Mitä mieltä olette tästä äidistä?

[moi]

Mulla herää kysymys että välittääkö tää kyseinen äiti lapsistaan kun ei halua heidän kanssaan viettää aikaa. Enhän mä tietenkään tiedä jos vaikka on masennusta tms taustalla ja siks tämmöistä touhua.

Oon kyllä vähän kade tuollaisesta ihanasta mummosta joka asuu lähellä.

 

[vieras]

Minun mielestäni tilanne olisi rasittavampi, jos kyseinen äiti valittaisi koko ajan lastenhoidon raskautta. Lapsetkin, ainakin isompi, kärsisivät siitä. Tilanne varmasti helpottaa, kun lapset kasvavat. Vauva-aika kahden pienen kanssa on rankkaa, jos öisin ei saa nukuttua.

 

[Annette-79]

Erikoista...

Jänniä kommentteja joiltakin.
Siis henkilö sysää hoitovastuun jollekkin muulle ja samaan aikaan sanoo että "eihän tässä mitään ongelmaa ole, pala kakkua, hyvin minä jaksan" ja isoin osa ei näe tässä mitään ristiriitaa ?

Jos AP: n kuvaus pitää paikkaansa niin kyseinen äiti on onnistunut huijaamaan itseänsä totaalisesti. Jo se että hänen veljensä (mies) on ottanut asiaan kantaa kertoo jo jotakin, harvoin miehet rupeavat tuommosista asioista edes keskustelemaan, kokemukseni mukaan.

Jaska taas loistaa hienoilla näkemyksillään. Sä et taida hoitaa yhtänä teidän lasta, kun et tiedä mitään vanhemman väsymyksestä?

Ja väsynyt vanhempi tekee lisää lapsia ja kasvattaa myös näin ollen mitä ilmeisemmin myös anoppinsa väsymystä. Sekö on vastuuta ja vastuuntuntoa? Jos ensimmäistä lasta ei jaksa hoitaa, miksi tehdä toinen?

 

[++]

Äitiys, se mitä se todellisuudessa on, varmaan yllätti tämän kyseisen äidin. Hänen voimavaransa eivät kaiketi riittäneetkään. Ei siinä mitään, se voisi sattua kenelle vaan.

Mutta mummon ylikuormittaminen lastenhoitajana on väärin. Mummon pitäisi itse pystyä suoraan sanomaan että seis, en jaksa enää. Sekin on väärin, että mummo ei jaksa nauttia muista lapsenlapsistaan, kun pitää aina olla hoitamassa tätä yhtä.

Ja sitäkin mieltä olen, että jokaisella lapsenlapsella pitäisi olla tasavertaiset oikeudet olla mummon kanssa....ei niin, että yksi on mummolla aina, imee mummosta kaikki mehut, ja muut eivät koskaan pääse mummolaan yökylään tms.

Peesaan täysin. Tällaisia äitejä tiedän kanssa muutaman. Asia ei kuulu ulkopuolisille, mutta mummut eivät aina saa sanotuksi ,ettei voimat riitä jatkuvasti hoitaa lapsenlasta, ja silloin voi asiallisesti yrittää vaikuttaa asiaan. Erityisesti, kun usein menot on äideillä ihan turhiakin.....

 

[ap]

Kuten joku vastaaja mainitsikin, niin varmasti olen kateellinenkin siitä ettei mummon aikaa riitä enää omille lapsilleni. Ja täysin samaa mieltä olen myös siitä, että äitiys on yllättänyt tämän äidin. Ja itse en tosiaankaan ole mikään täydellinen äiti, meidänkin esikoinen oli vauvana yöhoidossa pari kertaa, kakkonen meni päivähoitoon vuoden ikäisenä jne... Kirjoitukseni pointti oli ennemminkin siinä, että miksi mieheni sisko ei pysty myöntämään että kaikki ei olekaan niin täydellistä vaan hehkuttaa koko ajan suuren perheen perustamista ja lasten hoidon ihanuutta, vaikka kaiketi sit on väsynyt ja voimavarat ei riitä. Ite ainakin sanon välillä, etten enää hetkeäkään jaksaisi tätä kotona oloa, kun kerran tuntuu siltä ja että meidän lapset on nyt tässä, kun voimavarat ei riitä enempään. No, ehkäpä se on luonnekysymys, joten eipä tästä sen enempää.

 

[sama vieras]

Erikoista...

Jänniä kommentteja joiltakin.
Siis henkilö sysää hoitovastuun jollekkin muulle ja samaan aikaan sanoo että "eihän tässä mitään ongelmaa ole, pala kakkua, hyvin minä jaksan" ja isoin osa ei näe tässä mitään ristiriitaa ?

