mitäs sitten jos haluaa kuolla?

nii, ku olen niin turha ja hyödytön, odotan kuolemaa. pitää keksia kaikkea puuhaa siksiaikaa kunnes kuolema korjaa ja siirryn täältä poijes, mutta ku nyt mua vaan niin masentaa ettei jaksa tehä mitään.. ja en minä itteäni tappaisi, en tee sitä toisille. rakastan ihmisiä ympärilläni kuitenkii.. mutta on vaan niin tyhjä olo. en malta oottaa että pääsee pois.

kannattaa oikasti hakea apua, ellet ole jo niin tehnyt... lääkitys auttaa hieman... ja koita pitää kiinni niistä asioista mitkä tuottaa sulle edes pientä iloa.. päivä kerrallaan eteenpäin... mitään kovin rohkaisevaa en osaa sanoa kun itsekkin haluaisin vain nukkua pois, saada vihdoin rauha... eikä vaan räpistellä eteenpäin elämässä... pudota pikkuhiljaa lähemmäs pohjaa, kiivetä ylöspäin ja tippua lisää...
mutta voimia sinne kuitenkin lähetän kovasti :hug:

no olen hakenut apua viimeisenä kolmena vuotena aina keväisin, mutta mä vaikutan niin normaalilta. ekalla hoitokerralla saatan olla maassa ja masentunut, toisella menee hemmetin hyvin eikä ongelmia. mutta tää tulee vaa aina uuestaa. maanisdepressiivisyyttäkin epäilty ja lääkettä kokeiltu, mutta ku ei ne lääkärit tiiä mitään mistään, ni ei ne autakkaan sit. en masennuslääkkeitä oikeestaan suostu syömään. en tahdo olla niin heikko ihminen ettenkö itse voisi kontrolloida päätäni, vaikka olenkin..

mulla oli samanlaisia ajtuksia lääkkeistä, mutta lopulta rakkaus poikaa kohtaan ajoi mut hakemaan apua.. tosin olen itsetuhoinen ja ne jäljet saivat kyllä lääkärin vakuuttuneeksi.. mutta kannattaa soittaa vaikka heti maanantaina lääkäriin... ja kertoa rehellisesti kaikista tuntemuksista, siis vaikka olisikin hyvä päivä niin kertoo niistä kaikista ajatuksista mitkä iskee... mä pitkitin ihan liian pitkään avun hakemista... sun kannattais tehdä toi masennus testi joka on täällä toisessa ketjussa... saman joutuu täyttämään lääkärissä, ja kannattaa niitä lääkkeitä koittaa...

sitä masennustestiä oon täytelly muutamaan otteeseen ja ekana kertana oon tosi masentunu ja toisella oon ihan normaali. se on ihan hyödytön testi. mulla ku nää mielialat vaihtelee niin kovin. mut vaikkaan että oon niin stressaantunu että nyt tuli sitte totaalinen stoppi..

 

no siinähän se onkin että tuo testi tehdään niiden ajatusten perusteella mitä on viimeisen 2 viikon aikana ollut... eli ei ole päivä kohtaista...

 

no siinähän se onkin että tuo testi tehdään niiden ajatusten perusteella mitä on viimeisen 2 viikon aikana ollut... eli ei ole päivä kohtaista...

no entäs ku sit ku oon täyttäny ja en ookkaa enää masentunu, ni sit ne tyrkkää mut ulos ja sanoo että tuu uuestaa jos tuntuu siltä. mun mielestä se ei oo hyvä systeemi. en mä tiiä.. ku en mä parannu ikinä..

 

Masentuneena jotkut vaan mässäilee itsemurha-ajatuksilla, eikä aio toteuttaa niitä. Kun tekee päätöksen jompaan kumpaan suuntaan, vapautuu siitä märehtimisestä joka vaan syö energiaa. Useimmat ihmiset päättää olla tappamatta itseään. Niin kuin minä ja näköjään myös ap.

Jos olisit ollut oikeasti masentunut niin tietäisit ettei asiat ole niin yksinkertaisia, että kunhan vaan päättää. Joten pidä pääs kiinni.

Ei voi päättää onko masentunut vai ei, mutta kyllä voi päättää tappaako itsensä vai ei. Ja voi päättää hakeeko apua vai ei.

