Mitä sinulle tarkoittaa vähävaraisuus? Keskustelua kehiin!

Aina valitetaan kun ei pääse sinne ja tänne. Pienillä jutuilla saa säästettyä vuoden aikana ne huvipuisto hommellitkin. Kesällä on iso määrä ilmaistapahtumia ympäri Suomen, varsinkin lapsiperheille suunnattuja ja kun näissä käy ja samalla myös nauttii kiireettömästä suvesta on kesä aika mahtava. Polkupyörä alle ja seikkailemaan, eväät mukaan vain. Katsoo minne tie vie. Näin meillä mennään kesällä. Toki meillä on tämän lisäksi kaksi ulkomaan matkaa sekä huvipuisto. Säästämme kuitenkin koko vuoden näihin tohuihin. Meidän elämäntapa ihan jo, että hyödynnetään vaihtotaloutta, kirppiksiä ja ilmaisosastoja. Ruoka tehdään alusta asti itse, joten saamme hyvän annoksen isolle perheelle, toisin kuin eineksistä tai puolivalmisteista. Näin ruokakassin hinta on alentunut niin paljon, että voimme ostaa myös luksustuotteita, kuten tuoretta kalaa ja lihaa.
Vaaditaan vain vähän tahtoa ja halua.

Juuri näin. Eikä huvipuistot ja hoplopit ole mitään perustarpeita, jonne jokaisen perheen pitäisikään päästä. Ne ovat yksityisiä voittoa hakevia yrityksiä. Hassua miten itketään, että kun ei päästä vaikka lintsille. Arhinmäen Pave jopa siitä julkisuudessa kehtasi itkeä, että kun joka perheellä ei ole varaa käydä hoplopissa. Ihan kuin se olisi tosissaan perustavan laatuinen tarve. Mähän voisin perustaa muksuhupsulan, jonne maksaisi tonni sisään per hlö. Ne käy ketkä haluaa ja kellä on rahaa. Mutta tuskin tulisi Arhinmäki julkisesti itkemään, että valtion pitää maksaa kaikille liput Ärsyttävän tyypin Muksuhupsulaan.

 

Vähävaraisuus ja köyhyys tarkoittavat Suomessa lähes aina suhteellista köyhyyttä, ei absoluuttista köyhyyttä. Se tarkoittaa, että joku saa vähemmän kuin joku toinen. Elintaso on noussut vuosien ja vuosikymmenten saatossa ja vain aniharvat ovat todellisuudessa aidosti köyhiä. Mitä oikea köyhyys on, näkee jos vertaa Suomen köyhiä vaikkapa Venäjän tai Intian köyhiin. Mutta käytettäkööt nyt selvyyden nimessä vain yksinkertaisesti nimitystä ”köyhä” ja ”köyhyys”.

Köyhyys on kasa vääriä valintoja, maustettuna laiskuudella ja taputeltuna tyhmyydellä. Kun sen sitten paistaa pihviksi uhriutumisen uunissa, niin köyhyys on valmis. Jokaisella köyhälle on oma tarinansa, mutta jotta asiaa voisi tarkastella, luodaanpa prototyyppi Minna:

Minnan elämä lähtee väärille urille yläasteella. Hän alkaa käyttää alkoholia ja viettää aikansa mieluummin ostarilla, kuin kotona kokeisiin lukemassa. Opiskelu ei kiinnosta Minnaa. Kavereiden lähtiessä peruskoulun jälkeen lukioon ja ammattikouluun, pitää Minna ”välivuotta”. Ongelmat syvenevät vuodessa ja kouluinto laskee. Pakon edessä hän lähtee vuoden jälkeen opiskelemaan ravintolakokiksi. Opinnot eivät kiinnosta, hän on usein poissa ja sitten hän tulee raskaaksi. Minna keskeyttää opintonsa, muuttaa poikaystävänsä Stinden kanssa kunnan vuokra-asuntoon. Stinde on työtön ja käyttää satunnaisesti huumeita. Kun lapsi on syntynyt, on elo Stinden kanssa mahdotonta ja Minna eroaa. Häntä masentaa, koska on yksinhuoltaja ilman töitä ja koulutusta. Samaan aikaan mm. Vasemmistoliitto syöttää propagandaa, että tilanne ei ole Minnan vika. On itse asiassa rikkaiden porvarien vika, että Minnan ilmaiseksi saamat rahalliset tuet ovat mitä ovat, eivätkä esim. kolminkertaiset.

