Miten ikinä tohon paskakasaan retkahdin!

Luulempa vaan, että suurin osa näistäkin mimmeistä jakaisi aarteensa sukkelasuisen miehen kanssa jos olisivat olleet 6 vuotta seksittömässä liitossa

Ja kun se tulisi tarpeeseen, niin sehän olisi oikeutettua :saint:

Äläpäs kauppaa tapojasi, vaikka sinä epäilemättä jakaisit, ei tarkoita että kaikki tekee niin.

Jos meillä olisi 6 vuotta mennyt päin helvettiä eikä muuta ratkaisua tai apua löytyisi, kertoisin miehelle ja lähtisin SEN JÄLKEEN jahtaamaan niitä sukkelakikkelisiä. Miehellä on kyllä täysi oikeus tietää jakelenko vai en, ja vetää aiheesta omat johtopäätöksensä. Tässä tapauksessa pakata kamat.

Sanottaisko näin, että en koskaan eläisi suhteessa jossa on mennyt ainakin 6 vuotta päin helvettiä En myöskään ole koskaan pettänyt.

En eläisi 6 vuotta ilman seksiä. Vaan olisin eronnut ja saisin seksiä muualta.
Meillä hiemankin pidempi seksitön kausi kiristää jo välejä, että en halua edes tietää millaiset ne olisi kuuden vuoden jälkeen.

 

avioerokin on ok ja perheen rikkominen kunhan ei petetä.

Tuskin Jumala sitä tarkoitti näillä ´lailla´ :
Olen samaa mieltä monesta asiasta mitä kirjoitit, mutta tuon ajattelutavan seuraamukset ovat kyllä aika karmeat.

Mies joutuu kärsimään teki mitä tahansa ja nainen pääsee kuin koiraveräjästä. :

Uskomatonta! Jopa pelottavaa... Joku osaa lukea ajatuksiani...

 

Siis miehen vaimohan ei ole tehnyt ilmeisesti juuri mitään liittonsa eteen. Hän on selkeesti ainakin siinä suhteessa täysin syyllinen suhteen huononemiseen (muista asioista mies ei ole kertonut, joten niitä ei voi edes tietää). Seksitön liitto varsinkin noin pitkä aika, ei ole mielestäni mitenkään hyväksyttävää. Sympatiani on ihan vallan miehen puolella.

Mutta pointtini on vain tämä, että vaikka vaimo tekisikin noin, niin OIKEUTTAAKO se miehen sitten tekemään AVIORIKOKSEN? Oikeuttaako se miehelle, että saa tehdä mitä haluaa, koska toinen ei anna seksiä? Tästä on siis kysymys.

Vaikka toinen käyttäytyy miten käyttäytyy, ei se silti oikeuta toista käyttäytymään selkeästi myös väärin. Vielä se, että mies jopa itse harkitsee asiaa ja oikein suunnittelee pettävänsä, tekee siitä asiasta vieläkin pahemman. Jos mies olisi vaikka kerran vahingossa "hairahtunut" seksin puuttumisen takia ja olisi syvästi pahoillaan siitä eikä haluaisi tehdä sitä enää, olisi teko jotenkin "inhimillisen virheen" tekemä. Mutta että oikein suunniteltuna...

Alkuosa meni oikein. Loppuosastakin pitkälti olen näin ajatellut. Mutta kun tilanne on mikä on niin mielestäni oikeuttaa. Vaikka sitten peräti suunniteltuna.

Tuossa olet tosi väärässä. MIkään ei OIKEUTA toista tekemään väärin. Esim. jopa ap pyysi anteeksi kun sanoi honoa luuskaksi takaisin, vaikka hono selkeesti sitä haukkui aluksi. Mutta hän tuli pyytämään anteeksi, koska oli tehnty silti väärin.

Sen tiedän, että jos menet pettämään ja tulet sanomaan sen vielä niin, että minä sen kuulen. En anna sinulle enää sympatiaa. Et ole niitä sen jälkeen enää ansainnut, koska olet itse tehnyt väärin ja vieläpä suunnitellusti, eikä edes omatunto kolkuta ( ? ). Luulen, että aika moni muukin miettii samanlailla.

