Miten huolehdit että lapsesi ei kiusaa muita?

[Nalkuttava Talonmies]

Kyllä se näköjään on vain fakta, että omanikaan ei ole ryhmässä täydellisin herrasmies.

Miten teillä kotona on käsitelty hoitopaikan "ryhmittymiä"? Eli miten huolehditte että lapsenne ei mene ryhmän mukana ja mahdollisesti syrji muita? Meillä lapsi on leikkinyt kiltisti kun lapsia on ollut vähän, mutta isommassa porukassa on nyt vähän viitteitä, että mennään mukaan näihin "ei me leikitä sun kaa"-juttuihin. Enkä sitä hyväksy missään nimessä. Mutta miten olette ohjanneet lapsenne oikeaan suuntaan? Miten olette menneet väliin - käskytättek ömyös muiden lapsia? Haluatteko että muut vanhemmat puuttuvat oman pilttinne käytökseen?

Kaikista ei tarvitse pitää eikä kaikkia tarvitse kutsua leikkiin mukaan, mutta jos joku haluaa leikkiin mukaan, niin hänet pitää ottaa. Muiden ei tarvitse leikkiä samaa leikkiä kuin oma kultamussu eikä mussun tarvitse leikkiä samaa leikkiä kuin muut. Mutta sitten mahdollisesti leikkii yksin , sekin on ok.

 

[vierailija]

Yritän kasvattaa lapsistani empaattisia. Puhumme paljon siitä, miltä toisesta tuntuu kun nyt teen tai sanon näin.

Valitettavasti lapseni eskarissa ei välitetä vaikka ryhmittymiä syntyykin, vaikka olen yrittänyt puhua ja puhua hoitajille asiasta. Kuulemma riittää "että jokaisella on joku kaveri", mutta se ei haittaa mitään että lapset eivät leiki keskenään. Ja samasta porukasta tulee ekaluokka, joten minusta tässä on jo hyvät lähtökohdat kiusaamiselle. Minunkin lapsellani on yksi ainoa kaveri eskarissa, joten miten kävisi jos tämä vaikka muuttaisi pois. Lapseni olisi todella vaikeaa päästä enää vuosien päästä sisälle johonkin muuhun vakiporukkaan.

Ja mitä tulee esim. pihoilla ja puistoissa leikkimiseen, niin minusta koko kylä kasvattaa. Lapsiani saa siis komentaa, mutta toivoisin myös että minun kanssani tultaisiin puhumaan jos ongelmia ilmenee (jos siis en ole itse paikalla).

 

[Nalkuttava Talonmies]

Omalla lapsellani ei näytä olevan ongelmaa saada kavereita, mikä on ihan hyvä. Hän myös leikkii hyvin erityyppisten lasten kanssa, mutta tosiaan voi sanoa kaverilleen että en nyt leiki kanssasi, jos muita sillä hetkellä "kivempia" kavereita on tarjolla.

Kyllä hänkin on varmasti kokenut tätä "en leiki sun kaa"-juttua toisena osapuolena, mutta viesti ilmeisesti ei ole mennyt perille. Osa ongelmista on selvitetty ja lapset leikkivät yhdessä. Mutta en halua, että hän lähtee nyt mukaan samaa lallatukseen, kun kavereita alkaa olla enemmän. Toki leikkitaitojen paraneminen auttaa tässä tilanteessa, mutta nämä periaatteellisetkin jutut pitäisi iskostaa mukulan päähän. Mikä on oikein ja mikä väärin.

 

[Kowalski]

Tekemällä parhaani. Eli puhumalla siitä, mikä on mukavaa ja mikä ei ole, yritän opettaa lapset asettumaan toisen asemaan, jne.
Pyhimyksiä heidän ei kyllä tarvitse olla, esim. tuo "mä en leiki sun kaa tänään" on ihan perussettiä lapsilla, eikä tarkoita sen kummallisempaa. Samaa tapahtuu myös aikuisten maailmassa jatkuvasti, lapsilta vaan puuttuu se hienotunteisuus joka aikuisilla jo on: me emme sano suoraan että "en tuu sun kanssa kahville tänään koska on parempaakin seuraa" vaan meillä on jo menoa sovittuna tms.

