mitä te "köyhät" ostatte lapsillenne

hello kitty vaatteet maksaa h&m:llä jonkun 9-14 euroa.käytiin ihastelemassa mutta kauppaan jäi kun yksi paita maksoi sen 9 euroa

me ostettiin h&m:ltä hellokitty-neulehansikkaat ja hellokitty-tukkanipsuja.. eivät maksa noin paljon..
huutonetistä voi myös löytyä kivoja lahjoja.. varsinkin jos etsii kotipaikkakunnalta, voi noutaa ja täten säästää postikulut.

ja vanhempana kannattaa muistaa, että kaikkea ei voi aina saada ja lahjatoiveet ovat vain toiveita.

 

mä heitän nyt ihan erilaisen ajatuksen kehiin...mitäs jos tavaran sijaan annettaiskin enemmän yhteistä, mukavaa aikaa? Jos joulu kasattaiskin materian sijaan monista mukavista yhteisitä hetkistä ja tulevista muistoista?

Mä kai olen jotenkin toisin ajattelva immeinen. Mun lapsuuteen kuului isona osana järjetön lahjavuori. Muistan edelleen älyttömän hyvin tunteen kun avasin lahjoja lahjojen perää...En iloinnut, ne oli vaan tavaraa jota oli paljon. Mitä vaan olisin kuitenkin antanut joulurauhasta perheessäni, siitä että koko joulukuu olisi mennyt riidatta. Mä inhosin yli kaiken joulunalusaikaa, se oli täynä siivous stressiä, lahjapulmia, pikkujoulujen jälkeisiä riitoja, ahdistavaa...Joulu aatto oli kiva päivä kun silloin ei enää ollut kiire, vaan sai olla rauhassa. Ja jouluna ei meillä juotu, sekin oli suuri odotuksen aihe. Joulunpyhät oli ihania kun koko perheellä tehtiin kunnolla asioita yhdessä, käytiin pulkkamäessä, mummolassa...isä ja äitikin ehti leikkimään jne. Kyllä lapsikin osaa arvostaa tälläisiäkin arvoja...tai sit olen vaan maailman omituisin lapsi ollut.

no tämä meillä on ihan tärkeää asiaa myös jouluna mutta silti mielestäni lapset ovat ansainneet myös joulupakettinsa,ei niille pelkkä aika riitä.jokainen tehköön kuin haluaa mutta meidän jouluun kuuluu paljon paketteja!!!

ja sit turrutetaan lapsi tavaran paljoudella niin ettei osaa enää keskittyä leikkiin kun on liikaa virikkeitä...Ja puolet niistä tavaroista pölyttyy hyllyillä muutaman kuukauden jälkeen. No kunten sanoit, kukin tavallaan. Kyllä meilläkin paketteja on, kummallekin lapselle kaksi ja se riittää.

Kantsii muuten sit varoa ettei lapsesta tule mun kaltaista, mulle ei vanhempana (ala-asteikäisenä) enää kelvannut oikein mikään lahja. Vaikka mulla oli röykkiö lahjoja vieressä niin koskaan siinä ei sattunut oleen juuri sitä mitä sinä vuonna ihan väkisin olisin halunnut lahjaksi ja sit kiukkusin. Mun toiveita oli ihan mahdoton toteuttaa...Ja mä syytä tuosta just sitä että krääsää tuli ihan liikaa enkä mä osannut enää arvostaa mitään.

niin no ei me hukuteta lapsia sellaisiin lahjoihin joita eivät tarvitse,eikä musta lapsille voi liikaa ostaa lahjoja,meil on yhdet isommat toiveet toteutettu ja sitten pienempiä paketteja on myös.mutta se oli vaan mun mielipide et on se lahja sitte mitä vaan ni lahjat kuuluu jouluun ja lapsille.aikuisista tingitään jos on pakko..ja mun lapsista ei tuu tuommoisia kuin sinä olet ollut koska osaan vetää rajat niille,ovat vähään tyytyväisiä,vuoden aikana ei osteta leluja muuta kun käytettynä ja sit jouluna uutta.

 

siis kierrätyshän on ihan ok, mutta miks se pitää tehdä just jouluna??