Minna hakee uudestaan kouluun, nyt automaalariksi. Minna on kuullut, että niillä on hyvät liksat ja mukava työ. Opiskelu yksinhuoltajana on rankkaa, eikä opiskelu kiinnosta. Pitäisi jaksaa nähdä vaivaa. Samalla Minna tapaa Kartsan, jonka jälkeen huomaakin pian olevansa taas raskaana. Minna lopettaa opinnot. Hän on kolme vuotta kotona, koska masentaa. Ystävä tarjoaa Minnalle töitä siivousalalta, mutta Minnaa ei kiinnosta. Liian raskasta työtä huonolla palkalla. Toinen ystävä houkuttelee puhelinmyyntiin. Ei Minna sinnekään halua. Ei hän enää kolmikymppisenä halua tehdä kaksikymppisten teinien kesätöitä.

Kohta Minna huomaa, että Kartsa on paska jätkä. Se on samanlainen hihhuli, pilvenpolttaja ja vieraissa juoksija, kuin mitä oli Stindekin. Minna eroaa välittömästi. Lohdukseen Minna ottaa kaksi koiraa ja laittaa hakemuksen uuteen vuokra-asuntoon. Läheltä keskustaa ja kolmio, koska lapset ja ei autoa. Minna hakee maksimituet. On toimeentulotukea, asumistukea, harkinnanvaraista ja sossun hätäapua. Tuilla hän päättää myös ”aivan aavistuksen” hemmotella itseään, koska kaikilla muillakin on kaikkea kivaa. Minna käy baarissa aina kun hänen äitinsä hoitaa lapsia lauantaisin, ostaa vähän uusia meikkejä ja uusia, mutta ”halpavaatteita” henkkamaukalta. Rahat ei riitä ja Minna ottaa kulutusluottoja. Kohta hän havahtuu, että tukien tullessa iso osa menee lainojen, eli vanhojen vaatteiden ja siiderituoppien maksuun, jotka ovat käytetty jo aikapäiviä sitten. Minnasta pikavippifirmat huijaavat häntä, koska se henkkamaukan vaatekin on jo rikki, minkä hän heidän lainarahoillaan osti. Silti pitää vielä maksaa.

Minnaa masentaa aina vain enemmän – koko elämä. Yhtäkkiä hän huomaa olevansa kouluttautumaton, kahden lapsen yh, kalliissa vuokra-asunnossa, veloissaan ja rahaton. Hänellä on kaksi isoa suursyömäri koiraa, osamaksulla hankittu telkkari ja kaverilta velaksi ostettu pleikkari lapsille. Vasemmistoliitto onneksi mainostaa, että äänestämällä heitä, saadaan ”pahat porvarit pois vallasta”. Sitä Minna toivookin, sillä heidän syytähän kaikki on. Hän lähteekin heti nettiin, osamaksulla ostetulla tietokoneellaan. Hän kirjoittaa vihaisia tarinoita siitä, miten täällä paskamaassa ei koskaan autetan heikompia. Minna kuitenkin nostaa tukia tuhansia, mutta ne ovat ”ansaittua” rahaa.

Mitä mieltä? Montako omaa virhettä, tyhmyyttä, väärää ideologiaa ja laiskuutta löydätte?

Liian yksinkertaistettua. Usein rikkinäinen perhetausta aiheuttaa eriasteisia mielenterveysongelmia ja syrjäytymistä. Apua ei saa tai se on riittämätöntä. Tausta valitsee tällöin ihmisen tulevaisuuden ei ihminen itse. Ei ole kyse laiskuudesta ja tyhmyydestä vaan rikotusta psyykestä.

 

Vähävaraisuudessa ei ole kyse mistään hoplopeista.
Hyvinkin toimeentuleva voi olla joskus rahallisesti tiukilla jolloin mihinkään "ekstraan" ei ole rahaa.
Hän ei silti ole vähävarainen sen vuoksi, että maksaessaan asunto- tai mökkilainaa varallisuutensa kasvaa koko ajan. Vaikka joskus joutuisikin miettimään onko just tässä kuussa varaa uuteen talvitakkiin.

Vähävarainen, pienituloinen tai työtön taas on tilanteessaan kroonisesti. Olemattomat varansa eivät kasva eikä näköpiirissä ole semmoista päivää, että hän saisi sen asuntolainan tai olisi varaa pitää autoa. Jo pelkän bussilipun ostamiseksi pitää säästää jostain muusta. Puhelimen hajoaminen vetää budjetin alijäämäiseksi kuukausien ajaksi, pesukoneen hajoamisesta puhumattakaan.
Milloin tulot ovat pienet niin ne ovat.

 

Vähävarainen on henkilö jolla ei ole omaisuutta.

 

 

Vähävaraisuudessa ei ole kyse mistään hoplopeista.
Hyvinkin toimeentuleva voi olla joskus rahallisesti tiukilla jolloin mihinkään "ekstraan" ei ole rahaa.
Hän ei silti ole vähävarainen sen vuoksi, että maksaessaan asunto- tai mökkilainaa varallisuutensa kasvaa koko ajan. Vaikka joskus joutuisikin miettimään onko just tässä kuussa varaa uuteen talvitakkiin.

Vähävarainen, pienituloinen tai työtön taas on tilanteessaan kroonisesti. Olemattomat varansa eivät kasva eikä näköpiirissä ole semmoista päivää, että hän saisi sen asuntolainan tai olisi varaa pitää autoa. Jo pelkän bussilipun ostamiseksi pitää säästää jostain muusta. Puhelimen hajoaminen vetää budjetin alijäämäiseksi kuukausien ajaksi, pesukoneen hajoamisesta puhumattakaan.
Milloin tulot ovat pienet niin ne ovat.

Joidenkin varallisuus ei kasva siksi, että heidän päivittäiset menonsa ovat niin suuret. Minä olen nuorempana joutunut lainaamaan tällaiselle ikuisesti persaukiselle rahaa -- minulla oli pienempi palkka kuin hänellä, mutta minulla jäi joka kuukausi runsaasti rahaa säästöön, koska en törsännyt.

 

Tuo helkutin auto on kyllä monen tie turmioon. Tämä on yleistymään päin. Auto on oikeasti ollut monen velkaantumisessa se kaiken pahan alku. On ihan tavallisia pienipalkkaisia lapsiperheitä, jotka sitten hankkivat aivan liian kalliin auton ja autolainaa lyhennetään jopa enemmän kuin vuokraa tai asuntolainaa. Rahat eivät riitä millään, mutta hienosta autosta ei luovuta.
Tai sitten näitä perus Tiinoja Ja Harreja. Tiina opiskelee kosmetologiksi ja Harri on juuri saanut ensimmäisen työpaikan. Hankitaan rahoituksella kallis auto, jota ei ole varaa maksaa. Jossain välissä auto on pakko myydä ja omiaan ei saakaan takaisin. Sitten lyhennetään lainaa autosta, jota ei edes ole enää. Uskokaa tai älkää, jossain vaiheessa hankitaan toinen kallis auto ja sitä maksetaan sitten pikavipeillä.. kierre on valmis.

Autolaina yksinään tuskin vie ketään totaaliseen perikatoon. Kun sen auton myy pois, voi olla, että omiaan ei saa takaisin, mutta se parin tonnin takkiin otto on kuitenkin hoidettavissa.

 

Liian yksinkertaistettua. Usein rikkinäinen perhetausta aiheuttaa eriasteisia mielenterveysongelmia ja syrjäytymistä. Apua ei saa tai se on riittämätöntä. Tausta valitsee tällöin ihmisen tulevaisuuden ei ihminen itse. Ei ole kyse laiskuudesta ja tyhmyydestä vaan rikotusta psyykestä.

Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että rikkinäinen perhetausta saattaa aiheuttaa ongelmia elämässä. Se ei siltikään saa olla syy kaikkeen epäonnistumiseen. Ihminen on aina vastuussa itsestään ja omista valinnoistaan. Toisinaan annetaan itselle lupa heittäytyä totaaliseen vapaapudotukseen, kun lapsena oli niin rankkaa ja nyt on näitä mielenterveysongelmiakin...