Miten jaksan? Mies ihastunut työkaveriinsa...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja suru
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Eiköhän jokainen suhteessa joskus punnitse sitä. Tässä tapauksessa on vaan nostettu kissa pöydälle ja avattu suu asiasta ja sitten on elämä pilalla.

Voiko todella olla, että jos asian sanoo ääneen niin se 100 kertaa vakavampi asia kuin jos se olisi yksin mielessä.
 
Mä tunnen suurta sympatiaa ja osaan kuvitella tunteesi. Mulle selvisi muutaman avioliittovuoden jälkeen, että mieheni on aina ollut rakastunut kaverinsa vaimoon. Minä olen ollut aina vain nainen, joka oli saatavilla kun tosirakkauden kohde ei ollut. Kyllä mies varmasti minustakin kovasti tykkää, mutta suuret rakkauden tunteet on varattu toiselle naiselle :( Tämä kaverin vaimo on miehelleni unelmien nainen, jota vastaan en pysty mitenkään kilpailemaan. Ollaan oltu tämän pariskunnan kanssa mm. etelänreissuilla yhdessä, ja siellä minulla alkoikin kellot soimaan, kun mies käyttäytyi kuin kipeä koira :( En usko kaverin vaimon tietävän mieheni palvovasta ihastuksesta kuitenkaan mitään, toki nauttii avoimesta ihailusta. Mutta mulle on aika vaikea tilanne olla yhdessä tämän pariskunnan kanssa (vaimo on munkin mielestäni kaunis, suloinen, kiltti, äärimmäisen kärsivällinen ja erittäin mukava). Nyt tilanne muuttui akuutiksi, kun kaveri ja vaimo erosivat (lapseton pari). Tällöin nostin kissan pöydälle ja kysyin mieheltäni haluaisiko erota, jotta voi kokeilla onneaan kaverin vaimon suhteen. Mies kuitenkin halusi jäädä perheensä luo, tajuaa varmasti itsekin, kuinka epärealistinen tuo hänen ihastumisensa on. Mutta nyt tämä unelmien nainen on raskaana yhden yön suhteesta eräälle miehelle...ja tuntuu todella riipivältä nähdä kuinka koville se miehelläni ottaa...Itsetunto naisena on itsellä nollissa, mut jotenkin haluaa vaan pitää perheen kasassa. Muuten mies on siis hyvä isä, mukava mies, tekee kotitöitä kiitettävästi jne, ja meillä on hyvät ja luontevat välit.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Teenkö sitten itsestäni hölmön jos annan heidän selvittää välinsä ja miehen miettiä mitä elämältään haluaa?

Sen tiedän, että töitä joudutaan tekemään jos päätämme yhdessä vielä jatkaa.. ja mieskin tietää sen..


Selvittää mitä? Onko toinen suhde parempi? Jos miehesi ihan tosissaan on kahdenvaiheilla haluaako sinut vai työtoverinsa, niin sinuna jättäisin miehen. Jos mies haluaa sinut, niin ottaisin takaisin vain sillä ehdolla että ei ole välillä käynyt kokeilemassa suhdetta tuon toisen naisen kanssa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Mää en tiennyt, että mies on ollut jotenkin tyytymätön meidän suhteeseen. Ei osaa sanoa mitää isoa vikaa mikä olisi.

En halua millään menettää miestäni, enkä sitä että lapset jäävät ilman isää. Olen sen sanonutkin mitä tässä ollaan yritetty lapsilta jutella. Koitetaan arki pitää mahdollisimman normaalina vaikka täytyy myöntää että on aivan sairaan raskasta.
Meinaa vaan itkettää...

Tuohon sen työkaveriin liittyy viel jotain muuta mitä en tässä halua kertoa, mikä ratkaisee jollai tavalla heidän suunnitelmiaan..

Jos en rakastaisi miestäni näin paljon olisin kyllä lähettänyt hänet pois ja olisikin itse varmaan lähtenyt jos sillä ei olisi tunteita yhtään enää mua kohtaan..
Kannattaisi sitten pitää kynsin ja hampain kiinni miehestäsi ja säilyttää perhe kokonaisena. Oisko teillä mahdollisuutta vaikka pitkään viikonloppulomaan kahdestaan ilman lapsia, että saisitte puhuttua asiat kunnolla läpi ja voisitte ihastua toisiinne uudestaan? Pitkissä liitoissa tulee kyllästymisvaiheita, mutta luovuttaa ei kannata kovin helpolla.
 