Jos rahat on vähissä, ja muksu toivoo vaikkapa legoja, lautapelejä ja nukkea, niin kyllä muksu varmaan ilahtuu enemmän hyväkuntoisista/uudenveroisista käytetyistä sellaisista, kuin siitä että saa paketista upouudet pikkuhousut tai uuden muovisen hevosen joita ei edes toivonut. Tai siitä, että saa koko toivomansa Lego-sarjan käytettynä, kuin yhden pienen osan siitä uutena.
Luulisin.

 

Taidampa olla täällä muuten ainoa immeinen joka on myös antanut sukulaisille lasten lahjojen määrää koskevan rajan. Mummut ja papat saa pari lahjaa ostaa,muille olen sanonut että yksi per pää tai sit yhteinen. Ei meillä oo ees neliöitä missä säilyttää kaikkea enkä kannata taas sellaista "käytetään kuukausi ja viedään kirppikselle" periaatetta.

 

Mun lapsuuteen kuului isona osana järjetön lahjavuori. Muistan edelleen älyttömän hyvin tunteen kun avasin lahjoja lahjojen perää...En iloinnut, ne oli vaan tavaraa jota oli paljon.

Mä itseasiassa muistan samantyylisiä tuntemuksia, tosin lahjavuori ei ollut mitenkään järjetön mutta näin myöhemmin ajatellen ei niitä olisi tarvinnut olla niin paljon etenkin kun varmasti lohkaisivat ison osan äidin lompakosta. Kaikkea ei osannut arvostaa ja eikä iloita niistä niin paljon kuin olisi ollut syytä.

Tosin nyt aikuisena ajattelee asioita muutenkin toisin ja arvostus äitiäni kohtaan on suunnaton kun olen tiedostanut kuinka huono rahatilanne oikeastaan olikaan silloin kun olin lapsi/nuori mutta ei sitä silloin ymmärtänyt kuinka paljon ponnisteluja vaatimusten toteuttaminen ruoassa, tavaroissa, käyttörahassa ym. vaati.

Sen haluan lapselleni opettaa että osaisi arvostaa enemmän asioita mitä saa eikä mikään olisi "vain tavaraa" joka unohtuu heti kun on avannut seuraavan paketin. Tai ylipäätään ottaisi mitään saamaansa itsestään selvyytenä.

En tiedä miten nämä toteutan sitten kun lapsi kasvaa ja vaatimustaso kasvaa kaikessa, onneksi on aikaa miettiä

 

siis kierrätyshän on ihan ok, mutta miks se pitää tehdä just jouluna??

Jos rahat on vähissä, ja muksu toivoo vaikkapa legoja, lautapelejä ja nukkea, niin kyllä muksu varmaan ilahtuu enemmän hyväkuntoisista/uudenveroisista käytetyistä sellaisista, kuin siitä että saa paketista upouudet pikkuhousut tai uuden muovisen hevosen joita ei edes toivonut. Tai siitä, että saa koko toivomansa Lego-sarjan käytettynä, kuin yhden pienen osan siitä uutena.
Luulisin.

Just näin.

 

mä heitän nyt ihan erilaisen ajatuksen kehiin...mitäs jos tavaran sijaan annettaiskin enemmän yhteistä, mukavaa aikaa? Jos joulu kasattaiskin materian sijaan monista mukavista yhteisitä hetkistä ja tulevista muistoista?

Mä kai olen jotenkin toisin ajattelva immeinen. Mun lapsuuteen kuului isona osana järjetön lahjavuori. Muistan edelleen älyttömän hyvin tunteen kun avasin lahjoja lahjojen perää...En iloinnut, ne oli vaan tavaraa jota oli paljon. Mitä vaan olisin kuitenkin antanut joulurauhasta perheessäni, siitä että koko joulukuu olisi mennyt riidatta. Mä inhosin yli kaiken joulunalusaikaa, se oli täynä siivous stressiä, lahjapulmia, pikkujoulujen jälkeisiä riitoja, ahdistavaa...Joulu aatto oli kiva päivä kun silloin ei enää ollut kiire, vaan sai olla rauhassa. Ja jouluna ei meillä juotu, sekin oli suuri odotuksen aihe. Joulunpyhät oli ihania kun koko perheellä tehtiin kunnolla asioita yhdessä, käytiin pulkkamäessä, mummolassa...isä ja äitikin ehti leikkimään jne. Kyllä lapsikin osaa arvostaa tälläisiäkin arvoja...tai sit olen vaan maailman omituisin lapsi ollut.

no tämä meillä on ihan tärkeää asiaa myös jouluna mutta silti mielestäni lapset ovat ansainneet myös joulupakettinsa,ei niille pelkkä aika riitä.jokainen tehköön kuin haluaa mutta meidän jouluun kuuluu paljon paketteja!!!

ja sit turrutetaan lapsi tavaran paljoudella niin ettei osaa enää keskittyä leikkiin kun on liikaa virikkeitä...Ja puolet niistä tavaroista pölyttyy hyllyillä muutaman kuukauden jälkeen. No kunten sanoit, kukin tavallaan. Kyllä meilläkin paketteja on, kummallekin lapselle kaksi ja se riittää.

