla voi tehdä sisähommia.

Kukaan ei varasta mitään.
Lasten kanssa ei tarvitse päivystää erikseen jossain lp:ssa!

 

Mä HALUAISIN asua kerrostalossa, Helsingin keskustassa, mutta kompromissiin miehen kanssa päädyttiin ja rivariin muutettiin. Mies haluaisi syrjemmälle ja omakotitalon, mutta tämä saa nyt riittää. Ei mua kiinnosta pihatyöt eikä naapurit On miehenkin innostus tosiaan onneksi vähän hiipunut siitä omakotitalosta, koska sen vastuulla on kaikki pihan hommat...

NAAPURIT?? Ja kerrostalossa ei ole naapureita......lol

No, mutta kerrostalossa niille riittää, kun sanoo "Päivää". Täällä rivariyhteisössä omakotitalojen seassa täytyy aina rupatella ja vaihtaa kuulumiset...plaaplaaplaa

Mä en jaksa small talkia, vaikka hyvin sosiaalinen olenkin, mutta kun naapureita ei voi valita, niin täytyy kaikkien kanssa sitten höpötellä. Meillä on kyllä tosi kiva piha, ihanaa siellä on aurinkoa ottaa ja grillailla ja jopa suojainen... mutta silti. Kerrostalossa voi elää montakin vuotta eikä tartte puhuu naapureille mitään. Mies niistä vissiin tykkää, kun ei sitä tunnu haittaavan.

 

No enpä ole koskaan ulkoillut parvekkeella. Meillä ulkoilu on ihan sitä, että otetaan jalat tai pyörä alle ja mennään vähän kauemmas ja mielellään aika reippaastikin.

 

Me ei ulkoilla parvekkeella

Kyllä kerrostaloissa on eroja. Itse en vaihtais tätä mihinkään.
Me asutaan pienkerrostalossa, jossa on suojaisa kiva puutarhapiha istutuksineen, leikkivälineineen ja grillipaikkoineen.
Ei asuta varsinaisessa lähiössä, vaan vanhassa kaupunginosassa, jossa on paljon puistoja ja matalia vanhoja taloja.
Tänne ei saa rakentakaan yli 3-kerroksisiä ( muistaakseni ) kerrostaloja nykyään.
Lähistöllä muutama pikkuinen "jokikin" kulkee ja sorsat ui niissä.

Keskustaan pääsee kuitenki raitiovaunullla n. parissa kymmenessä minuutissa.
Eikä Helsingin vertaisia palveluita, huveja, tapahtumia, kulttuuria yms. rientoja löydy mistään muusta Suomen kaupungista.

 

mä haluaisin asua kyll kerrostalossa =)
Ollaa asuttu nyt 5vuotta ok-talossa ja en viihdy
Lapsilla ei ole kavereita (naapureissa ei oo lapsia)ja leikkarillakin käy tosi pieniä lapsia...
kerrostalossa oli halppoo,kun lapset meni ulos oli kavereita koko ajan ja itellä myös juttuseuraa =)

 

Kuka ulkoilee parvekkeella????? Mitä sielä voi tehä?

Sielä katos voi istua, lukea, laittaa ruokaa, syödä ja viihtyä. Se on kesäolohuone.

 

jossa omaa ulkoilualuetta on muutaman neliön kokoinen parveke??

Koko maailmahan meille on avoin. parveke on suojaisa ja rauhallinen, ihan yksityistä, poissa ihmisten simistä. Enemmän on rauhaa kuin jossain pienellä läntillä jossa talot vierivieresdä.

 

Minä kadedin kerrostaloasujia. Itse asun ok-talossa, ja kaikki lapsiperheet tuntuvat ulkoilevan juurikin siellä omalla tontillaan, eikä lapsille meinaa löytyä leikkiseuraa. Ensin pitää vanhempien tutustua ja sitten jos vanhemmilla synkkaa, voidaan sopia leikkitreffejä. Kerrostalossa asia on paljon yksinkertaisempi: senkun menee yhteiselle pihalle leikkimään toisten kanssa.

Me asumme kerrostalossa, yhteensä tässä olisi reippaasti yli 100 perhettä. Ei siellä aneemisella pihalla mitään yhteisiä ulkoilutukioita ole, lapsia leikkimässä, että kaikki sopisi sekaan.

Omissa ryhmissään, omina aikoinaan ovat. Samalla lailla vanhemmista kiinni.

Ja minulla on pienempi lapsi niin pieni, etten voi laittaa häntä yksin pihalle. Ok-talosssa on helppoa, voin käydä välillä hämmentämässä kattilaa tai laittaa pyykkiä tms., tai jäädä itse sisälle ja lapsi on pihalla, joka on aidattu. Kerrostalossa ei näin voi. Olemmekin vähemmän ulkona nyt, kun kerrostalossa asutaan

Siis teidän kerrostalossa ei voi, älä yleistä.

 

Kerrostalo on paras meille. Asuttiin okt-talossa, ja se pihan hoitaminen oli niiiiin tuskaa. Eikä muutenkaan tykätty. Meillä on nykyään tosi ihana kerroastaloasunto huippupaikalla -lähellä kaikki palvelut, puistoja ja ulkoilualueita.

Hassu aloitus, koska ihmiset tykkää eri asioista.

 

Joskus sitä miettii, että rivari tai OK-talo olis kiva, mutta sitten herää todellisuuteen ja tajuaa, että kerrostalo on sittenkin mukavampi ja turvallisempi.

Ulkoilemaan pääsee, voi nukkua huoletta ikkunat tai partsin ovi auki, ei tarvii pelätä että tulee joku sisään, tänne korkeuksiin ei eksy sisälle ees linnut, metsiemme miehistä puhumattakaan.
Ei tartte leikata nurmikkoa, miettiä istutuksia, kettuuntua naapurin kissaan, joka kusis meidän hiekkalaatikkoon tai hankkiutua eroon etanoista.

Kerrostalo sopii mun hipiälle ja elämäntyylille ihan loistavasti, mua ei saa edes mökkeilemään. Ulkoilualue alkaa tosta ihan kodin vierestä jos metsään kaipaa, ja kasvaa ne retiisit parvekelaatikossakin

Juuri noin,. Kesät talvet parsin ovi auki yöt

 

Mä en kylläusko että tottusin enää kerrostaloon, neljä vuotta pian asuttu ok-talossa maalla. Ohan tässä vaivansa ja huolensa mutta myös paljon hyvää. Toisaalta en mäkään ymmärrä niitä kaupunkien postimerkin kokoisia tontteja joissa ei yhtään yksityisyyttä.