Tuskin saat myöskään sukulaisiltasi tai edes lapsiltasi enää mitään sympatiaa. Aviorikos on kuitenkin aika suuri rikos, jolloin joutuisit automaattisesti "syyllisen" penkille. Pahassa lykyssä suhde kaatuu tällöin sun mokailuun ja tuo vaimosi pihtaus hukkuu täysin vallan tuon rikoksen alle. Kukaan ei varmaan edes tiedä vaimosi pihtailusta (ellet sitä ole kaikille toitottanut muuallakin kuin täällä palstalla) joten kaikki ulkopuolisetkin näkevät vain sinun pettämisesi. Sympatiat lähtevät hyvin helposti myös muilta.

Siis tee fiksusti ja unohda nuo ajatuksetkin. Joudut itse vaan syntypuulle, ja voit saada jopa omantunnon tuskia asiasta.

Tämänkin takia monta kertaa epäilen näitä "se sika petti minua" threadeja

Koska lähtökohdat tälläiselle keskustelulle ovat epätasa-arvoiset, niissä asetutaan aina naisen (heikomman?) puolelle, lähes automaattisesti.
Ja naiset helposti vetoaakin siihen tiedostaen tai tiedostamatta.

Ruvetaan esittämään uhriroolia sillä kyllä saa kaikkien sympatiat puolelleen, olet oikeassa siinä piparsuu.

Mutta se on vääryys joka on korjattava tietysti, eikö ?

Minkä koen ongelmana on se että sinulla on uskonnollinen näkemys joten sinulle on vain tärkeintä säilyttää se että "pettää ei saa", millään muulla ei ole niin merkitystä.

avioerokin on ok ja perheen rikkominen kunhan ei petetä.

Tuskin Jumala sitä tarkoitti näillä ´lailla´ :
Olen samaa mieltä monesta asiasta mitä kirjoitit, mutta tuon ajattelutavan seuraamukset ovat kyllä aika karmeat.

Mies joutuu kärsimään teki mitä tahansa ja nainen pääsee kuin koiraveräjästä. :

Arvasin, että uskonnollinen näkemykseni tulee sulle ongelma kohdaksi. Etpä sitä muuten olisi edes kysynyt.

Raamatussa on kohtia myös suhteen seksielämästä. Ei avioliitossa saa pihtailla, koska voi aiheuttaa juurikin toiselle tuollaisia ylimääräisiä himoja. En minä puolustele pätkääkään miehen vaimoa, kuten te tekisitte, jos olisikin sukupuolet toisinpäin. Puolustaisitte vain sen takia, että kyseessä on mies. Tulihan se jo tässä alkuperäisessä asiassa selväksi.

En vaan näe ymmärrettäväksi tätä näkemystä, että jos toinen tekee näin väärin, niin minäkin saisin tehdä näin väärin, sillä verukkeella, että toinen teki eka näin..

Menisi edes itseensä ja ottaisi edes vastuunsa teoista. Turhaan ajatellakaan, että vaimon olisi pakko hyväksyä se, koska on tehnyt väärin seksin saralla itse.

 

Luulempa vaan, että suurin osa näistäkin mimmeistä jakaisi aarteensa sukkelasuisen miehen kanssa jos olisivat olleet 6 vuotta seksittömässä liitossa

Ja kun se tulisi tarpeeseen, niin sehän olisi oikeutettua :saint:

Äläpäs kauppaa tapojasi, vaikka sinä epäilemättä jakaisit, ei tarkoita että kaikki tekee niin.

Jos meillä olisi 6 vuotta mennyt päin helvettiä eikä muuta ratkaisua tai apua löytyisi, kertoisin miehelle ja lähtisin SEN JÄLKEEN jahtaamaan niitä sukkelakikkelisiä. Miehellä on kyllä täysi oikeus tietää jakelenko vai en, ja vetää aiheesta omat johtopäätöksensä. Tässä tapauksessa pakata kamat.