Kantsii muuten sit varoa ettei lapsesta tule mun kaltaista, mulle ei vanhempana (ala-asteikäisenä) enää kelvannut oikein mikään lahja. Vaikka mulla oli röykkiö lahjoja vieressä niin koskaan siinä ei sattunut oleen juuri sitä mitä sinä vuonna ihan väkisin olisin halunnut lahjaksi ja sit kiukkusin. Mun toiveita oli ihan mahdoton toteuttaa...Ja mä syytä tuosta just sitä että krääsää tuli ihan liikaa enkä mä osannut enää arvostaa mitään.

niin no ei me hukuteta lapsia sellaisiin lahjoihin joita eivät tarvitse,eikä musta lapsille voi liikaa ostaa lahjoja,meil on yhdet isommat toiveet toteutettu ja sitten pienempiä paketteja on myös.mutta se oli vaan mun mielipide et on se lahja sitte mitä vaan ni lahjat kuuluu jouluun ja lapsille.aikuisista tingitään jos on pakko..ja mun lapsista ei tuu tuommoisia kuin sinä olet ollut koska osaan vetää rajat niille,ovat vähään tyytyväisiä,vuoden aikana ei osteta leluja muuta kun käytettynä ja sit jouluna uutta.

Toivon näin, koska tahdoin tuoda itseni täällä esiin varoittavana esimerkkinä.Onneks maailma kyl on mua koulinut kunnolla tässä matkan varrella ja nuo ajat taakse jäännyt. Mä vaan nään tän nykyisen kulutushysterian punaisena vaatteena ja tuskin kai mua siitä voi moittiakaan. Liian usein olen tässä lähellä nähnyt sen että vanhemmat jotenkin yrittävät hyvittää "poissaoloaan" tavaroin, helpottaa niin huonoa omaatuntoa. Mutta onneksi toki kaikki ei niin tee =)

Mä halusin vaan tosiaan tuoda tähän lahjajuttuu erillaisen näkökulman.

 

siis kierrätyshän on ihan ok, mutta miks se pitää tehdä just jouluna??

Jos rahat on vähissä, ja muksu toivoo vaikkapa legoja, lautapelejä ja nukkea, niin kyllä muksu varmaan ilahtuu enemmän hyväkuntoisista/uudenveroisista käytetyistä sellaisista, kuin siitä että saa paketista upouudet pikkuhousut tai uuden muovisen hevosen joita ei edes toivonut. Tai siitä, että saa koko toivomansa Lego-sarjan käytettynä, kuin yhden pienen osan siitä uutena.
Luulisin.

Just näin.

Peesi.

 

Minusta on taas järjetöntä ajatella, että ei voisi ostaa käytettyä lahjaksi. Vaikka olisi rahaa ostaa uutta, niin silti ostan kirpparilta tai huutiksesta jos sopivaa löytyy. Ekologista.
Meidän 2v tytölle ostin järjettömän halvalla huutiksesta Fischer Pricen laulavan koiran, maksaa uutena n. 35-40?. Siskontytölle ostin Franklin DVD:n kirpparilta, maksoi 0,50?.

 

...kun salainen arkku aukesi niin nyt ei teksti ota loppuakseen =D

Mun mies on isosta perheestä jossa ei ollut varaa kuin yhteen lahjaan per lapsi. Mulle on ollut aikamoinen "kulttuurishokki" kun mies muistaa edelleen mitä hän on milloinkin jouluna lahjaks saannut. Samoin hänen sisarruksensa. Ja hän myös muistaa kuinka innoissaan aina oli siitä yhdestä lahjasta. Aika ihailtavaa musta...Muistaakohan meidän lapset 20-30 vuoden päästä mitä lahjoja tänä jouluna saivat?

