miten aloittaa uusi elämä

[minniini]

olen nuori 22 vuotias ja naimisissa, meillä on 8kk ikänen poika. kun odotin lastamme alkoi alamäki,mies ei ymmärtänyt mielialan muutoksia,enkä minä ymmärtänyt mikse hän ymmärrä. nyt tiuskimme toisillemme aina.. itse en jaksa ja olen erosta puhunut,mies aina houkuttelee minut jäämään,vannoo että kaikki muuttuu,kuitenkaan näin ei ole ja tiedän sen.
tekisi mieli ottaa poika ja lähteä mutta uuden elämän aloittamine tuntuu melkeenpä mahdottomalta,ei ole paikkaa minne mennä.

 

[Nimettömänä]

Tiedän tunteen. Meillä vielä toinen tulossa ja mietin todella eroa. En jaksa ainaista tiuskimista ja toisen haukkumista. En jaksa sitä välinpitämättömyyttä, kun haluan että minä olen tärkeä jas minusta ja mielipiteistäni välitetään. Olen puhunut erosta mutta tiedän ettei mies ota tosissaan ja suhtautuu vaan kylmän välinpitämättömästi. En vaan haluaisi rikkoa perhettä, mutta en tiedä mitä tehdä. Tiedän että mies ei halua mihinkään parisuhdeterapiaan. Me myös naimisissa ja nuoria, 23 ja 24 mies.....Itselläni ei paljon kavereita, pieni paikkakunta, toinen lapsi tulossa. En todella tiedä miten aloittaa uusi elämä.

 

[NeitiNasu]

Ei kannattaisi erota kun lapsi on vasta vauva. Kaikki tasottuu sitä myöten, kun lapsi kasvaa. Mun äiti sanoi mulle näin kun me miehen kanssa neidin vauva-aikaan tehtiin eroa. Ja oli pahusvieköön oikeassa. =)

 

[Vielä pystyssä]

Voihan sinne parisuhdeneuvojalle mennä yksinkin.
Hätä keinot keksii...

 

[jaaha]

Ei kannattais alkaa kovin nuorena kotileikkiä leikkimään.
Ei tuollaiset parikymppiset pojat vielä ole kypsiä isiksi. Heillä on vielä autonrassaukset ja kaljoittelut pääasiana.
Vasta lähempänä 30 pojasta kasvaa mies.

Kyllä ne teidänkin miehet kasvaa aikuisiksi jos jaksatte odottaa, mutta se on eri asia, minkä hinnan siitä maksatte. Monesti näissä nuorina solmituissa liitoissa käy niin, että mies luulee naimisiin menon olevan sitä, että on koti ja ruoka valmiina ja sängyssä hyvä palvelu. Kun pitäiskin ottaa vastuuta, aletaan kulkea vieraissa ja juhlia kun elämä ei ollutkaan niin hauskaa ja käy kateeksi sinkkukaverit.
Vaimo hoitaa lasta ja yrittää ymmärtää. Kun mies sitten on kasvanut aikuiksi, vaimo on jo kyllästynyt.

Tarinan seuraava jakso on sitten se, että erotaan ja etsitään uudet puolisot. Sitten voidaankin siirtyä taistelemaan tuonne uusperhe palstalle, kuinka exät on ikäviä ja inhottavia ja lapsia on vähän kelle sattuu.

Niin tavallista ja niin surullista

 

[vierailija_]

jaaha: kiinostaisi tietää että mikä on sinun tarina kun negatiivisella mielellä olet liitenteessä???? Ei kaikki nuoret miehet noin kamalia ole, jos noin ajattelisi olisi kaikki sinkkuina kolmekymppisiksi ja usko kanssa ihmisiin olisi aika heikoissa kantimissa. Tiedättekö että perus negatiivisen ihmisen on vaikea saada omia suhteitaan onnistumaan ja hän ajattelee ettei parmpakaan voi olla koska hän itse ei sitä ole kokenut.Toivoin sinulle kuitenkin hyvää ja onnelista elämää =)

 

[Meryl]

Tiedoksi vaan ettei se ikä siihen ihmisen käyttäytymiseen vaikuta. Oma mieheni on 28-vuotias ja tutulta kuulostaa tuo mitä tuolta ketjun alkupäästä sai lukea.

 

[senkun tietäis]

\

Tiedän tunteen. Meillä vielä toinen tulossa ja mietin todella eroa. En jaksa ainaista tiuskimista ja toisen haukkumista. En jaksa sitä välinpitämättömyyttä, kun haluan että minä olen tärkeä jas minusta ja mielipiteistäni välitetään. Olen puhunut erosta mutta tiedän ettei mies ota tosissaan ja suhtautuu vaan kylmän välinpitämättömästi. En vaan haluaisi rikkoa perhettä, mutta en tiedä mitä tehdä. Tiedän että mies ei halua mihinkään parisuhdeterapiaan. Me myös naimisissa ja nuoria, 23 ja 24 mies.....Itselläni ei paljon kavereita, pieni paikkakunta, toinen lapsi tulossa. En todella tiedä miten aloittaa uusi elämä.

