Miten äidit uskaltavat jäädä useiksi vuosiksi kotiin?

En todellakaan jaksanut lukea koko ketjua. Mutta pakko sotkea itsensä tähän ketjuun myös.

Olen ollut kotiäitinä yli kaksi vuotta, uusi vauva syntyy kohta ja sen jälkeen tarkoitus olla vielä 2-2,5vuotta kotona, kunnes mies jää kotiin sinne asti kun kuopus oli sen 3v. Olemme molemmat korkeakoulutettuja. Että "lusikalla annettu" - kommentti tuolla alussa ei välttämättä pidä paikkaansa. Vaan sanoisin että jopa päinvastoin, suurin osa kotiäideistä/isistä nimittäin valitsee ihan omasta tahdostaan tämän kotiäitiyden/isyyden ja nimenomaan lapsen parasta ajatellen. Muutama kyssäri teille, jotka kommentoi asiaa tyyliin "maatuvat kotiin" jne.

- Oletteko perehtyneet mm. lastenpsykiatriaan ollenkaan, ihan siis mitä lehdissä, kirjoissa helpostikin saatavissa, vaikkapa Jari Sinkkosta oletteko lukeneet? Mitäs mieltä lastenpsykiatrit+psykologit ovat lasten kotihoidosta?

- Mitä tiedätte kiintymyssuhdeteoriasta?

- Oletteko miettineet, mitä stressi (esim. herätykset aikaisin, ei-kovinkaan-lapsentahtinen elämä, ärsyketulva ja melu päiväkodissa jne) tekee pienille, kehittyville aivoille?

- Onko lastenkin todella opittava jo alle vuoden ikäisestä asti "suorittava" elämäntapa, jossa merkkaa vain raha, suoritukset, tuottavuus jotain?

-Miettikääpä miksi ns. länsimaissa on paljon enemmän esim. mielenterveysongelmia kuin vaikkapa kehitysmaissa, joissa naiset ovat kotona lasten kanssa, kantavat liinassa pitkään, lapset nukkuvat samassa sängyssä/huoneessa ainakin jne.

Ja nyt kaikille teille, joiden on PAKKO käydä töissä esim. rahallisen tilanteen takia, en tarkoittanut syyllistää teitä ollenkaan. Olen ihan varma, että suurimmassa osassa kodeissa joissa on työssäkäyvätkin vanhemmat, em. asiat on monella tavalla huomioitu. Mutta että mua ottaa päähän tuollaiset kommentit että ollaan ihan luusereita, kun tehdään oikeasti lapsen edun mukaisesti valintoja.

 

Mä olin 8 vuotta kotona. Nyt olen saanut töitä, aloitan maanantaina. Mä esittelin kotiäitiyteni siinä ansioluettelossa. Työnantaja päätteli, että mulla on ehkä kova motivaatio työntekoon ja otti minut töihin. Ei multa kyselty mitään, että ootko luuseri ja lihotko kotona tai etkö pärjää. ei mussa ole mitään semmosta vikaa, vaan se oli mun valinta ja se oli hyvä niin, koska meille se oli taloudellisesti mahdollista, kun ollaan totuttu vähään.

Sinä karsea luopio, minkä menit tekemään (ja pukkikin putosi).

 

Voi vee sentään.
Minen ymmärrä ihmisiä jotka maksaa itelleen jotain eläkettä ja luulevat että sitten se elämä vasta alkaa..
Miksei voi nauttia elämästä tässä ja nyt? Ei sitä koskaan tiiä milloin kenestäkin aika jättää. Ei niitä rahoja hautaankaan saa mukaan....

 

se vähänen ammattitaito varmasti ruostuu, töissä oon ollu vajaan vuoden ja ikää 23v. seuraavaksi haluisin suoraan kouluun. eläketurvaa ollaan mietitty, että jos alettas maksaan vapaaehtosta sellasta.