 

Itse ostelin ensimmäisiä lahjoja pojalle jo elokuussa Enimmäkseen leluja. Ja vaatteita saa kätevästi tilattua H&M ja ellokselta. Olen siellä tiliasiakkaana niin ei tarvitse kaikkea maksaa edes kerralla

Lasteni ollessa pieniä aloitin joululahjahankinnat jo tammikuussa.

 

Muumitalo,pleikkari 2,pari peliä,chou chou kävelevä nukke,nuolipyssy,se hotwheels automaalaamo,lego poliisiasema,lego poliisiatun,muumi uimahuone,isänalle,äitinalle,titinalle astiasto,auraauto,puhuva satukirja,helistin,6 dvd elokuvaa,vaatteita,kahdet viking goret,kosketusnäyttö nokia,prätkahiiri, obh nordica lastenkeittiö.. Tossa on melkein kaikki. Jotain unohtui varmasti ja jotain vielä hankin.

 

Meillä 5v saa kotoa yhden toivomansa ja kummitädiltä toisen, nämä on nämä ykköstoiveet. Ja lupauksen että saa synttärilahjaksi miettiä sitten jos jokin tärkeä nohtuu joulupukilta, on joulun jälkeen synttärit. Muilta sukulaisilta saa sitten mitä saa, heille turha toiveita antaa kun ainakaan sitä ei sitten tule. Anoppi aina marisee kun ei tiedä mitä ostaa, ja jos sanoo että vaikka hello kitty juttuja ihan mitä vain ja tietääkin tämän, niin ei takuulla.

 

mä heitän nyt ihan erilaisen ajatuksen kehiin...mitäs jos tavaran sijaan annettaiskin enemmän yhteistä, mukavaa aikaa? Jos joulu kasattaiskin materian sijaan monista mukavista yhteisitä hetkistä ja tulevista muistoista?

Mä kai olen jotenkin toisin ajattelva immeinen. Mun lapsuuteen kuului isona osana järjetön lahjavuori. Muistan edelleen älyttömän hyvin tunteen kun avasin lahjoja lahjojen perää...En iloinnut, ne oli vaan tavaraa jota oli paljon. Mitä vaan olisin kuitenkin antanut joulurauhasta perheessäni, siitä että koko joulukuu olisi mennyt riidatta. Mä inhosin yli kaiken joulunalusaikaa, se oli täynä siivous stressiä, lahjapulmia, pikkujoulujen jälkeisiä riitoja, ahdistavaa...Joulu aatto oli kiva päivä kun silloin ei enää ollut kiire, vaan sai olla rauhassa. Ja jouluna ei meillä juotu, sekin oli suuri odotuksen aihe. Joulunpyhät oli ihania kun koko perheellä tehtiin kunnolla asioita yhdessä, käytiin pulkkamäessä, mummolassa...isä ja äitikin ehti leikkimään jne. Kyllä lapsikin osaa arvostaa tälläisiäkin arvoja...tai sit olen vaan maailman omituisin lapsi ollut.

Minä en ole koskaan saanut mitään röykkiötä lahjoja, mutta en nyt mitenkään vähänkään vaan ihan kohtuudella, mutta aina tuli laskettua muidenkin lahjojen määrä ja heti ärsytti jos toisella oli enemmän lahjoja ja se valitettavasti on jatkunut pitkälle aikuisuuteenkin. En mää siitä mitenkään mökötä, mutta ärsyttää, että toi sai enemmän kuin minä.
Minä vaan olen aina rakastanut lahjoja ja rakastan tänäkin päivänä.

 

Muumitalo,pleikkari 2,pari peliä,chou chou kävelevä nukke,nuolipyssy,se hotwheels automaalaamo,lego poliisiasema,lego poliisiatun,muumi uimahuone,isänalle,äitinalle,titinalle astiasto,auraauto,puhuva satukirja,helistin,6 dvd elokuvaa,vaatteita,kahdet viking goret,kosketusnäyttö nokia,prätkahiiri, obh nordica lastenkeittiö.. Tossa on melkein kaikki. Jotain unohtui varmasti ja jotain vielä hankin.

No onpa köyhä joulu, täytyy myöntää.

 

mä heitän nyt ihan erilaisen ajatuksen kehiin...mitäs jos tavaran sijaan annettaiskin enemmän yhteistä, mukavaa aikaa? Jos joulu kasattaiskin materian sijaan monista mukavista yhteisitä hetkistä ja tulevista muistoista?

Mä kai olen jotenkin toisin ajattelva immeinen. Mun lapsuuteen kuului isona osana järjetön lahjavuori. Muistan edelleen älyttömän hyvin tunteen kun avasin lahjoja lahjojen perää...En iloinnut, ne oli vaan tavaraa jota oli paljon. Mitä vaan olisin kuitenkin antanut joulurauhasta perheessäni, siitä että koko joulukuu olisi mennyt riidatta. Mä inhosin yli kaiken joulunalusaikaa, se oli täynä siivous stressiä, lahjapulmia, pikkujoulujen jälkeisiä riitoja, ahdistavaa...Joulu aatto oli kiva päivä kun silloin ei enää ollut kiire, vaan sai olla rauhassa. Ja jouluna ei meillä juotu, sekin oli suuri odotuksen aihe. Joulunpyhät oli ihania kun koko perheellä tehtiin kunnolla asioita yhdessä, käytiin pulkkamäessä, mummolassa...isä ja äitikin ehti leikkimään jne. Kyllä lapsikin osaa arvostaa tälläisiäkin arvoja...tai sit olen vaan maailman omituisin lapsi ollut.

Minä en ole koskaan saanut mitään röykkiötä lahjoja, mutta en nyt mitenkään vähänkään vaan ihan kohtuudella, mutta aina tuli laskettua muidenkin lahjojen määrä ja heti ärsytti jos toisella oli enemmän lahjoja ja se valitettavasti on jatkunut pitkälle aikuisuuteenkin. En mää siitä mitenkään mökötä, mutta ärsyttää, että toi sai enemmän kuin minä.
Minä vaan olen aina rakastanut lahjoja ja rakastan tänäkin päivänä.

Peesi, kotona laskettiin tarkasti lahjamaara ja paivakodissa ja koulussa sitten vertailtiin. Kylla se lahjojen maara oli tarkea.

 

siis kierrätyshän on ihan ok, mutta miks se pitää tehdä just jouluna??

Jos rahat on vähissä, ja muksu toivoo vaikkapa legoja, lautapelejä ja nukkea, niin kyllä muksu varmaan ilahtuu enemmän hyväkuntoisista/uudenveroisista käytetyistä sellaisista, kuin siitä että saa paketista upouudet pikkuhousut tai uuden muovisen hevosen joita ei edes toivonut. Tai siitä, että saa koko toivomansa Lego-sarjan käytettynä, kuin yhden pienen osan siitä uutena.
Luulisin.

Just näin.

Peesi.

Lapselle on just se ja sama onko uusi vai vanha, hänelle se on oma ja uusi.

 

Kyllä meillä on köyhää. Itselläni tulot n.600e kk ja lapsilisät kolmesta lapsesta. Mies tienaa 2000e kk tästä verot (n.500)pois. Laskuja ja lainoja on iso pino.

 

...kun salainen arkku aukesi niin nyt ei teksti ota loppuakseen =D

Mun mies on isosta perheestä jossa ei ollut varaa kuin yhteen lahjaan per lapsi. Mulle on ollut aikamoinen "kulttuurishokki" kun mies muistaa edelleen mitä hän on milloinkin jouluna lahjaks saannut. Samoin hänen sisarruksensa. Ja hän myös muistaa kuinka innoissaan aina oli siitä yhdestä lahjasta. Aika ihailtavaa musta...Muistaakohan meidän lapset 20-30 vuoden päästä mitä lahjoja tänä jouluna saivat?

Just tätä mä hain takaa Mieluummin 1-2 innolla odotettua lahjaa kuin sit monta joista ei pahemmin ole muistikuvia...

 

Mein lapset saa jouluna sekä uutta että käytettyä!
Noista livekirppareilt en oo ny löytäny mitää, tai sit hinnat on iha kauheita.
Näitä nettikirppareita oon kolunu ja välil tulee vastaan tosi hyviä juttuja! Vaatepaketteja missä on jokaiselle lapselle jotain ja postikulujen kera vaatteelle tulee kappalehintaa parhaimmillaan alle euro! Ja siistiä sieltä on sit tullukkii! Toisinaan löytää jopa uudenveroista jollei ihan uuttakin alle 2 euron kappalehinnalla (sisältää pkt ).
Muutamat pelit on käytettynä ostettu ja ei niistäkää sitä käyttöä huomaa.
Leluja on muutamat uusina, löytynyt kaupasta ale-laatikoista.
Muutamat cd-levyt on myös uusina ostettu.

