Mitä ostatte lapselle hyvin suoritetusta kouluvuodesta...

Ei nyt ehkä vihamielistä, mutta pöyristynyttä ainakin minun osaltani.

Otsikko antoi ymmärtää, että palkitsette nimenomaan kouluarvosanojen perusteella, sitä vähän hätkähdin. Mietin että eikö sitä puhelinta voisi sitten ostaa muuten vain jos sille on tarvetta...

Joo, voisi kyllä. Mutta minusta (ainakin meidän lapsen tapauksessa) on kiva idea ilahduttaa nyt näin, tähän aikaan kun kouluvuosi on ohi. Palkitsemme nimenomaan yrittämisestä ja ahkeruudesta, mutta siitähän sitten useimiten seuraa myös hyviä arvosanoja. Lapselleni on päivän selvää, että kolua käydään itseä ja tulevaisuutta varten, ei puhelimia tai palkintoja. Jos mulle olisi hetkeäkään epäselvää, että puhelipalkinto harhauttaa lapsen ajatuksia kolunkäynnistä ja tulevaisuudesta, en tosiaan palkintoja ostelisi.

 

En mitään.

 

Joo, ja mä maksan myös tietyistä kotitöistä. Mitenkä muuten sitä lapsi voi sitä käyttörahaa ansaita. Mun ajatusmaailmaan taas ei mene se, että lapselle annetaan vain se raha.[/QUOTE]



Minä en maksa mitään kotitöistä 11v. ja 9v. lapsille, mutta eivät he myöskään saa mitään käyttörahaa. Minä ostan heille, mitä tarvitsevat. Yhdessä harkitaan, että mitä oikeasti tarvitaan ja toki joskus jotain ekstraakin ostetaan. Samalla mietitään hintoja ja sillä tavalla oppivat kyllä rahasta jotain, vaikka eivät sitä itse juuri mukanaan kanniskele.

 

Te, jotka annatte lapsille rahaa hyvistä koenumeroista, onko se arvosteluasteikko sitten kaikille sama, jos on useampia lapsia? Siis jos lapset ovat koulumenestykseltään erilaisia. Jos toiselle esim 10 matikankokeesta on hyvä ja taas toiselle jo seiska matikankokeesta on saavutus?

Minä en joudu tähän tilanteeseen, koska lapsia on vain yksi. Mutta toki samalla tavalla kuin yhdenkin kanssa, niin täytyyhän se vaatimustaso määritellä, millä palkinnon saa. Mulle se palkinto tarkoittaa rajan ylittämistä ja hyvä bonus on haasteellinen, mutta saavutettavissa. Eli tietyssä tilanteessa voisi olla järkevää että tavoitteet olisivat erilaiset. Mutta silloin toki se pitää kertoa ennakkoon ja ääneen. Ja kouluarvosanahan ei ehkä ole ainoa tapa palkita lasta tai vain matikan kokeeen suoritus. Eihän työmaailmassakaan toimitusjohtajalla ja duunarilla ole samat tavoitteet.

 

meillä ei palkita hyvistä numeroista...

Meillä on neljä lasta joista parilla lukihäiriön vuoksi oppimisvaikeuksia. Heidän 7 vastaa toisen ysiä... olisi väärin palkita numeron perusteella. Emme odotakkaan(tietysti 10 olisi kiva) heiltä parhaita numeroita vaan sen, että tekevät parhaansa, se riittää. Tuon olemme lapsillekkin puhuneet.

Niinpä meillä käydään keväällä koulun päätteeksi, KESÄLOMAN alun kunniaksi, ravintolassa syömässä ja jälkkäriksi saa jonkun hienon jätskiannoksen.

 

Minä en joudu tähän tilanteeseen, koska lapsia on vain yksi. Mutta toki samalla tavalla kuin yhdenkin kanssa, niin täytyyhän se vaatimustaso määritellä, millä palkinnon saa. Mulle se palkinto tarkoittaa rajan ylittämistä ja hyvä bonus on haasteellinen, mutta saavutettavissa. Eli tietyssä tilanteessa voisi olla järkevää että tavoitteet olisivat erilaiset. Mutta silloin toki se pitää kertoa ennakkoon ja ääneen. Ja kouluarvosanahan ei ehkä ole ainoa tapa palkita lasta tai vain matikan kokeeen suoritus. Eihän työmaailmassakaan toimitusjohtajalla ja duunarilla ole samat tavoitteet.

niin. Totta, mutta sisarusten välillä tuollainen erilaisten tavoitteiden asettelu onkin aika haastavaa ja aiheuttaa väistämättä vertailua.

 

Minä en nyt ajatellut tuota palkitsemista niin systemaattisena, vaan ihan vain, todettiin lapselle, että nyt olet niin hyvin kouluasiat hoitanut ja ahkera ollut, että nyt ostetaan sulle se puhelin, vaikkei tuo vanha vielä ihan rikki olekaan...Meidän lapsi on sellainen, että emme ole enää (jos koskaan ollaan oltukaan) siinä vaiheessa, että kaikki pitäsi olla aina vain johdonmukaista...mutta tosiaan pieni (tai suuri) muistaminen on kivaa hyvin suoritetun(yrityetyn) vuoiden johdosta.

 

niin. Totta, mutta sisarusten välillä tuollainen erilaisten tavoitteiden asettelu onkin aika haastavaa ja aiheuttaa väistämättä vertailua.

Mun lapsuudenperheessä sai tyyliin 100 markkaa jokaisesta korotetusta arvosanasta todistuksessa.

Sekä minä sain, että veljeni. Mä olin meistä se, joka pärjäsi koulussa paremmin. Veli on kuitenkin - näin sivukommenttina - meistä se, jolla on omaisuutta kertynyt, jolla on hyvä johtava asema työelämässä, joka tienaa hyvin, ja joka reissaa ties missä joka ikinen vuosi. En mä oo katkera. Kateellinen kylläkin |O mutta silleen hyvällä tavalla.

 

meillä ei palkita hyvistä numeroista...

Meillä on neljä lasta joista parilla lukihäiriön vuoksi oppimisvaikeuksia. Heidän 7 vastaa toisen ysiä... olisi väärin palkita numeron perusteella. Emme odotakkaan(tietysti 10 olisi kiva) heiltä parhaita numeroita vaan sen, että tekevät parhaansa, se riittää. Tuon olemme lapsillekkin puhuneet.

Niinpä meillä käydään keväällä koulun päätteeksi, KESÄLOMAN alun kunniaksi, ravintolassa syömässä ja jälkkäriksi saa jonkun hienon jätskiannoksen.

Ihana kommentti

Itse myös protestoin sitä ajatusta vastaan, että hyvät arvosanat ja yletön suorittaminen johtaisivat automaattisesti hyvään elämään. Eikö esimerkiksi henkilö, joka ei pärjää koulussa, ei ole lukupäätä ja päätyy sitten vaikka kadunlakaisijan ammattiin, voi olla onnellinen ja tyytyväinen elämäänsä?

 

Joo, ja mä maksan myös tietyistä kotitöistä. Mitenkä muuten sitä lapsi voi sitä käyttörahaa ansaita. Mun ajatusmaailmaan taas ei mene se, että lapselle annetaan vain se raha.

Mä taas en ymmärrä miksi kotitöistä pitäisi maksaa- koti on yhteinen ja siellä tehdään hommatkin yhdessä.
Rahaa lapset saavat kuukausirahan muodossa. Siksi saavat rahaa, koska meillä vanhemmilla on velvollisuus heitä elättää. Saavat rahaa jonka voivat itse päättää mitä ostavat. Ovat ostaneet itselleen puhelimet, vaatteita, kenkiä, kavereilleen lahjoja nimipäiville, tms. sekä tietysti kaikkea "turhaakin" mutta ostanhan minäkin turhuuksia

 

Eikö esimerkiksi henkilö, joka ei pärjää koulussa, ei ole lukupäätä ja päätyy sitten vaikka kadunlakaisijan ammattiin, voi olla onnellinen ja tyytyväinen elämäänsä?

Niin totta :flower:

Ei koulumenestys oikeastaan liity mitenkään siihen, miten hyvin tulee pärjäämään elämässä, miten onnellinen tulee olemaan

Omilta peruskouluvuosilta muistan 2 tyyppiä, joilla koulu meni huonosti. Keskiarvo kutosen luokkaa. Molemmat löysivät peruskoulun jälkeen sen alan, mitä halusivat työkseen tehdä, ja sinnikkyydellä saivat suoritettua ammattitutkinnon. Ja hyvin pyyhkii näin aikuisiällä; on pysyvät työpaikat olleet jo vuosikausia, on hyvät parisuhteet, on omistusasunnot ja autot jos ne nyt on joku menestyksen mittari. Ei heistä tullut akateemisia, muttei tullut suurimmasta osasta meistäkään, joilla koulu meni ns. hyvin. Eikä tarvitse tullakaan!

Kun vaan löytää sen oman tiensä, niin kaikki menee hienosti. Niin mä uskon. Vaikkakin pidän hyvänä asiana myös sitä, että menestyy koulussa. Mutta ei se saa olla mikään itseisarvo ja kaikki kaikessa.

