mimosa
sitä masennustestiä oon täytelly muutamaan otteeseen ja ekana kertana oon tosi masentunu ja toisella oon ihan normaali. se on ihan hyödytön testi. mulla ku nää mielialat vaihtelee niin kovin. mut vaikkaan että oon niin stressaantunu että nyt tuli sitte totaalinen stoppi..Alkuperäinen kirjoittaja ymmällään:mulla oli samanlaisia ajtuksia lääkkeistä, mutta lopulta rakkaus poikaa kohtaan ajoi mut hakemaan apua.. tosin olen itsetuhoinen ja ne jäljet saivat kyllä lääkärin vakuuttuneeksi.. mutta kannattaa soittaa vaikka heti maanantaina lääkäriin... ja kertoa rehellisesti kaikista tuntemuksista, siis vaikka olisikin hyvä päivä niin kertoo niistä kaikista ajatuksista mitkä iskee... mä pitkitin ihan liian pitkään avun hakemista... sun kannattais tehdä toi masennus testi joka on täällä toisessa ketjussa... saman joutuu täyttämään lääkärissä, ja kannattaa niitä lääkkeitä koittaa...Alkuperäinen kirjoittaja mimosa:no olen hakenut apua viimeisenä kolmena vuotena aina keväisin, mutta mä vaikutan niin normaalilta. ekalla hoitokerralla saatan olla maassa ja masentunut, toisella menee hemmetin hyvin eikä ongelmia. mutta tää tulee vaa aina uuestaa. maanisdepressiivisyyttäkin epäilty ja lääkettä kokeiltu, mutta ku ei ne lääkärit tiiä mitään mistään, ni ei ne autakkaan sit. en masennuslääkkeitä oikeestaan suostu syömään. en tahdo olla niin heikko ihminen ettenkö itse voisi kontrolloida päätäni, vaikka olenkin..Alkuperäinen kirjoittaja ymmällään:kannattaa oikasti hakea apua, ellet ole jo niin tehnyt... lääkitys auttaa hieman... ja koita pitää kiinni niistä asioista mitkä tuottaa sulle edes pientä iloa.. päivä kerrallaan eteenpäin... mitään kovin rohkaisevaa en osaa sanoa kun itsekkin haluaisin vain nukkua pois, saada vihdoin rauha... eikä vaan räpistellä eteenpäin elämässä... pudota pikkuhiljaa lähemmäs pohjaa, kiivetä ylöspäin ja tippua lisää...Alkuperäinen kirjoittaja mimosa:nii, ku olen niin turha ja hyödytön, odotan kuolemaa. pitää keksia kaikkea puuhaa siksiaikaa kunnes kuolema korjaa ja siirryn täältä poijes, mutta ku nyt mua vaan niin masentaa ettei jaksa tehä mitään.. ja en minä itteäni tappaisi, en tee sitä toisille. rakastan ihmisiä ympärilläni kuitenkii.. mutta on vaan niin tyhjä olo. en malta oottaa että pääsee pois.
mutta voimia sinne kuitenkin lähetän kovasti :hug: