Veisin lääkäriin. Yleislääkärille, psykologille, ravitsemusterapeutille...kaikkialle.
Näin tein minäkin- tosin vinguin turhaan tutkimuksiin parin vuoden ajan.
Lapsi lakkasi käytännössä syömästä 1,5 vuotiaana- sitä ennen oli kaikkiruokainen.
Jostain tuo poika energiansa repii silti, kasvaa kuten ennenkin, ei ole alipainoinen vaikka hyvin hoikka onkin. Muu kehitys on ikäistensä tasolla, ujonpuoleinen ja estynyt joissain asioissa, mutta on saanut apuja siihen ja on reipastunut pikkuhiljaa. SE ei ole syömättömyyden syy.
Täyttää kuukauden päästä 5 vuotta- ei edelleenkään syö juuri mitään.
Käytin nyt viimeisen kerran lasten allergioihin erikoistuneen lääkärin juttusilla, puhuttiin pitkään ja 'yli lääketieteenkin rajojen'. Hän antoi mulla 'vapautuksen' murheista, lapsi kasvaa ja voi hyvin, et voi tehdä enää mitään muuta, koska olet tehnyt sen jo kaikki.
Jos joku fyysinen syy vaivasikin silloin pienenä, se olisi pitänyt tutkia silloin (mähän yritin sanoa, mutta kun mua ei kukaan kuunnellut, piti hysteerisenä vaan...) nyt on tilanne lääkärin mukaan se, että lapsen suu ja elimistö ovat tottuneet erittäin rajalliseen ruokavalioon ei ne enää niin vain hyväksykään mitään uutta. Enää ei voi vedota siihen että hän söi kyllä kaikkea- se oli silloin se, ei päde enää.
Rajoittunut ruokavalion on luultavimmin korjannut jotkut fyysiset vaivat, jos niitä oli ja jos ne aiheuttivat lakkoilun.
Lapsi maistaa uutta makua noin 15 kertaa, nämä lapset jotka ovat tehneet lakon maistavat uutta ruoka-ainetta keskimäärin 50 kertaa, ennekuin tottuvat.
JA se ei ole helppoa se, kun kroppa varoittaa että tämä ei ole hyväksi, tämä on uutta ja vierasta.
Elimistö kun on fiksu ja se kääntyy toisinaan itseään vastaan jopa.
Allergioita ei ole, ei keliakiaa, refluksi todennäköisesti oli ja meni- koska sitähän ei tutkittu..... ei sitten millään mistä mä olen edelleen niin vihainen. Olin silloin 4 vuotta tätä nykyistä tietämystäni vajaampi ja toisaalta niin nääntynyt esikoisen sairastamisen alla, että en ymmärtänyt lyödä nyrkkiä pöytään, ajattelin että luotan terveydenhuollon henkilöstöön.
Kuka määrittelee normaalin? Tätä kysyin lääkäriltä ja hänkin oli sitä mieltä että ei kukaan voi mennä toiselle sanomaan että sä et nyt mahdu tähän normaalin lokeroon.
Mutta sitä ennen pitää tehdä kaikkensa syyn selvittämiseksi.
Tulos voi olla että kädet joudutaan nostamaan pystyyn, tai sitten voi löytyä syy joka voidaan korjata tai lasta auttaa pääsemään siitä yli.
TSEMPPIÄ! :hug: