"sofia"
Ollaan oltu miehen kanssa vuosia yhdessä, hän on ihana luotettava mies ja hyvä isä, yksi lapsikin on.
Mutta myönnän että olen ehkä aikanaan tehnyt järkiperäisen ratkaisun - tapanani on ollut ihastua vääriin miehiin. Sitoumiskammoisiin pettäjiin, mutta heidänlaisiaan kohtaan pystyn tuntemaan tunteita(mukamas tunteita)
Tapasin muutama vuosi sitten sellaisen ja se oli menoa, erosin miehestä ja asiat järjestettiin lapsen kannalta parhaalla tavalla.
Olin todella rakastunut, en ollut ikinä tuntenut vastaavaa.
Mutta.., mies paljastui k*sipääksi.
Erosin hänestä. Olin aivan rikki, kaksi eroa ja muutto vuoden sisään.
Kävin psykiatrillakin. Sitten aloin huolehtia lapsesta, hänen parhaansa olisi että olisin kunnollisen miehen kanssa, lapsen isän siis. Yksi koti ym.
Saimme asiat jotenkin selvitettyä ja palattiin yhteen.
Alkuun meni hyvin, mutta olen edelleen aivan hajalla. Saan koko ajan kyselyitä mikä sinulla on..jne.
Asiaa vaikeuttaa tämä k-pää mies jonka jätin. Kun paljastin hänen valheensa hän katosi hyvin tylysti. En saanut asioita käsiteltyä.
1,5 vuoden sisään kaksi eroa, kaksi muuttoa ja yhteenpaluu.
En vaan jaksa. Teen meidät kaikki kolme onnettomiksi. Itseni, lapsen ja miehen. Mutta en kehtaa, en halua taas muuttaa erilleen. Ei ole rahaakaan.
Haluaisin turvata lapselle hyvän olon, kun en itse osaa tehdä oikeita valintoja.
Mutta en tiedä onko tämäkään hyvä.
Välitän miehestä hyvin paljon, mutta en taida osaa rakastaa normaalia ihmistä.
Mitä ihmettä voin tehdä? ;(
Mutta myönnän että olen ehkä aikanaan tehnyt järkiperäisen ratkaisun - tapanani on ollut ihastua vääriin miehiin. Sitoumiskammoisiin pettäjiin, mutta heidänlaisiaan kohtaan pystyn tuntemaan tunteita(mukamas tunteita)
Tapasin muutama vuosi sitten sellaisen ja se oli menoa, erosin miehestä ja asiat järjestettiin lapsen kannalta parhaalla tavalla.
Olin todella rakastunut, en ollut ikinä tuntenut vastaavaa.
Mutta.., mies paljastui k*sipääksi.
Erosin hänestä. Olin aivan rikki, kaksi eroa ja muutto vuoden sisään.
Kävin psykiatrillakin. Sitten aloin huolehtia lapsesta, hänen parhaansa olisi että olisin kunnollisen miehen kanssa, lapsen isän siis. Yksi koti ym.
Saimme asiat jotenkin selvitettyä ja palattiin yhteen.
Alkuun meni hyvin, mutta olen edelleen aivan hajalla. Saan koko ajan kyselyitä mikä sinulla on..jne.
Asiaa vaikeuttaa tämä k-pää mies jonka jätin. Kun paljastin hänen valheensa hän katosi hyvin tylysti. En saanut asioita käsiteltyä.
1,5 vuoden sisään kaksi eroa, kaksi muuttoa ja yhteenpaluu.
En vaan jaksa. Teen meidät kaikki kolme onnettomiksi. Itseni, lapsen ja miehen. Mutta en kehtaa, en halua taas muuttaa erilleen. Ei ole rahaakaan.
Haluaisin turvata lapselle hyvän olon, kun en itse osaa tehdä oikeita valintoja.
Mutta en tiedä onko tämäkään hyvä.
Välitän miehestä hyvin paljon, mutta en taida osaa rakastaa normaalia ihmistä.
Mitä ihmettä voin tehdä? ;(