Miten ihmeessä suurperheiden äidit ehtivät keskittyä jokaiseen lapseensa?

["aloittaja"]

Olen työssäkäyvä äiti. Miulla on kaksi lasta, eskarilainen ja ekaluokkalainen. He ovat aktiivisia ja virkeitä, harrastavia lapsia. Perheeseen kuuluu myös työssäkäyvä ja osallistuva isä sekä vanha leppoisa koira.

Haluan olla "hyvä äiti", miehen haluaa olla "osallistuva isä" (jollaista hänellä itsellään ei koskaan ollut). Haluamme tehdä asiat "oikein", eikä tämä siis tarkoita mitään pakkoa tai ahdistusta: pidämme lasten kanssa olemisesta.

Kun ekaluokan ope sanoo, että kuuntele lapsesi lukuläksy joka päivä, minä tai mieheni sen tekevät. Kun ope sanoo, että on hyvä lukea 15 min päivässä lapsen kanssa yhdessä muutakin kuin koulukirjaa, pyrimme sen tekemään. Pianoläksy kuuluu soittaa vanhemmalle. Siispä kuuntelemme. Jalkapalloharrastuksessa on hyvä olla läsnä harjoituksissa. Siispä jompi kumpi aina on. Ruokayhteys lapseen on tie helpompaan murrosikään: siksi syömme päivittäin yhdessä vähintään yhden aterian ja keskustelemme. Pelaamista on syytä rajoittaa tuon ikäisillä n. 2 tuntiin viikossa. Siispä rajoitamme. jnejne.

Olen suunnattoman iloinen ja onnellinen lasteni kanssa. On ilo nähdä kehitystä ja oppimisen iloa. Saan itse osallistumisestani paljon.

Mutta: tämä vie aikaa. Paljon. Miten ihmeessä esim. 4-6 -lapsien perheen vanhemmat hoitavat nämä "vastuut"? Kyse kun kuitenkin mielestäni on kasvatuksen perusjutuista: ajan ja huomion antamisesta lapselle yksilönä.

Haaveilen kolmannesta lapsesta, mutta nyt tuntuu, että yksinkertaisesti aika ei vuorokaudessa riitä.

 

[vierass]

5 lapsisessa perheessä esim. ½ tuntia omaa-aikaa per lapsi tarkoittaa 2½ tuntia/päivä, se jaettuna kahdelle vanhemmalle on reilu tunti/vanhempi. Miksi ruokailuun kuluisi enemmän aikaa suurperheessä kuin pienemmässäkään. Aikatauluttamista ehkä suurempi perhe jonkun verran enemmän vaatii kuin pienempi.

 

[Madicken04]

Nuo pelaamisrajoitukset ja ruokailut yhdessä nyt eivät varmaan vie sen enempää aikaa isommassakaan perheessä. Lapset saattavat myös harrastaa samoja asioita tai sitten pieni/pienemmät sisarukset kulkee mukana seuraamassa isomman treenejä. Kaiken yhdessä lapsen kanssa vietetyn ajan ei tarvi olla kahdenkeskeistä, lukeakin voi yhdessä jne.

Tietty aikataulutuksia tulee kun erilaisia menoja on enemmän ja joskus voidaan miettiä mihin kaikkeen aika sitten riittää.

 

[sivusta]

Omaa kokemusta ei ole, mutta ystävälläni on 5 lasta ja hän suoriutuu arjesta ihailtavan helposti. Hän on luonteeltaan sellainen tiiminvetäjä, omaa hyvän huomiointikyvyn, pystyy silmänräpäyksessä mukautumaan yhden lapsen tarpeista toiseen ja tarvittaessa pyörittämään sitä porukkaansa kuin urheilujoukkuetta - mukaan lukien hänen vähän tossukka miehensä
Ja osaa myös järjestää itselleen iltaisin edes vähän omaa aikaa. Heillä käydessä tulee sellainen olo, että kaikki tapahtuu tuplanopeudella. Tehokkuutta kai se vaatii, ja hyvät hermot.

