Mitäpä ellit olette mieltä?

[tuli]

Etkös sinä, mies, juuri toisessa ketjussa kertonut, kuinka tiedät toisten tunteet jopa välikäsienkautta kerrottuna

Jos ap kokee tilanteen väkivaltaisena, niin mielestäni sinä et voi kyseenalaistaa hänen tuntemuksiaan. Mieti tilannetta, että sinuun käytäisiin käsiksi, retuutettaisiin ja uhattaisiin piestä oikein kunnolla. Keittäisitkö vaan pullakahvit ja juttelisit asiasta, kerta toisensa jälkeen?

Mielestäni kirjeiden kirjoittaminen puolin ja toisin voisi toimia. Molemmat voisivat kirjoittaa tuntemuksiaan ja ehdottaa ratkaisuja ongelmiin. Näitä asioita molemmat sitten pohtisivat tahoillaan vaikkapa yön yli. Ap voisi myös tehdä selväksi, että hänelle riittää väkivalta ja sillä uhkailu, eikä hän sellaista enää hyväksy, vaan se on kantapäät vastakkain seuraavasta fyysisestä loukkauksesta. Toisaalta, jos oikein ymmärsin, on ap:n mies haluton keskustelemaan asioista.

 

[marttarouva]

Vanhempien väkivaltaisen parisuhteen seuraaminen vierestä on yksi kaikista traumatisoivimpia kokemuksia mitä pienellä lapsella voi olla. Yksinhuoltajaperheessä lapsi siis todellakin voi paremmin, jos ainut huoltaja on rakastava.

Sinuna miettisin sitä, että miten kuvittelet miehesi suhtautuvan erouutiseen. Voisiko hän vaarantaa sinun tai lapsen hengen? Jos sinusta tuntuu tältä, suosittelen että otat yhteyttä turvakotiin.

 

[mies]

En minä sille mitään voi, että en koe ap:n kokemaa väkivaltaa seuraavana:
"Mieti tilannetta, että sinuun käytäisiin käsiksi, retuutettaisiin ja uhattaisiin piestä oikein kunnolla." Vai miten on ap, onko tilanne sellainen, että sinun olisi parempi olla turvakodissa?

Minusta ap on hyvinkin sanavalmis ja hänen miehensä häviää hänelle siinä kuus nolla. En pidä mitenkään yllättävänä, että mieheltä palaa hermot ja hän uhkaa selkäsaunalla. Kysymys voisi kuulua, että kuinka kauan miestä voi ärsyttää, että hänen hermonsa palaa. Toinen vaihtoehto on miehellä, että hän lähtee tilanteesta, mutta tuskin hän pystyy kuuntelemaan.

Kyllä jokaisesta miehestä saa jotakin irti, jos häntä tarpeeksi ärsytetään.

 

[hohhoijaaa]

En minä sille mitään voi, että en koe ap:n kokemaa väkivaltaa seuraavana:
"Mieti tilannetta, että sinuun käytäisiin käsiksi, retuutettaisiin ja uhattaisiin piestä oikein kunnolla." Vai miten on ap, onko tilanne sellainen, että sinun olisi parempi olla turvakodissa?

Minusta ap on hyvinkin sanavalmis ja hänen miehensä häviää hänelle siinä kuus nolla. En pidä mitenkään yllättävänä, että mieheltä palaa hermot ja hän uhkaa selkäsaunalla. Kysymys voisi kuulua, että kuinka kauan miestä voi ärsyttää, että hänen hermonsa palaa. Toinen vaihtoehto on miehellä, että hän lähtee tilanteesta, mutta tuskin hän pystyy kuuntelemaan.

Kyllä jokaisesta miehestä saa jotakin irti, jos häntä tarpeeksi ärsytetään.

Vaikutat yksinkertaiselta. Taidat kuulua niihin munattomiin miehiin jotka lyövät kun ovat tyhmempiä mitä vaimot.

 

[tota noin?]

Tosiasia on, että mies ei ymmärrä naisen puheita. Tippaleipäaivot suoltavat niin paljon asiaa, että mies sulkee (tietämättään) korvansa siltä. Mutta, jos nainen sanoo, että hän etsii asuntoa ja lähtee sinun luotasi, koska sinä........ niin sen mies vasta pysähtyy kuuntelemaan ja ymmärtää ja se on yllätys. Yllätys on ihan ok, jos nainen käyttää sitä herättääkseen miehen, ja pitääkseen toivetta yllä, että tilanne vielä korjaantuisi. Seuraavaksi tulee parisuhdeterapia ja pysähtyminen miettimään miten , voin muuttaa käyttäytymistäni.

