APUA >:(
Asumme omakotialueella ja naapurinnaapurissa (yksi talo siis välissä) asuu perhe, jossa on samanikäiset lapset kuin meillä. Eli 9- ja 5-vuotiaat. Heillä on lisäksi kaksivuotias. Nuo lapset ovat ihan mukavia ja omat lapseni leikkivät heidän kanssaan ihan mielellään. Mutta se perheen äiti...on täysin itseni vastakohta.
Jo viime kesänä oli ongelmanamme se, että tuo tuttava tunki useina päivinä viikossa (n 2-4 päivänä) takapihallemme lapsineen leikkimään. Aina, kun näki meidät takapihallamme, oli hän kohta oma-aloitteisesti siellä lapsineen. Ja istua löhötti terassillamme pari tuntiakin. Ja aina, joka kerta piti vähintään kerran käyttää jotain lastaan vessassamme tai minun hakea vettä lapsille. Joinain aamupäivinä hän saattoi soittaa ovikelloamme ja kysyä, voisivatko lapset leikkiä keskenään. Kun sanoin myöntävästi, sanoi hän että he menevät jo takapihallemme odottamaan. Jo löhnötti siellä lastensa kanssa leikkien hiekkalaatikossamme, leikkimökissämme, trampoliinillamme jne.
Nyt lumien sulettua on taas sama alkamassa. Ja se on tosi rasittavaa. Minä kaipaan omaa rauhaa omalla takapihallani. Enkä sitä, että useana päivänä viikossa siellä istuu tuo tuttava lastensa kanssa. Välillä tuntuu, että hän käyttää pihaamme leikkipuistolle vaihteluna, että lapsensa viihtyisivät. Ja minun pitää tosiaan ovata ovia vessalle, tuota vettä jne. Ja tuntuu, että pitäisi olla hänen seuranaan pihalla... Joskus hän saattaa jättää isommat lapset pihalleni leikkimään ja olettaa, että vahdin heitä. Olen silloin sanonut, että saavat jäädä leikkimään, mutten vahdi. En ole mikään hoitotäti. Omiakaan en vahdi enkä heidän kavereitaan, mutta olen tietenkin käytettävissä jos jotain tulee.
Olen itse introvertti, enkä tunge toisten pihoille koko ajan. Kaipaan omaa tilaa ja aikaa myös ihan rauhassa omalla pihallani perheeni ja lasteni kanssa. Lapseni tykkäävät leikkiä keskenäänkin ja välillä hekin ovat stressaantuneita kun tietävät että takapihalle mennessään on kohta ne tuttavan lapset siellä hyppimässä trampoliinilla jne. Toisaalta nämä tuttavan lapset ovat heidän kavereitaan ja joskus on kiva leikkiä heidän kanssaan.
Ongelmani on se, että tuttava on taas niin ekstrovertti kun olla ja voi. Viime kesänä yritin olla mahdollisimman vähän hänen kanssaan tekemisissä, mutta hän ei vaan tajunnut. Miehenikin jo ärtyi, kun ei voinut ottaa rauhassa uikkarit jalassa aurinkoa, kun tuo tuttava tunki pihallemme. En tiedä, miten tuosta tuttavan tavasta pääsisi kohteliaasti ja välejä rikkomatta eroon. Tuttava toisaalta vetää herneet nenäänsä tosi helposti, koska hän monesti kuvittelee maailman pyörivän hänen ja lastensa napojen ympärillä.
Jo viime kesänä oli ongelmanamme se, että tuo tuttava tunki useina päivinä viikossa (n 2-4 päivänä) takapihallemme lapsineen leikkimään. Aina, kun näki meidät takapihallamme, oli hän kohta oma-aloitteisesti siellä lapsineen. Ja istua löhötti terassillamme pari tuntiakin. Ja aina, joka kerta piti vähintään kerran käyttää jotain lastaan vessassamme tai minun hakea vettä lapsille. Joinain aamupäivinä hän saattoi soittaa ovikelloamme ja kysyä, voisivatko lapset leikkiä keskenään. Kun sanoin myöntävästi, sanoi hän että he menevät jo takapihallemme odottamaan. Jo löhnötti siellä lastensa kanssa leikkien hiekkalaatikossamme, leikkimökissämme, trampoliinillamme jne.
Nyt lumien sulettua on taas sama alkamassa. Ja se on tosi rasittavaa. Minä kaipaan omaa rauhaa omalla takapihallani. Enkä sitä, että useana päivänä viikossa siellä istuu tuo tuttava lastensa kanssa. Välillä tuntuu, että hän käyttää pihaamme leikkipuistolle vaihteluna, että lapsensa viihtyisivät. Ja minun pitää tosiaan ovata ovia vessalle, tuota vettä jne. Ja tuntuu, että pitäisi olla hänen seuranaan pihalla... Joskus hän saattaa jättää isommat lapset pihalleni leikkimään ja olettaa, että vahdin heitä. Olen silloin sanonut, että saavat jäädä leikkimään, mutten vahdi. En ole mikään hoitotäti. Omiakaan en vahdi enkä heidän kavereitaan, mutta olen tietenkin käytettävissä jos jotain tulee.
Olen itse introvertti, enkä tunge toisten pihoille koko ajan. Kaipaan omaa tilaa ja aikaa myös ihan rauhassa omalla pihallani perheeni ja lasteni kanssa. Lapseni tykkäävät leikkiä keskenäänkin ja välillä hekin ovat stressaantuneita kun tietävät että takapihalle mennessään on kohta ne tuttavan lapset siellä hyppimässä trampoliinilla jne. Toisaalta nämä tuttavan lapset ovat heidän kavereitaan ja joskus on kiva leikkiä heidän kanssaan.
Ongelmani on se, että tuttava on taas niin ekstrovertti kun olla ja voi. Viime kesänä yritin olla mahdollisimman vähän hänen kanssaan tekemisissä, mutta hän ei vaan tajunnut. Miehenikin jo ärtyi, kun ei voinut ottaa rauhassa uikkarit jalassa aurinkoa, kun tuo tuttava tunki pihallemme. En tiedä, miten tuosta tuttavan tavasta pääsisi kohteliaasti ja välejä rikkomatta eroon. Tuttava toisaalta vetää herneet nenäänsä tosi helposti, koska hän monesti kuvittelee maailman pyörivän hänen ja lastensa napojen ympärillä.