Tää oli kuin mun oma viesti..iät ja kaikki sopii yksiin..
Mut mulla on vielä se et ite oon pttäny miestäni kerran alku syksystä juuri näitten syitten takia ja mies sen jälkeen mua kaks kertaa..Kerroin kyl miehelle vasta sen jälkeen ku se jäi kii eka kerrasta kun toi mulle klamydian..nää sen molemmat kerrat on tapahtunu tän tokan odotusaikana..mikä loukkaa mua eniten ku vaarantaa vauvan hengen tuliaisillaan.. Joten ei tosiaankaan tiedä mistä löytäis voimia tälle kaikelle ja miten aloittaa uusi onnellinen elämä.

 

[äiti]

Kannattaa kyllä tehdä kaikkensa avioliiton eteen ennenku heittää hanskat tiskiin. Varaat lastenhoitajan viikonlopuksi, pynttäydyt upeaksi naiseksi ja lähtekää mukavalle lomalla kahdestaan miehesi kanssa..hotelliin tai mökille. Nautitte toisistanne. Eiköhän se parisuhde suju hyvin seuraavat puoli vuotta ja sitten taas uusiksi lomailu. Jos puoliso ei tunnu rakkaalta, täytyy yrittää keksiä sellaisia tilanteita, että voi uudelleen rakastua. Elämään kuuluu ne harmaammatkin vaiheet, mutta parisuhdetta ei silti kannata jättää hoitamatta. Meidän ensimmäisen lapsen kastepappi kävi meillä pitämäs ennen ristiäisiä kastekeskustelua ja hän oikein hermostuttavalla tavalla sanoi: " Ettekö te tiedä, mitä te olette tehneet. Teillä on lapsi ja se vie kaiken hereilläoloaikanne huomion itseensä. Muistakaakin hoitaa avioliittoa. Joka kuukausi järjestätte kahdenkeskistä aikaa puolison kanssa. Muuten avioero odottaa." Hermostuin hirveästi tuollaisesta puuttumisesta. Asiasta on kulunut 3 vuotta. Olen yrittänyt järjestää kahdenkeskisiä hetkiä. Kyllä ne on virkistänyt valtavasti. Olemme yhä kuin vastarakastuneita.

Avioliittoon satsaaminen kannattaa. Ylipäätään pitää ottaa sellainen asenne, että me olemme yhdessä, kunnes kuollaan. Ei mitään lyhyen tähtäimen juttuja. Ja kyllä se avoin keskustelu mieltä haittaavista asioista auttaa ja anteeksi pyytäminen.

Kevätmieltä ja rakkauden puuskia toivoo Katriina

 

[joku]

Minä sain aikoinaan myös ohjeistuksen että vauva-aikana ei hevillä kannata erota-itse suivaannun mieheen jo kolmatta kertaa kun on sylivauva,mutta aina tähän mennessä on tunnemysrkyt ja kyllästys laantunut kun on vauvalle pikkasen ikää tullut,oma väsymys jne on helpottanut ja hormonitkin tasoittunut.. =) Menimme nuorina naimisiin(20v),ja nyt ollaan kolmekymppisiä.Rakkaus ei ole koskaan sammunut mutta kuoppaista on välillä kakilla.Mitä tulee kommenttiin ettei nuorista miehistä ole isiksi niin meidän kohdalla äijä on kyllä aina ollut esimerkillinen isä jota ei baarit,kaverit ja autot liikaa kutsu.Sanoo olevansa onnellisin kotona minun ja lasten kanssa .

 

[Amppari]

no joo..ainahan tuosta iästä saa keskustella. ONko sen ja sen ikäsenä valmis naimisiin, lapsen saantiin. JNE
No minä kannustan teitä vain jaktamaan yhdessä. Älä päästä irti. Ja kun tuo alamäki on nyt menossa niin muistelemma sitä hetkeä kun sanoit Tahdon. Ylä ja alamäessä.

 

[MenoMamma]

meillä sama ongelma...mies kyllä välittää todella paljon vauvasta...mutta musta ei tunnu oikeestaan välittävän tai ei ainakaan näytä sitä! ja on sanonut että ei oltas enää yhdessä jos ei ois lasta! todella välinpitämätön...oon kans miettinyt eroa, mutta en pystyis siihen! haluan kuitenkin että perhe pysyy koossa...mutta ei vaan jaksais jokapäivästä #&%£$!*! minä 20v mies 26

 

[minniini]

niin no mieheni on 34 vuotias..

 

[a-k79]

just ja mun äijä on 37v ja ihan tutulta kuulostaa ja tänään on ollu taas TODELLA lähellä etten oo karjunu että ovesta ulos ja kamat mukaan, mut oon ollu sit hiljaa, mut alkaa olla mun mitta täynnä myös :headwall: