Miten erota?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Neuvoton
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
N

Neuvoton

Vieras
Nyt on käynyt ikävästi. Olen ihastunut avovaimoni hyvään ystävään. Eikä tässä vielä mitään, mutta tunne on molemminpuolinen. Viipyileviä katseita ja outoa kipinää on välillämme ollut jo pari vuotta.

Viikonloppuna olimme porukalla avovaimoni suvun mökillä ja muutaman paukun jälkeen puimme tunteemme sanoiksi. Kiihkeän syleilyn ja pikaisten suudelmien lisäksi ei tapahtunut muuta.

Haluan tilanteeseen muutoksen. Pettää en halua, joten ensin erotaan ja sitten katsotaan. Avovaimoni ystävä on luvannut odottaa, että saan asiat hoidettua. Nyt vain olen miettinyt pääni puhki, miten sen tekisin. Sen vain tiedän, että suhteemme on jo henkisesti loppu ja olen korviani myöten ihastunut tähän hänen ystäväänsä.

Tiedämme molemmat, että sen jälkeen heidän ystävyytensä valitettavasti päättyy, mutta vaihtoehtoja ei ole. Mietin vain, kauanko meidän olisi syytä pitää tilanne salassa ja miten meidän lopulta pitäisi hänelle tilanne kertoa. Ilmihän se tulee lopulta kuitenkin.

Asian tekee entistäkin vaikeammaksi, että asumme minun asunnossani. Avovaimoni pitäisi ensin löytää asunto itselleen ja sekin vie aikaa.
 
Kaksoispetos. Petos on paha, mutta tulla petetyksi sekä miehensä että ystävänsä taholta tällä tavalla, voiko sen jälkeen luottaa kehenkään ??
Evvk se, miten teidän viipyileville katseillenne ja oudoille kipinöillenne käy.
 
Tässä mukavasti valottuu näille pettäjiä parjaaville myös tämä toinen puoli. Mutta asiaan, mitä ihmeellistä erossasi on? Sanot avokille suoraan kiertelemättä että haluat erota ja olet päätöksestäsi täysin varma, sitten etsitte yhdessä hänelle asunnon ja sovitte muista käytännön asioista.

Mitä tähän ihastukseesi tulee niin hänen tunteensa voivat olla aidot kuten voivat sinunkin olla. Hän ottaa valtavan riskin. Hänhän ei välttämättä menetä ainoastaan avokkisi ystävyyttä vaan mahdollisesti muitakin ystävättäriään. Naiset ovat tässä suhteessa aika susia. Siksi te voitte paljastaa suhteenne vasta kun avoerosi on varma ja olette myös varmoja siitä että haluatte suhteestanne tulevan vakavampaa. Ei pääse kukaan väliinne säheltämään. Se ei sitten myöhemmin kuulu kenellekään milloin suhteenne alkoi. Eli hiukan sitä paljon kiisteltyä salarakasmeininkiä on tiedossa sinulle ja uudelle ihastuksellesi :)
 
Naiset ovat susia? Pitäisikö mennä selkään taputtelemaan ja kehumaan, kuinka ihanan petollinen olet ja ajattelet vain itseäsi ? Ja eikö muutama mieskin paheksuisi, jos mies iskisi kaverin naisen?
 
Jos tämä ei ole provo, niin tuosta ei hyvää seuraa, se on saletti. ""Viipyilevät katseet ja outo kipinä"" ovat eri asia kuin oikeasti olla toisen kanssa. Sinä olet ja asut ja elät jo yhden naisen kanssa. Ei niitä kaikkia katseltuja ja kipinöityjä tarvitse omakseen ottaa. Mistä tiedät, ettei taas tule sitten joku, johon vaihdat lennossa? Ottakaa järki käteen. Todetkaa, että teidän välillänne säkenöi, mutta sehän voi olla vain piristävää, kun nimenomaan ette jatka siitä pidemmälle. Mistä tiedät, millainen ihminen hän oikeasti on? Muuta kuin että hän on avovaimosi ystävä!!! Haloo!!! Omasta kuormasta ei syödä!!! Tuossa tulee vielä monta särkynyttä sydäntä, juoruilua, kiroilua, tappelua...ja sitä ei tämä teidän viipyilevä katse ja outo kipinä kestä eli varaudu menettämään kaikki kerralla. Mitenkähän tämän voisi hullaantuneen päähän terottaa, ei vissiin mitenkään. Tämän on pakko, kerta kaikkiaan pakko olla provo tai täysin kypsymättömien pentujen touhua. ÄLKÄÄ RIKKOKO KOKO PAKKAA. Jos haluat jättää avovaimosi, jätä hänet riippumatta tästä kipinöitsijäpimusta. Ja jos et jättäisi häntä ilman tätä kipinöitsijäpimua, niin sitten ole hänen kanssaan kunnes tiedät, miksi hänet jättäisit. Nyt aikuistumista peliin ja turha viipotus helevettiin, kuin olis jo!!!
 