Eräs asia ratkeaa reilun viikon päästä sen toisen naisen omassa elämässä mikä sit kuulemma ratkaisee mitä mies haluaa tehdä.

Alkaa tuntumaan siltä, että en ole enää kovinkaan tärkeä, sen enempää kun lapsetkaan. Vaikka meillä on ihana perhe..
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Eräs asia ratkeaa reilun viikon päästä sen toisen naisen omassa elämässä mikä sit kuulemma ratkaisee mitä mies haluaa tehdä.

Alkaa tuntumaan siltä, että en ole enää kovinkaan tärkeä, sen enempää kun lapsetkaan. Vaikka meillä on ihana perhe..

Just joo. Jätä se mies ennen kun se eräs asia ei tapahdukaan ja mies jää sinun luoksesi. Elät kusi sukassa ja loukattuna siihen asti kunnes mies löytää jonkun toisen ihastuksen ja lähtee.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Eräs asia ratkeaa reilun viikon päästä sen toisen naisen omassa elämässä mikä sit kuulemma ratkaisee mitä mies haluaa tehdä.

Alkaa tuntumaan siltä, että en ole enää kovinkaan tärkeä, sen enempää kun lapsetkaan. Vaikka meillä on ihana perhe..

No siinä tapauksessa minäkin pistäisin ukon pihalle, jos mahdollisuus jäädä oman perheen luo on siitä kiinni, lykästääkö uuden naisen kanssa vai "joutuuko tyytymään vanhaan". Jos uuden kanssa ei käykään flaksi, niin jääköön yksin sitten. Mistä sait tämän selville, vai omaa tyhmyyttäänkö mies sulle avautui varasuunnitelmastaan?
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Eräs asia ratkeaa reilun viikon päästä sen toisen naisen omassa elämässä mikä sit kuulemma ratkaisee mitä mies haluaa tehdä.

Kuulostaa aika oudolta! :$

Ei sen toisen naisen menemisten tai tulemisten pitäisi vaikuttaa mitenkään siihen, eroaako mies sinusta vai ei!
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Eräs asia ratkeaa reilun viikon päästä sen toisen naisen omassa elämässä mikä sit kuulemma ratkaisee mitä mies haluaa tehdä.

Alkaa tuntumaan siltä, että en ole enää kovinkaan tärkeä, sen enempää kun lapsetkaan. Vaikka meillä on ihana perhe..

Siis että onko raskaana vai ei? Vai että onko lapsi miehesi vai exän? Vähäisempien asioiden vuoksi olisi mieelstäni aika nöyryyttävää odotella sitä saako miehesi ihastus elämäsi kuntoon ilman miestäsi...
 
en voi paljastaa sen tarkemmin sitä täällä, mutta tiedän mikä se juttu on.

Mutta miten saisin miehen ymmärtämään mitä meillä on? Mutta jos on jo sydämmensä sille uudelle antanut ni auttaako se enää?

 
karsee äijä, jälleen kerran. sil on joku kriisi selkeesti meneillään elämänsä kans. Sanopa sille voiko kuvitella elävänsä elämää jokatoinenvkonloppu-isänä ja niin et joku toinen (jossain vaiheessa sä löydät uuden) vie sen paikan miehenä, joka on sun lasten kanssa.

Mut on se työkaverikin paska ku vikittelee perheellistä ukkoa. Perheterapia ois teille kans ok, mut niihin on hirveet jonot..
 
Olen niin pahoillani. olisi niin karmivaa jos tuollainen tulisi omalle kohdalle. Musertuisin varmasti ihan riekaleiksi, itkisin silmät ulos päästäni ja laihtuisin luurangoksi..en käsitä miten jaksat..mutta pakkohan se on..Rakastumisen / ihastumisen tunteet ovat todellisia ja voimakkaita, pidä kiinni siitä mitä sinulla on. Puhu miehellesi kunnoittavaan sävyyn ja sano, että olet valmis menemään vaikka parisuhdeterapeutille tai jotain että saatte asiat kuntoon ja liittoonne sitä ensirakkauden huuma.... älä luovuta! <3
pysy rauhallisena, kärsivällisenä, älä näytä luovuttaneelta...eläkä suostu siihen osaan..
puhu miehellesi että menetät paljon jos lähdet, menetät rakkaimmat aarteesi: lapsesi! ja sano miehellesi, että voisko se ottaa siihen naiseen etäisyyttä vuoden ajaksi ja kattoa meneekö ihastuminen ohi..voisi ajatukset yms. selkeentyä todella paljon!

