Moikka!
Onkohan kenelläkään antaa minulle mitään neuvoo..Itse olen kolmen lapsen äiti aviossa.Olemme olleet naimisissa 15v ja suhteemme on vaan jotenkin ajautunut niin liian tasaiseksi.. ehkä olen kaivannut aina liittoomme enemmän hellyyttä ja huomion osoituksia.. mutta en jaksa kun se on aina niin yksi puolista..
Nyt sitten olen tutustunut toiseen mieheen, joka on myös perheellinen.. nuorin lapsi vasta 3kk.tta..ja meillä keskenään kaikki synkkaa aivan liian hyvin..Ongelma on se, että nyt tämä uus tuttavuus on koko ajan läsnä minun ajatuksissani ja hän myös yhteydessä minuun päivittäin..Tuntuu etten ole 10 vuoteen kokenut vastaavanlaista tunnetta mitä mun sisällä nyt on..
Mutta jotenkin olen hirveän arka tekemään mitään minkään asian suhteen.. jotenkin ajattelen valtavasti molempien perheiden lapsia..
Onneksi meillä on väli matkaa noin 500 km, joten on oikeesti aikaa miettii ja puntaroida mitä tässä tekisi. Onko kenelläkään mitään vastaavaa ollut elämässä.. kertokaa minulle miten olette päässeet sinut asian kanssa..oletteko eronneet vai oletteko laittaneet jarrut päälle ja lopettaneet alkuunsa suhteen jota ette ole ehtineet kunnolla aloittaa..Tää mun teksti voi olla melko sekavaa..mut niin on mun ajatuksetkin :/
Onkohan kenelläkään antaa minulle mitään neuvoo..Itse olen kolmen lapsen äiti aviossa.Olemme olleet naimisissa 15v ja suhteemme on vaan jotenkin ajautunut niin liian tasaiseksi.. ehkä olen kaivannut aina liittoomme enemmän hellyyttä ja huomion osoituksia.. mutta en jaksa kun se on aina niin yksi puolista..
Nyt sitten olen tutustunut toiseen mieheen, joka on myös perheellinen.. nuorin lapsi vasta 3kk.tta..ja meillä keskenään kaikki synkkaa aivan liian hyvin..Ongelma on se, että nyt tämä uus tuttavuus on koko ajan läsnä minun ajatuksissani ja hän myös yhteydessä minuun päivittäin..Tuntuu etten ole 10 vuoteen kokenut vastaavanlaista tunnetta mitä mun sisällä nyt on..
Mutta jotenkin olen hirveän arka tekemään mitään minkään asian suhteen.. jotenkin ajattelen valtavasti molempien perheiden lapsia..
Onneksi meillä on väli matkaa noin 500 km, joten on oikeesti aikaa miettii ja puntaroida mitä tässä tekisi. Onko kenelläkään mitään vastaavaa ollut elämässä.. kertokaa minulle miten olette päässeet sinut asian kanssa..oletteko eronneet vai oletteko laittaneet jarrut päälle ja lopettaneet alkuunsa suhteen jota ette ole ehtineet kunnolla aloittaa..Tää mun teksti voi olla melko sekavaa..mut niin on mun ajatuksetkin :/