Nyt ei ymmärrä, eivätkö ihmiset saa erota avoliitosta? Eikö ole suuri petos olla ja jatkaa ihmisen kanssa suhdetta vaikka sydän haluaa toisaalle? Eikö se ole petos myös itselle? Jos kovasti innostuu harkitsemaan, eikö vaarana ole se kaikkein pahin eli rinnakkaissuhde? Eikö ole reilua sanoa hyvästi? Jos tämä uusi tunteiden kohde sattuu olemaan nykyisen kumppanin, josta halutaan erota, kaveripiiristä niin eikö lopputulos ole kuitenkin sama kuin jos uusi olisi tuntematon henkilö?

Ap annan neuvon, pitäkää homma visusti salassa ja pyrkikää lopulta laittamaan suhteenne alku ikäänkuin eron jälkeiselle ajalle ikäänkuin jonkun biletyksen seuraamukseksi. Eli liiku eron jälkeen yksin baareissa ihan vain hämäykseksi ja illassa sitten sattumalta tapaatte :)
 
Onko kellään kokemusta tilanteesta jossa olen? Muutimme erilleen 5 vuoden jälkeen, mies haluaa miettiä mitä haluaa ja ottaa aikalisän. Nyt on kamala olo ja pelkään koko ajan että hänellä on joku toinen ja se tekee minusta tietysti ärsyttävän riippujan. Kuinka todennäköistä on että kipinä syttyy uudelleen ja palaamme entistä vahvempina yhteen? Vai onko tämä vain pehmeä tapa jättää ja odotan turhaan. Luulin että minäkin hyötyisin erilleen muutosta ja rauhassa annettais ajan näyttää. Mutta nyt tuntuukin ihan helvetin kamalalta. Mitä teen, neuvokaa. Esitänkö välinpitämätöntä vai näytänkö tunteeni avoimesti?
 
valitettavsti täytyy todeta, että toiselle on helpompi sanoa, että katsotaan vähän aikaa erillään ja mietitään yhteenpalaamista myöhemmin kuin suoraan ettei halua olla enää ikinä toisen kanssa.

erotessa on usein vielä voimakkaita tunteita mukana, jos toista on rakastanut monta vuotta, ei halua toisen kärsivän, näillä aikalisä tarinoilla halutaan pehmentää eroa.

aika parantaa, ja maailma on täynnä tutustumimsen arvoisia miehiä, jaksamista sinulle!!
 
Kiitos palautteesta. En ole ajatellut jättää mitään takaporttia auki. Jos emme onnistu avovaimoni ystävän kanssa, niin en minä vanhaankaan enää palaa. Enkä usko hänenkään sitä ikimaailmassa toivovan.

Koska asia on edelleen harkinnassa, haluaisin mielipiteitänne, miten pian olisi sopivaa tuoda asia päivän valoon? Moralisointi on turhaa, tunteillemme emme voi mitään ja teen mielestäni väärin, jos jatkan suhdetta avovaimooni ilman tunteita. Ikävää on, että kyseessä on hänen ystävänsä, mutta minkä minä tunteilleni mahdan? Pitäisikö eron jälkeen etsiä joku vieras, josta en välitä oikeasti? Olisiko se oikein häntäkään kohtaan?
 
Herranjestas sentään, tunteet ja rakkaus ym. ym. Etkö sitten nykyistä kumppania kohtaan alussa tuntenut mitään?
Vaihtoon vaan aina kun kyllästyy ja vaihdokiksi vielä kumppanin ystävä, jotta oikein kunnolla loukkaisi.
Ei ihminen ole mikään tahdoton olio, kyllä järkikin sentään pitää mukana olla. Ajattele, miltä sinusta tuntuisi, jos sinun paras kaverisi olisi vienyt tai vie sinulta kumppanin? Siinä sinä sitten hoet, että eihän sille mitään voi jos kipinöitä on ilmassa ja outoa vipinää housuissa.
 