Sanottaisko näin, että en koskaan eläisi suhteessa jossa on mennyt ainakin 6 vuotta päin helvettiä En myöskään ole koskaan pettänyt.

En eläisi 6 vuotta ilman seksiä. Vaan olisin eronnut ja saisin seksiä muualta.
Meillä hiemankin pidempi seksitön kausi kiristää jo välejä, että en halua edes tietää millaiset ne olisi kuuden vuoden jälkeen.

Tiedän tunteen

 

Yrittänyt kaikkensa? Yrittikö myös sen vaihtoehdon että kertoo vaimolleen että nyt ollaan siinä pisteessä etten näe muita vaihtoehtoja kuin vieraisiin menon?

Toistan jälleen itseäni:
En ole kyllä kysynyt enkä kysy. Jos vaimoni palstailisi niin kävisi varmaan sen kysymyksen jälkeen täällä tekemässä avauksen "Mieheni uhkasi mennä vieraisiin jos en anna tarpeeksi usein persettä" ja saisi JSSAP ja sympatiat... Ilman että kukaan tietäisi toista puolta asiasta?

Siis miten kokisitte itse tuollaisen tilanteen? Miehenne ilmoittaisi että "jos ei ala p**ua tulla säännöllisesti niin menen vieraisiin". Uhkailua ja kiristystä? Se nyt on sitä mikä viimeksi korjaisi tämän meidän tilanteemme? Vaikka sen sanoisi miten hienovaraisesti ja millä sanoilla tahansa...

Mun mies on noin sanonutkin Ja saihan se pillua. On ollut pidempi kuivakausi, kun alapääni oli tohjona synnytyksestä, minkä mies ymmärsi ja edettiin minun voinnin mukaan.
Sitten oli muu kriisi suhteessa ja minulla oli halut hukassa. Mies muistutti minulle, miten suhdetta hoidetaan ja mitä siihen kuuluu

 

Pihtaaminen on väärin, kyllä. Pettäminen on väärin, kyllä.

Mites te joiden mielestä pihtaaminen oikeuttaa pettämiseen, oikeuttaakso pettäminen sitten pihtaamiseen?

 

avioerokin on ok ja perheen rikkominen kunhan ei petetä.

Tuskin Jumala sitä tarkoitti näillä ´lailla´ :
Olen samaa mieltä monesta asiasta mitä kirjoitit, mutta tuon ajattelutavan seuraamukset ovat kyllä aika karmeat.

Mies joutuu kärsimään teki mitä tahansa ja nainen pääsee kuin koiraveräjästä. :

Uskomatonta! Jopa pelottavaa... Joku osaa lukea ajatuksiani...

Perhe on jo rikki. Se on rikkonut nainen toimillaan, mutta ei sitä korjaa miehen pettäminen. Ei teillä ilmeisesti enää ole edes parisuhdetta. Miksi Mies ei kerro ajatuksiaan vaimolleen.

 

Ai niin sinä olet se mies. Mutta eikös niissä ketjuissa sinulle ehdotettu vaikka mitä?

Eipä oikeastaan mitään sellaista mitä en olisi vuosien mittaan jo kokeillut tavalla tai toisella...

Onko sinun olemassaolollasi mitään merkitystä hänelle?

Elättäjä?

Minkä ikäisiä he muuten ovat? Vaihtoehtona on sitten odottaa että he kasvavat niin isoiksi että osaavat itse valita kenen luona haluavat asua...

Nuorin meni eskariin syksyllä.

 

Ei teillä ilmeisesti enää ole edes parisuhdetta. Miksi Mies ei kerro ajatuksiaan vaimolleen.

Onhan noita kerrottukin... Useaan kertaan... Luuletko että täällä vaan kirjoittelen mutta kotona en mitään sano asiasta?