 

["aloittaja"]

5 lapsisessa perheessä esim. ½ tuntia omaa-aikaa per lapsi tarkoittaa 2½ tuntia/päivä, se jaettuna kahdelle vanhemmalle on reilu tunti/vanhempi. Miksi ruokailuun kuluisi enemmän aikaa suurperheessä kuin pienemmässäkään. Aikatauluttamista ehkä suurempi perhe jonkun verran enemmän vaatii kuin pienempi.

Matematiikan osaan, mutta miten se käytännössä toimii?

Otetaan esimerkki: töistä ollaan kotona puoli viisi. Syödään yhdessä. Lapset ovat tehneet läksyt. Harrastus alkaa kuudelta yhdellä, puoli seitsemän toisella, kenties seitsemältä kolmannella. Koululäksyt tulisi "kuunnella" ja tarkistaa, että ne on tehty. Kaikilta. Neljännellä on soittoläksy pianotunnilta. Se tulisi kuunnella. Yhteistä rentoa aikaa tulisi olla lisäksi ja iltaan rauhoittua vaikka lukemalla. Eri ikäisillä on erilaisia tarpeita ja toiveita.

Myös työ vaatiin jotain iltahommia.

Olenko vain pirun huono organisoija, jos tuntuu, että aitoa aikaa lapsen kohtaamiseen ei välttämättä joka päivä löydy?

 

[riiviöiden äiti]

meillä on 4 lasta, ja hyvin ehtii keskittyä. Tosin kukaan ei soita pianoa, vaan esikoinen käy punttilsalilla isän kanssa (17v), 14v käy isä-poika koripallossa 1x viikko, kaikki käyvät perhesählyssä 1xviikko (paitsi äiti), 11v käy tanssitunneilla yksin ( ei paikkaa vanhemmille, esityksissä käydään ), kuopuksella ei erillistä harrastusta (6v).
Joka ilta 17 vuoden ajan on luettu min puoli tuntia, ja aiotaan jatkaa edelleen.Isompien ollessa ekalla , on jompikumpi ollut j´kotona pienempien lasten kanssa, ja nyt vuoden päästä mies jää osa.aikaiselle että kuopuksen koulu-urakin pääsee alkuun.
Koiratkin käytetään ja lasten lemmikit hoidetaan yhdessä aikuisen avustuksella.
Ei jää tosin töiden jälkeen ns. omaa aikaa, mutta en minä sitä koirien lenkkien lisäksi oikeastaan kaipaakaan.

 

[Madicken04]

[QUOTE="aloittaja";28957660]Matematiikan osaan, mutta miten se käytännössä toimii?

Otetaan esimerkki: töistä ollaan kotona puoli viisi. Syödään yhdessä. Lapset ovat tehneet läksyt. Harrastus alkaa kuudelta yhdellä, puoli seitsemän toisella, kenties seitsemältä kolmannella. Koululäksyt tulisi "kuunnella" ja tarkistaa, että ne on tehty. Kaikilta. Neljännellä on soittoläksy pianotunnilta. Se tulisi kuunnella. Yhteistä rentoa aikaa tulisi olla lisäksi ja iltaan rauhoittua vaikka lukemalla. Eri ikäisillä on erilaisia tarpeita ja toiveita.

Myös työ vaatiin jotain iltahommia.

Olenko vain pirun huono organisoija, jos tuntuu, että aitoa aikaa lapsen kohtaamiseen ei välttämättä joka päivä löydy?[/QUOTE]

Hmm... Ehkei kaikilla lapsilla ole harrastuksia joka illaksi? Joku saattaa haluta viettää aikaa myös kavereiden kanssa, useampi lapsi saattaa olla samassa harrastusryhmässä jne. Mielestäni huomioimaan pystyy myös ihan siinä arjen keskellä, ei se edellytä sitä että kellosta otetaan aikaa jokaiselle se 30min.

 

[vierass]

[QUOTE="aloittaja";28957660]Olenko vain pirun huono organisoija, jos tuntuu, että aitoa aikaa lapsen kohtaamiseen ei välttämättä joka päivä löydy?[/QUOTE]

Varmaankin se on niitä kuuluisia valintoja esim. työsuhteen. Toisen tai kummankaan työ ei ole 8-16 työtä.

