A
"aloittaja"
Vieras
[QUOTE="Omg";28957745]Että huhuh.....lasten ei tarvitse saada kaikkea mitä haluavat.....alle teini ikäisen lapsen ei tarvitse harrastaa kuin paria harrastusta, alle koulu ikäisen ei ollenkaan. Vanhempien tehtävä on aiheuttaa lapsille myös harmistumista, opettaa että kaikkea ei voi saada. Koska elämä ei ole reilua. 2-13 v lasten pitäisi saada enemmän täysin vapaata leikki aikaa aikuisista....niin ettei aikuinen ole siinä sähläämässä omia rajotteitaan. Kun lapset alkaa kasvaa ja leikkiä vuorovaikutteisesti muiden lasten kanssa, silloin aikuinen ei saa mennä väliin. Vain todella vakavissa tapauksissa puututaan, ja neuvotaan käyttäytynistä. kun lapset keskenään sopivat leikin säännöt saavat lapset siinä valtavasti sosiaalisia taitoja aikuisuuten, sitä ei voi oppia esim jalkapallotreeneissä.[/QUOTE]
No ei todellakaan lapsen tule saada kaikkea haluamaansa, se on selvä! Ja kyllä, vanhempien tehtävä on tuottaa lapsille pettymyksiä ja niitä tuotetaan, hyvinkin luotenvasti, meillä lähes päivittäni ("juu ei ole makaronilaatikkoa ruokana", "juu et saa ponia synttärilahjaksi", "juu et saa uutta puhelinta", "juu et saa pelata tänään, kun ei ole pelipäivä", "juu hävisitte futispelin etkä tehnyt yhtään maalia".....)
Mutta mielestäni jokaisen lapsen pitäisi saada HARRASTAA haluamaansa harrastusta. Ja jos nimimerkki ei ole yhtään lukenut mitään tutkimuksia lasten kehitymisestä, totean, että jo lapsena aloitettu pitkäjännittelinen jonkin asian harrastaminen edesauttaa lasta kehittymään hyvin monella alalla niin sosiaalisessa kuin kognitiivisessakin mielessä.
No ei todellakaan lapsen tule saada kaikkea haluamaansa, se on selvä! Ja kyllä, vanhempien tehtävä on tuottaa lapsille pettymyksiä ja niitä tuotetaan, hyvinkin luotenvasti, meillä lähes päivittäni ("juu ei ole makaronilaatikkoa ruokana", "juu et saa ponia synttärilahjaksi", "juu et saa uutta puhelinta", "juu et saa pelata tänään, kun ei ole pelipäivä", "juu hävisitte futispelin etkä tehnyt yhtään maalia".....)
Mutta mielestäni jokaisen lapsen pitäisi saada HARRASTAA haluamaansa harrastusta. Ja jos nimimerkki ei ole yhtään lukenut mitään tutkimuksia lasten kehitymisestä, totean, että jo lapsena aloitettu pitkäjännittelinen jonkin asian harrastaminen edesauttaa lasta kehittymään hyvin monella alalla niin sosiaalisessa kuin kognitiivisessakin mielessä.
Salitreenien lisäksi olen viettänyt laatuaikaa tänään lasten kanssa (kaikkien muiden kanssa erikseen , paitsi 11v:n, joka oli mummolassa ja senjälkeen synttäreillä 3 tuntia ja syötyään pyyhälsi kavereiden kanssa pihalle, "nähtiin" rauhassa vasta saunassa) ja 17 vuotiaan esikoispojalleni opetin ompelua, kun ihan itse halusi paikata pari vaatetta (olin tarjoutunut ostamaan , mutta halusi korjata). Sekin oli ihan hauskaa ja rentoa, ei sen aina tarvitse olla suorittamista. eikä minulla ollut tänään edes vapaapäivä, vaan vasta huomenna
V
"vieras"
Vieras
[QUOTE="aloittaja";28957796]No ei todellakaan lapsen tule saada kaikkea haluamaansa, se on selvä! Ja kyllä, vanhempien tehtävä on tuottaa lapsille pettymyksiä ja niitä tuotetaan, hyvinkin luotenvasti, meillä lähes päivittäni ("juu ei ole makaronilaatikkoa ruokana", "juu et saa ponia synttärilahjaksi", "juu et saa uutta puhelinta", "juu et saa pelata tänään, kun ei ole pelipäivä", "juu hävisitte futispelin etkä tehnyt yhtään maalia".....)