 

[v]

en mäkään aikuisena halua olla kaikkien kaa kaveri, miksi siis lapseni pitäisi?

 

[endie]

mulla vähän otti korvaan tuo,että jos joku haluaa leikkiin mukaan,hänet pitää ottaa.
olen erimieltä.aina ei tarvitse ottaa.eikä se ole kiusaamista tai syrjintää minusta.
systemaattinen syrjintä ja muu sitten asia erikseen.
itse juttelen lapseni kans, et tuntuiskos sinusta se ja se kivalta,jos on tullut esiin jotain tällaista kiusaamista tai vastaavaa.

 

[mymy]

meillä takana tapaus jossa omaa lastani kiusattiin, muut eivät halunneet leikkiä.
Että kyllä meillä opetetaan leikkimään kaikkien kanssa, pakottaa ei tietysti voi. Lapset on vielä niin "onnettomia" ettei pienenä ymmärrä ite sitä "en leiki sun kanssa" hommaa, vanhemmilta se tulee. Mun lapsi siis kolme.

 

[Nalkuttava Talonmies]

en mäkään aikuisena halua olla kaikkien kaa kaveri, miksi siis lapseni pitäisi?

Tässähän se haaste piilee - kaikkien paras kaveri ei tartte olla. Se on selvä. Mutta usein leikkeihin mahtuu ihan hyvin enemmänkin lapsia. Erityisesti jos tiedän, että samat lapset kelpaavat kyllä kaveriksi muussa tilanteessa. Kyse ei ole siitä, että ei tykättäisi oikeasti toisista.

Miten opetat lapselle, että jos muut pomottavat ja syrjivät, niin siihen ei saa mennä mukaan.

Lapset leikkivät hiekkalaatikolla - ei silloin kyllä sanota muille, että "et saa tulla tänne leikkimään". Tai ryhmä lapsia pelaa palloa - kyllä sinne yksi halukas pitäisi mukaan mahtua jos siellä on vaikka jo kolme pelaamassa.

 

[?]

mulla vähän otti korvaan tuo,että jos joku haluaa leikkiin mukaan,hänet pitää ottaa.
olen erimieltä.aina ei tarvitse ottaa.eikä se ole kiusaamista tai syrjintää minusta.
systemaattinen syrjintä ja muu sitten asia erikseen.
itse juttelen lapseni kans, et tuntuiskos sinusta se ja se kivalta,jos on tullut esiin jotain tällaista kiusaamista tai vastaavaa.

miten toimisit tilanteessa jossa leikkimässä aina 3 lasta, yhdelle sanotaan aina ettei haluta leikkiä, sanoisitko aina omallesi ettei tartte ottaa mukaan?

 

[Kowalski]

mulla vähän otti korvaan tuo,että jos joku haluaa leikkiin mukaan,hänet pitää ottaa.
olen erimieltä.aina ei tarvitse ottaa.eikä se ole kiusaamista tai syrjintää minusta.
systemaattinen syrjintä ja muu sitten asia erikseen.

Olen samaa mieltä.

Mutta tuollaisissa tilanteissa tarvitaan yleensä aikuista. Aikuinen osaa katsoa, onko tilanne sellainen että leikkiin mukaan haluavan lapsen voi ohjata toiseen leikkiin ja antaa kahden kaveruksen leikkiä keskenään, vai tulisiko leikkiin ottaa muitakin. Lapsilta puuttuu kyky nähdä kokonaisuus.