 

["aloittaja"]

Nuo pelaamisrajoitukset ja ruokailut yhdessä nyt eivät varmaan vie sen enempää aikaa isommassakaan perheessä. Lapset saattavat myös harrastaa samoja asioita tai sitten pieni/pienemmät sisarukset kulkee mukana seuraamassa isomman treenejä. Kaiken yhdessä lapsen kanssa vietetyn ajan ei tarvi olla kahdenkeskeistä, lukeakin voi yhdessä jne.

Tietty aikataulutuksia tulee kun erilaisia menoja on enemmän ja joskus voidaan miettiä mihin kaikkeen aika sitten riittää.

Joukkojen kuljetuksesta ja ohjaamisesta minulla on työni kautta rutkasti kokemusta. Kysymykseni koskikin enemmän nimenomaan tätä lapsen kohtaamista yksilönä.

En haluaisi, että yhden lapsen pitäisi viettää iltansa jäähallilla illasta toiseen isoveikan reenien takia tai että joku lapsista ei voisi harrastaa jotain, koska "Janicalla on siinä jo se viulutunti".

Vaikka lapsilla olisikin sama harrastus, harvoin se on samaan aikaan samassa paikassa, kun kyse on eri ikäisistä lapsista.

 

[maireaa]

meillä tokaluokkalainen, eskarilainen, 5v, 3v ja 1v. kiireistä ja aina ei ehkä ehdi ihan kaikkea mitä haluais, mut tykätään tästä elämästä ja lapsista.

 

[riiviöiden äiti]

[QUOTE="aloittaja";28957660]Matematiikan osaan, mutta miten se käytännössä toimii?

Otetaan esimerkki: töistä ollaan kotona puoli viisi. Syödään yhdessä. Lapset ovat tehneet läksyt. Harrastus alkaa kuudelta yhdellä, puoli seitsemän toisella, kenties seitsemältä kolmannella. Koululäksyt tulisi "kuunnella" ja tarkistaa, että ne on tehty. Kaikilta. Neljännellä on soittoläksy pianotunnilta. Se tulisi kuunnella. Yhteistä rentoa aikaa tulisi olla lisäksi ja iltaan rauhoittua vaikka lukemalla. Eri ikäisillä on erilaisia tarpeita ja toiveita.

Myös työ vaatiin jotain iltahommia.

Olenko vain pirun huono organisoija, jos tuntuu, että aitoa aikaa lapsen kohtaamiseen ei välttämättä joka päivä löydy?[/QUOTE]

miksi kaikkkien harrastus olisi samana päivänä? meillä ne ovat ma,ke to, pe ja la

 

[riiviöiden äiti]

ja meillä on vuorotyö, eli käytännossä molemmat vanhemmat samana päivänä töissä vain kolmena päivänä viikossa. silloinkin mahdollisesti eri vuorokaudenaikaan.

 

["aloittaja"]

miksi kaikkkien harrastus olisi samana päivänä? meillä ne ovat ma,ke to, pe ja la

Mutta mitä teette, jos on? Valitsevatko suurperheen lapset harrastuksen sen mukaan, minä päivänä se on?

Että "Erkki et voi aloittaa sellonsoittoa, koska se on tiistaisin vaikka haluaisit, koska Martilla on judo"? En haluaisi rajoittaa näin yhdenkään lapsen toiveita/tarpeita.

 

[riiviöiden äiti]

[QUOTE="aloittaja";28957708]Mutta mitä teette, jos on? Valitsevatko suurperheen lapset harrastuksen sen mukaan, minä päivänä se on?

Että "Erkki et voi aloittaa sellonsoittoa, koska se on tiistaisin vaikka haluaisit, koska Martilla on judo"? En haluaisi rajoittaa näin yhdenkään lapsen toiveita/tarpeita.[/QUOTE]

No ei sello eikä judo vaadi aikuisen läsnäoloa harjoituksissa, ja meillä on 2 autoa, 2 aikuista ja kaikilla lapsilla bussikortit.

 

[totuus]

Ei ne suorita kaikkea noin tunnollisesti kuin teillä. Rima laskee ja rentous kasvaa kun lapsia on yli kolme, ei sitä muuten jaksa eikä ehdi.

 

[Madicken04]

[QUOTE="aloittaja";28957681]Joukkojen kuljetuksesta ja ohjaamisesta minulla on työni kautta rutkasti kokemusta. Kysymykseni koskikin enemmän nimenomaan tätä lapsen kohtaamista yksilönä.

