P
Päättämisen vaikeus
Vieras
Mulla on krooninen vauvakuume koko ajan ja haaveilen omasta pienestä nyytistä. Itsellä se vauva-aika on aina ollut elämän parasta, ihanaa idyllistä ja rauhallista kotona oloa...
Tiedän kyllä ettei se välttämättä kolmannen kanssa sitä olisi, voisi tulla haastavampi vauva tai elämä tuoda tullessaan mitä vaan.
Mutta mutta... kaksi lastamme alkaa olla jo isoja siis että tulis iso ikäero, esikoinen lähestyy murkkuikää. Itse olen pikku hiljaa alkanut ajatella muutakin kuin kotona oloa ja lapsia eli haaveita on myös jatkaa opintoja jossain vaiheessa, edetä elämässä siis minuna itsenäni, eikä vaan olla äiti.
Toisaalta nyt on vakituinen työpaikka, sellainen etuus mitä ei näiden nykyisten lasten vauva-iässä ollut vaan tuleva tuntui epävarmalta. Eli sellainen epävarmuus tekijä olisi poissa (toimi kunnalla eli ei nyt lähitulevaisuudessa pitäis työ loppua).
Mutta äh, en mä tiedä... Haluaisin vauvan, hoivata pientä mutta toisaalta tuntuu että palaisin taas lähtökuoppaan, kun vihdoin mulla voisi alkaa olla aikaa myös itselle. Mutta kun aina en edes tiedä mitä sillä ajalla sitten tekisin, tuoko ne harrastukset ja opiskelut sitten onnea sen enempää kuin oma, rakas vauva?
Vaikeaa... oon pohtinut tätä jo pari vuotta! Kai mä pohdin, kunnes hedelmällinen aikani on jo ohi
.
Ikää siis 33v.
Tiedän kyllä ettei se välttämättä kolmannen kanssa sitä olisi, voisi tulla haastavampi vauva tai elämä tuoda tullessaan mitä vaan.
Mutta mutta... kaksi lastamme alkaa olla jo isoja siis että tulis iso ikäero, esikoinen lähestyy murkkuikää. Itse olen pikku hiljaa alkanut ajatella muutakin kuin kotona oloa ja lapsia eli haaveita on myös jatkaa opintoja jossain vaiheessa, edetä elämässä siis minuna itsenäni, eikä vaan olla äiti.
Toisaalta nyt on vakituinen työpaikka, sellainen etuus mitä ei näiden nykyisten lasten vauva-iässä ollut vaan tuleva tuntui epävarmalta. Eli sellainen epävarmuus tekijä olisi poissa (toimi kunnalla eli ei nyt lähitulevaisuudessa pitäis työ loppua).
Mutta äh, en mä tiedä... Haluaisin vauvan, hoivata pientä mutta toisaalta tuntuu että palaisin taas lähtökuoppaan, kun vihdoin mulla voisi alkaa olla aikaa myös itselle. Mutta kun aina en edes tiedä mitä sillä ajalla sitten tekisin, tuoko ne harrastukset ja opiskelut sitten onnea sen enempää kuin oma, rakas vauva?
Vaikeaa... oon pohtinut tätä jo pari vuotta! Kai mä pohdin, kunnes hedelmällinen aikani on jo ohi
Ikää siis 33v.