Ei varmasti ole kyse lapsien arvosta tuollaisessa tilanteessa, vaan yksinkertaisesti tilanteesta. Sinähän opetat lapsesi vihaamaan ja katkeroitumaan nyt isoäidilleen, jonka syyt toimia noin voivat olla oikeasti mietittyjä ja kaikkien edun ajatteleminen.
Ei kaikki saa yhtä paljon rahaa aina. Ja silti voi olla ihan yhtä onnellinen. Jos serkut rehentelevät rahalla niin se on heidän ongelmansa. Ehkä voisit mielummin opettaa lapsillesi, että serkut ovat nyt vaikeammassa tilanteessa ja saavat siksi enemmän tukea (summa ei ole edes suuri ja myös muut saivat rahaa, eivätkä jääneet kokonaan ilman). Ja että heillä on kaikilla molemmat elävät vanhemmat ja asiat kuitenkin verrattain ihan hyvin. Ettei katkeruus ja viha auta vaan ennemmin asioiden ymmärtäminen ja kiitollisuus siitä mitä jo on. Ja ottakaa nyt ihmeessä silti se raha vastaan, jota saatte. Voittehan te käyttää ne lapsiinne vaikka, eikö se olisi itsekästä olla ottamatta rahaa vastaan ollenkaan, jos sitä kuitenkin sen tarvitsee, minkä saa? Voihan sen käyttää epäitsekkäästikin.
Olen itse tätä mieltä. Itse en edes tiedä mitä siskoni on saanut vanhemmiltani, ehkä enemmän kuin minä, ehkä vähemmän. Kumpikaan meistä ei ole ehkä ollut niin kiinnostunut. Vanhempani ovat siis jakaneet jo "perintöä" siis rahaa ja tavaraa välillä (pieniä summia). Minulla on yksi lapsi, siskollani ei lapsia. Olen kyllä saanut varmasti enemmän tukea muutoin, koska olen yksinhuoltaja ja saan vanhemmiltani paljon hoitoapua ja rahaakin välillä lapsen kuluihin. Ei siskoni ole sanonut mitään, enkä minäkään siihen että hän saa varmasti rahaa välillä myös. Ei mitään hajua meneekö tasan. Tärkeintä on se, että se joka tarvitsee saa sen mitä tarvitsee. Näin ajattelen itse.