En haluaisi, että yhden lapsen pitäisi viettää iltansa jäähallilla illasta toiseen isoveikan reenien takia tai että joku lapsista ei voisi harrastaa jotain, koska "Janicalla on siinä jo se viulutunti".

Vaikka lapsilla olisikin sama harrastus, harvoin se on samaan aikaan samassa paikassa, kun kyse on eri ikäisistä lapsista.[/QUOTE]

Itse onneksi kasvoin aikana jolloin harrastukset eivät olleet vielä noin ...hmm... vakavia. Siis jotenkin saatiin kuitenkin kaikki kuusi harrastaa itsellemme mieluisia juttuja (esim ratsastus, pienon/sähköurkujen soitti, koripallo, 4h-kerho, partio yms) joko kuskattuina (myös kimppakyytejä kavereiden kanssa) tai itse pyöräillen/kävellen/bussilla. Ei älytty olettaa että harrastus olisi tarkoittanut sitä että vanhempi sen ajan seuraa siinä vieressä eikä voi esim keskittyä pikkusisarukseen.

Kerettiin viettää aikaa perheellä, käymään uimassa, hiihtämässä, retkillä jne. Ihan kivoja juttuja ne oli ja tunsi tulevansa huomioiduksi niin noissa jutuissa kuin ihan kotiarjessa. Äiti kylläkin oli kotona mikä helpotti "aikatauluja".

Toivottavasti omatkin neljä lasta kelpuuttavat ajaksi ja huomioimiseksi muunkin kuin sen erikseen järjestetyn kahdenkeskeisen ajan. Mitä saavat kyllä sitäkin vuorollaan.

 

["Omg"]

Että huhuh.....lasten ei tarvitse saada kaikkea mitä haluavat.....alle teini ikäisen lapsen ei tarvitse harrastaa kuin paria harrastusta, alle koulu ikäisen ei ollenkaan. Vanhempien tehtävä on aiheuttaa lapsille myös harmistumista, opettaa että kaikkea ei voi saada. Koska elämä ei ole reilua. 2-13 v lasten pitäisi saada enemmän täysin vapaata leikki aikaa aikuisista....niin ettei aikuinen ole siinä sähläämässä omia rajotteitaan. Kun lapset alkaa kasvaa ja leikkiä vuorovaikutteisesti muiden lasten kanssa, silloin aikuinen ei saa mennä väliin. Vain todella vakavissa tapauksissa puututaan, ja neuvotaan käyttäytynistä. kun lapset keskenään sopivat leikin säännöt saavat lapset siinä valtavasti sosiaalisia taitoja aikuisuuten, sitä ei voi oppia esim jalkapallotreeneissä.

 

["vieras"]

Varmaan riippuu siitäkin missä asuu (pienemmällä paikkakunnalla harrastusmahdollisuuksia ehkä vähemmän),mutta kyllä noi harrastusvalinnat menee sen mukaan millon on aikaa.. Eli joo,"Martilla on tiistaisin judo joten Erkki voi harrastaa vain keskiviikkona,katsotaas löytyiskö joku kiinnostava harrastus sille illalle.."
Toinen asia on että jos on esim 5 lasta niin välttämättä kaikkien harrastuksiin ei vaan riitä rahaa. Joten voi olla että harrastukset on luokkaa "äidin kaveri Tiina antaa Maijalle pianotunteja joka toinen torstai" "Timo käy liikuntapainotteisessa iltapäiväkerhossa" "Kaisa tykkää leipoa joten saa tulla lauantaina mukaan kauppaan ostamaan aineksia"..

 

[Madicken04]

[QUOTE="aloittaja";28957708]Mutta mitä teette, jos on? Valitsevatko suurperheen lapset harrastuksen sen mukaan, minä päivänä se on?

Että "Erkki et voi aloittaa sellonsoittoa, koska se on tiistaisin vaikka haluaisit, koska Martilla on judo"? En haluaisi rajoittaa näin yhdenkään lapsen toiveita/tarpeita.[/QUOTE]

Luulen että vaikka olisi vain se yksi lapsi, hänenkin toiveitaan tulisi jotenkin rajoitettua.

Mutta ehkä kaikki harrastukset eivät vaadi aikuisen läsnäoloa? (Ehkei kaikki lapset/nuoret edes halua vanhempiaan mukaan jokapaikkaan) Kaksi vanhempaa pääsee viemään jo kahteen paikkaan, joskus voi sopia kimppakyytejä harrastuskavereiden kanssa, joihinkin paikkoihin lapsi voi mennä pyörällä tai bussilla. Aika paljon asioita voi järjestää jos ne kokee tärkeiksi.

Meillä on vähän alle 3v lapsi juuri aloittanut jumpparyhmän ja joskus joudun ottamaan vauvan sinne mukaan jos mies on töissä, en sitä niin isona ongelmana osaa pitää. Samoin käyn tuon lapsen kanssa uimassa kerran viikossa. Pyrin järjestämään ne kerrat niin että mies on vapaalla ja voi hoitaa vauvaa, jos ei onnistu niin vauva lähtee mukaan. Vauva on ollut myös tänään mukana leikkipuistoilemassa ja silti koin että vietin aikaa tuon isomman lapsen kanssa ja huomioin häntä. Esikoinen taas sai isältään kahdenkeskeistä aikaa ja huomioa koko illan kun olivat huvipuistossa, yksi lapsista on nyt muualla viikonlopun yli.

 

[Squawe]

Aivan yksilöllistä aikaa jokaiselle lapselle ei kovin usein ole. Teen kuitenkin kaikenlaista yhdessä lasteni kanssa. Olisihan hienoa antaa jokaiselle aivan täysin omaa aikaa, mutta se on kovin harvoin mahdollista. Me syömme kuitenkin kaikki päivän ateriat yhdessä, juttelemme, ulkoilemme ja luemme satuja yhdessä. Jokaista kuunnellaan ja asioista keskustellaan. Omat lapseni ovat myös tottuneet siihen, että teemme asioita yhdessä. En tiedä kärsivätkö he tuon yksilöllisen, aikuisen antaman ajan puutteesta.

Aikuisen yksilöllistä aikaa saattaa antaa sitten joskus isovanhemmat, kummit tai joskus harvoin lasten isä. Eipä noista jokainen kuitenkaan tunnu olevan sitä vaillakaan. Jokaisen lapseni kuitenkin otan yksilönä huomioon ja huomiot ovat pieniä tilanteita ja huomioita tässä normaalissa arjessa.

 

["aloittaja"]

Itse onneksi kasvoin aikana jolloin harrastukset eivät olleet vielä noin ...hmm... vakavia. Siis jotenkin saatiin kuitenkin kaikki kuusi harrastaa itsellemme mieluisia juttuja (esim ratsastus, pienon/sähköurkujen soitti, koripallo, 4h-kerho, partio yms) joko kuskattuina (myös kimppakyytejä kavereiden kanssa) tai itse pyöräillen/kävellen/bussilla. Ei älytty olettaa että harrastus olisi tarkoittanut sitä että vanhempi sen ajan seuraa siinä vieressä eikä voi esim keskittyä pikkusisarukseen.

Kerettiin viettää aikaa perheellä, käymään uimassa, hiihtämässä, retkillä jne. Ihan kivoja juttuja ne oli ja tunsi tulevansa huomioiduksi niin noissa jutuissa kuin ihan kotiarjessa. Äiti kylläkin oli kotona mikä helpotti "aikatauluja".

Toivottavasti omatkin neljä lasta kelpuuttavat ajaksi ja huomioimiseksi muunkin kuin sen erikseen järjestetyn kahdenkeskeisen ajan. Mitä saavat kyllä sitäkin vuorollaan.

En koe lasteni harrastuksia vielä noin....hmm... vakavina.

Mutta jos valmentajan periaate on, että läsnä pienten kanssa on hyvä vanhemman olla, me olemme toteuttaneet tätä periaatetta ja vastanneet toiveeseen. Ja kuten sanoin, se on tuntunut hyvältä.

Kyselen siis vain, miten suurperheiltä tämä käytännössä onnistuu. Meiltä se nyt onnistuu, hyvinkin (ihan yhdellä autolla), mutta jos lapsia olisi enemmän, kokisin varmasti, että asia olisi hankalampi.

