Ollaan oltu miehen kanssa yhdessä 4 vuotta ja kaksi pientä lasta on siunaantunut ollaan käyty perheneuvojalla useaan otteeseen ja yritetty ja yritetty nyt musta tuntuu että se rakkaus vaan on kuollut ja ainoa asia mitä ajattelen päivittäin on ero se tuntuu ainoalta oikealta vaihtoedholta jotta saisin oman elämäni raiteilleen ja ajatus elämästä ilman miestäni tuntuu vain helpottavalta vaikkakin hieman pelottavalta. mutta miten sitä voi elää itsensä kanssa kun on "erottanut" lapset isästään? lasten takia olen jo reilun vuoden jaksanut yrittää mutta pitäähän sitä itsekkin saada elää ja olla onnellinen...
lapset tietenkin kärsii myös huonosta suhteesta mutta silloin niillä ois kuitenkin isä jokapäivä kotona..ero on väistämätöntä mutta oikea hetki vain puuttuu. miten teillä muilla on itsetunto kärsinyt tässä asiassa?
Mies meillä ei halua eroa mutta minä kyllä.
lapset tietenkin kärsii myös huonosta suhteesta mutta silloin niillä ois kuitenkin isä jokapäivä kotona..ero on väistämätöntä mutta oikea hetki vain puuttuu. miten teillä muilla on itsetunto kärsinyt tässä asiassa?
Mies meillä ei halua eroa mutta minä kyllä.