Mitähän mun pitäis tässä tilanteessa tehdä

[mites se menikään]

Mä en ole vuosiin ollut mun äidin kanssa tekemisissä. Mitä nyt se joskus on laittanut sähköpostia tai alkanut höpisemään ja seuraamaan esim. jos on kaupungilla törmätty. Usein käskee mun veljen välittää erilaisia viestejä, milloin mistäkin syystä.
Yhteyttä en ole halunnut pitää monista, aivan liian monista syistä johtuen.

Mutta aina kun on synttärit, ja erityisesti kun on joulu, hän on hankkinut lapsille lahjoja ja taas, veljeni välityksellä kyselee, milloin meille saa tulla.
Me ei haluta häntä tänne! Me ei kaivata meille vieraaksi tullutta tai jo ollutta ihmistä, joka esittää. Mulla on ollut kaikki nämä vuodet paljon helpompaa, ilman mun ns. äidin läsnäoloa jne. Mua ahdistaa jo ajatuskin, tosi paljon.
Mitä mä teen?? Mä en haluaisi mun veljen välityksellä laittaa mitään viestiä.
Jos taas laitan jotain sähköpostilla, niin mitä sanon mun veljelle. Mun veljen kanssa me ollaan hyvissä väleissä ja niin haluan sen pysyvänkin, mutta hän on vähän sellainen ettei haluaisi olla tässä välissä, eikä jaksa sitten kuunnella niitä äidin valituksia...
Eikö joulu pitänyt viettää vain niiden rakkaiden kanssa, kenen kanssa sen haluaa viettää?

 

["vieras"]

Mun mielestä kuulostaa kaiken kaikkiaan kurjalta. Antaisin äidin tulla ja yrittää uudestaan, jos on aiemmin mokannut niin hirmuisesti.

 

[mites se menikään]

[QUOTE="vieras";25288085]Mun mielestä kuulostaa kaiken kaikkiaan kurjalta. Antaisin äidin tulla ja yrittää uudestaan, jos on aiemmin mokannut niin hirmuisesti.[/QUOTE]

Mun mielestä mä olen tehnyt sen jo aiemmin... Monta asiaa on kestetty, siedetty ja yritetty ymmärtää... Sitten tuli raja vastaan. Jossain vaiheessa taas olin yhteydessä, annoin numeroni, mutta pian oltiin taas siinä tilanteessa, että pitää yrittää ymmärtää jne. Siihen se sitten katkesi. Ei enää jaksais. Onko mun edes joku pakko. Mä en voi loputtomiin ymmärtää ja antaa anteeks. Kyllähän se nyt yrittää, kun tajusi jossain vaiheessa että sehän ei tapaa lapsenlapsiaan. Mutta vähän myöhäistä. Olisi edes lapsistaan välittänyt, mutta ei. Tää lapsi on nyt aikuinen, oman elämän kanssa, en kaipaa siihen vanhaa taakkaa ja samoja vanhoja ongelmia.

 

[miunmau]

Itsekään en ole äitini kanssa ollut tekemisissä oikeastaan vuosiin (yli kahteen vuoteen en missään yhteyksissä ). Ja paremmin menee meilläkin, kun ei nähdä eikä kuulla mitään siitä vieraasta ihmisestä.

Paitsi, aina joulun ja lasten synttäreitten aikoihin tulee kortteja (kerran kirpputorilta ostettuja likaisia ja rikkinäisiä lahjoja) ja joskus soittoja (lyön luurin korvaan, kun kuulen kuka on toisessa päässä ).

Jos tilanne (kuten kuulostaa ) on samantapainen kuin meillä, niin älä laita äidillesi mitään viestejä äläkä ota niitä lasten lahjoja vastaan (jos joudut sitten selittelemään lapsille keneltä ne ovat ). Luulisi jossain välissä ymmärtävän ja jättävän teidät rauhaan.

 

[Hyvä neuvo]

ryypätkää ja tapelkaa suomalaiseen jouluperinnetyyliin.

 

["vieras"]

Mun mielestä mä olen tehnyt sen jo aiemmin... Monta asiaa on kestetty, siedetty ja yritetty ymmärtää... Sitten tuli raja vastaan. Jossain vaiheessa taas olin yhteydessä, annoin numeroni, mutta pian oltiin taas siinä tilanteessa, että pitää yrittää ymmärtää jne. Siihen se sitten katkesi. Ei enää jaksais. Onko mun edes joku pakko. Mä en voi loputtomiin ymmärtää ja antaa anteeks. Kyllähän se nyt yrittää, kun tajusi jossain vaiheessa että sehän ei tapaa lapsenlapsiaan. Mutta vähän myöhäistä. Olisi edes lapsistaan välittänyt, mutta ei. Tää lapsi on nyt aikuinen, oman elämän kanssa, en kaipaa siihen vanhaa taakkaa ja samoja vanhoja ongelmia.

Sitten sä vaan lopetat kaiken yhteydenpidon äitiisi. Lapsesi voivat sitten itse vanhempana päättää haluavatko olla mummon kanssa tekemisissä vai ei.

 

[Oli tilanne mikä tahansa]

Kammottavia tarinoita ja ohjeita teillä. Teidän äitinne on kantanut teitä kohdussanne pitkät 9 kuukautta ja vaivalla synnyttänyt. Valvonut vierellänne ja huolehtinut teistä. Nyt on teidän vuoronne huolehtia äidistänne.

Hävetkää!

 

[mites se menikään]

Itsekään en ole äitini kanssa ollut tekemisissä oikeastaan vuosiin (yli kahteen vuoteen en missään yhteyksissä ). Ja paremmin menee meilläkin, kun ei nähdä eikä kuulla mitään siitä vieraasta ihmisestä.

Paitsi, aina joulun ja lasten synttäreitten aikoihin tulee kortteja (kerran kirpputorilta ostettuja likaisia ja rikkinäisiä lahjoja) ja joskus soittoja (lyön luurin korvaan, kun kuulen kuka on toisessa päässä ).

Jos tilanne (kuten kuulostaa ) on samantapainen kuin meillä, niin älä laita äidillesi mitään viestejä äläkä ota niitä lasten lahjoja vastaan (jos joudut sitten selittelemään lapsille keneltä ne ovat ). Luulisi jossain välissä ymmärtävän ja jättävän teidät rauhaan.

Vanhin lapsista muistaa mun äidin, nuorimmat ei. Vanhin ei ole yhtään innostunut mun äidin näkemisestä. Nuorin ei yleensä erityisemmin edes vierasta, ehkä on vähän hiljainen silloin tms., mutta kun mun äiti tuli kerran kaupungilla väkisin häntä halaamaan jne. niin itkuhan siinä tytölle tuli.
Äiti ei koskaan meitä lapsena halannut, ja muistan ikuisesti että selitti sen sillä, että ei heitäkään koskaan lapsena halattu.
No, nyt sitten yrittää meidän lapsia halia, mutta se tuntuu heistä ilmeisesti yhtä vastenmieliseltä ja pakottamiselta, kuten musta yhteydenpito ja se että joutuis hänet meille päästämään...
Mä en haluais olla ilkeä, muutkin ajattelee että kyllähän nyt äitiäs voit tavata jne. mut entäs jos en voi. Se mahis on jo mennyt ajat sitten, ikävä kyllä.
Meidän perhe, esim. siis mainitsemani veli, on vaan sellainen, että näistä asioista ei puhuta, asiat vaan menee jotenkin... Huoh.

 

[mites se menikään]

Kammottavia tarinoita ja ohjeita teillä. Teidän äitinne on kantanut teitä kohdussanne pitkät 9 kuukautta ja vaivalla synnyttänyt. Valvonut vierellänne ja huolehtinut teistä. Nyt on teidän vuoronne huolehtia äidistänne.

Hävetkää!

Ootko edes tosissas...
Ja mun äidin ei sitten tarvitse hävetä mitään, mitä on tehnyt monet kerrat kännissä lapsilleen, mitä on antanut miestensä tehdä esim. mulle ja mun pikkusiskolle, miten on tehnyt meistä perättömiä ilmoituksia, miten on halveksinut mun miestä jne.
Se ihminen ehkä odotti ja synnytti mut, mutta siitä se vastuu vasta alkaa... Pitäis vähän myöhemminkin miettiä, mitä niille lapsille aiheuttaa...

 

[miunmau]

Kammottavia tarinoita ja ohjeita teillä. Teidän äitinne on kantanut teitä kohdussanne pitkät 9 kuukautta ja vaivalla synnyttänyt. Valvonut vierellänne ja huolehtinut teistä. Nyt on teidän vuoronne huolehtia äidistänne.

Hävetkää!

Kantanut on 9kk, mutta sitä henkistä kiusaamista kesti yli parikymmentä vuotta, minua sekä isääni kohtaan.

Nyt on minun vuoro huolehtia itsestäni, perheestäni ja isästäni ja koettaa unohtaa se hirveä ihminen.

 

["jep"]

noniin palstamammat, nyt tuli hiljaista, kun huomaatte että kaikki äidit ei olekaan täydellisiä. mutta silti pitäisi muka kaikki paska ottaa vastaan.

 

[Kerpele]

Mä ymmärrän tuon tilanteen..

Meillä varmaan suht sama tilanne Tää on vaan tosi ahdistavaa..

Neuvoja en osaa antaa.