Mutta mielestäni jokaisen lapsen pitäisi saada HARRASTAA haluamaansa harrastusta. Ja jos nimimerkki ei ole yhtään lukenut mitään tutkimuksia lasten kehitymisestä, totean, että jo lapsena aloitettu pitkäjännittelinen jonkin asian harrastaminen edesauttaa lasta kehittymään hyvin monella alalla niin sosiaalisessa kuin kognitiivisessakin mielessä.[/QUOTE]
Totta kai harrastaminen on hyväksi lapselle ja vanhempien tehtävä on mahdollistaa ne ja tukea niissä. Mutta ei sinun tarvitse joka harkoissa ja treeneissä olla siellä mukana! Olet äiti, et valmentaja. Lapsesi kertoo päivällisellä, autossa hakumatkalla ja niin edelleen miten siellä menee ja miten hän kehittyy. Ei äitien tarvitse kärkkyä siellä olevinaan fiksuna ja valveutuneena! Voit sen ajan käyttää paremminkin. TOKI pelit, turnaukset ovat erityisiä koko perheelle, ja silloin on kiva päästä seuraamaan
Naurettavaa kuitenkaan aina olla mukana.
Mutta mielestäni jokaisen lapsen pitäisi saada HARRASTAA haluamaansa harrastusta. Ja jos nimimerkki ei ole yhtään lukenut mitään tutkimuksia lasten kehitymisestä, totean, että jo lapsena aloitettu pitkäjännittelinen jonkin asian harrastaminen edesauttaa lasta kehittymään hyvin monella alalla niin sosiaalisessa kuin kognitiivisessakin mielessä.[/QUOTE]
Totta kai harrastaminen on hyväksi lapselle ja vanhempien tehtävä on mahdollistaa ne ja tukea niissä. Mutta ei sinun tarvitse joka harkoissa ja treeneissä olla siellä mukana! Olet äiti, et valmentaja. Lapsesi kertoo päivällisellä, autossa hakumatkalla ja niin edelleen miten siellä menee ja miten hän kehittyy. Ei äitien tarvitse kärkkyä siellä olevinaan fiksuna ja valveutuneena! Voit sen ajan käyttää paremminkin. TOKI pelit, turnaukset ovat erityisiä koko perheelle, ja silloin on kiva päästä seuraamaan
Naurettavaa kuitenkaan aina olla mukana.
[QUOTE="aloittaja";28957796]No ei todellakaan lapsen tule saada kaikkea haluamaansa, se on selvä! Ja kyllä, vanhempien tehtävä on tuottaa lapsille pettymyksiä ja niitä tuotetaan, hyvinkin luotenvasti, meillä lähes päivittäni ("juu ei ole makaronilaatikkoa ruokana", "juu et saa ponia synttärilahjaksi", "juu et saa uutta puhelinta", "juu et saa pelata tänään, kun ei ole pelipäivä", "juu hävisitte futispelin etkä tehnyt yhtään maalia".....)
Mutta mielestäni jokaisen lapsen pitäisi saada HARRASTAA haluamaansa harrastusta. Ja jos nimimerkki ei ole yhtään lukenut mitään tutkimuksia lasten kehitymisestä, totean, että jo lapsena aloitettu pitkäjännittelinen jonkin asian harrastaminen edesauttaa lasta kehittymään hyvin monella alalla niin sosiaalisessa kuin kognitiivisessakin mielessä.[/QUOTE]
meillä ei ole tarvinnut kieltää mitään harrastusta, vanhemmat lapsey ovat kokeilleet vain muutamaa ja 11v vaikka mitä, ja on saanut vaihtaa (kausi pitää käydä loppuun aloitetusta), mutta 2 /viikko on järkevä määrä,
Mutta mielestäni jokaisen lapsen pitäisi saada HARRASTAA haluamaansa harrastusta. Ja jos nimimerkki ei ole yhtään lukenut mitään tutkimuksia lasten kehitymisestä, totean, että jo lapsena aloitettu pitkäjännittelinen jonkin asian harrastaminen edesauttaa lasta kehittymään hyvin monella alalla niin sosiaalisessa kuin kognitiivisessakin mielessä.[/QUOTE]
meillä ei ole tarvinnut kieltää mitään harrastusta, vanhemmat lapsey ovat kokeilleet vain muutamaa ja 11v vaikka mitä, ja on saanut vaihtaa (kausi pitää käydä loppuun aloitetusta), mutta 2 /viikko on järkevä määrä,
J
"Jooo"
Vieras
Vähän samoilla mietteillä kuin aloittaja jo tokan lapsen ollessa nyt pilkkeenä silmäkulmassa. Ei siis niinkään, että miten käytännössä kaiken ehtii vaan miten ehtii huomioida useita lapsia ja osoittaa rakkautta jne. Mutta tokihan se varmaan onnistuu ainakin riittävän hyvin. Sellainen lisähuomio, että lapset ovat eri ikäisiä, mikä voi auttaa asiaa: kun juniori alkaa ekaa kertaa harrastaa, eivät isommat enää varmaan halua/tarvitse aikuista mukaan harrastuksiin.
Ei siis niinkään, että miten käytännössä kaiken ehtii vaan miten ehtii huomioida useita lapsia ja osoittaa rakkautta jne. Mutta tokihan se varmaan onnistuu ainakin riittävän hyvin. Sellainen lisähuomio, että lapset ovat eri ikäisiä, mikä voi auttaa asiaa: kun juniori alkaa ekaa kertaa harrastaa, eivät isommat enää varmaan halua/tarvitse aikuista mukaan harrastuksiin.
M
minä :)
Vieras
Omaa kokemusta ei ole, mutta ystävälläni on 5 lasta ja hän suoriutuu arjesta ihailtavan helposti. Hän on luonteeltaan sellainen tiiminvetäjä, omaa hyvän huomiointikyvyn, pystyy silmänräpäyksessä mukautumaan yhden lapsen tarpeista toiseen ja tarvittaessa pyörittämään sitä porukkaansa kuin urheilujoukkuetta - mukaan lukien hänen vähän tossukka miehensä
Ja osaa myös järjestää itselleen iltaisin edes vähän omaa aikaa. Heillä käydessä tulee sellainen olo, että kaikki tapahtuu tuplanopeudella. Tehokkuutta kai se vaatii, ja hyvät hermot.
Minkä ikäisiä lapsia?onko heillä paljon harrastuksia?
J
"Joooo"
Vieras
Sellainen ratkaisuehdotus tuli mieleen, että ehkä siellä harkoissa voi käydä mukana joku muukin kuin äiti ja isä, esim. isovanhemmat tms. Ja voisko esim. käydä seuraamassa eri lasten harkkoja vuoroviikoin. Tai ottaa aina kaikki lapset mukaan ja käydä porukalla seuraamassa kaikkien kaikki harjoitukset??
M
"Minäminä"
Vieras
Ehkäpä jotakin arvoa elämään tuovat myös nuo sisarukset. Onko lapsen hyvä olla ollessaan vanhempiensa elämän keskipisteenä ja onko tuo ihanne elämä suorittamisen oikeasti se ainoa avoiteltava tie? Kun lapseni ei saa sitä minun huomiotani hän saakin sen sijaan huomiota kahdelta veljeltään tai siskoiltaan. Nämä kokevat olevansa ja ovat tärkeitä perheensä elämässä, jokaisen panos on tärkeä. Ehkäpä oppivat sosiaalisokeus eritavalla kuin ohjatussa ryhmätoiminnassa. Ehkäpä oppivat toisiltaan ja kulkevat toistensa tukena sittenkin kun meitä vanhempia ei enää ole. Kulkeekohan Pikku Elisabetin balettiopettaja?
[QUOTE="aloittaja";28957771]Itsekin tässä mietin, että taitaa olla niin, että työssäkäyvän äidin ja isän perheeseen voi kuulua max. se kaksi-kolme lasta, jos haluaa olla aidosti mukana lastensa elämässä...[/QUOTE]
Varmaan näin jos aito läsnäolo on sitä että istuu aina kentän laidalla seuraamassa lapsen harrastuksia. Jos lapsia on useita ja näillä harrastuksia vähän jokaillalle ja jokapaikassa täytyy vanhemman olla mukana eikä tuota mukanaoloa voi hyödyntää vaikka sisaruksen kanssa keskusteluun niin kyllähän se rankalta aikatauluttamiselta kuulostaa noin kahden autolevan vanhemmankin suorittamana.
Ehkä suurperheissä sitten harrastuksiin kuskaamiset järjestetään miten kätevimmin pystytään ja se yhden harrastusaika käytetään mielummin antamalla sisarukselle/sisaruksille aikaa. Ei ehkä yhtä aitoa läsnäoloa mutta silti.
Varmaan näin jos aito läsnäolo on sitä että istuu aina kentän laidalla seuraamassa lapsen harrastuksia. Jos lapsia on useita ja näillä harrastuksia vähän jokaillalle ja jokapaikassa täytyy vanhemman olla mukana eikä tuota mukanaoloa voi hyödyntää vaikka sisaruksen kanssa keskusteluun niin kyllähän se rankalta aikatauluttamiselta kuulostaa noin kahden autolevan vanhemmankin suorittamana.
Ehkä suurperheissä sitten harrastuksiin kuskaamiset järjestetään miten kätevimmin pystytään ja se yhden harrastusaika käytetään mielummin antamalla sisarukselle/sisaruksille aikaa. Ei ehkä yhtä aitoa läsnäoloa mutta silti.
J
"Jooo"
Vieras
Hmmm... En ymmärtänyt ap:n tilannetta noin, että miettisi yrittääkö sisarusta vaan että miten sitten ehtii lapsia huomioida, kun niitä on saatu useita. Tämä menee vähän ohi aiheen, mutta sisaruskysymys onkin kinnostava, sillä olemme mieheni kanssa molemmat ainoita lapsia ja siksi vähän vaikeaa kuvitella millaista on, kun on omia sisaruksia. Aikuisena monille vaikuttaisi olevan niistä iloa, joskaan ei olla itsellemme sisaruksia kaivattu, kun ystäviä ja serkkuja on paljon. Toisaalta ulos päin vaikuttaa usein monilapsisen perheen meno ikävän kilpailuhenkiseltä (Mulle kuuluu tuosta puolet!), vaikka mantran mukaan "opitaan jakamaan"
Meillä lapset harrastavat lajeja, joissa vanhemmilla ei ole lupaa jäädä treenejä katselemaan.
Viime vuonna perheen nuorin ei vielä harrastanut, joten sillä väliin, kun isosisko oli jumpassa, annoin 45 min laatuaikaa pikkusiskolle. Käytiin siis aina kahdestaan leikkupuistossa leikkimässä, kun sisko oli jumpassa. Tai sitten tämän teki mies, riippuen hänen työvuoroistaan.
Tänä syksynä myös perheen kuopus aloitti harrastamaan jumppaa ja koska hän on samassa ryhmässä kuin isosisko ja meille on näinä hetkinä syntymässä uusi vauva, mun on mahdollisuus antaa se 45 min laatuaikaa vauvalle. Käytännössä tämä tosin tarkoittanee näin alkuun vaunukävelyä kera koirien, mutta tuleepahan sitten ne koiratkin samalla lenkitettyä. Kun vauva kasvaa, muuttuu se laatuajan viettäminen vaunukävelyn sijasta puistoiluksi.
Esikoisen treenit ovat kivenheiton päässä kotoamme, joten häntä ei hänen omasta pyynnöstään treeneihin kuskata. Ollaan kyllä sanottu miehen kanssa, että kunhan talvi tulee ja samalla pimeys ja kovat pakkaset, lapsi saa mennä itse halutessaan treeneihin, mutta me haemme hänet kyllä sitten treenien jälkeen kotiin. Hänenkään harrastustaan eivät vanhemmat saa seuraamaan jäädä.
Harrastuksia on jouduttu vähän sovittelemaan, koska kun on monta harrastajaa, harrastukset menevät helposti päällekäin. Mutta me on saatu nämä aina ratkeamaan siten, että olen muuttanut omien harrastusteni valmennuspäivää. Lapset menevät siis edelle ja äiti ottaa sitten sen päivän, mikä jäljelle jää.
Olen ollut jo useamman vuoden kotona, eli käytännössä lähes 24/7 läsnä. Mutta kun palaan aikoinaan työelämään, tilanne tulee toki muuttumaan. Tuolloin meillä on yläkouluikäinen, alakouluikäinen, eskari ja 3v, mikäli asiat menevät suunnitelmien mukaan. Meillä on perheessä kaksi vanhempaa, joilla on yhteensä kaksi syliä ja neljä kättä. En mitenkään näe tätä tilannetta siten, ettemmekö me kykenisi antamaan lapsille riittävästi myös yksilöllistä aikaa. Meitähän on kaksi.
Jos olisin lasten kanssa yksin, niin siinä kohtaa pitää kyllä sanoa, että melko tiukille menisi. En sano, että välttämättä siltikään mahdottomaksi, mutta jostakin pitäisi kyllä tinkiä. Ensisijaisesti omista harrastukista, jotta kaikki mahdollinen aika liikenisi lapsille.
En itse koe, että jokaiselle lapselle pitää kello kädessä, joka päivä antaa 30 min kahdenkeskeistä aikaa. Varsinkin nuo meidän pikkutytöt, joilla on ikäeroa vain 1v1kk, ovat niin samanlaisessa iässä ja heillä on niin samanlaiset jutut, että paljon tulee tehtyä heidän kanssaan asioita yhdessä. Toki välillä toinen jää äidin kanssa kotiin, kun toinen lähtee isän kanssa kauppaan, mutta jos tytöt valita saavat, niin 99% haluavat joko molemmat lähteä, tai molemmat jäädä.
Meillä on sitten myös tuo meidän mummo. Lapsilla on siis myös kolmas, hyvin läheinen aikuinen elämässään. Varsinkin esikoiselle mummo on yksi "ajanantaja", sillä heillä on ihan oma, yhteinen juttunsa. Mummolla on tapana opettaa esikoista kutomaan, jota minä siis en osaa lainkaan. Esikoinen saa siis myös mummolta aikaa varsin usein. Meillä kun lapset ovat mummolassa joka viikko, monesti jopa sen pari kertaa.
Viime vuonna perheen nuorin ei vielä harrastanut, joten sillä väliin, kun isosisko oli jumpassa, annoin 45 min laatuaikaa pikkusiskolle. Käytiin siis aina kahdestaan leikkupuistossa leikkimässä, kun sisko oli jumpassa. Tai sitten tämän teki mies, riippuen hänen työvuoroistaan.
Tänä syksynä myös perheen kuopus aloitti harrastamaan jumppaa ja koska hän on samassa ryhmässä kuin isosisko ja meille on näinä hetkinä syntymässä uusi vauva, mun on mahdollisuus antaa se 45 min laatuaikaa vauvalle. Käytännössä tämä tosin tarkoittanee näin alkuun vaunukävelyä kera koirien, mutta tuleepahan sitten ne koiratkin samalla lenkitettyä. Kun vauva kasvaa, muuttuu se laatuajan viettäminen vaunukävelyn sijasta puistoiluksi.
Esikoisen treenit ovat kivenheiton päässä kotoamme, joten häntä ei hänen omasta pyynnöstään treeneihin kuskata. Ollaan kyllä sanottu miehen kanssa, että kunhan talvi tulee ja samalla pimeys ja kovat pakkaset, lapsi saa mennä itse halutessaan treeneihin, mutta me haemme hänet kyllä sitten treenien jälkeen kotiin. Hänenkään harrastustaan eivät vanhemmat saa seuraamaan jäädä.
Harrastuksia on jouduttu vähän sovittelemaan, koska kun on monta harrastajaa, harrastukset menevät helposti päällekäin. Mutta me on saatu nämä aina ratkeamaan siten, että olen muuttanut omien harrastusteni valmennuspäivää. Lapset menevät siis edelle ja äiti ottaa sitten sen päivän, mikä jäljelle jää.
Olen ollut jo useamman vuoden kotona, eli käytännössä lähes 24/7 läsnä. Mutta kun palaan aikoinaan työelämään, tilanne tulee toki muuttumaan. Tuolloin meillä on yläkouluikäinen, alakouluikäinen, eskari ja 3v, mikäli asiat menevät suunnitelmien mukaan. Meillä on perheessä kaksi vanhempaa, joilla on yhteensä kaksi syliä ja neljä kättä. En mitenkään näe tätä tilannetta siten, ettemmekö me kykenisi antamaan lapsille riittävästi myös yksilöllistä aikaa. Meitähän on kaksi.
Jos olisin lasten kanssa yksin, niin siinä kohtaa pitää kyllä sanoa, että melko tiukille menisi. En sano, että välttämättä siltikään mahdottomaksi, mutta jostakin pitäisi kyllä tinkiä. Ensisijaisesti omista harrastukista, jotta kaikki mahdollinen aika liikenisi lapsille.
En itse koe, että jokaiselle lapselle pitää kello kädessä, joka päivä antaa 30 min kahdenkeskeistä aikaa. Varsinkin nuo meidän pikkutytöt, joilla on ikäeroa vain 1v1kk, ovat niin samanlaisessa iässä ja heillä on niin samanlaiset jutut, että paljon tulee tehtyä heidän kanssaan asioita yhdessä. Toki välillä toinen jää äidin kanssa kotiin, kun toinen lähtee isän kanssa kauppaan, mutta jos tytöt valita saavat, niin 99% haluavat joko molemmat lähteä, tai molemmat jäädä.
Meillä on sitten myös tuo meidän mummo. Lapsilla on siis myös kolmas, hyvin läheinen aikuinen elämässään. Varsinkin esikoiselle mummo on yksi "ajanantaja", sillä heillä on ihan oma, yhteinen juttunsa. Mummolla on tapana opettaa esikoista kutomaan, jota minä siis en osaa lainkaan. Esikoinen saa siis myös mummolta aikaa varsin usein. Meillä kun lapset ovat mummolassa joka viikko, monesti jopa sen pari kertaa.
M
"mona"
Vieras
[QUOTE="Jooo";28957915]Hmmm... En ymmärtänyt ap:n tilannetta noin, että miettisi yrittääkö sisarusta vaan että miten sitten ehtii lapsia huomioida, kun niitä on saatu useita. Tämä menee vähän ohi aiheen, mutta sisaruskysymys onkin kinnostava, sillä olemme mieheni kanssa molemmat ainoita lapsia ja siksi vähän vaikeaa kuvitella millaista on, kun on omia sisaruksia. Aikuisena monille vaikuttaisi olevan niistä iloa, joskaan ei olla itsellemme sisaruksia kaivattu, kun ystäviä ja serkkuja on paljon. Toisaalta ulos päin vaikuttaa usein monilapsisen perheen meno ikävän kilpailuhenkiseltä (Mulle kuuluu tuosta puolet!), vaikka mantran mukaan "opitaan jakamaan" [/QUOTE]
Itselleni omat sisarukset ovat erittäin tärkeitä, mutta jos niitä ei olisi, niin ystävät olisivat varmasti korvanneet sen näin aikuisena. Onko teillä lapsia? Yksi parhaista hetkistä mun päivissä on se, kun lapset heräävät aamuisin vuorotellen unenpöpperöisinä ja tapsuttelevat heti halaamaan toisiaan, on niin mukava nähdä, joka aamu.
[/QUOTE]Itselleni omat sisarukset ovat erittäin tärkeitä, mutta jos niitä ei olisi, niin ystävät olisivat varmasti korvanneet sen näin aikuisena. Onko teillä lapsia? Yksi parhaista hetkistä mun päivissä on se, kun lapset heräävät aamuisin vuorotellen unenpöpperöisinä ja tapsuttelevat heti halaamaan toisiaan, on niin mukava nähdä, joka aamu.
Meillä kouluikäiset pojat, 2 kpl, harrastavat samaa asiaa,eikä sitä harrastusta ole kytketty aikatauluihin. Tai no, julkiset pelit on tiettyyn aikaan, jos niihin tahtoo osallistua. Mieheni harrastaa samaa lajia ja on poikien taustatiiminä kotona ja muualla. Kouluikäiset tytöt, 3 kpl, eivät harrasta ihmeempiä paitsi uimassakäymistä ja siellä he käyvät keskenään, eivät siis kuulu uintiseuraan tms.
Lasten läksyissä autetaan, jos heillä on tarvis sellaiseen. Lapset luokka-asteilla 3.-7., eikä keltään tarkisteta enää läksyjä, koska kuuluu isomman koululaisen velvollisuuksiin huolehtia niistä itse. Jos kokeista tulee huonoja arvosanoja, tiukennetaan valvontaa tarpeen mukaan.
Ateriat pyritään syömään perheen kesken, mutta on koululaisilla mahis sopia menevänsä kaverillekin tms. On annettava jo liekaa, että saa mennä ja luotettava. Jos taas vaikka ei vastaa puhelimeen tai ei ilmoita missä on ja kenen kanssa, tulee seuraamuksia. Kotiin en sido sanansa pitävää ja koulusta huolehtivaa nuorta.
Perheennkuudes lapsi on pian 1 kk vanha vauva, jolla ei harrastuksia tai läksyjä. Vauvan ja murkun vaateet vanhemmaan nähden ihan erilaiset. Siksi aikakin riittää, koska kaikki eivät tartte samoja asioita.
Lasten läksyissä autetaan, jos heillä on tarvis sellaiseen. Lapset luokka-asteilla 3.-7., eikä keltään tarkisteta enää läksyjä, koska kuuluu isomman koululaisen velvollisuuksiin huolehtia niistä itse. Jos kokeista tulee huonoja arvosanoja, tiukennetaan valvontaa tarpeen mukaan.
Ateriat pyritään syömään perheen kesken, mutta on koululaisilla mahis sopia menevänsä kaverillekin tms. On annettava jo liekaa, että saa mennä ja luotettava. Jos taas vaikka ei vastaa puhelimeen tai ei ilmoita missä on ja kenen kanssa, tulee seuraamuksia. Kotiin en sido sanansa pitävää ja koulusta huolehtivaa nuorta.
Perheennkuudes lapsi on pian 1 kk vanha vauva, jolla ei harrastuksia tai läksyjä. Vauvan ja murkun vaateet vanhemmaan nähden ihan erilaiset. Siksi aikakin riittää, koska kaikki eivät tartte samoja asioita.
O
Onpa hankalaa
Vieras
Eli täydellisellä äidillä voi olla max 2 lasta, tai muuten lapset kasvavat kieroon ja jäävät heitteelle?
Joo ap, elä tee lisää lapsia, teidän tapauksessa elämä menisi turhan vaikeaksi.
T. Neljän lapsen työssäkäyvä äiti. Ps. Perheessämme on hyödynnetty iloiten osa-aikaisen hoitovapaan mahdolllisuus, meillä on kaksi vanhempaa ja kaksi autoa. JA meillä on neljä onnellista ja aktiivista lasta, jotka nauttivat meidän isosta perheestä, ja jotka jokainen saavat kyllä yksilöllisen huomionsa. Sehän tulee luonnostaan siinä, kum katsotaan ne läksyt läpi tai kuljetaan sinne harrastuksiin. Sisarukset ovat rikkaus toisilleen. Ja hui, meillä isommat lapset haaveilevat uudesta vauvasta
Jostain sekin kai kertoo?
Joo ap, elä tee lisää lapsia, teidän tapauksessa elämä menisi turhan vaikeaksi.
T. Neljän lapsen työssäkäyvä äiti. Ps. Perheessämme on hyödynnetty iloiten osa-aikaisen hoitovapaan mahdolllisuus, meillä on kaksi vanhempaa ja kaksi autoa. JA meillä on neljä onnellista ja aktiivista lasta, jotka nauttivat meidän isosta perheestä, ja jotka jokainen saavat kyllä yksilöllisen huomionsa. Sehän tulee luonnostaan siinä, kum katsotaan ne läksyt läpi tai kuljetaan sinne harrastuksiin. Sisarukset ovat rikkaus toisilleen. Ja hui, meillä isommat lapset haaveilevat uudesta vauvasta
Jostain sekin kai kertoo?
Http://www.dailymail.co.uk/femail/a...nt-let-red-carpet-kids-ruin-relationship.html
Artikkeli, josta käy ilmi miten lasten kanssa olisi hyvä elää. Sen tipsit kuvakaappauksena.
Viimeksi muokattu:
V
"vieras"
Vieras
Meillä kaksi kouluikäistä lasta. Molemmat ratsastaa samalla tunnilla, vanhemmalla Yks toinen harrastus ja uimassa käy ehkä kerran viikossa kavereitten kans. Nuorempikin viettää monta kertaa viikossa kavereitten kanssa aikaa. Aikaa olis mulla tarjota lapsille enempikin mutta ovat sen ikäisiä että haluavat olla muittenkin kans kuin vanhempien. Nyt on meille tulossa kolmas ja varmasti jokaiselle riittää tarpeeksi aikaa.
O
onpa hankalaa
Vieras
[QUOTE="Jooo";28957915]Hmmm... En ymmärtänyt ap:n tilannetta noin, että miettisi yrittääkö sisarusta vaan että miten sitten ehtii lapsia huomioida, kun niitä on saatu useita. Tämä menee vähän ohi aiheen, mutta sisaruskysymys onkin kinnostava, sillä olemme mieheni kanssa molemmat ainoita lapsia ja siksi vähän vaikeaa kuvitella millaista on, kun on omia sisaruksia. Aikuisena monille vaikuttaisi olevan niistä iloa, joskaan ei olla itsellemme sisaruksia kaivattu, kun ystäviä ja serkkuja on paljon. Toisaalta ulos päin vaikuttaa usein monilapsisen perheen meno ikävän kilpailuhenkiseltä (Mulle kuuluu tuosta puolet!), vaikka mantran mukaan "opitaan jakamaan" [/QUOTE]
Viimeiseen lauseeseesi: no juurikin siinä sitä opitaan jakamaan. Missä ainokainen oppii jakamaan, kun kaikki on ikiomaa? Sisaruksen Kanssa opitaan luontevasti jakamaan, vaikkei se mieluista aina olisikaan.
[/QUOTE]Viimeiseen lauseeseesi: no juurikin siinä sitä opitaan jakamaan. Missä ainokainen oppii jakamaan, kun kaikki on ikiomaa? Sisaruksen Kanssa opitaan luontevasti jakamaan, vaikkei se mieluista aina olisikaan.
M
Meillä
Vieras
3 nuorinta harrastaa lauantaisin,joten kuskausta on vain 1päivä vko.Esikko on teini ja osaa itse liikkua harrastuksiin.Itse olen päätynyt tekemään osa-aikatöitä jotta aika tosiaan riittäisi paremmin lasten tarpeisiin.Pienet nukahtaa aiemmin ja sen jälkeen voi keskittyä esim.koululaisten lukuläksyihin.Ipad on käytössä 30min/lapsi/päivä,mutta joka päivä ei ehdi pelata=)
Koko perheen voimin käydään kerran viikossa uimassa.
Koko perheen voimin käydään kerran viikossa uimassa.
V
"vieras"
Vieras
Asutaan maalla ja ei täällä ole noita harrastusmahdollisuuksia juurikaan. Oli lapsia sitten yks tai viis. Ja ei täällä noissa harrastuksissa vanhemmat istu seuraamassa vaan kyllä ne on ihan lapsen oma juttu.
Ap.lle suosittelen tutustumista johonkin suurperheeseen. Niin ei tarvi ihmetellä. Perheissä on eroja paljonkin, riippuen vanhemmista.
Ap.lle suosittelen tutustumista johonkin suurperheeseen. Niin ei tarvi ihmetellä. Perheissä on eroja paljonkin, riippuen vanhemmista.
V
"vieras"
Vieras
Vastaus nimimerkille onpa hankalaa: Ainokainen voi jakaa omastaan ilolla, kun omaisuutta ei tarvitse vahtia niin mustasukkaisesti kuin sisarusten kanssa. Ennemminkin vaikuttaisi siltä, että sisaruksen kanssa kasvavat oppivat pitämään puolensa omaisuutensa suhteen paremmin kuin ainokaiset.
4
4 lasta
Vieras
Me ehditään hyvin olla kaikkien lasten kanssa. Nuorin on vielä niin pieni, että ei harrasta mitään. Kolme lapsista harrastaa jalkapalloa ja jääkiekkoa. Treenit on eri aikoihin ja eri paikoissa. Meillä toinen vanhemmista vie ja toinen on kotona. Lähellä asuu myös lasten ystäviä, jotka käyvät samoissa harkoissa. Välillä vaihdellaan kuka vanhemmista vie lapset harrastuksiin. Olemme aktiivisesti mukana seurojen toiminnassa ja lapsen harrastuksissa.
Itse en ole töissä enkä ole menossa ennen kuin nuorin on eskarilainen. Silloinkin teen vain lyhennettyä päivää. Koululaiset tulevat suoraan kotiin koulusta. He tekevät läksyt ja minä autan aina tarpeen mukaan ja kuuntelen lukuläksyt.
Ruoka on illalla siihen aikaan kun mies tulee töistä kotiin. Syödään aina koko perhe yhdessä.
Koen, että minulla on hyvin aikaa lapsille eivätkä he joudu kärsimään siitä että meillä on suuri perhe. Päätettiin jo silloin kuin aloin odottamaan kolmatta, että tulen olemaan kotona pitkään. Onneksi se on taloudellisesti mahdollista ja mieheni on myös erittäin tyytyväinen ratkaisuun.
Itse en ole töissä enkä ole menossa ennen kuin nuorin on eskarilainen. Silloinkin teen vain lyhennettyä päivää. Koululaiset tulevat suoraan kotiin koulusta. He tekevät läksyt ja minä autan aina tarpeen mukaan ja kuuntelen lukuläksyt.
Ruoka on illalla siihen aikaan kun mies tulee töistä kotiin. Syödään aina koko perhe yhdessä.
Koen, että minulla on hyvin aikaa lapsille eivätkä he joudu kärsimään siitä että meillä on suuri perhe. Päätettiin jo silloin kuin aloin odottamaan kolmatta, että tulen olemaan kotona pitkään. Onneksi se on taloudellisesti mahdollista ja mieheni on myös erittäin tyytyväinen ratkaisuun.
N
Nnnk
Vieras
Meillä on viisi lasta, enkä pidä oman ajan antamista jokaiselle (ja työssäkäymistä) minkäänlaisena ongelmana. En osaa puhua kuin omasta perheestäni, mutta voisiko osa ongelman ratkaisua (ainakin meidän perheessä) olla ikäerot. Meillä lapset ovat niin pitkillä ikäeroilla (vanhimman ja nuorimman välissä 15 vuotta), ettei kaikki viisi ole yhtäaikaa syliin pyrkimässä. Kun vanhin on jo aikuinen, koululaisia on kaksi ja päiväkodissa kaksi, ovat harrastuksetkin erilaisia. Isoimmat hoitaa harrastuksensa jo itse ja pienimmät ei vielä harrasta mitään. Soittoläksy ei tule kuunneltavaksi montaa kertaa viikossa ja vain pikkukolulaiset haluavat läksynsä kuunneltavn päivittäin, isoja sitten kuulustellaan enemmän kokeiden alla. Kyllä lapsi kokee minun kuuntelevan lukuläksyä, vaikka sekoittlisinkin ruokaa samalla. Ei meillä ole tarvinnut sulkea kaikkia muita henkilöitä ulkopuolelle jokaisn lapsen puolituntisen ajaksi. Ja leikkiväthän ne keskenäänkin. Ainakin mun ja mun miehen vuorokaudessa on riittävästi tunteja, teistä muista en tiedä.
H
"Heidi"
Vieras
Similar threads
- Ylpeä Isukki ov
- Aihe vapaa
- Ylpeä Isä ov
- Aihe vapaa