 

Sä opiskelet Tianna niin väärää alaa. Olet inhottava ihminen jonka luota ei kenenkään lapsen/nuoren/aikuisen soisi hakevan apua ja empatiaa.

 

Jep, oli muuten hieno tunne, kun seisoin aidan takana ja ensimmäinen heppani laukkasi vihreällä niityllä. Ja tuli muuten aitojen yli muutaman päivä kuluttua ja ystäväni kanssa näimme kun se hyppäsi henkilöauton konepellin yli. Ja silloin tiesin, että tämän kanssa pääsen vielä pitkälle. Ja niin siinä kävi Toki matkalla oli myös monta mutkaa

Ja kun sinusta tulee taitava ratsastaja voit tienata kouluttamalla tai tallitöillä osan hevosesi tallipaikasta. Niin olen minäkin tehnyt ja säästänyt näin sievoisen summan Nimittäin kun nelijalkaiseen ystävään liittyy vakutukset, eläinlääkärikulut, kengittäjä, varusteet ja ehkä kilpailukulut

Ja muista kokeilla montaa eri heppaa ennen ostopäätöstä. Niin saat sellaisen, jonka kanssa viihdyt. Muista, että hyvän ja huonon hepan ylläpitäminen on samanhintaista.

Ja mikäs sen ihanampaa, kuin hörähdys ystävältä, kun tulet tallille? Ja muistathan hoitaa opiskelut loppuun, jotta saat toivomasi työn

 

no siinähän se onkin että tuo testi tehdään niiden ajatusten perusteella mitä on viimeisen 2 viikon aikana ollut... eli ei ole päivä kohtaista...

no entäs ku sit ku oon täyttäny ja en ookkaa enää masentunu, ni sit ne tyrkkää mut ulos ja sanoo että tuu uuestaa jos tuntuu siltä. mun mielestä se ei oo hyvä systeemi. en mä tiiä.. ku en mä parannu ikinä..

Masennuksesta parantuu pikku hiljaa, ja monesti, kun tuntuu, että ois parempaan päin menossa, tuleekin takapakkia. Toivottavasti saisit jotain hyvää elämääsi, joka antais toivoa ja iloa.

 

Masentuneena jotkut vaan mässäilee itsemurha-ajatuksilla, eikä aio toteuttaa niitä. Kun tekee päätöksen jompaan kumpaan suuntaan, vapautuu siitä märehtimisestä joka vaan syö energiaa. Useimmat ihmiset päättää olla tappamatta itseään. Niin kuin minä ja näköjään myös ap.

Jos olisit ollut oikeasti masentunut niin tietäisit ettei asiat ole niin yksinkertaisia, että kunhan vaan päättää. Joten pidä pääs kiinni.

Ei voi päättää onko masentunut vai ei, mutta kyllä voi päättää tappaako itsensä vai ei. Ja voi päättää hakeeko apua vai ei.

No sä kaikkitietävä et oo tainut ajatella,että ihminen on ehkä niin alhaalla,ettei jaksa/osaa hakea apua

 

Sä opiskelet Tianna niin väärää alaa. Olet inhottava ihminen jonka luota ei kenenkään lapsen/nuoren/aikuisen soisi hakevan apua ja empatiaa.

 

Jep, oli muuten hieno tunne, kun seisoin aidan takana ja ensimmäinen heppani laukkasi vihreällä niityllä. Ja tuli muuten aitojen yli muutaman päivä kuluttua ja ystäväni kanssa näimme kun se hyppäsi henkilöauton konepellin yli. Ja silloin tiesin, että tämän kanssa pääsen vielä pitkälle. Ja niin siinä kävi Toki matkalla oli myös monta mutkaa

Ja kun sinusta tulee taitava ratsastaja voit tienata kouluttamalla tai tallitöillä osan hevosesi tallipaikasta. Niin olen minäkin tehnyt ja säästänyt näin sievoisen summan Nimittäin kun nelijalkaiseen ystävään liittyy vakutukset, eläinlääkärikulut, kengittäjä, varusteet ja ehkä kilpailukulut

Ja muista kokeilla montaa eri heppaa ennen ostopäätöstä. Niin saat sellaisen, jonka kanssa viihdyt. Muista, että hyvän ja huonon hepan ylläpitäminen on samanhintaista.

Ja mikäs sen ihanampaa, kuin hörähdys ystävältä, kun tulet tallille? Ja muistathan hoitaa opiskelut loppuun, jotta saat toivomasi työn

jeps. oon harrastanut hevosia 13 vuotta, ja kanssa kokenut jos jonkummoista. mun ekat työtkin oli talleilla sillon pentuna, tein kaikkeni jotta sain ratsastaa sen tunnin viikossa, ku äitillä ei ollu oikee varaa.. aina oon kavereiden havosia hoidellu ja ollu kisahoitajana jne. mut ikinä en oo saanu ite omaa hevosta jolla kisata. ja se harmittaa.. mut kyl viel jokupäivä... viimesin vuokrahevonen myytiin just pois maaliskuussa :/ harmitti..

 

Sä opiskelet Tianna niin väärää alaa. Olet inhottava ihminen jonka luota ei kenenkään lapsen/nuoren/aikuisen soisi hakevan apua ja empatiaa.

Harmaalle tiedoksi: Olen opettaja. En opiskele enää. Lehtorikin varmaan tietää, että opettajatkin ovat joskus inhottavia ja empatiakyvyttömiä, ihan niin kuin kaikki muutkin ihmiset.

 

Elämässä on hetkiä, jolloin pysähtyy miettimään et mitä tekee elämällään.
Tämä on mitä suurin klisee mutta niin totisinta totta sille, jolla ei aina ole mennyt niin loisteliaan hyvin.
Eikä sitä tarvitse aina niin huonosti mennäkään, mutta joskus ainakin minä, vaellan metsässä koiran kanssa ja mietin, että miksi elän.
Jostain syystä aina päädyn siihen, että olen liian utelias kuolemaan.

Mimosa, masennus johtuu aivojen kemiallisesta häiriöstä, ei sinusta.
Se, mitä minä suosittelisin, on että pistät sen 50 euroa yksityiselle ja kerrot noi tuntemukset.
50 euroa, ja siihen hintaan tulee masennuslääkkeet ja odotat 2 kk.

 

Sä opiskelet Tianna niin väärää alaa. Olet inhottava ihminen jonka luota ei kenenkään lapsen/nuoren/aikuisen soisi hakevan apua ja empatiaa.

Harmaalle tiedoksi: Olen opettaja. En opiskele enää.

Ei apua

 

Elämässä on hetkiä, jolloin pysähtyy miettimään et mitä tekee elämällään.
Tämä on mitä suurin klisee mutta niin totisinta totta sille, jolla ei aina ole mennyt niin loisteliaan hyvin.
Eikä sitä tarvitse aina niin huonosti mennäkään, mutta joskus ainakin minä, vaellan metsässä koiran kanssa ja mietin, että miksi elän.
Jostain syystä aina päädyn siihen, että olen liian utelias kuolemaan.

Mimosa, masennus johtuu aivojen kemiallisesta häiriöstä, ei sinusta.
Se, mitä minä suosittelisin, on että pistät sen 50 euroa yksityiselle ja kerrot noi tuntemukset.
50 euroa, ja siihen hintaan tulee masennuslääkkeet ja odotat 2 kk.

ihana kuulla että sinäkin olet päätynyt samaan tulokseen, että miksi haluaa elää. itse päädyn kanssa aina tuohon samaan
mä tiedän mitä mä teen elämällä, mutta ku mua ei totisesti jaksa kiinostaa mikään nyt. mulla on suunitelmat joita toteutan. mul on kaikkee mitä tarvin. olen nyt kesätöissä, talous kunnossa, koulu jatkuu syksyllä, yksi asia minkä teen kans syksyllä joka saattaa muuttaa mun elämän kokonaan erilaiseksi, mutta vaikka se ei toteutuisi, niin jatkan sitten normaalisti opiskeluja, mulla on mies, mulla on ihanat ystävät ja sukulaiset. mutta vittu ku ei vaa kiinosta!!!!!!!!!!!! ärsyttää..

 

Mikäli asut pääkaupunkiseudulla, niin tarjonta ei välttämättä vastaa kysyntää. Mutta täällä maalla hyvistä ja luotettavista hoitajista on huutava pula. Ja mietin tuota kisaamista. Osta heppa, joka vastaa toivomaasi tasoa. Niin ettei mene kauan kun olet jo palkinnoilla ja vanhempasi yleisön joukossa hurraamassa

 

Mikäli asut pääkaupunkiseudulla, niin tarjonta ei välttämättä vastaa kysyntää. Mutta täällä maalla hyvistä ja luotettavista hoitajista on huutava pula. Ja mietin tuota kisaamista. Osta heppa, joka vastaa toivomaasi tasoa. Niin ettei mene kauan kun olet jo palkinnoilla ja vanhempasi yleisön joukossa hurraamassa

joo, no kyllä täältäkin hoidettavia löytyy, mutta mä kun en enää ole ihan lapsi, niin ei yksinkertaisesti ole aikaa eikä mahdollisuuksiä käydä hoitelemassa toisten hevosia. tiedäthän? aikaa on vain sille mistä saa rahaa, eli töille! no käyn mä kyllä salilla, mut en oo sitäkään kerinny pariin viikkoon ku oon tehny 10-12 tuntisia päiviä.. täytyy vaan malttaa odottaa se reilu vuosi, että pääsen kattelee hevosta jonka voi ostaa

 

Tarkemmin lukematta ketjua oletan, että ainakin vastaajilla on sen verran pätäkkää (hevosen ostaminen ja ylläpito MAKSAA) ettei kyse voi olla periytyvästä sosioekonomisesta masennuksesta (mistä itselläni on kokemusta riittävästi). Taidat olla jokseenkin turhautunut elämääsi, mikä sekin on riittävä syy avun hankkimiseen. Muuten tää ketju on aika pitkälti rikkaiden setien tyttärien sanahelinää..

 

No juu, kyllähän minäki toisaalta haluan kuolla. Sitten ois asiat kaikki hyvin. Mutta oman käden kautta en minäkään kuole, se on ihan yhtä tyhjän kans!

 

Sellaista ei ole olemassakaan kuin: periytyvä sosioekonominen masennus Jokainen on oman onnensa seppä etkä voi syyttää ympäristöä ellet saavuta haluamaasi. Suuri osa vanhemmista varmasti haluaisi antaa lapselleen kaiken mahdollisen, mutta se ei vain taloudellisista syistä ole mahdollista. Ja on hyväksi oppia rahan merkitys ja sen tienaaminen.

Ja tässä kohti mimosan ajatukset ovat terveitä (sen enempää diagnostisoimatta) ja hän etenee kohti unelmaansa. Ja niin sinunkin pitäisi tehdä. Päästä irti menneisyydestä ja hanki elämä

 

Elämässä on hetkiä, jolloin pysähtyy miettimään et mitä tekee elämällään.
Tämä on mitä suurin klisee mutta niin totisinta totta sille, jolla ei aina ole mennyt niin loisteliaan hyvin.
Eikä sitä tarvitse aina niin huonosti mennäkään, mutta joskus ainakin minä, vaellan metsässä koiran kanssa ja mietin, että miksi elän.
Jostain syystä aina päädyn siihen, että olen liian utelias kuolemaan.

Mimosa, masennus johtuu aivojen kemiallisesta häiriöstä, ei sinusta.
Se, mitä minä suosittelisin, on että pistät sen 50 euroa yksityiselle ja kerrot noi tuntemukset.
50 euroa, ja siihen hintaan tulee masennuslääkkeet ja odotat 2 kk.

ihana kuulla että sinäkin olet päätynyt samaan tulokseen, että miksi haluaa elää. itse päädyn kanssa aina tuohon samaan
mä tiedän mitä mä teen elämällä, mutta ku mua ei totisesti jaksa kiinostaa mikään nyt. mulla on suunitelmat joita toteutan. mul on kaikkee mitä tarvin. olen nyt kesätöissä, talous kunnossa, koulu jatkuu syksyllä, yksi asia minkä teen kans syksyllä joka saattaa muuttaa mun elämän kokonaan erilaiseksi, mutta vaikka se ei toteutuisi, niin jatkan sitten normaalisti opiskeluja, mulla on mies, mulla on ihanat ystävät ja sukulaiset. mutta vittu ku ei vaa kiinosta!!!!!!!!!!!! ärsyttää..

Yksi asia mitä mä käytän usein, kun elämä on todella puuduttavaa, on repäisy.
Sitäkin nykyään pääsee tekemään erittäin harvoin, mutta se on varsin piristävää. Kun sanoit et sulla on opiskelut ja työt ja mies jne jne, niin mulla vaan heräs kysymys, että onko sulla nyt ihan liian paljon niitä täytyy-tehdä-juttuja?

