Miten esitän surunvalitteluni?

[hmm]

Mun täti on kuollu. ...mutta just nyt en saa edes sen kasvoja mieleeni, en muista, kuka niistä se on.. Eli siis ihan vieras minulle, eikä tuo kuolema tunnu mulle silleen "miltään".

Mutta mietin vaan, jos huomenna isä soittaa. Sen sisko siis.. Ei olla senkään kanssa läheisiä, mutta se varmaan ilmottaa mulle, että toi on kuollu. Pitääkö (pitää tietty..) mun ilmaista surunvalitteluni? Ei noikaan mitään läheisiä ole olleet, mut sen sisko se kuitenkin oli...

Jotenkin teennäistä sanoa, et pahoitteluni tai osanottoni, kun itselle se oli ihan vieras, isä ei ole mulle läheinen eikä isä ollut siskonsakaan kanssa läheinen...

Mut kai mun noin "pitää" sanoa?

 

[Aaban]

No sano hänelle miltä parhaalta tuntuu sitten siinä tilanteessa... Jos tuntuu kovin teennäiseltä sanoa otan osaa tms. Niin sano vaikka, että ikävä juttu... HÄn oli kuitenkin siskosi... Tai jotain muuta vastaavaa.

 

[vieras]

Osaanottoni suruun, ei siinä kummempaa. Sitä käytetään oli sitten läheinen tai ei esim mun työkaverin äiti kuoli niin kyllä kaikki työpaikkalla ottivat osaa suruun vaikka eivät mitkää läheisiä ko henkilön kanssa olleet eivät olleet koskaan nähneet tämän äitiä.

Kysehän on siitä että sinulle läheinen / tuttu ihminen suree ja sinä otat osaa siihen suruun.

 

[hmm]

Osaanottoni suruun, ei siinä kummempaa. Sitä käytetään oli sitten läheinen tai ei esim mun työkaverin äiti kuoli niin kyllä kaikki työpaikkalla ottivat osaa suruun vaikka eivät mitkää läheisiä ko henkilön kanssa olleet eivät olleet koskaan nähneet tämän äitiä.

Kysehän on siitä että sinulle läheinen / tuttu ihminen suree ja sinä otat osaa siihen suruun.

Niin... mutta mutta... toi ei vaan jotenkin istu mun suuhun.

Ja kun.. no... mua ei sureta... siis ei sen enempää kuin kenen tahansa vieraan ihmisen kuolema, enkä ihan usko, että kauheesti surettaa isääkään...

No jaa. Katsotaan. Ehkä mä keksin jotain sanottavaa. Mä taidan kallistua tolle "ikävä juttu" -linjalle.

Musta on ihan ok sanoa semmoiselle ihmiselle "osanottoni", joka oikeesti suree. Mutta jotenkin kun tunnen isäni, tiedän, ettei se sitä(kään) niin hetkauta.

 

[Henrietta]

Kun isäsi kertoo asiasta sano hänelle vaan että niin joo,kuulinkin jo siitä...ja voit ihan hyvin sanoa,ettet nyt oikein osaa sanoa mitään kun et tätiä edes tuntenut,mutta ikäväähän se on...

Tai sitten et vastaa puhelimeen B)

 

[äiti 40plusplus]

minä olen vähän ihmellinen mutta en osaa esittää tekstiä "valittelumuodossa". yleensä avaan keskustelun tyyliin "kuulin että teillä on perheessä ikäviä uutisia". siitä sitten lähdemme keskustelemaan siihen suuntaan mihin se keskustelu vie.
Ja joskus sanoja ei tule ollenkaan. kun tuttavilla kuoli vauva kohtuun juuri ennen laskettua aikaa, halasin vain molempia, itkin ja sopersin "on se niin väärin".
Ei ne minusta ne oikein valitut sanat vaan se lähelläoleminen ja se että kuuntelee toista jne.