 

Siis miehen vaimohan ei ole tehnyt ilmeisesti juuri mitään liittonsa eteen. Hän on selkeesti ainakin siinä suhteessa täysin syyllinen suhteen huononemiseen (muista asioista mies ei ole kertonut, joten niitä ei voi edes tietää). Seksitön liitto varsinkin noin pitkä aika, ei ole mielestäni mitenkään hyväksyttävää. Sympatiani on ihan vallan miehen puolella.

Mutta pointtini on vain tämä, että vaikka vaimo tekisikin noin, niin OIKEUTTAAKO se miehen sitten tekemään AVIORIKOKSEN? Oikeuttaako se miehelle, että saa tehdä mitä haluaa, koska toinen ei anna seksiä? Tästä on siis kysymys.

Vaikka toinen käyttäytyy miten käyttäytyy, ei se silti oikeuta toista käyttäytymään selkeästi myös väärin. Vielä se, että mies jopa itse harkitsee asiaa ja oikein suunnittelee pettävänsä, tekee siitä asiasta vieläkin pahemman. Jos mies olisi vaikka kerran vahingossa "hairahtunut" seksin puuttumisen takia ja olisi syvästi pahoillaan siitä eikä haluaisi tehdä sitä enää, olisi teko jotenkin "inhimillisen virheen" tekemä. Mutta että oikein suunniteltuna...

Alkuosa meni oikein. Loppuosastakin pitkälti olen näin ajatellut. Mutta kun tilanne on mikä on niin mielestäni oikeuttaa. Vaikka sitten peräti suunniteltuna.

Tuossa olet tosi väärässä. MIkään ei OIKEUTA toista tekemään väärin. Esim. jopa ap pyysi anteeksi kun sanoi honoa luuskaksi takaisin, vaikka hono selkeesti sitä haukkui aluksi. Mutta hän tuli pyytämään anteeksi, koska oli tehnty silti väärin.

Sen tiedän, että jos menet pettämään ja tulet sanomaan sen vielä niin, että minä sen kuulen. En anna sinulle enää sympatiaa. Et ole niitä sen jälkeen enää ansainnut, koska olet itse tehnyt väärin ja vieläpä suunnitellusti, eikä edes omatunto kolkuta ( ? ). Luulen, että aika moni muukin miettii samanlailla.

Tuskin saat myöskään sukulaisiltasi tai edes lapsiltasi enää mitään sympatiaa. Aviorikos on kuitenkin aika suuri rikos, jolloin joutuisit automaattisesti "syyllisen" penkille. Pahassa lykyssä suhde kaatuu tällöin sun mokailuun ja tuo vaimosi pihtaus hukkuu täysin vallan tuon rikoksen alle. Kukaan ei varmaan edes tiedä vaimosi pihtailusta (ellet sitä ole kaikille toitottanut muuallakin kuin täällä palstalla) joten kaikki ulkopuolisetkin näkevät vain sinun pettämisesi. Sympatiat lähtevät hyvin helposti myös muilta.

Siis tee fiksusti ja unohda nuo ajatuksetkin. Joudut itse vaan syntypuulle, ja voit saada jopa omantunnon tuskia asiasta.

Tämänkin takia monta kertaa epäilen näitä "se sika petti minua" threadeja

Koska lähtökohdat tälläiselle keskustelulle ovat epätasa-arvoiset, niissä asetutaan aina naisen (heikomman?) puolelle, lähes automaattisesti.
Ja naiset helposti vetoaakin siihen tiedostaen tai tiedostamatta.

Ruvetaan esittämään uhriroolia sillä kyllä saa kaikkien sympatiat puolelleen, olet oikeassa siinä piparsuu.

Mutta se on vääryys joka on korjattava tietysti, eikö ?

Minkä koen ongelmana on se että sinulla on uskonnollinen näkemys joten sinulle on vain tärkeintä säilyttää se että "pettää ei saa", millään muulla ei ole niin merkitystä.

avioerokin on ok ja perheen rikkominen kunhan ei petetä.

Tuskin Jumala sitä tarkoitti näillä ´lailla´ :
Olen samaa mieltä monesta asiasta mitä kirjoitit, mutta tuon ajattelutavan seuraamukset ovat kyllä aika karmeat.

