p-s
lastenvalvojan kautta(minulle ainakin sieltä ehdottivat..) ajoista en tiedä mut kai riippuu onko kaupungissa tukiperheitä miten paljon..
saattaa mennä aikaa
en sit `ottanu`,ehdottivat vain silloin..mut täälläkin sanoivat että jos haluan rupeavat etsimään uutta tukiperhettä...
Yksi kiinnostunut
Itse olen miettinyt, että voisin olla tukihenkilö - myös sijaiskotitoiminta on aina kiinnostanut. Kiinostaisi, miksi te haluaisitte tukiperheen?
vieras
Katsohan oman paikkakuntasi nettisivut ensiksi. Siellä voit löytää ohjeita tukiperheasioihin liittyen. Yhteyttä kannattaa ottaa oman kunnan sosiaalitoimistoon ja kertoa millaista tarvetta teillä on. Tukiperheen saanti on varmasti ihan paikkakuntakohtaista. Niistähän on huutava pula. Me ollaan oltu reservissä jo vuosia tai välissä oli muutama vuosi taukoa kun itsellämme oli vauva. Viime vuonna meitä kysyttiin kahden perheen lapsille tukiperheeksi. Toisessa oli eläinallergiaa, joten me ei sovittu koska meillä on lemmikki. Toisessa perheessä taas olisi ollut kolme alle kouluikäistä, mutta kun meillä itselläkin on vain alle kouluikäisiä lapsia, niin olisi ollut melkoinen porukka hoidettavaksi.
p-s
minulle ja pojalle ehdotettiin sen takia kun lapsen isä ei halua lasta ottaa luokseen/muutenkaan nähdä, ja minulla ei ole kuin yksi henkilö joka lapsen voi ottaa silloin tälöin..niin eli sanoivat että saisi sitä miehen malliakin yms.
Ap
Aivan joo.... Mulla on haaveena tosiaankin, että meillä olisi tukilapsi. Yksi ylimääräinen huonekin löytyy. Mies ei ehkä niin sosiaalinen ole kuin minä, mutta sellainen perusmies kuitenkin. Itse rakastan kaikkia lapsia ja nautin hääräämisestä kotona. Voiko sen tukilapsen valita iän mukaan?Alkuperäinen kirjoittaja p-s:
*
Sori laitoin Ap, vaikka olen tuo tukiperhetoiminnasta kiinnostunut. Kirjoittelin toista viestä ja siitä jäi tuo päälleAlkuperäinen kirjoittaja Ap:
.
ap
olen kahden alta 3 vuotiaan yh, lasten isä ei hoida lapsia ikinäAlkuperäinen kirjoittaja Yksi kiinnostunut:
vieras
Meilläkin sijaisperhe-asia kiinnostaa, mutta tyssäsi tänään ihan pelan vaatimuksiin. Prosessi on lähes sama kuin adoptioperheille ja kestää vuoden ennenkuin edes mahdollista saada lapsi. Tulot, menot, velat, omaisuus, kuukausittaiset menot ym. pitää kirjata. Lisäksi lääkärintodistukset, pissanäytteet, sosiaalitoimen lausunto (ettei heidän kirjoissaan ole merkintöjä), rikosrekisteriotteet, verotiedot ym. on toimitettava. Ja pullahtaa pois jo siinä jos sos.toimen kirjoista löytyy jotain. Eli meillä yksi toimeentulotukihakemus pari vuotta sitten ja sekin tuli hylsynä takaisin. Mut sen perusteella voivat katsoa että emme ole tarpeeksi varakkaita sijaisvanhemmiksi.
Kotikäyntejä on pari ja sen lisäksi ryhmätapaamisia joiden aikana käydään läpi oma ja puolison menneisyys ja "luurangot" sekä yhteinen elämä kaikkinensa. Erilaisia tehtäviä annetaan kotiin jne. En yhtään ihmettele ettei sijaisperheitä ole riittävästi!
Kotikäyntejä on pari ja sen lisäksi ryhmätapaamisia joiden aikana käydään läpi oma ja puolison menneisyys ja "luurangot" sekä yhteinen elämä kaikkinensa. Erilaisia tehtäviä annetaan kotiin jne. En yhtään ihmettele ettei sijaisperheitä ole riittävästi!
tukiperheeksi voisi ryhtyä
Paljon on tukiperheitä maalla, mutta onko niitä kaupungeissa? Voikohan tukiperhe olla avopari tai uusperhe? Paljonko lapset ovat tukiperheen luona?
v
tukiperhe voi olla ihan minkälainen vain ja ajat sovitaan aina tapauskohtaisestiAlkuperäinen kirjoittaja tukiperheeksi voisi ryhtyä:
vieras harmaana
Sijaisperhe-kurssi eli Pride käyty juuri. On totta, että kouluttajat tekivät kotikäynnin ennen kurssia ja kysyivät tietoja perheestämme kunnan sosiaalitoimistosta (just sitä onko joitakin merkittäviä merkintöjä). Pride kurssina oli sellainen, joka mielestäni jokaisen pariskunnan kannattaisi käydä jossakin vaiheessa läpi. Siinä tosiaan tehtiin tehtäviä ja oli tapaamisia ryhmänä tai pariskunnan henkilökohtaisia. Kurssin aikana tuli keskusteltua miehen kanssa paljon sellaisistakin asioista, joista ei normaalisti keskusteltaisi. "Luurangot" tosiaan kaivettiin kaapeista, mutta eivät ne välttämättä ole esteenä sijaisperheeksi ryhtymisessä. Se, että suvussa on vaikka alkoholismia tai mielenterveysongelmia, ei ole esteenä sijaisperheeksi ryhtymisessä (tietty ei niitä meillä itsellä saa nyt olla). Kurssin tuloksena meidät hyväksyttiin sijaisperheeksi, mutta itse emme vielä tässä elämänvaiheessa halunneet koska omat lapset ovat vielä liian pieniä.
Jos jostakin pariskunnasta tuntuu kamalalta puhua omista tai lähisuvun "luurangoista" tai tietojenne kysely tuntuu kamalalta, niin uskoisin että kannattaa tosiaan miettiä onko kykyä tai todellista halua ryhtyä sijaisvanhemmaksi. Sijaisperheenä ollaan tekemisissä sossujen kanssa usein, jotka tietää teistä perheenä aika paljon... Se, että osaa käsitellä omia asioitaan ja tunteitaan vaikuttaa paljon siihen, että osaa myös käsitellä sijaislasta ja heidän läheisiään.
Alkuperäinen viesti kyllä käsitteli tukiperhettä, joka on kyllä taas ihan eri asia kuin sijaisperhe.
Jos jostakin pariskunnasta tuntuu kamalalta puhua omista tai lähisuvun "luurangoista" tai tietojenne kysely tuntuu kamalalta, niin uskoisin että kannattaa tosiaan miettiä onko kykyä tai todellista halua ryhtyä sijaisvanhemmaksi. Sijaisperheenä ollaan tekemisissä sossujen kanssa usein, jotka tietää teistä perheenä aika paljon... Se, että osaa käsitellä omia asioitaan ja tunteitaan vaikuttaa paljon siihen, että osaa myös käsitellä sijaislasta ja heidän läheisiään.
Alkuperäinen viesti kyllä käsitteli tukiperhettä, joka on kyllä taas ihan eri asia kuin sijaisperhe.
vieras harmaana
Tuo silmää iskevä naama tuli taas tuonne! Ei siis pitäis olla, vaan sulku-kiinni-merkki. =)
Kiinnostunut
Kerrotko, miten teillä mies suhtautuu asiaan? Millainen on luonteeltaan? Meidän mies on niin perusjuntti ja ujo, että tuskin kovin syvällisiin keskusteluihin avautuu edes. Minä taas olen avoin ja tasainen nainen.Alkuperäinen kirjoittaja vieras harmaana:
vieras harmaana
Hei Kiinnostunut...
Mä olen ollut se aktiivisempi osapuoli alunalkaen tähän sijaisvanhemmuuteen. Mies ei tiennyt sijaisperheasioista paljoakaan ennen kurssia. Tukiperheenä ollaan oltu jo vuosia. Tuo mun mies on ihan mukavan sosiaalinen kaveri ja välillä jopa yllätti mut yllättävän viisailla kommenteillaan Ryhmätapaamisissa puhuttiin ihan yleistä asiaa, mutta sitten henkilökohtaisissa paritapaamisissa sitten keskityttiin meidän parisuhteeseen, lapsiin ja lähisukuun ja suhtautumiseen erilaisiin ongelmiin ja asioihin. Mun mielestä siellä käytiin ihan tavallista keskustelua, ei tuntunut niin kauheen syvällisiltä jutuilta. Eli kyllä varmaan sun perusjuntti ja ujo mies siellä pärjäisi ihan hyvin =)
Mä olen ollut se aktiivisempi osapuoli alunalkaen tähän sijaisvanhemmuuteen. Mies ei tiennyt sijaisperheasioista paljoakaan ennen kurssia. Tukiperheenä ollaan oltu jo vuosia. Tuo mun mies on ihan mukavan sosiaalinen kaveri ja välillä jopa yllätti mut yllättävän viisailla kommenteillaan
Ryhmätapaamisissa puhuttiin ihan yleistä asiaa, mutta sitten henkilökohtaisissa paritapaamisissa sitten keskityttiin meidän parisuhteeseen, lapsiin ja lähisukuun ja suhtautumiseen erilaisiin ongelmiin ja asioihin. Mun mielestä siellä käytiin ihan tavallista keskustelua, ei tuntunut niin kauheen syvällisiltä jutuilta. Eli kyllä varmaan sun perusjuntti ja ujo mies siellä pärjäisi ihan hyvin =)