Mitä pitää opiskella jos haluaa "sossutädiksi"?

Mulla on kasassa vasta jotain 95 opintopistettä |O Ei ihan edes kolmasosaa vielä.

 

["]miten tervettä tuota vallankäyttöä on innokkaasti tavotella?

Jonkun sitäkin valtaa on käytettävä. Minä en ainakaan ajattele asiaa valtana, vaan työkaluna, jonka kautta pystyy toteuttamaan muita asioita. Resurssipulaan ei yksi työntekijä voi paljoa vaikuttaa, niillä eväillä edetään, joita eteen annetaan. Paremman toivossa elellen kaiketi.

 

["]miten tervettä tuota vallankäyttöä on innokkaasti tavotella?

quote]

Jonkun sitäkin valtaa on käytettävä. Minä en ainakaan ajattele asiaa valtana, vaan työkaluna, jonka kautta pystyy toteuttamaan muita asioita. Resurssipulaan ei yksi työntekijä voi paljoa vaikuttaa, niillä eväillä edetään, joita eteen annetaan. Paremman toivossa elellen kaiketi.

Tuossa työssä tosiaan on pakko olla valtaa, ei sitä muuten voi tehdä. Mutta vastuukin on sitä myötä suurempi.
Ja sosiaalityöhän on asiakkaan valtaistamista/voimaannuttamista. Eli se kuuluisa empowerment

 

Eli nyt voi sitten alkaa laskemaan kannattaako se 5vuoden koulutus sosiaalityöntekijäksi sosionomi opintojen jälkeen, kun palkka on kk ainakin sen 300-400e parempi 5vuodessakin siitä kertyy semmonen 18000 palkkaa enemmän eli mitäs sitä oikein tekis...

Sosionomit valmistuvat keskimäärin nopeammin, koska heille hyväksiluetaan edellisiä opintoja ensimmäisen vuoden yliopisto-opinnoista. Toisekseen ei se palkka ole tärkein. Minunkaan ei olisi kannattanut sen takia alaa vaihtaa. Tein sen henkisen hyvinvointini takia. Onnellinen se ihminen, joka saa tehdä sitä työtä mistä tykkää :xmas:

Ei se palkka olekaan se tärkein asia mutta kyllä se silti hieman mun päätöksiin vaikuttaa, varsinkin jos vastakkain asetteluna on se, tehdäkö sosionomina hommia sossussa vai sosiaalityöntekijänä Sen lisäks, että toi sosiaalityö kiinnostaa tosi paljon, siitä saa myös enempi rahaa :xmas:

Mikä se ero sitten käytännössä on, siis miten nää kaksi ammattia eroavat toisistaan käytännön työssä?

Kai se suurin ero nyt sitten on se, että sosiaalityöntekijä tekee huostaanotto- ja toimeentulotukipäätöksiä ja kuten juuri tässä ketjussa opin, sosionomi käsittelee toimeentulotukihakemuksia muttei tee niihin kuitenkaan päätöksiä. Sosiaalityöntekijällä on siis enemmän "valtaa". Korjatkaa jos oon väärässä!

Ja tässä se tuleekin - minkälainen ihminen haluaa oikein kovasti kutsumustyönä päättämään huostaanotto- ja toimeentulopäätöksistä, kun viimestään puolessa välissä budjettivuotta rahat on loppu, pakko myydä ei-oota ja rukoilla lisäbudjettiin otettavaks rahaa?? Lisäks varsinkin pienillä paikkakunnilla voi joutua pelkäämään jopa henkensä edesta, kun kaikki asiakkaat ei tosiaan ole mukavimmasta päästä eikä se anonymiteetti oikein pienissä piireissä toteudu. Juu, onhan se vallankäyttöä, mutta miten tervettä tuota vallankäyttöä on innokkaasti tavotella?

No niin, tässä nyt vähän väärinymmärrettiin toi mitä tarkotin vallalla On se sosiaalityöntekijänä olo niin paljon muutakin kuin vallankäyttöä. Mulla on ainakin halu auttaa ihmisiä, siinä se perusajatus miksi tahdon sosiaalityöntekijäksi. Lisäksi oon kauheen kiinnostunut perusturvatyöstä, lakipykälistä sun muista :xmas:

 

Eli nyt voi sitten alkaa laskemaan kannattaako se 5vuoden koulutus sosiaalityöntekijäksi sosionomi opintojen jälkeen, kun palkka on kk ainakin sen 300-400e parempi 5vuodessakin siitä kertyy semmonen 18000 palkkaa enemmän eli mitäs sitä oikein tekis...

Sosionomit valmistuvat keskimäärin nopeammin, koska heille hyväksiluetaan edellisiä opintoja ensimmäisen vuoden yliopisto-opinnoista. Toisekseen ei se palkka ole tärkein. Minunkaan ei olisi kannattanut sen takia alaa vaihtaa. Tein sen henkisen hyvinvointini takia. Onnellinen se ihminen, joka saa tehdä sitä työtä mistä tykkää :xmas:

Ei se palkka olekaan se tärkein asia mutta kyllä se silti hieman mun päätöksiin vaikuttaa, varsinkin jos vastakkain asetteluna on se, tehdäkö sosionomina hommia sossussa vai sosiaalityöntekijänä Sen lisäks, että toi sosiaalityö kiinnostaa tosi paljon, siitä saa myös enempi rahaa :xmas:

Mikä se ero sitten käytännössä on, siis miten nää kaksi ammattia eroavat toisistaan käytännön työssä?

Kai se suurin ero nyt sitten on se, että sosiaalityöntekijä tekee huostaanotto- ja toimeentulotukipäätöksiä ja kuten juuri tässä ketjussa opin, sosionomi käsittelee toimeentulotukihakemuksia muttei tee niihin kuitenkaan päätöksiä. Sosiaalityöntekijällä on siis enemmän "valtaa". Korjatkaa jos oon väärässä!

Ja tässä se tuleekin - minkälainen ihminen haluaa oikein kovasti kutsumustyönä päättämään huostaanotto- ja toimeentulopäätöksistä, kun viimestään puolessa välissä budjettivuotta rahat on loppu, pakko myydä ei-oota ja rukoilla lisäbudjettiin otettavaks rahaa?? Lisäks varsinkin pienillä paikkakunnilla voi joutua pelkäämään jopa henkensä edesta, kun kaikki asiakkaat ei tosiaan ole mukavimmasta päästä eikä se anonymiteetti oikein pienissä piireissä toteudu. Juu, onhan se vallankäyttöä, mutta miten tervettä tuota vallankäyttöä on innokkaasti tavotella?

No niin, tässä nyt vähän väärinymmärrettiin toi mitä tarkotin vallalla On se sosiaalityöntekijänä olo niin paljon muutakin kuin vallankäyttöä. Mulla on ainakin halu auttaa ihmisiä, siinä se perusajatus miksi tahdon sosiaalityöntekijäksi. Lisäksi oon kauheen kiinnostunut perusturvatyöstä, lakipykälistä sun muista :xmas:

Toivon tosiaan että motivaatio kantaa työelämässä. Itse valmistuin maisteriksi virkamiestutkinnolla ja pääsin valtiolle valvontatehtäviin. Työ osottautui ylikuormitetuksi massarutiiniksi ja asiakkuudet vaativiksi kohtaamisiksi. Olenkin vaihtamassa alaa. Onnea kuitenkin matkaan.

 

Eli nyt voi sitten alkaa laskemaan kannattaako se 5vuoden koulutus sosiaalityöntekijäksi sosionomi opintojen jälkeen, kun palkka on kk ainakin sen 300-400e parempi 5vuodessakin siitä kertyy semmonen 18000 palkkaa enemmän eli mitäs sitä oikein tekis...

Sosionomit valmistuvat keskimäärin nopeammin, koska heille hyväksiluetaan edellisiä opintoja ensimmäisen vuoden yliopisto-opinnoista. Toisekseen ei se palkka ole tärkein. Minunkaan ei olisi kannattanut sen takia alaa vaihtaa. Tein sen henkisen hyvinvointini takia. Onnellinen se ihminen, joka saa tehdä sitä työtä mistä tykkää :xmas:

Ei se palkka olekaan se tärkein asia mutta kyllä se silti hieman mun päätöksiin vaikuttaa, varsinkin jos vastakkain asetteluna on se, tehdäkö sosionomina hommia sossussa vai sosiaalityöntekijänä Sen lisäks, että toi sosiaalityö kiinnostaa tosi paljon, siitä saa myös enempi rahaa :xmas:

Mikä se ero sitten käytännössä on, siis miten nää kaksi ammattia eroavat toisistaan käytännön työssä?

Kai se suurin ero nyt sitten on se, että sosiaalityöntekijä tekee huostaanotto- ja toimeentulotukipäätöksiä ja kuten juuri tässä ketjussa opin, sosionomi käsittelee toimeentulotukihakemuksia muttei tee niihin kuitenkaan päätöksiä. Sosiaalityöntekijällä on siis enemmän "valtaa". Korjatkaa jos oon väärässä!

Ja tässä se tuleekin - minkälainen ihminen haluaa oikein kovasti kutsumustyönä päättämään huostaanotto- ja toimeentulopäätöksistä, kun viimestään puolessa välissä budjettivuotta rahat on loppu, pakko myydä ei-oota ja rukoilla lisäbudjettiin otettavaks rahaa?? Lisäks varsinkin pienillä paikkakunnilla voi joutua pelkäämään jopa henkensä edesta, kun kaikki asiakkaat ei tosiaan ole mukavimmasta päästä eikä se anonymiteetti oikein pienissä piireissä toteudu. Juu, onhan se vallankäyttöä, mutta miten tervettä tuota vallankäyttöä on innokkaasti tavotella?

No niin, tässä nyt vähän väärinymmärrettiin toi mitä tarkotin vallalla On se sosiaalityöntekijänä olo niin paljon muutakin kuin vallankäyttöä. Mulla on ainakin halu auttaa ihmisiä, siinä se perusajatus miksi tahdon sosiaalityöntekijäksi. Lisäksi oon kauheen kiinnostunut perusturvatyöstä, lakipykälistä sun muista :xmas:

Musta ainakin tulisi vallasta humaltunut ja en antaisi rahaa ollenkaan niin että olisi vielä budjettia loppuvuotenakin pikkujouluja varten

 

Pakko vielä palata tähän. Siis sosionomi voi todellakin tehä toimeentulotukiPÄÄTÖKSIÄ. Se joka niitä käsittelee tekee omalla nimellään myös päätöksen. Laki määrittää sen,ettei sosionomin tutkinnolla riitä pätevyyttä tekemään esim. ns. pakkopäätöksiä esimerkiksi vaikka lasten huostaanotosta.