Olen elämää nähnyt. Kerran eronnut, myös petetty. Itse en ole koskaan pettänyt. Nyt uudestaan, tosi onnellisesti naimisissa.

Periaatteisiini on kuulunut aina se, että parisuhde on parisuhde ja uusi suhde voi alkaa vasta kun entisen on hoitanut loppuun.

Ihailen sinun ajatustasi siitä, että ennenkuin aloitat mitään muuta kuin ""kipinöitä välillänne"", tahdot ja aiot myös hoitaa entisen suhteen loppuun. Ajattelet sitä loppuun saattamista jopa niin kauas, että milloin voi alkaa uuden suhteen ettei loukkaisi toista.

Jos olisin tämä nainen, jota olet jättämässä ( tässä puhuu siis se petetty vanhempi nainen ), niin uskoisin, että minua ei loukkaisi uusi suhteesi kehenkään enää sen jälkeen, kun olisimme ensin käyneet läpi erokeskustelun ja konkreettiset toimet = se muutto omaan asuntoon. Sen jälkeenhän me kumpikin olisimme kirjaimellisesti omillamme - vapaita uusiin suhteisiin.

Toinen asia on se, että onko uuteen suhteeseen valmis heti toisen päätyttyä - pidä viisaana miehenä hieman etäisyyttä ottaessasi uuteen läheisyyttä :-) ... siis tarkoitan ettei heti saman katon alle ja kylki kylkeen. Erossa on aina kummallakin osapuolella tarvetta ""suruaikaan"" ihan pelkästään ajatusten kirkastamiseksi. Vasta puhtaalta taululta pystyy aloittamaan hedelmällisen uuden suhteen rakentamisen.

Tämä ei ole faktaa, tämä on vain vanhan rouvan mielipide.
 
Mikäli haluat olla mahdollisimman korrekti niin älä uskoudu kenellekään. Toivottavasti myös uusi ihastuksesi tähän pystyy. Jos teillä ei olisi yhteistä ystäväpiiriä silloin voisi betikselle uskoutuakin muttei nyt ehkä kannata. Sinun tulee kertoa avovaimollesi suoraan, että haluat erota. Hän kysyy syytä, mutta ei hänelle tästä ihastumisesta kannata kertoa. Todellinen syy sitäpaitsi lieneekin syvemmällä. Luonnollisesti nykyinen avovaimosi keskustelee ystävättärien kanssa erostaan ja tämä saattaa olla vaikea paikka uudelle ihastumisellesi. Hän joutuu karttamaan näitä keskusteluja ja saattaa herättää epäilyksiä tahtomattaan. Kuvittelisin, että Uuden Vuoden Aatto on hyvä julkistamisen paikka ellei teitä yllätetä jo tätä aiemmin. Mutta tärkeintä on ettei teitä yhdistetä toisiinne ennen eroa. Kysymys ei ole pelkuruudesta vaan siitä, että näin kaikki pääsevät helpommalla tuhlaamatta energiaa asioihin, jotka itseasiassa vain lisäävät tuskaa.
 
Olen aivan samaa mieltä Ainin kanssa. Älä missään nimessä anna eron todellisen syyn tulla julki! Se satuttaisi kaikkia varmasti eniten.
Itse erosin miehestäni kun ihastuin nykyiseen poikaystävääni, eron jälkeen tapailimme kahden kesken muutaman kuukauden ajan, jonka jälkeen aloimme tapailla myös julkisesti, tämän seurauksena ystäväpiirimme sai vähitellen tietää meidän seurustelevan. Se miten seurustelumme todella alkoi on vain meidän kahden välinen asia siitä ei kukaan muu tiedä ja hyvä niin!!
 
Varo vain ettet sekoita salailua ja seikkailua oikeaan ihastukseen. Toivon todella ettet eron jälkeen huomaakkin ettei ihastus ollutkaan aitoa, kuinka hyvin oikeasti tunnet sen avovaimosi ystävän? Älä tee mitään mitä myöhemmin kadut, sillä tuollaista ei kukaan nainen anna anteeksi, tai ainakaan unohda!
 
