Miten ihmeessä te yh-äidit jaksatte?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "ihmetys"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
[QUOTE="nelli";26057780]onko siinä muita vaihtoehtoja kuin jaksaa jos on niin moraaliton että on yh:ksi päätynyt. toki lesket ovat eri asia ja heille kaikki kunnioitus ja arvostus, mutta muut yh:t ovat kyllä soppansa itse keittäneet.[/QUOTE]

J kaikki kunnia niille uroksille, jotka siitä helvetistä ovat pois päässeet.
 
[QUOTE="shihtzu";26057828]Mitä moraalitonta yh on tehnyt, jos esim. mies on ottanut ja jättänyt naisen yksin, ei sitten mitään. Ei sitä miestä väkisin voi pitää ja toisekseen, kuten sanoin, meidän elämä on helpottunut siitä, kun exä päätti lähteä.[/QUOTE]

kannattaisi ehkä vähän tarkemmin miettiä kenelle niitä lapsia tekee...
 
[QUOTE="nelli";26057875]kannattaisi ehkä vähän tarkemmin miettiä kenelle niitä lapsia tekee...[/QUOTE]

Ei sekään aina kaikkea kerro, exä oli kuule itse se joka sitä lasta ensimmäisenä halusi, mutta se elämä perheen isänä ei sitten taitanutkaan tuntua maailman mukavimmalta hommalta ja sitten sille iski vielä ihan selvä ikäkriisi.
Toiset miehet kasvavat lasten myötä ja toiset taantuvat.
 
En ole totaaliyh, lapsi käy nyt kerran viikossa isällään yötä. Alkuun tuntui raskaammalta kunnes tottui ja lapsenkin kanssa helpottanut ja arki asettunut uomiinsa. Voimia tulee myös siitä kun ei tarvi exän kanssa enää olla napit kaikesta vastakkain ja kettuuntua toisen käytöksestä harva se päivä ja olla ahdistunut yms. Sotkua tulee enemmän kun yksin asuessaan tietty kun on lapsen lelut, vaatteet ja astiat, mut pientä se lopulta on ja toki yritän koulia lastakin siivoamaan lelujaan. En voisi sanoa et elämä olisi mitenkään rankkaa juuri nyt.
 
mie koen, että on tosi ajattelematonta rinnastaa ns. "reissuyhoota" oikeaan yksinhuoltajaan, kuten monet tässä ketjussa tekevät. Se lasten yksin hoitaminen ilman omaa aikaa on oikeastaan vaan puolet koko asiasta. Vähintäänkin puolet on se henkinen paine ja tietoisuus siitä, että kaikki lasten ongelmat joutuu hoitamaan yksin. Te reissumiesten vaimot todennäköisesti kuitenkin juttelette miestenne kanssa puhelimessa? Ja vaikkei lasten kanssa juuri sillä hetkellä mitään kummempia ongelmia olisikaan, sillä on aika helvetin iso merkitys, että vaikka päivän päätteeksi juttelee jonkun toisen aikuisen kanssa siitä, miten päivä on mennyt ja mitä on lasten kanssa touhunnut.

Ja tätä en kirjoita kerätäkseni jotain sädekehää, että olisi jotenkin kauhean kunniakasta olla yh. Ei todellakaan ole. Monessa tapauksessa asian voisi välttää sillä, että tosiaan vähän miettisi kenen kanssa niitä lapsia rupeaa tekemään. Joissakin tapauksissa sitten ei, joskus mallikkaastakin elämänsuunnittelustakin huolimatta kaikki menee perseelleen ja esim. pikkulapsiaika erottaa puolisot toisistaan ikuisiksi ajoiksi. Siinä kun vaaditaan molemminpuolista yrittämistä, toista ei voi pakottaa.
 
[QUOTE="nelli";26057875]kannattaisi ehkä vähän tarkemmin miettiä kenelle niitä lapsia tekee...[/QUOTE]

Jotkut tekee lapsia itselleen, toiset puoliksi itselleen, toiset ilmeisesti kokonaan jollekin muulle.
Ja toiset ei vaan ymmärrä, että joku oikeasti viihtyy yksin.
 
Nelli; joskus voi käydä niin, että toisen puolison oikea luonne paljastuukin myöhemmin - kuten esim. narsistit ovat todella taitavia huijaamaan :( Asian tajuaakin vasta kun löysät on housuissa :(
 

Yhteistyössä