ÄLÄ LUOVUTA ja voimia!!
 
ainahan niitä ihastuksia tulee ja menee, veikkaisin että itse kullekkin vaikka oman kultsin kainalossa olis miten hyvä ja ihana olla. Minusta kuulostaa oudolle myös että sen naisen tekemiset vaikuttaa sinun miehen tekemisiin. Itse varmaan antaisin ukolle tilaa vähän miettiä mitä tahtoo ja on tekemässä. Jos se yksinkertasesti ei ymmärrä mitä menettää niin mikäpä sitä estelemään. Voisit vaikka joku ilta kun muksut on menneet nukkumaan ottaa ukon kanssa lasin viiniä tai muuta (jos vain pystyy) ja keskustella asiat perinpohjn ja kertoa oma kantas ellet ole sitä jo tehny. Mutta anna sille ukolle pikkasen tilaa setviä päätään, hänen kuupa kun voi olla aika sekasin. Koita ap jaksaa :hug:
 
mutta sepä just täs vaikeuttaa asiaa kun se oli tukena sille työkaverilleen ja siinä sit pääs noin käymään, mutta ei halua nyt sitä sit jättää yksin sen vaikean asian kanssa..

ja sitä etäisyyttä ei pysty senkään jälkeen ottamaan kun ovat samassa työpaikassa.. pienessä sellaisessa..
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Elämässä tapahtuu näitä ihastumisia kaikille jossain vaiheessa. Joskus ne johtavat johonkin ja usein eivät mihinkään. Se vain on ihmisille niin normaalia, että näin tapahtuu. Ihastuminenhan ei ole sillälailla halittavissa, että päättäisi nyt ihastua tuohon tai olla ihastumatta tähän. Se vain tapahtuu. Joskus se menee nopeastikin oho, joskus sitten ei.

Se voi tapahtua sinulle itsellesikin vaikkapa lähikaupan hedelmäosastolla.

Tottakai! Mutta ihastumisten ei pitäisi vaikuttaa siihen omaan parisuhteeseen niin että vaimolle sanotaan että en nyt osaa päättää kumman teistä ottaisin, siinä vaiheessa se ihastuminen on muuttunut jo astetta vakavammaksi. Ihastuksia on mielestäni esim. lähikaupan kassaan ihastuminen, jonka kanssa et ole sen enempää tekemisissä mutta mielestäsi se kassa on vaan hyvännäkönen ja sua vähän jännittää (tai millanen sit ihastuksissas ikinä oletkaan) asioida sillä kassalla siksi.. Tietty työkaveritkin voi joskus vetää puoleensa, mutta ihastuksien pitää pysyä ihastuksina, ne pidetään ihan omana tietona.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Elämässä tapahtuu näitä ihastumisia kaikille jossain vaiheessa. Joskus ne johtavat johonkin ja usein eivät mihinkään. Se vain on ihmisille niin normaalia, että näin tapahtuu. Ihastuminenhan ei ole sillälailla halittavissa, että päättäisi nyt ihastua tuohon tai olla ihastumatta tähän. Se vain tapahtuu. Joskus se menee nopeastikin oho, joskus sitten ei.

Se voi tapahtua sinulle itsellesikin vaikkapa lähikaupan hedelmäosastolla.

Samaa mieltä.
Ja jos suhteessa on kaikki ok, niin hyvin harvoin nuo ihastumiset johtaa yhtään mihinkään.
 
totta mut jos duunikaveri ehdottaa vaik sekstailua työaikana, niin kyllähän se pistää monen miehen (naisenkin) pään pyörälle, oli perhettä tai ei. Kaupankassahan ei tällaiseen pysty, koska tilanne on niin eri.

Samaa kaupankassaa ei välttis päivittäin ees näe saatikka sit 8 h/päivä. Se pysyy toteutumattomana haaveena, mut läheinen duunikaveri on lähellä toteutettavaa haavetta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
totta mut jos duunikaveri ehdottaa vaik sekstailua työaikana, niin kyllähän se pistää monen miehen (naisenkin) pään pyörälle, oli perhettä tai ei. Kaupankassahan ei tällaiseen pysty, koska tilanne on niin eri.

Samaa kaupankassaa ei välttis päivittäin ees näe saatikka sit 8 h/päivä. Se pysyy toteutumattomana haaveena, mut läheinen duunikaveri on lähellä toteutettavaa haavetta.