 

[endie]

Miten opetat lapselle, että jos muut pomottavat ja syrjivät, niin siihen ei saa mennä mukaan.

voiko sitä niin täsmäasiallisesti opettaakaan ? vai rakentuisiko kaikki tuo lapsen vahvan itsetunnon kasvattamiseen? että lapsella olisi kyky olla rohkeasti muuta kuin muiden vietävissä näissä(kin) asioissa.. keskustelut, tilanteiden läpikäymiset, kehumiset,kannustukset,rankaisut,opastukset kaikessa -eikö niistä ala kasvaa mahdollisesti ei-kiusaava lapsi ?

 

[endie]

miten toimisit tilanteessa jossa leikkimässä aina 3 lasta, yhdelle sanotaan aina ettei haluta leikkiä, sanoisitko aina omallesi ettei tartte ottaa mukaan?

kuten sanoin, systemaattinen syrjintä on asia erikseen.
miettisin myös syitä,miksi aina olisi noin että se yksi ja sama lapsi olisi ei-toivottu ja miettisin ratkaisuja asiaan .

 

[Babylonin Riippuva Puutarha]

On puhuttu kiusaamisesta yleisesti, mitä voi tehdä jos joku kiusaa tai huomaa että jotakuta kiusataan. Kyllä mä luotan lapseeni.

 

[Non compos mentis]

Meillä tulee kovat sanktiot väärästä käytöksestä. Oikeaa käytöstä tuetaan ja kannustetaan.

 

[oo]

Meillä jutellaan paljon asiasta ja tytön kanssa ollaan puhuttu (ja on päiväkodissakin käytäntönä) että saa valita kenen kanssa leikkii, mutta ketään ei saa jättää yksin. Eli jos jollakin ei ole m,uita kavereita paikalla, otetaan mukaan leikkiin. Olen myös pyytänyt tyttöä miettimaan miltä itsestä tuntuu jos joku ei halua leikkiä. Tai miettimään ylipäätään omia tekojaan sen kautta miltä se itsestä tuntuisi.

Tämä on itseasiassa toiminut aika hyvin. Tarhassa on 5 samaniläistä tyttöä ja koska kyseessä on 3-vuorotarha tytöt ovat paikalla miten sattuu. Silloin paikalla olijat leikkivät aina yhdessä. Joskus aina joku jää hetkellisesti ulkopuolelle, oma tyttönikin, mutta minusta se on ollut hyvä hetki keskustella tästä "mä en leiki sun kaa" asiasta. Ja kun tilanne ei jatku pitkään kenenkään kohdalla, on se vain ollut kasvattava kokemus. (Vaikka omakin sydän murtuu, saatikka lapsen kun tulee surullisena hoidosta kotiin).

Kun on synntäreiden aika, kysyn päiväkodista onko ketään jota ei ikinä kutsuta, tai tuntuisi olevan porukan ulkopuolella. Jos olisi, kutsuisin mukaan. Samoten olen hoidosta kysynyt että onko kukaan ulkopuolinen, pitäisikö kannustaa tyttöä leikkimään jonkun kanssa. Minusta on tärkeää kysyä hoitajilta missä mennään.

Tyttö menee eskariin syksyllä.

 

[Nalkuttava Talonmies]

Miten opetat lapselle, että jos muut pomottavat ja syrjivät, niin siihen ei saa mennä mukaan.

voiko sitä niin täsmäasiallisesti opettaakaan ? vai rakentuisiko kaikki tuo lapsen vahvan itsetunnon kasvattamiseen? että lapsella olisi kyky olla rohkeasti muuta kuin muiden vietävissä näissä(kin) asioissa.. keskustelut, tilanteiden läpikäymiset, kehumiset,kannustukset,rankaisut,opastukset kaikessa -eikö niistä ala kasvaa mahdollisesti ei-kiusaava lapsi ?

Sitähän se varmasti on - pitää opettaa että välillä on syytä ajatella omilla aivoillaan. Vaikka mikään hissukka tuo ei ole, mutta selväsi hakee hyväksyntää tietyistä piireistä. Ei taida olla kokenut riittävästi sitä "kolikon" kääntöpuolta, että ymmärtäisi niitä tunteita mitä tulee, kun suljetaan ulkopuolelle ilman mitään hyvää syytä.