 

En lukenut koko ketjua, joten kommentoin vaan omasta puolestani. Mulle kotiäitiys oli tietoinen valinta, ja täysin tietoinen olen myös sen eläketurvaa heikentävästä vaikutuksesta. Mikään ei ollut mulle sillä hetkellä tärkeämpää kuin se, että sain itse hoitaa lapseni kotona. Olin kotiäitinä 7v, ja nyt olen ihan kivasti jo työnsyrjässä kiinni =)

samoin mulle kotiäitiys on ollut tietoinen valinta. Mahdollisuus =)
Ja olen myöskin tietoinen siitä, että eläketurvaani ovat nämä 7 , 6 vuotta heikentäneet. Olen palaamassa töihin piakkoin tosin.

Minusta kotihoidontuki on kuitenkin varmempi toimeentulo, kuin se että ilmoittautuisi työttömäksi työnhakijaksi. Jos ei ole aikomustakaan mennä töihin.

Ja mulla on kaikki nämä vuodet ollut työpaikka odottamassa. Musta siitä irtisanoutuminen olisi ollut tyhmää.

 

Hyvinkin normaalisti :saint:

 

Ja mulla on kaikki nämä vuodet ollut työpaikka odottamassa. Musta siitä irtisanoutuminen olisi ollut tyhmää.[/quote]

Peesi tätä, mulla on kanssa työpaikka odottamassa kun työhön meno koittaa onko se sitten vasta kun kuopus on 3 mene ja tiedä mutta en olisi voinut sanoa itseäni irti kun tässä kaupungissa on jo muutenkin työt kortilla. Se on se turvallisuus kun tietää että on paikka mihin palata kun haluaa, siksi viihdyn kotona mainiosti.

 

MInnekäs ap hävis, kommentoi nyt jotain noista mitä kyselin ?

 

Minäkin olen uskaltanut olla kotona monta vuotta. Eläketurvan saa kun kerryttää vapaaehtoista. Siis mies kerryttää,itselläni ei ole tuloja.En ole lihava, liikun lapseni kanssa ja kun pääsen, myös yksin. Meillä on monta yhteistä harrastusta, myös jokaisella joku oma.Ammattitaidostani ei tarvitse huolehtia,ammattini ei kaipaa päivitystä,meillä oma yritys.Töihin menen, kun tuntuu siltä että haluan sitä, nyt nautin näistä lasteni nopeasti ohi kiitävistä lapsuusvuosista.Myöskään lapseni eivät kärsi kotihoidosta, tinen koulussa, toinen pari krt/vko kerhossa,lisäksi harrastukset. Että pähkäile sinä ap ihan rauhassa, ellei sinulla ole parempaa tekemistä.Tee vaikka kotitöitä niin ei tarvi toisten elämän valinnoilla(jotka tietääkseni ei sinuun mitenkään liity) päätään vaivata.

 

Voi vee sentään.
Minen ymmärrä ihmisiä jotka maksaa itelleen jotain eläkettä ja luulevat että sitten se elämä vasta alkaa..
Miksei voi nauttia elämästä tässä ja nyt? Ei sitä koskaan tiiä milloin kenestäkin aika jättää. Ei niitä rahoja hautaankaan saa mukaan....

Minä kyllä nautin elämästäni tässä ja nyt vaikka onkin eläkevakuutus.Miten se vaikuttaa elämästä nauttimiseen jos sitä maksaa? Paitsi että voi paremmin nauttia myös eläkkeellä, kun on millä nauttia. ei meillä ainakaan eläkerahastoon ihan viime pennosia laiteta...