Niin oli vuos sitkii että osa oli uutta, osa käytettyä. Silti lapset iloitsi jokaisesta lahjasta! Eikä kukaan mitää hokannu tai ainakaa sanonu että joku olikii käytettyä.

Ja kuten Åbo sanoi: varmast (tai no ainakii meil ) lapset iloitsee enemmi siit et saa jonkun kovasti toivomansa lelun/pelin käytettynä kuin yhdet pikkupöksyt uutena!
Lapsellehan se on uus ja se mitä haluskin kovasti!

Mein esikon lempiunikaveri (sai 10kk iässä, siitä tuli paras ja rakas turvalelu ) on veljeni vanha, ja veljeni sai sen joulupukilta kun oli pien ja "pukki" oli sen kirpparilta löytänyt!
Se nalle on pian 9v esikolla ollut! Edelleen rakas!

 

Kyllä meillä on köyhää. Itselläni tulot n.600e kk ja lapsilisät kolmesta lapsesta. Mies tienaa 2000e kk tästä verot (n.500)pois. Laskuja ja lainoja on iso pino.

Toooosi köyhää.
Me "köyhät" ollaan aloitettu fiksusti monta kuukautta sitten, joten ei tarvitse nyt joulukuussa valittaa ettei ole varaa lahjoihin ja ruokaa.
6-vuotias saa pleikkarin, pelejä siihen, taikurisetin, kirjan, pari uutta autoa autorataan jne en nyt kaikkea muista ja 1v11 kk ikäinen nukelle sängyn, leikkikeittiön, astioita, pari kirjaa, ruokailuvälineet, mekon
Näihin on mennyt n. 350 euroa.

 

En oo ns. köyhä, mutta mua ällöttää joulu ja lahjojen osto. En osta lapsille mitään kallista, koska saavat muulloin urheilu/harrastusvälineet, vaatteita sekä kenkiä sen mitä tarvitsevat ja aika monesti mielihalujensa mukaan leluja/musiikkia/pelejä. Ei ne jouluna saa kuin muutaman paketin: karkkia, jotain vaatetta ja jonkin toivelahjan (ei kallista). Eivät ole edes koskaan olleet pettyneitä lhajmäärään tai lahjoihin.

 

Yritän ajatella ekologisesti ja haluan tietää mietn tuote, jonka olen ostanut rasittaa ympäristöä. Muovituotteiden lentoteitse Kiinasta tuntuu turhalta. Toisaalta haluan toteuttaa lapsieni toiveita Jouluna. Ostimme yhden toivotuimman lahjan, Lego race ja tec. pakkaukset. Löysimme ihka uudet unikirjat käytettynä. Karkki paljoudet korvasimme ihanilla suomalaisilla kuivatuilla mustikoilla ja karpaloilla, sekä lasten lempi pähkinöillä. Lapset 4 ja 7v olivat todella onnellisia.

 

mä en vaan ymmärrä sitä että miks pitää joululahjaks ostaa käytettyä tavaraa?? :headwall: ei vaan mee mun jakeluun, kait nyt jokaisella sen verta on rahaa että sais edes yhdet lahjat uutena ostettua muksuilleen..

En minäkään moista ymmärrä. Murkukuopus sai stimulaatio-ohjaimen ja siihen pari peliä, elokuvan, HD-kellon, sukat, suklaata, lahjakortin. Yh olen ja pienitulonen.

 

En oo ns. köyhä, mutta mua ällöttää joulu ja lahjojen osto. En osta lapsille mitään kallista, koska saavat muulloin urheilu/harrastusvälineet, vaatteita sekä kenkiä sen mitä tarvitsevat ja aika monesti mielihalujensa mukaan leluja/musiikkia/pelejä. Ei ne jouluna saa kuin muutaman paketin: karkkia, jotain vaatetta ja jonkin toivelahjan (ei kallista). Eivät ole edes koskaan olleet pettyneitä lhajmäärään tai lahjoihin.

Perustarpeet toetenkin ostetaan muuna aikana kuin lahjaksi. Kuka nyt vaikka luistimia tai balettitossuja lahjaksi kun niitä tarttee kuitenkin.