Mitä tekisit?

Oon muuttanu 4 vuotta sit mieheni luo, kauas omasta perheestä/kavereista.
Oon niin väsyny tähän yksin pärjäämiseen. Miehestä ei kauheesti apua ole kun on aina töissä. Tekee yötyötä joten olen illatkin yksin.
Onko tää itsenstä huijaamista kun väkisin tykkää asua tääl missä mulla ei ole ketään?

 

Kissa pöydälle ja asiaa miehen kanssa miettimään, tai lähinnä niitä vaihtoehtoja. Miksi ei sulla uudella paikkkakunnalla tuossa ajassa ole muodostunut uusia tuttavuuksia ja ystävyyssuhteita?

 

Kissa pöydälle ja asiaa miehen kanssa miettimään, tai lähinnä niitä vaihtoehtoja. Miksi ei sulla uudella paikkkakunnalla tuossa ajassa ole muodostunut uusia tuttavuuksia ja ystävyyssuhteita?

Miehen kanssa puhuttu ja meillä oli keväällä tarkoitus muuttaa lähemmäs tukijoukkoja. No..mies muutti mieltään ja otti täältä vakipaikan vastaan. Miehen esikoinen myös asuu tällä suunnalla.

Tuohon miks en ole tässä ajassa saanut ystäviä... oon niin huono tulemaan naisten kanssa juttuun. Mä en vaan jaksa puhua koko ajan lapsista, vaatteista yms. Ja kohdalle ei ole sattunut vielä sellaista ihmistä joka olisi samanluontoinen kuin minä

 

No jos on asioista jo keskusteltu ja ukko ei suostuisi kompromisseihin, niin mä olisin kyllä niin itsekäs ja lähtisin kävelemään... Olen jo yhdessä yksinäisessä suhteessa pilannut monta vuotta elämästäni, joten never again. Pääkopan terveyshän tuossa lähtee alta aikayksikön, jos ei ole KETÄÄN ystävää / kaveria / sukulaista mailla eikä halmeilla. Harrastatko mitään, että pääsisit edes jonnekin ihmisten ilmoille välillä?

 

[QUOTE="mantelisuklaa";22014945]No jos on asioista jo keskusteltu ja ukko ei suostuisi kompromisseihin, niin mä olisin kyllä niin itsekäs ja lähtisin kävelemään... Olen jo yhdessä yksinäisessä suhteessa pilannut monta vuotta elämästäni, joten never again. Pääkopan terveyshän tuossa lähtee alta aikayksikön, jos ei ole KETÄÄN ystävää / kaveria / sukulaista mailla eikä halmeilla. Harrastatko mitään, että pääsisit edes jonnekin ihmisten ilmoille välillä?[/QUOTE]

En harrasta. Ei mitenkään mahdollisuutta miehen työn takia. 4 lapsen kanssa kotona oon. Kauppaan sentään pääsen yksin.

 

Mulla hieman vastaavanlainen tilanne. n. 4v sitten muutin miehen luo maalle, josta lähimpään kaupunkiin on matkaa n. 12 km. Mies tekee pitkää päivää ja viimesen 3 kk aikana on aika paljon ollut pois kotoa reissuhommien takia. Itse alan hiljalleen väsymään ainaiseen kaksinoloon tuon 1v 3kk pojan kanssa. Miehelle olen tästä puhunut, mutta töitä ei tällä hetkellä ainakaan pysty vähentämään, joten ei auta kuin odottaa parempaa huomista. Meillä tätä mun yksinäisyyttä vielä korostaa mun työttömyys. Aktiivisesti kyllä töitä haen, joten toivon, että töiden löytyminen hieman helpottaisi itsellä tätä oloa.

Olisko sulla jotain harrastusta, jossa tapaisit iltaisin muita esim. joku jumppa? Ja mites viikonloppu, vietättekö sen yhdessä vai erillään?

 

Ja eikö se ole itsekästä hajottaa perhe sen vuoksi että on yksinäinen?

 

Mäkään en tykkää aina puhua lapsista ja vaatteista. Haluan muutain juteltavaa. Siksikö mullakaan ei montaa kaveria ole? En siis jaksa "mamma"-juttuja...

Missäpäin sä asut?

 

Mulla hieman vastaavanlainen tilanne. n. 4v sitten muutin miehen luo maalle, josta lähimpään kaupunkiin on matkaa n. 12 km. Mies tekee pitkää päivää ja viimesen 3 kk aikana on aika paljon ollut pois kotoa reissuhommien takia. Itse alan hiljalleen väsymään ainaiseen kaksinoloon tuon 1v 3kk pojan kanssa. Miehelle olen tästä puhunut, mutta töitä ei tällä hetkellä ainakaan pysty vähentämään, joten ei auta kuin odottaa parempaa huomista. Meillä tätä mun yksinäisyyttä vielä korostaa mun työttömyys. Aktiivisesti kyllä töitä haen, joten toivon, että töiden löytyminen hieman helpottaisi itsellä tätä oloa.