Jos AP: n kuvaus pitää paikkaansa niin kyseinen äiti on onnistunut huijaamaan itseänsä totaalisesti. Jo se että hänen veljensä (mies) on ottanut asiaan kantaa kertoo jo jotakin, harvoin miehet rupeavat tuommosista asioista edes keskustelemaan, kokemukseni mukaan.

Jaska taas loistaa hienoilla näkemyksillään. Sä et taida hoitaa yhtänä teidän lasta, kun et tiedä mitään vanhemman väsymyksestä?

Ja väsynyt vanhempi tekee lisää lapsia ja kasvattaa myös näin ollen mitä ilmeisemmin myös anoppinsa väsymystä. Sekö on vastuuta ja vastuuntuntoa? Jos ensimmäistä lasta ei jaksa hoitaa, miksi tehdä toinen?

Tuota kyllä peesaan. Ehkä se toinen oli vahinko?

 

[vieras]

Erikoista...

Jänniä kommentteja joiltakin.
Siis henkilö sysää hoitovastuun jollekkin muulle ja samaan aikaan sanoo että "eihän tässä mitään ongelmaa ole, pala kakkua, hyvin minä jaksan" ja isoin osa ei näe tässä mitään ristiriitaa ?

Jos AP: n kuvaus pitää paikkaansa niin kyseinen äiti on onnistunut huijaamaan itseänsä totaalisesti. Jo se että hänen veljensä (mies) on ottanut asiaan kantaa kertoo jo jotakin, harvoin miehet rupeavat tuommosista asioista edes keskustelemaan, kokemukseni mukaan.

Jaska taas loistaa hienoilla näkemyksillään. Sä et taida hoitaa yhtänä teidän lasta, kun et tiedä mitään vanhemman väsymyksestä?

Ja väsynyt vanhempi tekee lisää lapsia ja kasvattaa myös näin ollen mitä ilmeisemmin myös anoppinsa väsymystä. Sekö on vastuuta ja vastuuntuntoa? Jos ensimmäistä lasta ei jaksa hoitaa, miksi tehdä toinen?

Tuota kyllä peesaan. Ehkä se toinen oli vahinko?

Jos ikää on jo reilusti yli 30 v, niin lapset joutuu hankkimaan nopeaan tahtiin. Ei pysty paljoa odottelemaan, että toinen kasvaa isommaksi.

Anopin pitäisi osata asettaa rajat hoidon määrälle. Päivähoito lapselle on tähän hyvä ratkaisu, joten eiköhän tilanne anopin osalta muuta jatkossa helpommaksi.

 

[vieras]

Kuten joku vastaaja mainitsikin, niin varmasti olen kateellinenkin siitä ettei mummon aikaa riitä enää omille lapsilleni. Ja täysin samaa mieltä olen myös siitä, että äitiys on yllättänyt tämän äidin. Ja itse en tosiaankaan ole mikään täydellinen äiti, meidänkin esikoinen oli vauvana yöhoidossa pari kertaa, kakkonen meni päivähoitoon vuoden ikäisenä jne... Kirjoitukseni pointti oli ennemminkin siinä, että miksi mieheni sisko ei pysty myöntämään että kaikki ei olekaan niin täydellistä vaan hehkuttaa koko ajan suuren perheen perustamista ja lasten hoidon ihanuutta, vaikka kaiketi sit on väsynyt ja voimavarat ei riitä. Ite ainakin sanon välillä, etten enää hetkeäkään jaksaisi tätä kotona oloa, kun kerran tuntuu siltä ja että meidän lapset on nyt tässä, kun voimavarat ei riitä enempään. No, ehkäpä se on luonnekysymys, joten eipä tästä sen enempää.

Voisikohan asiasta puhua ihan mummon kanssa vaikka aluksi. Mummoa voisi auttaa ja tukea sanomaan väillä ei tai vaikka ihan sopimaan tietyt hoitomäärät. Enhä mummo voisi välillä sanoa, että ei nyt käy kun on nämä muut lastenlapset täällä eikä hän ehkä kaikkia jaksaisi yhtä aikaa.

Ehkäpä tämän äidin ja veljenkin kanssa asiasta voisi puhua, hyvin ystävälliseen sävyyn eikä lainkaan syyllistäen. Asian voisi verhoilla vaikka siten, että mummo tuntuu nykyään väsyneeltä, ei ehkä viitsisi häntä nyt stressata turhia.