Elämähän on ihan samanlaista, vaikka muuttaisi tai menisi reissuun tai eroaisi jne, mutta mussa ainakin on piirre, joka janoaa extreme-jännitystä.
Tarkoitan hyvää jännitystä, turvallista.
En tiedä ymmärrätkö tätä, mutta minulla on se, että jos välillä ei tapahdu sitä kuuluisaa jotain, tuntuu että elämä on niin ankeaa ja tasaista ja tappavaa.

Ja joskus nautin kun elämä on tylsää ja tasaista ja tappavaa.

Mutta, kaikilla ihmisillä on heikot hetkensä, kaikilla on myös vahvat hetkensä.
Ei sen tarvikaan mennä niin, että aina on jeesjees-tyyppi.
Vaan kertoo siitä, että pystyt hyväksymään itsesi, ihan just sellaisena kuin olet

 

Tarkemmin lukematta ketjua oletan, että ainakin vastaajilla on sen verran pätäkkää (hevosen ostaminen ja ylläpito MAKSAA) ettei kyse voi olla periytyvästä sosioekonomisesta masennuksesta (mistä itselläni on kokemusta riittävästi). Taidat olla jokseenkin turhautunut elämääsi, mikä sekin on riittävä syy avun hankkimiseen. Muuten tää ketju on aika pitkälti rikkaiden setien tyttärien sanahelinää..

siis jos minusta on kyse että olisin rikkaan sedän tytär, niin anna mun nauraa. isältäni en ole mitään ikinä saanut, paitsi sen opetuksen, että itse täytyy töitä tehdä. olen köyhästä perheestä. huom, koyhästä. pienenä oli viikko jos toinenkin kun ei ollut kotona syötävää. onneksi suomen kouluissa saa ilmaisen ruoan!
ja kyllä juu, olen turhautunut.

 

Elämässä on hetkiä, jolloin pysähtyy miettimään et mitä tekee elämällään.
Tämä on mitä suurin klisee mutta niin totisinta totta sille, jolla ei aina ole mennyt niin loisteliaan hyvin.
Eikä sitä tarvitse aina niin huonosti mennäkään, mutta joskus ainakin minä, vaellan metsässä koiran kanssa ja mietin, että miksi elän.
Jostain syystä aina päädyn siihen, että olen liian utelias kuolemaan.

Mimosa, masennus johtuu aivojen kemiallisesta häiriöstä, ei sinusta.
Se, mitä minä suosittelisin, on että pistät sen 50 euroa yksityiselle ja kerrot noi tuntemukset.
50 euroa, ja siihen hintaan tulee masennuslääkkeet ja odotat 2 kk.

ihana kuulla että sinäkin olet päätynyt samaan tulokseen, että miksi haluaa elää. itse päädyn kanssa aina tuohon samaan
mä tiedän mitä mä teen elämällä, mutta ku mua ei totisesti jaksa kiinostaa mikään nyt. mulla on suunitelmat joita toteutan. mul on kaikkee mitä tarvin. olen nyt kesätöissä, talous kunnossa, koulu jatkuu syksyllä, yksi asia minkä teen kans syksyllä joka saattaa muuttaa mun elämän kokonaan erilaiseksi, mutta vaikka se ei toteutuisi, niin jatkan sitten normaalisti opiskeluja, mulla on mies, mulla on ihanat ystävät ja sukulaiset. mutta vittu ku ei vaa kiinosta!!!!!!!!!!!! ärsyttää..

Yksi asia mitä mä käytän usein, kun elämä on todella puuduttavaa, on repäisy.
Sitäkin nykyään pääsee tekemään erittäin harvoin, mutta se on varsin piristävää. Kun sanoit et sulla on opiskelut ja työt ja mies jne jne, niin mulla vaan heräs kysymys, että onko sulla nyt ihan liian paljon niitä täytyy-tehdä-juttuja?

Elämähän on ihan samanlaista, vaikka muuttaisi tai menisi reissuun tai eroaisi jne, mutta mussa ainakin on piirre, joka janoaa extreme-jännitystä.
Tarkoitan hyvää jännitystä, turvallista.
En tiedä ymmärrätkö tätä, mutta minulla on se, että jos välillä ei tapahdu sitä kuuluisaa jotain, tuntuu että elämä on niin ankeaa ja tasaista ja tappavaa.