Olisko sulla jotain harrastusta, jossa tapaisit iltaisin muita esim. joku jumppa? Ja mites viikonloppu, vietättekö sen yhdessä vai erillään?

Mies tekee viikonloput töitä. Sillon tienaa parhaiten.
Minä tuota töihin menoa miettinyt kans. Sen oon päättänyt että ensi syksynä lähden töihin. Toivottavasti sillon vähän helpottaa.

Mulla on oma auto, joten pääsen kyllä lasten kanssa milloin haluan. Kotipaikkakunnan vierailuja kuitenkin rajoittaa esikoisen koulunkäynti.

 

[QUOTE="vieras";22014984]Mäkään en tykkää aina puhua lapsista ja vaatteista. Haluan muutain juteltavaa. Siksikö mullakaan ei montaa kaveria ole? En siis jaksa "mamma"-juttuja...

Missäpäin sä asut?[/QUOTE]

Etelä-suomessa. Mulla ainakin kaveripiiri 0 täällä kun en yksinkertasesti jaksa näitä naisten juttuja.

 

Ja eikö se ole itsekästä hajottaa perhe sen vuoksi että on yksinäinen?

Onhan se, mutta jos vaihtoehtona on uupumus / masennus tai muuten meilenterveyden menettäminen, niin ketä sekään palvelee? Seuraavaksi alkaa lapset oireilla, jos äiti voi huonosti ja kierre on valmis... Mulla nyt tosin ei ole kuin tuo yksi lapsi ja tukiverkko liki, eli jotain helpotusta sain suhteessa olon aikanakin, mutta jos olisin noin totaalisen yksin noin monen lapsen kanssa, niin kyllä mä katsoisin paremmakseni oman ja lapsien terveyden takia muuttaa lähemmäs tukiverkkoa, että edes joskus sais hengähtää, jos kerran mies ei sitä ymmärrä ja tee asiaa mahdolliseksi. Sillon jaksais paremmin niiden muksujenkin kanssa, vaikka sitä ukkoa ei siinä vierellä olsikaan. Kuten pärjään nytkin - paljon paremmin, kun exän kanssa. Siinä suhteessa tosin oli pajon muitakin seikkoja miksi lähdin...

 

Lapsille en näytä väsymystäni. Mä murehdin sitä sitten kun saan lapset nukkumaan
Enkä mä miestäni halua jättää. Vaikka se toisinaan saa mut raivon partaalle työnsä takia.

 

Etelä-suomessa. Mulla ainakin kaveripiiri 0 täällä kun en yksinkertasesti jaksa näitä naisten juttuja.

Pakkohan sieltä on joku samanlainen löytyä. Mäkin olen nainen mutta en mä jauha lapsi/vauva/"akkojen juttuja"... laita ystävänhaku ilmo jonnekin

 

Pakkohan sieltä on joku samanlainen löytyä. Mäkin olen nainen mutta en mä jauha lapsi/vauva/"akkojen juttuja"... laita ystävänhaku ilmo jonnekin

Kyllä varmaan löytyykin. Jos menis kuuluuttaa kovaäänisen kans kauppakeskukseen lapsilisäpäivänä?

 

Mä näkisin tossa tilanteessa seuraavat ratkaisut:
-muutatte koko perhe lähemmäksi sun tukijoukkoja, mies etsii uuden työn.
-eroatte ja sinä muutat lasten kanssa
-jatkatte yhdessä, mutta mies järjestää sulle omaa aikaa joko vähentämällä työntekoa tai kustantamalla hoitajan. Samoin huolehtii, että teille jää myös yhteistä aikaa perheenä ja pariskuntana.
-etsit työpaikan, lapset hoitoon. Työn kautta saisit uusia aikuiskontakteja ja kenties ystäviäkin.
-jatkatte kuten tähän asti. Molemmat uuvutte työtaakkanne alle.

Kolmas kohta olisi varmaan paras ratkaisu. Sikälikin, että miehen esikoinen asuu lähellä.

 

Kyllä varmaan löytyykin. Jos menis kuuluuttaa kovaäänisen kans kauppakeskukseen lapsilisäpäivänä?

Hyvä idea Toi on kyllä kettumaista... Mä löysin täältä palstalta samlta paikkakunnalta tosi kivan kaverin mammaloma aikana. Hankalaa löytää kamuja jos ei esim harrastuksiin pääse. Mitäs sitten kerhoista tykkäät? Käyhän niissä sellasiakin "jotka on erilaisia" kuten minä :xmas:

 

Kerro nyt vähän mulish minkälaisista asioista olet kiinnostunut? Jo pelkästään se, että löytäisit netin kautta samanhenkisiä kavereita, avittaa jo paljon siihen yksinäisyyteen.

 

En minäkään jaksa mitään jatkuvaa vauva juttuja kun aikuisten kanssa olisi kiva jutella aikuisten asioita, siksi kait on vähän naispuolisia kavereita. Suosittelen hakeutumaan töihin mahdollisimman pian, samalla ehkä miehesi työpaine hellittää eikä hänen tarvi koko aikaa puurtaa. MLL saa myös tilapäistä hoitoapua, että pääset välillä käymään vaikka harrastamassa tai esim. opiston kursseilla.

 

Mä näkisin tossa tilanteessa seuraavat ratkaisut:
-muutatte koko perhe lähemmäksi sun tukijoukkoja, mies etsii uuden työn.
-eroatte ja sinä muutat lasten kanssa
-jatkatte yhdessä, mutta mies järjestää sulle omaa aikaa joko vähentämällä työntekoa tai kustantamalla hoitajan. Samoin huolehtii, että teille jää myös yhteistä aikaa perheenä ja pariskuntana.
-etsit työpaikan, lapset hoitoon. Työn kautta saisit uusia aikuiskontakteja ja kenties ystäviäkin.
-jatkatte kuten tähän asti. Molemmat uuvutte työtaakkanne alle.

Kolmas kohta olisi varmaan paras ratkaisu. Sikälikin, että miehen esikoinen asuu lähellä.

Kolmatta oon miehelleki tolkuttanu. Ottaa jatkuvaan lisävuoroja että saadaan lisää rahaa. Mut ei me olla edes missään rahapulassa! Mua ei raha onnelliseks tee, ei oo tehny ikinä.

Ja mies ei uuvu työtaakkaansa. Helpompaa sillä on olla töissä. Senku ajaa vaan. Kaikkein ärsyttävintä miehen työssä on se että mulla on täys työ hyssytellä lapsia kun mies nukkuu päivällä.

 

[QUOTE="Lila";22015171]Kerro nyt vähän mulish minkälaisista asioista olet kiinnostunut? Jo pelkästään se, että löytäisit netin kautta samanhenkisiä kavereita, avittaa jo paljon siihen yksinäisyyteen.[/QUOTE]

Hmm..mullaki noi kiinnostuksen kohteet vaihtelee..
Pidän kaikesta vanhasta..voisin viettää päivän antiikkiliikkeessä. Tykkään myös tanssia ja lenkkeillä. Ja kovasti kiinnostaa vanhat amerikan raudat.

 

Hyvä idea Toi on kyllä kettumaista... Mä löysin täältä palstalta samlta paikkakunnalta tosi kivan kaverin mammaloma aikana. Hankalaa löytää kamuja jos ei esim harrastuksiin pääse. Mitäs sitten kerhoista tykkäät? Käyhän niissä sellasiakin "jotka on erilaisia" kuten minä :xmas:

Mitä kerhoja? Palstan vai?

 

[QUOTE="vieras";22015204]En minäkään jaksa mitään jatkuvaa vauva juttuja kun aikuisten kanssa olisi kiva jutella aikuisten asioita, siksi kait on vähän naispuolisia kavereita. Suosittelen hakeutumaan töihin mahdollisimman pian, samalla ehkä miehesi työpaine hellittää eikä hänen tarvi koko aikaa puurtaa. MLL saa myös tilapäistä hoitoapua, että pääset välillä käymään vaikka harrastamassa tai esim. opiston kursseilla.[/QUOTE]

Kuopus vasta 8kk joten töihin menen vasta syksyllä. Hoitomaksutkin kovat vielä tässä vaiheessa olis.
Sen tiedän ettei mies töitään vähennä kun menen töihin. Typerää.

 

Nii..opiskelemaan tekis kovasti mieli mutta ei vielä oikein onnistu. Sillon menis rahat liian tiukalle. Jotain kursseja vois kyllä käydä.

 

Mitä kerhoja? Palstan vai?

Siis näistä perhekerhoista yms mitä on esim seurakunnilla? ja meillä paikalliselle MLL.

 

Kuopus vasta 8kk joten töihin menen vasta syksyllä. Hoitomaksutkin kovat vielä tässä vaiheessa olis.
Sen tiedän ettei mies töitään vähennä kun menen töihin. Typerää.

Oopa sitten varovainen lastis kanssa. Mä olen burn-outin takia jäämässä kokonaan poissa työelämästä kun kävi vähän raskaaksi elämä kodin ja töiden takia. Mies yrittäjä ja nukkui yuöt kotona, muuten mä tein kaiken.