Enkä halua nyt vain olla harrastusten perässä, vaan ihan muutenkin mietin sitä lapsen kulloistenkin toiveiden ja tarpeiden kuuntelemiseen ja vanhemman
läsnäoloon liittyvää aikaa. Tulisi kuitenkin olla aikaa olla läsnä ja olla aidosti herkillä kunkin kanssa jatkuvasti, koska jokainen lapsi on minusta sen arvoinen.

En haluaisi sitäkään tilannetta, että joutuisi sanomaan selvästi jostain asiasta mielensä pahoittaneelle lapselle, että "sori, äippä nyt lähtee veljen kanssa reeneihin, puhutaan siitä sun koulukiusaamisjutusta sitten joskus, kun on aikaa". Tai että en edes HUOMAISI, että jollakin katraasta on joku hätä, kun olisin niin "organisoitu" kaikkiin menoihin.

 

["Xxx"]

J

meillä on 4 lasta, ja hyvin ehtii keskittyä. Tosin kukaan ei soita pianoa, vaan esikoinen käy punttilsalilla isän kanssa (17v), 14v käy isä-poika koripallossa 1x viikko, kaikki käyvät perhesählyssä 1xviikko (paitsi äiti), 11v käy tanssitunneilla yksin ( ei paikkaa vanhemmille, esityksissä käydään ), kuopuksella ei erillistä harrastusta (6v).
Joka ilta 17 vuoden ajan on luettu min puoli tuntia, ja aiotaan jatkaa edelleen.Isompien ollessa ekalla , on jompikumpi ollut j´kotona pienempien lasten kanssa, ja nyt vuoden päästä mies jää osa.aikaiselle että kuopuksen koulu-urakin pääsee alkuun.
Koiratkin käytetään ja lasten lemmikit hoidetaan yhdessä aikuisen avustuksella.
Ei jää tosin töiden jälkeen ns. omaa aikaa, mutta en minä sitä koirien lenkkien lisäksi oikeastaan kaipaakaan.

Hyvin silti ehdit palstailemaankin joka päivä...

 

["vieras"]

Käykö suurperheen äidit kokopäivätöissä? Tai töissä ollenkaan?

Tiedän itse 3kpl suurperheen äitejä, kaksi heistä kotona ja kolmas tekee osa-aikatyötä.

 

["aloittaja"]

Itsekin tässä mietin, että taitaa olla niin, että työssäkäyvän äidin ja isän perheeseen voi kuulua max. se kaksi-kolme lasta, jos haluaa olla aidosti mukana lastensa elämässä...

 

[riiviöiden äiti]

[QUOTE="aloittaja";28957762]En koe lasteni harrastuksia vielä noin....hmm... vakavina.

Mutta jos valmentajan periaate on, että läsnä pienten kanssa on hyvä vanhemman olla, me olemme toteuttaneet tätä periaatetta ja vastanneet toiveeseen. Ja kuten sanoin, se on tuntunut hyvältä.

Kyselen siis vain, miten suurperheiltä tämä käytännössä onnistuu. Meiltä se nyt onnistuu, hyvinkin (ihan yhdellä autolla), mutta jos lapsia olisi enemmän, kokisin varmasti, että asia olisi hankalampi.

Enkä halua nyt vain olla harrastusten perässä, vaan ihan muutenkin mietin sitä lapsen kulloistenkin toiveiden ja tarpeiden kuuntelemiseen ja vanhemman
läsnäoloon liittyvää aikaa. Tulisi kuitenkin olla aikaa olla läsnä ja olla aidosti herkillä kunkin kanssa jatkuvasti, koska jokainen lapsi on minusta sen arvoinen.

En haluaisi sitäkään tilannetta, että joutuisi sanomaan selvästi jostain asiasta mielensä pahoittaneelle lapselle, että "sori, äippä nyt lähtee veljen kanssa reeneihin, puhutaan siitä sun koulukiusaamisjutusta sitten joskus, kun on aikaa". Tai että en edes HUOMAISI, että jollakin katraasta on joku hätä, kun olisin niin "organisoitu" kaikkiin menoihin.[/QUOTE]

eikös teitä aikuisiakin ole 2?
Ja kyllä tuossa tilanteessa olisi treenit ne jotka jäisi väliin, eikä keskustelu...