 

ollaan joskus käyty pizzalla tms.
Tänä vuonna haluan molempia koululaisia muistaa pienesti, kun on vähän isommat etapit saavutettu.

 

Te, jotka annatte lapsille rahaa hyvistä koenumeroista, onko se arvosteluasteikko sitten kaikille sama, jos on useampia lapsia? Siis jos lapset ovat koulumenestykseltään erilaisia. Jos toiselle esim 10 matikankokeesta on hyvä ja taas toiselle jo seiska matikankokeesta on saavutus?

Juu, taulukko on ja lapsetmuistavat sen ulkoa, minä en. Toistaiseksi lapset ovat pärjänneet "tasapuolisesti " ja kenestäkään ei ole tuntunut epäreilulta. Yläkoululaisia palkitaan tuplasti pieniin verrattuna, mutta summat eivät ole isoja. Alakoulun kympistä 2 euroa ja ysistä euro. Toivon, että tämä kannustaa lapsia tarkistamaan koevastauksensa ja muutenkin yrittämään parhaansa.

 

[QUOTE="VIERAS";26284987]Jos ostatte/annatte jotain? Ja minkäikäiselle? Ajateltiin tuolle kolmasluokkalaiselle ostaa kosketusnäyttöpuhelin, niitä tuntuu olevan lapsilla ja nuorilla.[/QUOTE]

No ei yhtään mitään! SE lapsi käy koulua omaa itseänsä varten eikä ketään muuta varten. ja lapsi myös tietää tämän.

 

Siis onko tää mun aloittama ketjuni vielä etusivulla!! Jopas tämä aihe kirvoitti keskustelua ja vähän jo ajautui kauas alkuperäisestä aiheesta, kun gallup tyyliin päätin kysäistä, mitä muut ostavat lapselleen koulun päätyttyä.

Älkää nyt ottako tätä (tai ylipäätään tätä palstaa ) niin vakavasti. Joku tuolla kysyi, eikö kadunlakaisija (huonommin koulussa menestynyt) voi elää hyvää ja onnellista elämää. Tottakai voi, eikä se liity mitenkään siihen, että minä aion ostaa lapselleni puhelimen "palkinnoksi" hyvin suoritetusta kouluvuodesta

 

No ei yhtään mitään! SE lapsi käy koulua omaa itseänsä varten eikä ketään muuta varten. ja lapsi myös tietää tämän.

Tottakai lapset käyvät koulua itseään ja omaa tulevaisuuttaan varten. Jyleensä myös tietävät sen

 

Meillä ei lapsia muisteta todistuksen saannista millään muulla kuin kehuilla ja keskusteluilla. Mutta kun pojan arvosanat alkoivat laskea, aloimme antaa pienen palkinnon joka kokeesta. Eli 10=10€, 9=5 €, 8=3 €. Tämä kannustus on auttanut numeroiden nostamiseen. Entisten seiskojen sijaan pojalla on nyt tullut jälleen 9 ja 10 numeroita. Välillä kaseja, mutta koulu sujuu jälleen niin kuin ennen. Pidän parempana palkitsemistapana nopeaa reagointia, koska lapsi ei välttämättä jaksa muistaa koko kouluvuotta tuota tavoitetta. Se ei motivoi niin kuin nopea palkitseminen, heti työn jälkeen. Näillä rahoilla lapsi saa sitten ostaa mitä haluaa. Tytär osti juuri sen kosketusnäytöllisen puhelimen omilla rahoillaan. Oppivat miettimään mikä itselle on tärkeää, mihin rahansa laittaa.

 

Meillä ei palkita hyvistä koulunumeroista mutta jos käytösnumero on hyvä niin saavat 30eur kouluvuoden lopussa.

 

Hauskoja asenne-eroja. Mutta osalla tuntuu olevan aika rajoittunut käsite palkitsemiseen. Miksi ihmeessä lukihäiriö voisi olla este palkitsemiseen? Asenne tuntuu valmiiksi sellaiselta, että toinen ei voisi loistaa _omalla tasollaan_ Kehitysvammaistakin voisi palkita. Tavoite toki varmasti on eri kuin jollain muulla. Kympin oppilaalle taas palkinnon antaminen vain _parantamisesta_ on minusta väärin, koska vitosen oppilaalla on paljon enemmän mahdollisuuksia tähän kuin sillä, jolla asteikko loppuu kesken.

Mutta sitten toisaalta minä taas en ole valmis tosta noin vaan maksamaan autokoulua lapselle, mikä on varmaan oletus noin 95% kakspluspalstalaiselle keskustelujen perusteella. Se täytyy ansaita, vaikka niillä todistuksilla, kokeilla ja kotitöillä. Haluan siis selkeämmän syy-yhteyden näkymiin rahankäyttöön. Koulu ja kotityöt ovat lapsen mahdollisuus tehdä työtä, kun kodin ulkopuolelta ei sitä rahaa tule.

 

Musta nyt on kaksi aivan eri asiaa opettaa lapselle, että lapsi sellaisenaan on hyvä, kuin että mikä tahansa arvosana on hyvä. Viitaten johonkin aiempaan kommenttiin.

Mä taas en halua, et lapsi kokee tulevansa arvostetuksi vaan suoritustensa kautta ja siinä mielessä en todellakaan halua lapsestani suorittajaa. Jos koulumenestys tulee joskus olemaan erityisen huonoa, niin siitä sitten yhdessä lapsen kanssa keskustellaan ja pohditaan miksi ja mitä asialle voisi tehdä. Esim. voin sitten auttaa läksyissä enemmän ja jos kyseessä vanhempi lapsi, vahdin että läksyjen parissa tulee vietettyä tarpeeksi aikaa yms. En aio lähteä millekään rangaistuslinjalle, tyyliin "nyt ei sitten kesällä mennä Linnanmäelle, koska todistus oli niin huono."

En ikinä haluaisi, että lapseni kokisi olevansa täysin arvoton ja kelvoton jonkun todistuksen takia. Mutta tämä ei siis tarkoita sitä, että todistuksilla ei olisi yhtään mitään väliä.

 

Kehut, halaukset ja rahaa!

 

Mä taas en halua, et lapsi kokee tulevansa arvostetuksi vaan suoritustensa kautta ja siinä mielessä en todellakaan halua lapsestani suorittajaa.

Miten suorituksesta palkitseminen tarkoittaisi että lapsi _vain_ tulisi arvostetuksi suoritusten kautta? Sehän on vain lisä. On olemassa kohtuuden keskitie.

Mutta mä kyllä haluan opettaa lapselleni myös sen, että nykymaailma on suorittamista ja kuinka toimia siellä järkevästi. Mutta elämä ei ole _vain_ suorittamista ja arviointia. Elämässä ei tule pärjäämään, jos ei tiedä pelisääntöjä.

 

Me aateltiin mennä syömään jonnekki ja nyt on toi kosketusnäyttöpuhelin ollu kans meillä keskustelun aiheena.. tosin voisin luvata maksaa puolet ja tyttö omistaan puolet. Katsotaan nyt.

 

Meilläkään ei palkita koulunkäynnistä. Mutta juhlitaan kesäloman alkamista niin, että lapset saavat jotain ekstraa. Yleensä rahaa tai sitten jonkun toivomansa jutun. Lisää saavat sitten, kun lähdetään reissuun. Olkoon se sitten vaikka lomayllätys

 

En palkinnut koulusuorituksista. Omassa lapsuudessani todistuksen kympistä sai 10 mk ja ysistä 9 mk. Tarkoitus vanhemmillani oli hyvä, mutta vaikka mä käytin läksyihin ja kokeisiin lukemiseen tuplaten sen ajan mitä siskoni, en silti koskaan saavuttanut samanlaisia "kesärahoja" kuin siskoni. Jossain vaiheessa lakkasin yrittämästäkään.

Rigelille: Mun lapseni ovat hyviä ihan omina itseinään. Esikoiselle koulu ei ollut erityisen hankalaa, kuopukselle oli. Kuopuksen evvk-asenne koulua kohtaan ei parantanut tilannetta. Kun poika kasiluokan jälkeen meni kesätöihin rakennuksille apumieheksi, evvk-asenne katosi. Aamulla lähti ennen kuutta ja tuli töistä kotiin lihakset kipeinä, söi, kävi suihkussa ja paineli nukkumaan. Poika tajusi siinä vaiheessa itsekin, että tätä se on seuraavat 50 vuotta, jos ei ala koulunkäynti maistumaan. Lekkeriksi lyötyjen peruskouluvuosien vuoksi joutui käymään kymppiluokan ja lukiossa tekemään enemmän töitä kuin olisi joutunut tekemään, jos peruskoulu olisi suoritettu kunnolla. Opiskeluun kuluu nyt enemmän vuosia, mutta kun on nyt ollut motivaatio kohdillaan, on myös arvosanat hyviä. En usko, että olisin vuosia sitten saanut tilannetta muuttumaan sen paremmin kepillä kuin porkkanallakaan vaan pojan piti itse nähdä, mitä varten hän koulua käy.