Vähävaraisuus ja köyhyys tarkoittavat Suomessa lähes aina suhteellista köyhyyttä, ei absoluuttista köyhyyttä. Se tarkoittaa, että joku saa vähemmän kuin joku toinen. Elintaso on noussut vuosien ja vuosikymmenten saatossa ja vain aniharvat ovat todellisuudessa aidosti köyhiä. Mitä oikea köyhyys on, näkee jos vertaa Suomen köyhiä vaikkapa Venäjän tai Intian köyhiin. Mutta käytettäkööt nyt selvyyden nimessä vain yksinkertaisesti nimitystä ”köyhä” ja ”köyhyys”.
Köyhyys on kasa vääriä valintoja, maustettuna laiskuudella ja taputeltuna tyhmyydellä. Kun sen sitten paistaa pihviksi uhriutumisen uunissa, niin köyhyys on valmis. Jokaisella köyhälle on oma tarinansa, mutta jotta asiaa voisi tarkastella, luodaanpa prototyyppi Minna:
Minnan elämä lähtee väärille urille yläasteella. Hän alkaa käyttää alkoholia ja viettää aikansa mieluummin ostarilla, kuin kotona kokeisiin lukemassa. Opiskelu ei kiinnosta Minnaa. Kavereiden lähtiessä peruskoulun jälkeen lukioon ja ammattikouluun, pitää Minna ”välivuotta”. Ongelmat syvenevät vuodessa ja kouluinto laskee. Pakon edessä hän lähtee vuoden jälkeen opiskelemaan ravintolakokiksi. Opinnot eivät kiinnosta, hän on usein poissa ja sitten hän tulee raskaaksi. Minna keskeyttää opintonsa, muuttaa poikaystävänsä Stinden kanssa kunnan vuokra-asuntoon. Stinde on työtön ja käyttää satunnaisesti huumeita. Kun lapsi on syntynyt, on elo Stinden kanssa mahdotonta ja Minna eroaa. Häntä masentaa, koska on yksinhuoltaja ilman töitä ja koulutusta. Samaan aikaan mm. Vasemmistoliitto syöttää propagandaa, että tilanne ei ole Minnan vika. On itse asiassa rikkaiden porvarien vika, että Minnan ilmaiseksi saamat rahalliset tuet ovat mitä ovat, eivätkä esim. kolminkertaiset.
Minna hakee uudestaan kouluun, nyt automaalariksi. Minna on kuullut, että niillä on hyvät liksat ja mukava työ. Opiskelu yksinhuoltajana on rankkaa, eikä opiskelu kiinnosta. Pitäisi jaksaa nähdä vaivaa. Samalla Minna tapaa Kartsan, jonka jälkeen huomaakin pian olevansa taas raskaana. Minna lopettaa opinnot. Hän on kolme vuotta kotona, koska masentaa. Ystävä tarjoaa Minnalle töitä siivousalalta, mutta Minnaa ei kiinnosta. Liian raskasta työtä huonolla palkalla. Toinen ystävä houkuttelee puhelinmyyntiin. Ei Minna sinnekään halua. Ei hän enää kolmikymppisenä halua tehdä kaksikymppisten teinien kesätöitä.
Kohta Minna huomaa, että Kartsa on paska jätkä. Se on samanlainen hihhuli, pilvenpolttaja ja vieraissa juoksija, kuin mitä oli Stindekin. Minna eroaa välittömästi. Lohdukseen Minna ottaa kaksi koiraa ja laittaa hakemuksen uuteen vuokra-asuntoon. Läheltä keskustaa ja kolmio, koska lapset ja ei autoa. Minna hakee maksimituet. On toimeentulotukea, asumistukea, harkinnanvaraista ja sossun hätäapua. Tuilla hän päättää myös ”aivan aavistuksen” hemmotella itseään, koska kaikilla muillakin on kaikkea kivaa. Minna käy baarissa aina kun hänen äitinsä hoitaa lapsia lauantaisin, ostaa vähän uusia meikkejä ja uusia, mutta ”halpavaatteita” henkkamaukalta. Rahat ei riitä ja Minna ottaa kulutusluottoja. Kohta hän havahtuu, että tukien tullessa iso osa menee lainojen, eli vanhojen vaatteiden ja siiderituoppien maksuun, jotka ovat käytetty jo aikapäiviä sitten. Minnasta pikavippifirmat huijaavat häntä, koska se henkkamaukan vaatekin on jo rikki, minkä hän heidän lainarahoillaan osti. Silti pitää vielä maksaa.
Minnaa masentaa aina vain enemmän – koko elämä. Yhtäkkiä hän huomaa olevansa kouluttautumaton, kahden lapsen yh, kalliissa vuokra-asunnossa, veloissaan ja rahaton. Hänellä on kaksi isoa suursyömäri koiraa, osamaksulla hankittu telkkari ja kaverilta velaksi ostettu pleikkari lapsille. Vasemmistoliitto onneksi mainostaa, että äänestämällä heitä, saadaan ”pahat porvarit pois vallasta”. Sitä Minna toivookin, sillä heidän syytähän kaikki on. Hän lähteekin heti nettiin, osamaksulla ostetulla tietokoneellaan. Hän kirjoittaa vihaisia tarinoita siitä, miten täällä paskamaassa ei koskaan autetan heikompia. Minna kuitenkin nostaa tukia tuhansia, mutta ne ovat ”ansaittua” rahaa.
Mitä mieltä? Montako omaa virhettä, tyhmyyttä, väärää ideologiaa ja laiskuutta löydätte?