Mies joutuu kärsimään teki mitä tahansa ja nainen pääsee kuin koiraveräjästä. :

Arvasin, että uskonnollinen näkemykseni tulee sulle ongelma kohdaksi. Etpä sitä muuten olisi edes kysynyt.

Raamatussa on kohtia myös suhteen seksielämästä. Ei avioliitossa saa pihtailla, koska voi aiheuttaa juurikin toiselle tuollaisia ylimääräisiä himoja. En minä puolustele pätkääkään miehen vaimoa, kuten te tekisitte, jos olisikin sukupuolet toisinpäin. Puolustaisitte vain sen takia, että kyseessä on mies. Tulihan se jo tässä alkuperäisessä asiassa selväksi.

En vaan näe ymmärrettäväksi tätä näkemystä, että jos toinen tekee näin väärin, niin minäkin saisin tehdä näin väärin, sillä verukkeella, että toinen teki eka näin..

Menisi edes itseensä ja ottaisi edes vastuunsa teoista. Turhaan ajatellakaan, että vaimon olisi pakko hyväksyä se, koska on tehnyt väärin seksin saralla itse.

Niin itse uskonnollinen näkemys ei haittaa vaan sieltä kumpuava ajatus että sinulla on checklist josta voi tarkistaa mitkä asiat ovat ehdottomasti kiellettyjä, ja mikä tahansa keino välttää sellaista asiaa on parempi ja hyväksyttävämpi.

Se on minulle ongelma. Tai olen erimieltä tälläisestä ajattelutavasta


Mitä tulee tuohon tietyn sukupuolen puolustamiseen niin sillä ei ole merkitystä, vain sillä on merkitystä että onko nämä näkökannat perusteltuja.

Sinun näkökanta ei ole perusteltu sen paremmin kuin kenenkään muun.

Olen samaa mieltä kanssasi siitä että toisen huono teko ei oikeuta sinua vastaamaan "samalla mitalla"

Mutta ongelma tässä ajattelussa on se että _sinä_ pidät sitä tekoa pahana tekona näissä olosuhteissa ensinnäkin.

Eli se ajatusmalli lähtee siitä että "mikä tahansa muu kuin tämä teko".

Kyllä vaimon/miehen pitäisi jollain tasolla tulla vastaan (hyväksyä) tämä asia.
Jos on kykenevä minkäänlaiseen itsekritiikkiin.

Ei voida luoda sellaista tilannetta jossa toinen pitää kaikkia lankoja käsissään ja tuomitsee toisen jokaisen liikkeen.

Ikään kuin sanotaan "Juu juu en ota sun tunteita huomioon mutta et sä noin voi tehdä! etkä myös noinkaan !" suljetaan kaikki tiet ulos.

Ja jätetään sitten avioero pöydälle, mutta ei haeta sitäkään ! vaan pistetään toinen kärsimään ja hakemaan se avioero. Ja siinäkin (jos merkit pitäävät paikkansa) viedään lapset puolisolta.

 

Ei teillä ilmeisesti enää ole edes parisuhdetta. Miksi Mies ei kerro ajatuksiaan vaimolleen.

Onhan noita kerrottukin... Useaan kertaan... Luuletko että täällä vaan kirjoittelen mutta kotona en mitään sano asiasta?

Mitä sun vaimos sitten on sanonut? Mikä on hänen kantansa asiaan?

 

Ai niin sinä olet se mies. Mutta eikös niissä ketjuissa sinulle ehdotettu vaikka mitä?

Eipä oikeastaan mitään sellaista mitä en olisi vuosien mittaan jo kokeillut tavalla tai toisella...

Tietääkseni et ole keskustellut ajatuksistasi vaimosi kanssa. Et ole kertonut ajatuksiasi pettämisestä, et edes sitä, että käytät kättä ja pornovideoita. Teillä taitaa olla suuriakin keskustelupuutteita seksin saralta, jos ei ole tullut masturbointi ikinä 6:n vuoden aikana toisen tietoon.

 

Se, etä sulla ei oo selkärankaa, ei tarkoita etteikö muilla ihmisuroksilla olisi. Toki naisten vartaloista kiinnostunut saa olla, se ei tarkoita etteikö Mies pystyisi itse päättämään onko kiinnostus tärkeämpää kuin puoliso.

Niin olet tämä alfaurosjankuttaja, ja tästä ollaan edelleen eri mieltä. Väitän että miehen taipumus pettää on sivuvaikutus tästä kiinnostuksesta. Tämä ei ole minun oman käytöksen selittelyä, vaan kehotan vain naisia olla aliarvioimatta miehen lisääntymisviettien merkitystä tässä asiassa.

Jos olisin väärässä ja ehdottoman uskolliset miehet olisivat enemmistöä, se todennäköisesti näkysy tämänkin palstan aloituksissa..

Niinhän se näkyykin, 99 % niihin pettääkö miehesi - ketjuihin vastanneista on vastannut ettei petä.

Ja tuo "taipumus" itsekkyyteen ei ole mikään sukupuoleen sidottu juttu, löytyy niitä luusereita molemmista sukupuolista. Katsos jotkut osaa katsoa, muttei koskea.

Tämä 99% osoittaa huolestuttavaa sinisilmäisyyttä, ja on yksi syy miksi koen että tätä on syytä toistaa. Pettämisaiheisten ketjujen määrä ja sisällön samankaltaisuus on toinen.

Väität siis että tässä taipumuksessa ei ole sukupuolieroja, ja nainen pettää yhtä usein ja samoin perustein kuin mies?

 

Mutta ongelma tässä ajattelussa on se että _sinä_ pidät sitä tekoa pahana tekona näissä olosuhteissa ensinnäkin.

Eli se ajatusmalli lähtee siitä että "mikä tahansa muu kuin tämä teko".

Kyllä vaimon/miehen pitäisi jollain tasolla tulla vastaan (hyväksyä) tämä asia.
Jos on kykenevä minkäänlaiseen itsekritiikkiin.

Ei voida luoda sellaista tilannetta jossa toinen pitää kaikkia lankoja käsissään ja tuomitsee toisen jokaisen liikkeen.

Ikään kuin sanotaan "Juu juu en ota sun tunteita huomioon mutta et sä noin voi tehdä! etkä myös noinkaan !" suljetaan kaikki tiet ulos.

Ja jätetään sitten avioero pöydälle, mutta ei haeta sitäkään ! vaan pistetään toinen kärsimään ja hakemaan se avioero. Ja siinäkin (jos merkit pitäävät paikkansa) viedään lapset puolisolta.

Tässä taas miehen logiikkaa josta suurimmasta osasta olen samaa mieltä. Tällaiselta tilanne minusta pitkälti tuntuu.

 

Ei teillä ilmeisesti enää ole edes parisuhdetta. Miksi Mies ei kerro ajatuksiaan vaimolleen.

Onhan noita kerrottukin... Useaan kertaan... Luuletko että täällä vaan kirjoittelen mutta kotona en mitään sano asiasta?

Mitä sun vaimos sitten on sanonut? Mikä on hänen kantansa asiaan?

Hänen mielestään meillä ei ole mitään ongelmaa. Hän ei kaipaa seksiä. Noin lyhyesti tiivistettynä.

 

Mun mielestä, sori vaan, Mies on uskomaton vässykkä kun kaataa vastuuta omista tekemisistään muiden niskoille. Mies tekee, mies vastaa, eikä vinqu kuinka emmää muuten mut kun toi vaimo.

Mun isäni on eronnu mun äidistäni koska parisuhde ei toiminu, jaan oon kyllä ylpeempi siitä nyt, kuin siitä että ois jääny liittoon katkeroitumaan ja luikerrellu sitten selän takana. Ja kyllä, isällä oli pian toinen nainen, ja musta oli mahtavaa kun isä oli vihdoin ilonen ja onnellinen.