Mutta siihen duunikaveriinkin pystyy ottamaan etäisyyttä jos haluaa. Ja jos alkaa näyttämään siltä, että välit lämpenee likaa, niin hyvähän se on tajuta ajoissa pistää jäitä hattuun.

Varmasti lähes jokainen pitkässä parisuhteessa oleva kokee jossain vaiheessa elämäänsä näitä "kiusauksia", mutta silloin pitäis muistaa käyttää sitä yläpäätään. :)
 
Meillä oli ihan sama tilanne. Mies ihastui työkaveriinsa, ja jossain vaiheessa, kun asia oli tuore, sanoi että oli jopa rakastunut tähän. Olin ihan rikki, epätoivoinen, vihainen, kaikkea mahdollista. Meilläkään mies ei pariin eka viikkoon kiinni jäämisen jälkeen puhunut juuri mitään, oli vain etäinen ja kylmä. Hän oli itsekin ihan sekaisin tapahtuneesta, eikä oikein tiennyt että mistä välittää ja mitkä hänen tunteensa ovat. Tämähän minua suututti ja loukkasi ihan hirveästi, koska voisi olettaa, että avioliitto ja lapset ovat itsestäänselvä vaihtoehto.

Mutta jos pää on mennyt sekaisin, niin se on sekaisin. Yritin ymmärtää tätä, ja kun mies lopulta itse ilmoitti, että on valmis puhumaan, otimme sille aikaa ja puhuimme asiat halki. Se oli kamalaa, oli kauheaa kuulla koko tarina, mutta sen jälkeen myös ehkä tilanne jotenkin helpotti ja alkoi selkiytyä.

Sinuna en heti löisi hanskoja tiskiin, ja kuten itsekin olet varmaan huomannut, ei se ole niin yksinkertaista! Monet käytännön asiat tulevat vastaan. Jos olet miehesi kanssa puheväleissä, niin vaadi häneltä selitystä - sen hän on velkaa. Jos hän sanoo, että ei pysty puhumaan, niin anna hänelle vaikka pari viikkoa aikaa, vaikka se vaikeaa olisikin. Mielestäni voisit myös asiallisesti kertoa hänelle, että mitä tarkoittaa käytännössä, jos eroaisitte. Mitä se tarkoittaa lapsille, omaisuudelle, suvulle ym. Voi olla, että hän ei ole tässä ihastumisen huumassa edes ajatellut tuota. Minun mies ei ainakaan ollut. Kyseessä oli kai hauskaa seuranpitoa ja seksiä, josta on arki kaukana. Silloin varmaan kuvittelee, että suhde on sellaista sen toisen kanssa koko ajan, ja näinhän ei ole. Ainakin, jos on lapsia olemassa.

Jos näet, että avioliittonne on pelastamisen arvoinen, älä anna periksi. Itse päätin tietoisesti, että en anna tämän masentaa. Kahta kauheammin aloin urheilla, ja halusin näyttää miehelle, että en tod. ole mikään tiskirätti tai joku, joka vaihdetaan tuosta vain. Osoitin myös, että pärjään kyllä tarvittaessa ilman häntäkin, mutta en väkisin ole kenenkään kakkosvaihtoehto. Luulisin, että mies yllättyi tästä käytöksestä, hän ehkä odotti että olisin ihan maassa ja anelisin häntä tms. Tavallaan löysin myös itsestäni ihan uusia ulottuvuuksia. Uskon, että tuo oma käytökseni tässä tilanteessa myös auttoi miestä näkemään mut uusin silmin, ja hän valitsi minut. Onhan se tavallaan nöyryyttävää, että joutuu tällaiseen tilanteeseen, mutta muuta vaihtoehtoa minulla ei ainakaan ollut. En olisi jäänyt enää kuukausikaupalla odottamaan.

Elämä on hiukan veitsenterällä edelleen, ja ajoittain mietin, että joudunko vielä elämään tämän kaiken uudelleen. Uskoisin, että mies tietää, että se on sitten siinä - enää en anna mitään tuollaista anteeksi. Kerta riittää.

 
Alkuperäinen kirjoittaja Been there:
Meillä oli ihan sama tilanne. Mies ihastui työkaveriinsa, ja jossain vaiheessa, kun asia oli tuore, sanoi että oli jopa rakastunut tähän. Olin ihan rikki, epätoivoinen, vihainen, kaikkea mahdollista. Meilläkään mies ei pariin eka viikkoon kiinni jäämisen jälkeen puhunut juuri mitään, oli vain etäinen ja kylmä. Hän oli itsekin ihan sekaisin tapahtuneesta, eikä oikein tiennyt että mistä välittää ja mitkä hänen tunteensa ovat. Tämähän minua suututti ja loukkasi ihan hirveästi, koska voisi olettaa, että avioliitto ja lapset ovat itsestäänselvä vaihtoehto.