 

[vieras]

Kyllä siinä minunkin mielestäni on jotain kummallista, että suunnittelee lisää jälkikasvua, vaikka ei jaksa hoitaa edellisiäkään. Kuulostaa hieman serkkuni vaimolta. Tätini (siis lasten mummi) on sanonutkin suoraan ja monta kertaa, ettei jaksa hoitaa jatkuvasti, mutta eipä sitä oteta kuuleviin korviin. Lisää lapsia vaan. Sitäkään en ymmärrä, miksei saisi harmitella, jos omat lapset eivät pääse mummin luo, vaikka itse käyttäisi tuota hoitoapua vain kohtuudella.

 

[...]

Kyllä siinä minunkin mielestäni on jotain kummallista, että suunnittelee lisää jälkikasvua, vaikka ei jaksa hoitaa edellisiäkään. Kuulostaa hieman serkkuni vaimolta. Tätini (siis lasten mummi) on sanonutkin suoraan ja monta kertaa, ettei jaksa hoitaa jatkuvasti, mutta eipä sitä oteta kuuleviin korviin. Lisää lapsia vaan. Sitäkään en ymmärrä, miksei saisi harmitella, jos omat lapset eivät pääse mummin luo, vaikka itse käyttäisi tuota hoitoapua vain kohtuudella.

Jos mummo oikeasti sanoo ei, niin eihän niitä lapsia ovesta sisään väkisinkään saa tungettua...

 

[VIERAS]

Erikoista...

Jänniä kommentteja joiltakin.
Siis henkilö sysää hoitovastuun jollekkin muulle ja samaan aikaan sanoo että "eihän tässä mitään ongelmaa ole, pala kakkua, hyvin minä jaksan" ja isoin osa ei näe tässä mitään ristiriitaa ?

Jos AP: n kuvaus pitää paikkaansa niin kyseinen äiti on onnistunut huijaamaan itseänsä totaalisesti. Jo se että hänen veljensä (mies) on ottanut asiaan kantaa kertoo jo jotakin, harvoin miehet rupeavat tuommosista asioista edes keskustelemaan, kokemukseni mukaan.

Ööö...Onko niitä pakko hankkia enemmän kuin 1?

Jaska taas loistaa hienoilla näkemyksillään. Sä et taida hoitaa yhtänä teidän lasta, kun et tiedä mitään vanhemman väsymyksestä?

Ja väsynyt vanhempi tekee lisää lapsia ja kasvattaa myös näin ollen mitä ilmeisemmin myös anoppinsa väsymystä. Sekö on vastuuta ja vastuuntuntoa? Jos ensimmäistä lasta ei jaksa hoitaa, miksi tehdä toinen?

Tuota kyllä peesaan. Ehkä se toinen oli vahinko?

Jos ikää on jo reilusti yli 30 v, niin lapset joutuu hankkimaan nopeaan tahtiin. Ei pysty paljoa odottelemaan, että toinen kasvaa isommaksi.

Anopin pitäisi osata asettaa rajat hoidon määrälle. Päivähoito lapselle on tähän hyvä ratkaisu, joten eiköhän tilanne anopin osalta muuta jatkossa helpommaksi.

 

[vieras]

Kyllä siinä minunkin mielestäni on jotain kummallista, että suunnittelee lisää jälkikasvua, vaikka ei jaksa hoitaa edellisiäkään. Kuulostaa hieman serkkuni vaimolta. Tätini (siis lasten mummi) on sanonutkin suoraan ja monta kertaa, ettei jaksa hoitaa jatkuvasti, mutta eipä sitä oteta kuuleviin korviin. Lisää lapsia vaan. Sitäkään en ymmärrä, miksei saisi harmitella, jos omat lapset eivät pääse mummin luo, vaikka itse käyttäisi tuota hoitoapua vain kohtuudella.

Jos mummo oikeasti sanoo ei, niin eihän niitä lapsia ovesta sisään väkisinkään saa tungettua...

No eipä mummo sitä ovea kiinni paiskaa, kun lasta tuodaan. Mutta on pyytänyt monta kertaa, että etsisivät toisen hoitopaikan, jos niin usein apua tarvitsevat (monena päivänä viikossa). Ei vaan tehoa. Hyväksikäyttöä mielestäni. Tokihan mummo voi ottaa järeämmät keinot käyttöön, mutta se ei ollut pointti.

 

[Pessi]

Yhdet sukulaiseni hoidattavat jatkuvasti 3-vuotiasta lastaan yli seitsemänkymppisellä isoäidillään, jolla ollut kaikenlaisia sairauskohtauksia ym. En itse uskaltaisi edes jättää pientä lasta sinne hoitoon. Jotkut vain ovat ilmeisesti niin röyhkeitä, etteivät piittaa muiden jaksamisesta vaikka väännettäisiin rautalangasta.