 

Mun on ihan pakko puuttua nimimerkin "heh heh" kirjotukseen siltä osin, että kehitysmaissa olisi vähemmän mielenterveysongelmia. Ei se mun mielestäni ole oikein verrattavissa tänne meille. Kehitysmaissa on aivan erilainen kulttuuri, hoitoon hakeutuminen, psykiatrinen hoito ja varmasti myös tilastointi. Sielä ei varmastikaan ole mahdollisuutta niin vain hakeutua hoitoon ja jotkut lievemmät mielenterveysongelmat menee siinä sivussa. Sielä on pakko tehdä töitä ja pärjätä. Ja paljon taidetaan hoitaa perheen/suvun voimin. Ja mielenterveyden määritelmä varmasti vaihtelee eri kulttuureissa. Sieltä kun joku poppamies meille Suomeen tulisi niin sitä ei ihan terveenä pidettäisi, sielä se taas on ihan normaalia.

Muuten olen kyseisen nimimerkin kanssa pitkälti samaa mieltä. Tosin mun kotona olo ei ehkä noin jaloa ole ja ainoastaan lapsen parhaan ajattelua. Pääsen tässä itsekin helpommalla, kun kolmivuorotyössä käydessä ja lasta vuorohoitoon kuskatessa. Vieläpä kun mieskin hyvin epäsäännöllisessä työssä.

 

Olen ollut seitsemän vuotta kotiäitinä, ja nyt yliopistossa. Molemmat ehtii, aikaa on kyllä. Ja ehtii vielä paneutumaan molempiin hyvällä intensiteetillä, eikä kumpikaan ole toiselta pois. Olen 34-vuotiaana maisteri, ja sitten ehdin tehdä työtä vielä 30 vuotta. Molempien lasteni kanssa olen ollut kolme vuotta kotona, ja ekaluokkalaista vastassa kun se kotiin tulee. Nyt opiskelen innokkaasti haluamaani alaa. Mikä on ongelma?

 

Mä voitin sen verran rahaa, että ei onneksi tarvitse enää tällaisia asioita murehtia Mutta saapa nähdä, kyllästynkö elämääni joskus niin, että palaan takaisin työelämään.

 

Kyllä niitä töitä ehtii myöhemminkin tehdä.Nyt on tärkeintä olla kotona pikkuisen kanssa. Aamuisin heräillä rauhassa pojan kanssa ja ihmetellä uutta päivää.Hoitovapaan aion nauttia täysin rinnoin lapseni kanssa, koska tämä mahdollisuus on ainutkertainen, nähdä oman lapsensa kasvavan ja oppivan uusia asioita. Töistä välillä soitellaan ja pyydetään töihin, vielä ei ole hinkua takaisin omaan vakituiseen työhöni. Uskalsinko jäädä kotiin? Eipä sitä tarvinnut miettiä, kyllä oma pikku tähtisilmä on tärkein.

 

ja töissä olevien lapset eivät tunne vanhempiaan. Huh huh! Töissä ollaan yleensä 8h ja ihmisillä on kulkaa muutakin elämää myös töiden jälkeen+ lomat+ vapaapäivät.

8h töissä + työmatkat + nukkuminen. Paljonko jää vuorokaudessa aikaa olla lasten kanssa? Ei paljonkaan. Se aika menee yleensä rauhoittumiseen päivän tohinoista. Ja viikonloppu, se on liian lyhyt. Ne lapset, jotka saavat lapsuutensa vuodet olla kotona, ovat yleensä kaikista onnellisemmassa asemassa. Vanhempi-lapsi -suhde on kiinteä ja hyvä kun on sitä tarpeellista AIKAA yhdessäoloon.

 

Jos kaikki äidit päättäisivät jäädä kotiin hoitamaan lapsia ei verotulot riittäisi julkisiin neuvoloihin, kouluihin ja terveyden huoltoon. Ja näitä jokainen lapsi tarvitsee ainakin 18 vuoden ajan. Niin että kyllä se kotiäitiys on meidän suomalaisessa yhteiskunnassa muilta poissa ja työnteko varainsiirtoa kotona olevien hyvinvointiin vaikka kuinka tapeltaisi.

Voi hyvä jumala mitä yksisilmäisyyttä.