Ja joskus nautin kun elämä on tylsää ja tasaista ja tappavaa.

Mutta, kaikilla ihmisillä on heikot hetkensä, kaikilla on myös vahvat hetkensä.
Ei sen tarvikaan mennä niin, että aina on jeesjees-tyyppi.
Vaan kertoo siitä, että pystyt hyväksymään itsesi, ihan just sellaisena kuin olet

ymmärrän todella hyvin sun pointtisi. ja juuri siitä syystä olen esim idolssiinkin menossa kokeilemaan.
ja voi juu ollakin, että en osaa elää tässä hetkessä, vaan odotan aina tulevaa. ka se on jollaintavalla kotoa opittu käyttäytymismalli.. täytyy vain opetella päästämään irti. pelkään vaan että elämä hajoaa käsiin.

 

Tarkemmin lukematta ketjua oletan, että ainakin vastaajilla on sen verran pätäkkää (hevosen ostaminen ja ylläpito MAKSAA) ettei kyse voi olla periytyvästä sosioekonomisesta masennuksesta (mistä itselläni on kokemusta riittävästi). Taidat olla jokseenkin turhautunut elämääsi, mikä sekin on riittävä syy avun hankkimiseen. Muuten tää ketju on aika pitkälti rikkaiden setien tyttärien sanahelinää..

siis jos minusta on kyse että olisin rikkaan sedän tytär, niin anna mun nauraa. isältäni en ole mitään ikinä saanut, paitsi sen opetuksen, että itse täytyy töitä tehdä. olen köyhästä perheestä. huom, koyhästä. pienenä oli viikko jos toinenkin kun ei ollut kotona syötävää. onneksi suomen kouluissa saa ilmaisen ruoan!
ja kyllä juu, olen turhautunut.

Kannanottaja tarkoittaa vastaajia, ei sinua henkilönä. Hän ei ole nyt vain perillä ketjun kulusta ja vastasi siksi näin epäillyttävästi. Nimim ajatuksia kannanottajalle oli hyvää tekstiä

 

Tarkemmin lukematta ketjua oletan, että ainakin vastaajilla on sen verran pätäkkää (hevosen ostaminen ja ylläpito MAKSAA) ettei kyse voi olla periytyvästä sosioekonomisesta masennuksesta (mistä itselläni on kokemusta riittävästi). Taidat olla jokseenkin turhautunut elämääsi, mikä sekin on riittävä syy avun hankkimiseen. Muuten tää ketju on aika pitkälti rikkaiden setien tyttärien sanahelinää..

siis jos minusta on kyse että olisin rikkaan sedän tytär, niin anna mun nauraa. isältäni en ole mitään ikinä saanut, paitsi sen opetuksen, että itse täytyy töitä tehdä. olen köyhästä perheestä. huom, koyhästä. pienenä oli viikko jos toinenkin kun ei ollut kotona syötävää. onneksi suomen kouluissa saa ilmaisen ruoan!
ja kyllä juu, olen turhautunut.

Kuten myös ja näin oletinkin. Siksi puhuinkin "ketjuun vastaajista".

 

Tarkemmin lukematta ketjua oletan, että ainakin vastaajilla on sen verran pätäkkää (hevosen ostaminen ja ylläpito MAKSAA) ettei kyse voi olla periytyvästä sosioekonomisesta masennuksesta (mistä itselläni on kokemusta riittävästi). Taidat olla jokseenkin turhautunut elämääsi, mikä sekin on riittävä syy avun hankkimiseen. Muuten tää ketju on aika pitkälti rikkaiden setien tyttärien sanahelinää..

siis jos minusta on kyse että olisin rikkaan sedän tytär, niin anna mun nauraa. isältäni en ole mitään ikinä saanut, paitsi sen opetuksen, että itse täytyy töitä tehdä. olen köyhästä perheestä. huom, koyhästä. pienenä oli viikko jos toinenkin kun ei ollut kotona syötävää. onneksi suomen kouluissa saa ilmaisen ruoan!
ja kyllä juu, olen turhautunut.

Kannanottaja tarkoittaa vastaajia, ei sinua henkilönä. Hän ei ole nyt vain perillä ketjun kulusta ja vastasi siksi näin epäillyttävästi. Nimim ajatuksia kannanottajalle oli hyvää tekstiä

Olikin nimim "loistavaa kannanottaja" kannatta lukea tarkasti