Jos jompikumpi mun vanhemmista ois pettäny jompaakumpaa, en puhuis niille enää ikinä. Ihan sama mikä ois parisuhteen tila. Parisuhteesta pääsee aina eroon jos tuntuu ettei muita vaihtoehtoja oo. Ja turha kaataa lastenkaan syyksi sitä käyttäytymistään, mulle ois ihan sama ja paska jos jompikumpi KEHTAIS väittää tehneensä tekonsa vaan "lasten parhaaksi".

 

Tietääkseni et ole keskustellut ajatuksistasi vaimosi kanssa. Et ole kertonut ajatuksiasi pettämisestä, et edes sitä, että käytät kättä ja pornovideoita. Teillä taitaa olla suuriakin keskustelupuutteita seksin saralta, jos ei ole tullut masturbointi ikinä 6:n vuoden aikana toisen tietoon.

Riippuu mistä ajatuksista? Pettämisestä en. Mielestäni kaikista muista kyllä. En tiedä millaiset parisuhteet teillä itsekullakin on. Mutta ei meillä kumpikaan ole tullut sen enempää mainostaneeksi toiselle jos onkin harrastanut masturbointia. Enkä sitä ainakaan erikoisemmin rupea mainostamaankaan. Miksi? Se on kai oma asiani?

 

Ei teillä ilmeisesti enää ole edes parisuhdetta. Miksi Mies ei kerro ajatuksiaan vaimolleen.

Onhan noita kerrottukin... Useaan kertaan... Luuletko että täällä vaan kirjoittelen mutta kotona en mitään sano asiasta?

Mitä sun vaimos sitten on sanonut? Mikä on hänen kantansa asiaan?

Hänen mielestään meillä ei ole mitään ongelmaa. Hän ei kaipaa seksiä. Noin lyhyesti tiivistettynä.

No oletko kertonut että sinulle se on niin suuri ongelma ettet kestä nykytilannetta ilman muutoksia?

Arvaan: et.

 

Tietääkseni et ole keskustellut ajatuksistasi vaimosi kanssa. Et ole kertonut ajatuksiasi pettämisestä, et edes sitä, että käytät kättä ja pornovideoita. Teillä taitaa olla suuriakin keskustelupuutteita seksin saralta, jos ei ole tullut masturbointi ikinä 6:n vuoden aikana toisen tietoon.

Riippuu mistä ajatuksista? Pettämisestä en. Mielestäni kaikista muista kyllä. En tiedä millaiset parisuhteet teillä itsekullakin on. Mutta ei meillä kumpikaan ole tullut sen enempää mainostaneeksi toiselle jos onkin harrastanut masturbointia. Enkä sitä ainakaan erikoisemmin rupea mainostamaankaan. Miksi? Se on kai oma asiani?

No hyvinpä näyttää teillä toimivan tuo "omien asioiden" salassa pitäminen.

 

Niin itse uskonnollinen näkemys ei haittaa vaan sieltä kumpuava ajatus että sinulla on checklist josta voi tarkistaa mitkä asiat ovat ehdottomasti kiellettyjä, ja mikä tahansa keino välttää sellaista asiaa on parempi ja hyväksyttävämpi.
Se on minulle ongelma. Tai olen erimieltä tälläisestä ajattelutavasta


Mitä tulee tuohon tietyn sukupuolen puolustamiseen niin sillä ei ole merkitystä, vain sillä on merkitystä että onko nämä näkökannat perusteltuja.

Sinun näkökanta ei ole perusteltu sen paremmin kuin kenenkään muun.

Olen samaa mieltä kanssasi siitä että toisen huono teko ei oikeuta sinua vastaamaan "samalla mitalla"
Mutta ongelma tässä ajattelussa on se että _sinä_ pidät sitä tekoa pahana tekona näissä olosuhteissa ensinnäkin.

Eli se ajatusmalli lähtee siitä että "mikä tahansa muu kuin tämä teko".