Mutta jos pää on mennyt sekaisin, niin se on sekaisin. Yritin ymmärtää tätä, ja kun mies lopulta itse ilmoitti, että on valmis puhumaan, otimme sille aikaa ja puhuimme asiat halki. Se oli kamalaa, oli kauheaa kuulla koko tarina, mutta sen jälkeen myös ehkä tilanne jotenkin helpotti ja alkoi selkiytyä.

Sinuna en heti löisi hanskoja tiskiin, ja kuten itsekin olet varmaan huomannut, ei se ole niin yksinkertaista! Monet käytännön asiat tulevat vastaan. Jos olet miehesi kanssa puheväleissä, niin vaadi häneltä selitystä - sen hän on velkaa. Jos hän sanoo, että ei pysty puhumaan, niin anna hänelle vaikka pari viikkoa aikaa, vaikka se vaikeaa olisikin. Mielestäni voisit myös asiallisesti kertoa hänelle, että mitä tarkoittaa käytännössä, jos eroaisitte. Mitä se tarkoittaa lapsille, omaisuudelle, suvulle ym. Voi olla, että hän ei ole tässä ihastumisen huumassa edes ajatellut tuota. Minun mies ei ainakaan ollut. Kyseessä oli kai hauskaa seuranpitoa ja seksiä, josta on arki kaukana. Silloin varmaan kuvittelee, että suhde on sellaista sen toisen kanssa koko ajan, ja näinhän ei ole. Ainakin, jos on lapsia olemassa.

Jos näet, että avioliittonne on pelastamisen arvoinen, älä anna periksi. Itse päätin tietoisesti, että en anna tämän masentaa. Kahta kauheammin aloin urheilla, ja halusin näyttää miehelle, että en tod. ole mikään tiskirätti tai joku, joka vaihdetaan tuosta vain. Osoitin myös, että pärjään kyllä tarvittaessa ilman häntäkin, mutta en väkisin ole kenenkään kakkosvaihtoehto. Luulisin, että mies yllättyi tästä käytöksestä, hän ehkä odotti että olisin ihan maassa ja anelisin häntä tms. Tavallaan löysin myös itsestäni ihan uusia ulottuvuuksia. Uskon, että tuo oma käytökseni tässä tilanteessa myös auttoi miestä näkemään mut uusin silmin, ja hän valitsi minut. Onhan se tavallaan nöyryyttävää, että joutuu tällaiseen tilanteeseen, mutta muuta vaihtoehtoa minulla ei ainakaan ollut. En olisi jäänyt enää kuukausikaupalla odottamaan.

Elämä on hiukan veitsenterällä edelleen, ja ajoittain mietin, että joudunko vielä elämään tämän kaiken uudelleen. Uskoisin, että mies tietää, että se on sitten siinä - enää en anna mitään tuollaista anteeksi. Kerta riittää.

Teillä oli kyse pettämisestä. Ei pelkästä ihastumisesta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Kamala:
Alkuperäinen kirjoittaja Been there:
Meillä oli ihan sama tilanne. Mies ihastui työkaveriinsa, ja jossain vaiheessa, kun asia oli tuore, sanoi että oli jopa rakastunut tähän. Olin ihan rikki, epätoivoinen, vihainen, kaikkea mahdollista. Meilläkään mies ei pariin eka viikkoon kiinni jäämisen jälkeen puhunut juuri mitään, oli vain etäinen ja kylmä. Hän oli itsekin ihan sekaisin tapahtuneesta, eikä oikein tiennyt että mistä välittää ja mitkä hänen tunteensa ovat. Tämähän minua suututti ja loukkasi ihan hirveästi, koska voisi olettaa, että avioliitto ja lapset ovat itsestäänselvä vaihtoehto.

Mutta jos pää on mennyt sekaisin, niin se on sekaisin. Yritin ymmärtää tätä, ja kun mies lopulta itse ilmoitti, että on valmis puhumaan, otimme sille aikaa ja puhuimme asiat halki. Se oli kamalaa, oli kauheaa kuulla koko tarina, mutta sen jälkeen myös ehkä tilanne jotenkin helpotti ja alkoi selkiytyä.

Sinuna en heti löisi hanskoja tiskiin, ja kuten itsekin olet varmaan huomannut, ei se ole niin yksinkertaista! Monet käytännön asiat tulevat vastaan. Jos olet miehesi kanssa puheväleissä, niin vaadi häneltä selitystä - sen hän on velkaa. Jos hän sanoo, että ei pysty puhumaan, niin anna hänelle vaikka pari viikkoa aikaa, vaikka se vaikeaa olisikin. Mielestäni voisit myös asiallisesti kertoa hänelle, että mitä tarkoittaa käytännössä, jos eroaisitte. Mitä se tarkoittaa lapsille, omaisuudelle, suvulle ym. Voi olla, että hän ei ole tässä ihastumisen huumassa edes ajatellut tuota. Minun mies ei ainakaan ollut. Kyseessä oli kai hauskaa seuranpitoa ja seksiä, josta on arki kaukana. Silloin varmaan kuvittelee, että suhde on sellaista sen toisen kanssa koko ajan, ja näinhän ei ole. Ainakin, jos on lapsia olemassa.

Jos näet, että avioliittonne on pelastamisen arvoinen, älä anna periksi. Itse päätin tietoisesti, että en anna tämän masentaa. Kahta kauheammin aloin urheilla, ja halusin näyttää miehelle, että en tod. ole mikään tiskirätti tai joku, joka vaihdetaan tuosta vain. Osoitin myös, että pärjään kyllä tarvittaessa ilman häntäkin, mutta en väkisin ole kenenkään kakkosvaihtoehto. Luulisin, että mies yllättyi tästä käytöksestä, hän ehkä odotti että olisin ihan maassa ja anelisin häntä tms. Tavallaan löysin myös itsestäni ihan uusia ulottuvuuksia. Uskon, että tuo oma käytökseni tässä tilanteessa myös auttoi miestä näkemään mut uusin silmin, ja hän valitsi minut. Onhan se tavallaan nöyryyttävää, että joutuu tällaiseen tilanteeseen, mutta muuta vaihtoehtoa minulla ei ainakaan ollut. En olisi jäänyt enää kuukausikaupalla odottamaan.

Elämä on hiukan veitsenterällä edelleen, ja ajoittain mietin, että joudunko vielä elämään tämän kaiken uudelleen. Uskoisin, että mies tietää, että se on sitten siinä - enää en anna mitään tuollaista anteeksi. Kerta riittää.

Teillä oli kyse pettämisestä. Ei pelkästä ihastumisesta.

Juu, pahoittelen, mutta onkohan ap:n mieskään kertonut koko totuutta?! Ihmettelen, jos miettii jäämistä perheensä luo pelkästään "ihastumisen" perusteella... Että pelkät kahvipöytäkeskustelut olisivat johtaneet näin radikaaliin ratkaisuun?

Ei munkaan mies ollut aluksi kuin ihastunut, käynyt kahvilla tai syömässä. Mutta kuinkas olikaan, kovan paikan edessä sitten sanoi, että sängyssä on oltu - kerran. Ja lopulta kertoja oli useita.

Pettäjä valehtelee viimeiseen asti, tämä on nähty nyt myös omakohtaisesti. Kaverin mies ei ole vieläkään tunnustanut, että on ollut sängyssä toisen kanssa, vaikka ovat jo eronneet toisen naisen vuoksi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
en voi paljastaa sen tarkemmin sitä täällä, mutta tiedän mikä se juttu on.

Mutta miten saisin miehen ymmärtämään mitä meillä on? Mutta jos on jo sydämmensä sille uudelle antanut ni auttaako se enää?

Onko se toinen muija raskaana?
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
olisin ottanut lapset kainaloon ja lähtenyt / heittänyt miehen pellolle. Mun mielestä ei ole mun tehtävä ootella että mies päättää haluaako mut vai jonkun toisen naisen. Sen täytyy olla selviö, ei mikään ehkä että haluaa olla mun kanssani.

Et juurikaan ajattele tuossa lapsia. Lapset joutuisivat asumaan eron jälkeen kahdessa kodissa. Itse yritän korjata suhteen ennen luovuttamista.
 

Similar threads

O
Viestiä
19
Luettu
503
Perhe-elämä
Näytä voimasi
N
B
Viestiä
11
Luettu
3K
Perhe-elämä
sama kokemus
S
Y
Viestiä
3
Luettu
2K
V

Yhteistyössä