Katoin hieman kieroon ja mietin että onko emäntä ihan hullu =) Muina miehinä oli koko visiitin ajan rintaliiveissä ja kahdet reikäiset sukkahousut päällekkäin. No, ihan latvasta lahohan tuo oli ja on. Appeani en ole nähnyt koskaan koska oli kuollut jo ennen kuin tutustuin mieheeni, mutta kun ensi kertaa näin valokuvan niin totesin että mukavan ja iloisen näköinen ihminen.
Oli talvi, lunta ja pakkasta. Appiukko tuli ulos ilman kenkiä ja sukkia kiireellä katsomaan, kuka pihamaalle tulee... Anopista ei sen ihmeempiä muistikuvia ensitapaamiselta. Appiukko jäi niin mieleen.
En voinut lakata tuijottamasta ja miettimästä että onpa miesystäväni vanhempiensa näköinen. Mietin koko tapaamisen ajan että kumpaa muistuttaa enemmän. En osannut päättää.
Ajattelin, että ihanan pieni! Herttainen, ihana mammarainen. Samantien halaili ja pussaili mua kovasti. Tykästyin heti. Ikävä on kova, jospa ensi vuonna nähtäisiin...
Kun näin anopin, niin aattelin et onpa mies tullut äitiinsä. Seuraavaksi huomasin, miten herttainen ja ihana ihminen hän on. Appiukon kohdalla myös "ihmettelin" yhdennäköisyyttä mieheen.
Ihanat appivanhemmat mulla, en vaihtais mihinkään.
Muistan ajatelleeni mieheni isästä että tuolta miehenikin näyttää varmasti vanhempana. Hyvin charmikas tumma pilke silmäkulmassa ystävällinen hieman flirtti mies.
Äidistä ajattelin että ompas ihana äidillinen kaunis hyvinsäilynyt ahkera baabushka Olin järkyttynyt siitä kaikesta ruuan määrästä mitä hän oli laittanut :O Sitä oli varmaan yhden Ruotsin laiva buffetin verran pöydässä!!
Tulin heidän autoonsa yhdessä mieheni kanssa (silloin oltiin vielä teinejä) ja tervehtimisten jälkeen anoppi kertoi appiukolle saaneensa keskenmenon. Oli vähän että wtf... ei vissiin haitannut vieraiden läsnäolo.
Olin ehkä... hämmentynyt? Sillä mamma pöllähti asuntoon ja löysi mut ja miehen sohvalta ja ensimmäiset sanat häneltä oli, "Siis mikä tää on? Onks tää joku pääsiäisyllätys?" Eikä siis edes noteerannut mua juuri mitenkään hämmästykseltään. Taisin tirskua ja mietin että mitäs hemmettiä tässä nyt on oikein tapahtumassa.
Anoppi kyllä alusta lähtien ollut kultainen, reilu, humoristinen ja aivan, aivan upea mua kohtaan. On yksi tärkeimmistä ihmisistä mun elämässä.
Hmm, että mä oon maailman kylmin ihminen, kun kättelin kaikkia ja anoppi kysyi "eikö sua saa halata?" ja vieläkin kysyy sitä joka kerta kun nähdään ja tekee siitä tosi kiusallisen tilanteen. Mä nyt oon tottunut kättelemään, kun tavataan ensimmäistä kertaa..
Mun mies on tumma, komea, lihaksikas ja urheilullinen. Anopin kun näin niin ajattelin et ei näytä mieheni äidiltä ja on vanhan näköinen. Kampaajaakin kaipaisi. Appi taas on lihava ja huonokuntoinen. Ei siis lainkaan muistuta miestäni tai ehkä kasvoistaan hieman.