Kyllä vaimon/miehen pitäisi jollain tasolla tulla vastaan (hyväksyä) tämä asia.
Jos on kykenevä minkäänlaiseen itsekritiikkiin.

Ei voida luoda sellaista tilannetta jossa toinen pitää kaikkia lankoja käsissään ja tuomitsee toisen jokaisen liikkeen.

Ikään kuin sanotaan "Juu juu en ota sun tunteita huomioon mutta et sä noin voi tehdä! etkä myös noinkaan !" suljetaan kaikki tiet ulos.

Ja jätetään sitten avioero pöydälle, mutta ei haeta sitäkään ! vaan pistetään toinen kärsimään ja hakemaan se avioero. Ja siinäkin (jos merkit pitäävät paikkansa) viedään lapset puolisolta.

Kyllä, myönnä vaan itsellesikin, että kun kerroin uskonnollisen näkemykseni, sun äänensävy muuttui välittömästi ivalliseksi ja aloit vetämään johonkin ihme rinnastuksiin myös raamatun ja jumalan ajatuksia.

Älä joka lausetta laita omalle riville, jos vaan mahdollista. On tosi vaikeaa lukea tuollaista tekstiä.

Kysymyshän on siitä, että tuo miehen vaimo ei ilmeisesti ole yhteystyökykyinen. Jos mies ei saa mitenkään keskusteluilla, uhkauksilla tai yhtään millään sitä yhteistyökykyiseksi, ei auta vaikka mitä täällä huhuiltaisiin. Se on siis täysin turhaa.

Tuo sun ajatus, että on väärin jos haukkuu takaisin kun toinen haukkuu, mutta yhtäkkiä olisikin oikein jos toinen pihtaa niin sitten voikin käydä vieraissa? Eikö juurikin tämä ole tosi tosi epäloogista? Mikä ihmeen oikeutus sillä sitten siihen on? Ehkä voi olla ymmärrettävää, mutta ei sitä mitenkään oikeaksi saa.

 

Jos toinen pettää, onko oikeus pihdata?

 

Mun mielestä, sori vaan, Mies on uskomaton vässykkä kun kaataa vastuuta omista tekemisistään muiden niskoille. Mies tekee, mies vastaa, eikä vinqu kuinka emmää muuten mut kun toi vaimo.

Vastuun mistä tekemisistä ja kenen niskoille? Olenpahan vain todennut että kuuden vuoden pihtaamisen jälkeen saatan harkita että petän. Kenen niskoille minkä asian olen siinä kaatanut? Pettämisen vaimon syyksi kun pihtaa? Älähtikö se koira johon kalikka kalahti?

 

ap.llä on aina jokin huonosti

 

No oletko kertonut että sinulle se on niin suuri ongelma ettet kestä nykytilannetta ilman muutoksia?

Arvaan: et.

Ja väärin meni... Olen. Ja yrittänyt saada muutoksia aikaiseksi. Hemmottelemalla, yllätyslomia ilman lapsia jne jne kaikkea on koitettu. Ja kerrottu kyllä että tilanne ei voi jatkua. Mitä pitäisi tehdä en lisäksi? Ottaa ja raiskata?

 

Parisuhde vaatii komprommiseja. Ei voi toimia täysin mielivaltaisesti.. Myös täytyy kyetä antamaan molemmille itsemäärämisoikeus. On vapaus ja vastuu. Täytyy olla luottamusta ja rakkautta, myös fyysistä. Kaksi aikuista tarvitsee liikkumatilaa, mutta myös riittävästi läheisyyttä. Parisuhde koostuu monista tekijöistä, pienet virheet eivät haittaa, ne aiheuttavat yleensä vain riitoja. Monet näistä asioista tuottavat ongelmia, siksipä niistä pyritään keskustelemaan.
Mutta jos ainoaksi vaihtoehdoksi jää toimia horjuttaen toisen luottamusta. Särkeä parisuhteen kulmakivi. Tai jos toinen ei ole fyyysistä rakkautta antanut todella pitkään aikaan. onko se silloin enää parisuhde sanan oikeassa merkityksessä?