Tunteeni avovaimoani kohtaan ovat muuttuneet välinpitämättömyydeksi. Olen tuntenut hänen ystävänsä jo melko pitkään, joten kyseessä ei ole mikään hetken huuma. Koskaanhan tulevaisuudesta ei voi olla varma. Varmaa on vain, että haluan lopettaa avovaimoni kanssa ja yrittää hänen ystävänsä kanssa.

Kunhan vain saan asiat alkuun. Olen päättänyt ottaa asian puheeksi viikonloppuna.
 
Kuullostatpa todella lapselliselta! Ja ikä oli..? Kun vieras nainen katsoo vähän pidempään sinua niin heti olet ihastunut ja jättämässä avokkiasi. Oli miten oli, niin tuossa sinulle käy vielä huonosti: menetät avokkisi sekä hänen ystävänsä! Mutta rehellisyyden nimissä toivon, että avokkisi heittää sinut niska-pers-otteella pihalle! Vaikuta meinaan -anteeksi nyt vaan - todella lapselliselta ja typerältä!
 
Ei muuta kuin onnea sitten vaan. Ehkä seuraavan kerran se olet sinä, joka jätetään jonkun sinun ystäväsi vuoksi. Että sitä odotellessa. Tuo suhde ei tule kantamaan pitkään. Kai sen tiedät. Uskon, että vaikeaa tulee. Tiedän sen.
 
En ymmärrä mitä tässä on joidenkin mielestä hätiköityä. Katseita on vaihdettu jo kaksi vuotta! Eli kyllä asiaa on pohdittu puolin ja toisin. Kaikenlaisia kauhuskenaarioita heitellään ilmaan, että jos et sitten tulekaan onnelliseksi ja kadut ja syyllisyyttä kaivellaan, miten voit olla tuollainen. Vaikka juuri näin (kertomalla halustaan erota ja erota) ainakaan fyysistä petosta ei tehdä. Näille kauhuskenaarioihmisille heitän kysymyksen: kuka voi ennustaa jättääkö nykyinen avovaimo tämän miehen ensi vuonna? Sitten hän vasta onneton olisikin, kun hylkäsi omat tunteensa. Voihan avovaimo parhaillaan ajatella aivan samoin heidän suhteestaan kuin AP että aikasten tylsää on ja kun se oikea uros tulee kohdalle se olisi myös menoa.
 
naurettavaa!!! taidat itse olla aika nuori... Kommenttisi ovat outoja. Kylla maailmassa ihastutaan ja rakastutaan ihan kunnollakin eikä vaan hetken huumia koeta. Ja antaa tunteiden viedä! Suomen maahan ei tarvita yhtään lisää avioeroa tai onnetonta liittoa, joten valitaanpas puolisot tarkasti ja ja tunteella. Erotaan nuorina ja lapsettomina kun vielä voidaan! Taidat olla itse onnettomassa liitossa mutta et uskaltanut lähteä tarpeeksi ajoissa, se katkeroittaa.....
 
Tällaisia tilanteitahan suhteissa tulee. Ihastuu johonkuhun toiseen, pientä kipinöintiä ja seikkailunhalua. Onko se sitten sellaista, että haluaa luopua olemassa olevasta suhteestaan ja pistää kaiken uusiksi? Harkinta lienee paikallaan, vaikka olisittekin nuoria ja lapsettomia, ettekä vielä virallisesti sitoutuneita.

Kannattaisi ehkä hieman odotella, miten viinapäissä tehdyt tunnustukset ovat voimissaan esim. kuukauden päästä. Aluksihan ne voivat tuntua jännittäviltä ja säväyttää aivan erityisesti. Oletteko muuten jutelleet tunteistanne ja sinun suunnitelmistasi tämän ystävättären kanssa selvin päin? Voihan juttu hänelle ollakin vain jotain ohimenevää.

Aika tavallisia muuten lienee nämä ystävättärien väliintulot. Varsinkaan jos ystävättärellä ei itsellään ole seurustelusuhdetta ja hän saa olla ns. kolmantena pyöränä, on se hänelle hyvinkin helppo ja ikäänkuin tarjottimella oleva mahdollisuus saada huomiota, antaa katseiden viivähdellä jopa flirtata tavalla, joka ei vielä vaadi tai velvoita häntä mihinkään. Täysin ulkopuoliseen, ei yhteiseen ystävään tai tuttavaan ihastuminen on tilanteena ihan eri. Petoksen maku on jostain syystä tällaisissa ystävätär-jutuissa selvästi vahvempi.



 

Yhteistyössä