Niin, sitä kutsutaan turhaksi eroamisella uhkailuksi ja se menettää merkityksensä kun mitään ei kuitenkaan tapahdu.

Onko olemassa joitain rajoja sille paljonko pitää yrittää ymmärtää ja selittää asioita jotka olisi pitänyt imeä jokaisen jo äidinmaidosta? Kasvattaa AIKUISIA IHMISIÄ? Tee niinkuin toivoisit itsellesi tehtävän on oikein käypä ohje ihan kaikkeen. Milloinkohan tilanteesta kärsivällä on lupa luovuttaa vaiko milloinkaan? Kysymys koskee kaikkia muitakin suhteita rasittavista sukulaisista työpaikkakiusaajiin. Onko todella näin että pitäisi vaan ikuisesti ajatella ettei se toinen rauka tajua itse mitään?

 

[Voi jessus]

En minä sille mitään voi, että en koe ap:n kokemaa väkivaltaa seuraavana:
"Mieti tilannetta, että sinuun käytäisiin käsiksi, retuutettaisiin ja uhattaisiin piestä oikein kunnolla." Vai miten on ap, onko tilanne sellainen, että sinun olisi parempi olla turvakodissa?

Minusta ap on hyvinkin sanavalmis ja hänen miehensä häviää hänelle siinä kuus nolla. En pidä mitenkään yllättävänä, että mieheltä palaa hermot ja hän uhkaa selkäsaunalla. Kysymys voisi kuulua, että kuinka kauan miestä voi ärsyttää, että hänen hermonsa palaa. Toinen vaihtoehto on miehellä, että hän lähtee tilanteesta, mutta tuskin hän pystyy kuuntelemaan.

Kyllä jokaisesta miehestä saa jotakin irti, jos häntä tarpeeksi ärsytetään.

Eli siis sinusta miehillä on oikeus lyödä, jos nainen on paremmalla sanavarastolla varustettu kuin mies? Tuo kirjoittamasi on kyllä pahinta bullshittiä, mitä olen pitkään aikaan joutunut lukemaan. Mikään asia ei oikeuta miestä (sen enempää kuin naistakaan) lyömään ketään. Perheväkivaltaa harrastavista miehistä iso osa puolustelee tekoaan juuri sanomalla, että oli vaimon vika, mitäs ärsytti, minä en ole tehnyt mitään väärää. Kyllä aikuisen miehen pitäisi selvitä itseä ärsyttävistä tilanteista muutenkin kuin uhkaamalla selkäsaunalla tms., oli se sanavarasto sitten miten huono tahansa. Väkivalta ja sillä uhkailu on lasten ym. ihmisten, joiden ongelmanratkaisukyvyt on huonosti kehittyneet, tapa selvitä asioista. Tilanteesta voi lähteä poiskin, jos alkaa tuntua siltä, että nyt pimahtaa. Itsehillintääkin voi käyttää.

 

[ap]

Pannaanpa tälle keskustelulle jo piste, tämä ei johda mihinkään. Minulla ei ole tarvetta inttää täällä. Saan tehdä sitä kotonakin. Muutaman hyvän vinkin sain tästä keskustelusta, mitä lähinnä kaipasinkin, en sääliä tai haukkuja. Sinulle mies tiedoksi, että vaikka olisinkin sanavalmis, saan harvoin suunvuoroa mieheltäni ja silloinkin kun saan, pyrin lopettamaan tyhjänpäiväisin sanaharkan, en ärsyttämään. Joskus kuitenkin minunkin on vaikea olla hiljaa, kun asiat kiertyvät ihan mahdottomiin juttuihin. Joka tapauksessa minä olen se sovitteleva osapuoli, ei suinkaan se mies- ressu, joka joutuu minua kuuntelemaan, kuten asian tahdot esittää. Kiitos kaikille asiallisesti vastanneille. Tiedoksi vielä huolehtiville, että turvakoti-asteella suhteemme ei toki ole.

 

[tuli]

Todellakin, aina vaan menee nimimimerkin "mies" jutut enemmän ja enemmän ulalle. Hiukan tuntuu, että luet puolihuolimattomasti ihmisten ongelman jonka jälkeen luot tilanteesta mielikuvan joka useinmiten on kaukana todellisesta tilanteesta. Nytkin ap on lähes rautalangasta yrittänyt vääntää tilannettaan, mutta sinulle se ei tunnu hahmottuvan. Tässäkin tapauksessa menit automaattisesti miehen puolelle, syyttäen naista lähes suoraan, että on oma vikansa jos ei pysty pitämään suuta supussa ja saa selkäänsä.

Onko sinulla jonkin asteinen katkeruus itselläsi naisia kohtaan ja käännät asiat niin, että nainen ansaitsee kurituksen jopa mielipiteensä sanomisesta? Tuohan on pahinta alistamista, mitä voi olla, että nainen ei uskalla väkivallan pelossa puhua aviomiehelleen, jonka pitäisi olla tuki ja turva maailman myrskyissä.

Perheen pitäisi muodostaa eheä ympyrä, jossa kaikki puhaltavat samaan hiileen "me hengessä". Henki ei todellakaan muodostu niin, että yksi puhaltaa pilliin ja muut tanssivat tahdissa.

 

[tuli]

mies, vielä jatkan hiukan. En tosiaan voi ymmärtää, että joku puolustelee väkivaltaa em. argumentein ja kehoittaa naista vaan kestämään, kun elämä ei ole pelkkää tanssia. Nyt toisaalla annat neuvon, jossa miehen pitäisi erota vaimostaan sen vuoksi, että nainen käy tanssimassa. Eli tanssi on pahempi "synti" kuin väkivalta.

Tietysti joskus tulee jonkinmoisia intuitioita itsekullekin, ehkäpä vaikka tilanteen tuttuuden vuoksi ja herkästi neuvoo omista lähtökohdistaan katsoen ja olettaen asioita.

 

[mies]

"Tiedoksi vielä huolehtiville, että turvakoti-asteella suhteemme ei toki ole."

Kiitos, tuon minäkin halusin kuulla.

Te muut voitte tarttua ap:n väkivalta-sanaan, se on ap:n ilmaisu asiasta. Kiinnostaisi tosiaankin olla kärpäsenä katossa ja saada ihan todellinen kuva asioista. Nyt meillä on vain yksi näkemys. En todellakaan vähättele väkivaltaa, mutta saan kai kyseenalaistaa asioita? Ei tämä ole mitään kuorolaulua, kuka siitä mitään irti saisi. Peili on hyvä väline itse kullekin.

Johonkin on ero laitettava, kun vaimolla luututaan lattioita on todellinen hätä, mutta kiivastuksissaan ihminen voi sanoa vaikka mitä, mutta ei ikinä toteuttaisi sitä.

Minä kirjoitan välillä täyttä p****kaa, mutta itsellenikin yllätykseksi luen enemmän rivien välistä, kuin itse riveiltä.

 

[*****]

No huh huh. Jos mies lyö, vika on miehessä. Vaikka nainen mitä sanoisi, ei se oikeuta lyömään. Toisaalta, ei mielestäni ole oikeutta toista sanallisestikaan pahasti loukata... Mutta sitä en tajua, että täällä syytellään ap:tä siitä, että mies on väkivaltainen. Ihan sama, millaista väkivalta on. Jos omassa kodissaan pitää pelätä ihmistä, jota pitäisi rakastaa, ei tilanne liene kunnossa. Lapselle tuskin on hyväksi kasvaa ympäristössä, jossa on väkivaltaa tai pelkäämistä?

Ja ihan sama kauanko ollaan oltu yhdessä, onko hankittu lapsia ja rakennettu taloa vai ei. Jos on paha olla parisuhteessa, eikä se olo selvittelystä huolimatta katoa, ei siihen taida olla kuin yksi ratkaisu. Eroaminen. Täällä ihmisten näkemys tuntuu olevan se, että ap:n pitäisi vaan jaksaa ja ymmärtää miestään, kun miehellä on niiiiiin vaikeeta. Ettei nyt ainakaan tekisi miehen elämää vaikeammaksi. Entäs ap:n elämä sitten. Eikös parisuhteessa kuitenkin pitäis kaikkien olla edes jossain määrin tyytyväisiä, ehkä jopa onnellisia?